Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari (eli pari sanaa ammatinvalinnan vaikeudesta)

Pahinta Nannaa

Muistattehan kyselyvihkot, joissa oli kysymys per sivu ja jota kierrätettiin kavereilla? Luovimmista kysymyksistä sai kavereilta kiitosta ja kinkkisistä nuhteita. Pyöriteltiin silmiä niille, jotka vastasivat joka toiseen kysymykseen "en mä tiedä", mutta sitten oltiinkin itse tuskaisena, kun ei meinannut keksiä nasevaa vastausta. Ja oli siellä se yksi kysymys, johon juuri kukaan ei uskaltanut vastata: Kenestä tykkäät? Mä rakastin näitä kysymysvihkoja. Musta oli kivaa keksiä kysymyksiä ja lukea kavereiden vastauksia. En ole niin nokkela, että olisin kuitenkaan suuresti nauttinut niiden täyttämisestä, mutta erilaisten kysymysten keksiminen oli hauskaa.

Jostain syystä mulle on kuitenkin jäänyt vahvimpana mieleen kysymys haaveammatista. Oon joskus saattanut mainita, että mulla on ollut ainakin miljoona plus viiskytkaheksan eri harrastusta ja haaveammatit ei varmastikaan jää tästä kovin paljoa jälkeen. Muistan vastanneeni joskus siskon kyselyvihkoon, että haluaisin olla lappuliisa. Mä muistan ne haparoivat tikkukirjaimet, joten oon ollut varmaan ekaluokkalainen. Oon myös aika varma, etten mä edes tiennyt, mikä on lappuliisa, joten oon oletettavimmin vastannut sen vaan siksi, että se kuulosti hauskalta. Toinen mieleen jäänyt vastaus on poliisi. Siitä mä oikeesti haaveilin, mutta jossain vaiheessa todellisuus löi avokämmenellä kasvoille ja aloin haaveilla hiukan realistisemmista vaihtoehdoista. Mä olisin halunnut myös kampaajaksi, eläintenhoitajaksi ja leipuriksi, mutta allergiat pilasivat nekin haaveet aika tehokkaasti. Kun ysiluokalla sitten piti keksiä, että mikä musta oikein tulee isona (en pitänyt lukiota vaihtoehtona), tunsin olevani hiukan hukassa. Ja koska mä olin hyvä lasten kanssa, tai oikeastaan, koska kaikki sanoivat, että mä olen hyvä lasten kanssa, niin hain lähihoitajaksi. Opiskeluaika ei sujunut aivan ongelmitta ja nykyiseltään mun koulutusnimike onkin lastenohjaaja, mutta lasten parissa siis ollaan joka tapauksessa.

Valmistuttuani olin tilanteeseeni melko tyytyväinen. Tunsin olevani hyvä työssäni ja suurin osa opiskelun jälkeisestä työkokemuksesta on positiivista. Jossain vaiheessa mä kuitenkin tympäännyin. Tällä hetkellä koen olevani ammatissa, joka on ihan kiva. No, kyllähän te tiedätte. Vähän sama, jos ostat mekon, joka on ihan kiva. Kotona sä pyörit tuskaisena peilin edessä ja mietit, että miksi sä ikinä ostit sen. Lähdet juhliin, kun ei ole muitakaan vaihtoehtoja, mutta myöhemmin sä katot kuvista, että olis pitänyt sittenkin hankkia joku toinen. Mekon kanssa on vaan hiukan helpompaa. Sä myyt sen eteenpäin tai vaikka vaan unohdat vaatekaappiin ja ostat tilalle kivemman. Mutta ammatin kanssa tarvitsee ehkä hiukan enemmän harkintaa.

