Omaa tyyliä etsimässä

Pahinta Nannaa

Mulla ei ole mitään tyyliä. En diggaile mistään tietystä musiikkigenrestä, vaan kuuntelen biisejä, jotka omaa korvaa miellyttää. Telkkarista saatan vallan hyvin katsoa komediaa, draamaa tai scifiä, tyylilajilla ei ole väliä, kunhan juoni ja toteutus on hyvä. Mulle on myös ihan vierasta ajattelu, että jokin juttu ois "just mun tyyliä". Miten kukaan voi tulla sanomaan, mikä on mun tyyliä, jos mulla ei ole sellasta? Oli sitten kyse musiikista, telkkarista tai kynsilakan väristä. Tai vaatteista.

Niin, ne vaatteet. Mun vaatekaappi on jonkinlainen sekametelisoppa. Löytyy kuulkaas tyyliä joka lähtöön, on pitsiä ja hörhelöitä, on collegea ja trikoota. Väriskaala yltää melkein laidasta laitaan, jos kestoinhokkeja keltaista ja oranssia ei lasketa. Saatan tänään piiloutua mukavuudenhalussani ylisuureen huppariin ja lykätä jalkaani kulahtaneet tennarit, mutta huomenna valitsen sukatkin sävy sävyyn tarkkaan harkitun asukokonaisuuden viimeistelemiseksi. Oishan se aika hienoa tietää, mikä on "just mun tyyliä", mutta ehkäpä mun tyyliä onkin olla totaalisen tyylitön. Ja koska mun selkeästi on pakko jakaa tyylittömyyteni koko kansalle, niin saatte jatkossa lukea aiheesta myös täällä. Iik.

Vähän alko jänskättää.

Kuva: Karoliina/Ilman sinua olen lyijyä

Share

Kommentit

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Huikkaan vielä tännekin että tervetuloa mukaan #momfieen! Ja oikeesti halusin tulla sanomaan että meillä on samat inhokkivärit: keltainen ja oranssi. Ja sen jälkeen kun olin lukion jälkeen töissä Sol siivouspalveluilla, on keltainen ollut erityisen inhokkiväri :D

Kommentoi