Nenäliinoja ja jellyshotteja (sekä rauhallinen hetki Trendin parissa)

Pahinta Nannaa

Minulla on ollut blogin suhteen laiska kausi. Olen muiden blogeja lueskellut ja välillä jotain kommentoinutkin, mutta en ole saanut mitään järkevää ylös omaan blogiin. Enkä nytkään siitä järkevästä tiedä, tuli vaan olo, että pakko välillä jotain naputtaa. Aluksi ajattelin, että jospa näyttäisin viikkoni kuvina, mutta ilmeisesti olen ollut melko laiska kuvaajakin tällä viikolla, joten eipä tässä hirveästi kerrottavaa ole. Mutta pieniä paloja ainakin.

Yhtenä päivänä ihmettelimme töissä erikoista pilvilaattaa. Tuli sellainen olo kuin pitkään harteilla ollut taakka olisi nostettu pois, kun aurinko jälleen paistoi ja ilma alkoi lämmetä. Vaikken kesäihminen niin olekaan, niin pitkä synkkäkään kausi ei ole mun makuun. Niinpä oli ihanaa nauttia pihalla lasten kanssa auringosta.

Puolessa välissä viikkoa mulla alkoi kamala nuha, joka loppuviikkoa kohti yritti vain pahentua. Torstai-iltana olo alkoi olla melko jyrän alle jäänyt, mutta kun työkaveri laittoi viestin, että on kipeänä, niin ei mun auttanut muu kuin napata aamukuudelta Panadol huiviin ja painella kohti työpaikkaa. Olimme kutsuneet illaksi vieraita grillailemaan ja paljuilemaan, joten pakko oli olla terveenä tai ainakin esittää sellaista. Aamu menikin ihan jouhevasti, mutta jossain vaiheessa olo alkoi taas pahentua. Onneksi työkaverilla oli tabuja matkassa mukana, niin sain helpotusta lopputyöpäiväänkin. Pääsin onneksi ajoissa kotiin ja sain levättyä hetken ennen illan puristusta. Illalla sitten ei ollutkaan ongelmaa, muutaman boolilasillisen jälkeen sitä kummasti kaikki flunssaolot hävisivät odottamaan seuraavaa päivää...

Flunssantappajashotti meni uimaan.

Biletugga.

Ilta oli menestys! Kaikilla tuntui olevan hauskaa, eikä vähiten allekirjoittaneella. Kun kerroin työkavereille aikaisemmin viikolla bileistä, tulin kehuneeksi samalla, että meidän bileissä on aina hauskaa. Siinä sitten naureskelin, että kun nyt menin sanomaan, niin tulee varmaan ihan karmeat pirskeet. Onneksi se veikkaus meni pieleen, koska meillä todellakin oli hauskaa. Porukkaa riitti, juoma ja ruoka maistui (vaikkakin unohdin tarjoilla suurella rakkaudella tehdyn kakun), ohjelmaa oli sopivasti, enkä mä nyt ainakaan äkkiseltään huomannut, että kellään olisi ollut tylsää. Tokikin huomiokyky siinä illan mittaan heikkeni, mutta noh, ei kukaan ainakaan valittanut. :D

Eilisaamu ei sitten ollut niin suuri menestys. Kipeä pää, väsymys ja kahvitulva keittiössä bileitten jälkeisenä aamuna saattaa aiheuttaa ensin hysteeristä kikatusta, jonka jälkeen tulee hysteerinen epätoivo. Päivän mittaan tulin myös huomanneeksi, että flunssapöpöt tosiaan jäivät vaan odottelemaan hetkeä iskeä, kun sitä vähiten odotan. Eilen illalla kuumemittarissa paukkui 38 astetta rikki, mutta onneksi yöunet tuntuu auttaneen pahimpaan piikkiin.

Menneellä viikolla myös Trendi löysi luokseni. Uhosin joskus kesällä, että ehkä mä joudun tämän tilaamaan ja hupsansaa, kuinkas sitten kävikään. Loppuviikon kiireiden takia lehti joutui odottelemaan, että pääsisin siihen käsiksi, mutta sopiva hetki löytyi sitten tänään; poitsulla alkoi uusi liikuntakerho ja vanhempia ei sinne mukaan huolittu, joten mulla ei ollut puolikuntoisena muuta vaihtoehtoa kuin hakea kahvi läheiseltä huoltsikalta ja sulkeutua autoon lukemaan Trendiä. Voisi melkein ottaa tavaksi. Tai ehkä mä vaan ensi kerralla pistän lenkkarit jalkaan ja painelen lenkille.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Share

Kommentit

Maria Hakkala

Välillä muakin laiskotuttaa blogin suhteen, mutta kyllä oikean harrastuksen löytymisestä kertoo se, että jo yli vuoden ajan palaan melkein joka päivä kirjoittamisen pariin. Tsemppiä! :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Jep, ja joskus saakin laiskottaa blogihommat. Mieluummin se kuin väkisin pusertaa ulos täysin päätöntä tekstiä, jota ei sitten edes itse kärsi myöhemmin lukea. :D Vielä joskus puoli vuotta sitten mä itse koin kauheeta ahdistusta, kun bloggailussa oli jähmeyttä, mutta nykyään oon vaan sitä mieltä, että tää kuuluu asiaan joskus tuntea tällasta. Ihan sama se on minkä tahansa muunkin asian kanssa, jota harrastan; piirtäminen saattaa olla vuosia tauolla, kunnes taas iskee into; liikunta saattaa olla toisinaan tauolla, kunnes taas alkaa plösöily kyllästyttämään; jne. Niinpä mä vaan annan blogitaukojen tulla ja mennä, kun tiedän, että kuitenkin into taas palaa. :)

Kommentoi