Mä oon nyt viimeiset pari vuotta hokenut kaikille, etten mä oikein tiedä, mikä musta tulee isona. Pikku hiljaa mua alkaa itseänikin turhauttaa koko tilanne. Mä en missään nimessä halua vain tyytyä nykyiseen tilanteeseen, koska itseni tuntien tulen katumaan, jos en tee asialle jotain. Mä en halua olla katkera siksi, etten saanut mitään aikaan nuorempana. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, koska mä en todella tiedä, mitä haluan. Ja vaikka sen keksisinkin, niin ei se vielä tarkoita, että mun haluamiset on mun käsien ulottuvilla. Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, sanovat, että opiskele! Ikävä kyllä elämä ei ole niin helppoa. Jos mä osaisin taikoa, niin kyllä mä sen opiskelupaikan itselleni taikoisin. Mutta koska en osaa, niin mun täytyy mennä tahmeampaa väylää ja sillä väylällä on muutama muukin ihminen mun lisäksi. Aina on joku, joka ei pääse edes pääsykokeisiin ja mun aikaisemmalla opiskelulusmuilulla se olen minä.

Mutta luovuttaa en halua. Vielä mä keksin, mitä haluan tehdä ja keksin väylän toteuttaa haaveeni. Sitä odotellessa tyydyn tekemään sitä, missä olen ihan hyvä ja mikä tuntuu ihan kivalta. Just tällä hetkellä se riittää.

Onko siellä muita ammatinvalinnan kanssa tuskailevia?

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

MINÄ!

Kun edes keksisi mitä haluaa olla isona! Oon todennut, että voin tehdä lastenhoitajana töitä vielä jokusen vuoden. Se sujuu luonnostaan ja on IHAN kivaa...

En todellakaan tahdo jäädä eläkkeelle lastenhoitopuolelta! Haluaisin keksiä sen, mitä oikeasti tahtoisin tehdä. Se ei vaan ole niin helppoa. Välillä saa idean, mutta hetken mietittyään sitä toteaa kaikenmaailman kauneusjuttuja, kynsiammattilaisia olevan kaikkialla, niin saisiko siitä kannattavan homman? 

Olen ylpeä ammatistani, ja valmistuin viittomakielen ohjaajaksi hyvin arvosanoin. Mutta yksi ammatti ja 40 vuotta töitä jäljellä... Pakko keksiä jotain muuta hommaa. :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mahtavaa, että jokin muukin on tässä tilanteessa. Tai no, ei mahtavaa sulle :D mutta onpahan vertaistukea.

Mähän siis keksisin kans kymmenen ammattia, joita voisin tehdä, mutta yleensä niiden edessä on joku ylitsepääsemätön este, kuten noi allergiat. Tai sitten opiskelu-urakka on sellanen, etten voi niitä oikein tähän elämäntilanteeseen survata. Huooooh! Tai sitten opiskelumahdollisuudet on niin olemattomia, että niihin on supervaikea päästä. :/

Mutta kyllä mä sen vielä keksin! Äiti kouluttautu uuteen ammattiin 49-vuotiaana, että onhan tässä vielä aikaa. :D

jermia
Itärajapakolainen

Ja MINÄ. Avoin yliopisto nyt välimallina tässä, että tulisi edes johonkin suuntaan edettyä, mutten sano, ettäkö kasvatusala on se, jota  haluan edes tehdä loppuelämäni. Toisaalta kiinnostaa siistit sisätyöt tietokoneen äärellä toimistossa. Ei tarvitsisi kuunnella kirkumista, eikä katsella lasten erinäisiä eritteitä... :D

Torey
Näissä neliöissä

Ja mä kaipaan työkavereita, mutta silti haaveilen, että voisi työskennellä kotona! Oisko sellanen 50/50 toimisto/kotityö? :D

jermia
Itärajapakolainen

Otetaa toisemme työkavereiks ja perustetaa joku kotipulju :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Siisti sisätyö vois olla kyllä aika jees. Tai no, ei sen tarvi olla siisti; mä voisin esim. tehdä töitä jossain työpajassa tms. ja lutrata päivät pitkät askartelukamojen ja maalien kanssa. :D Eli siis sisätyö, mutta sen täytyy sisältää aktiivista tekemistäkin, ihan tietokoneella en kykenis istumaan kasista neljään. :)

Tota avointa yliopistoa saatan mäkin harkita, jos en tässä muuten hullua hurskaammaks tuu. Katotaan...

Raissi
RetroPrinsessa

Jos minun pitäis nyt, tältä istumalta valita kaiken maailman ammateista mikä vaan itelleni, en tietäis minkä haluaisin. Tai oikeastaan jos sais valita minkä vaan duunin, niin minusta ois ihanaa perustaa oma kirppari-kahvila :D Oih, se ois kyllä NIIN SIISTIÄ!!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Oih, joku tollanen ois kans aika ihanaa. Mä voisin perustaa jonkun lastenvaate- tai sisustuspuljun, ai että. Joskus mä myös haaveilin sellasesta lasten kerhotoimintameiningistä, jonka yhteydessä vois olla kahvila. Mutta se oli kyllä niin lennokas suunnitelma, että en tiedä, tulisko siitä mitään. :D

Jos mä saisin nyt valita, niin ehkä mä kuitenkin olisin lasten parissa. Tai nuorten. Oih oih, mä voisin kyllä oikeesti pitää semmosta työpajaa. Mitenköhän sellaseen pääsee töihin? :D

jermia
Itärajapakolainen

Kerhotoimintaa, jossa kahvilakin tarjoavat ainakin virike- ja perhekerhot. Sellaiseen hommaan?

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Jotain sellasta. Mutta täällä päästäkseen töihin sellaseen tarvisi lto:n koulutuksen ja niitä paikkoja on melko vähän... Toi yrityksen perustaminen taas vaatisi jonkun aisaparin, en ehkä ihan yksin uskaltaisi noin riskiyritykseen lähteä. :) No, mä luulen, että lähden yrittämään taas kouluun, josko sitten sen jälkeen ois ajatukset selkeämpiä...

jermia
Itärajapakolainen

Omalla työpaikallani toinen kerho-ohjaajista lto ja toinen lastenhoitaja :)Toivottavasti koulun kanssa tärppää!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Meillä taitaa olla avoimissa, parkkihoidossa ja leikkitoiminnassa lto ja ryhmäavustaja, joka sitten taas ois alle oman koulutustason. Ja kun ei noita paikkoja tosiaan ole kovin montaa, niin niitä myös aukee superharvoin. :P Ois ihanaa, kun ois sellanen kahvila, johon vois tulla rennosti omaan tahtiin pitkin päivää  ja jossa vois sit myös pitää parkkihoitoa. Ja mielellään jossain keskustassa, että siitä sit vanhemmat pääsis esim. asioille helposti. Mutta kallista, kallista se on...

jermia
Itärajapakolainen

Juu onhan siinä omat kulunsa, ku ei keskustassa nuo tilatkaan halpoja ole :/ 

Raissi
RetroPrinsessa

Onhan noita työpajoja monenlaisia. Välillä olen ollut näkevinäni ohjaajan pestejä auki siellä.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mähän siis aloin tutkimaan asiaa välittömästi. :D Ja näyttäs siltä, että aika monessa taitaa olla vaatimuksena amk-tutkinto. Että ei muuta kuin opiskelemaan (kun sinne vaan pääsisi sisään...)

Torey
Näissä neliöissä

Me ollaan miehen kanssa ihan kiukkusia, kun se ei hamassa menneisyydessä pistäny mun serkun kanssa biljardisalia pystyyn. Sillon sellasia oli Turussa vissiin vaan yks... Nykyään löytyy hiukan useampikin moinen ja suosittuja ovat olleet. :D Ja niillä oli suunnitelmat ja kaikki, mut sit se vaan jäi. PRKL! :D   Itse haaveilen isosta lottovoitosta. Sitten voitais ostaa muutama kämppä, rempata ja laittaa vuokralle/myydä. Sellanen tekeminen ois mun mieleen!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.