Poika raidallisessa pyjamassa

Pahinta Nannaa

kuva täältä

Kun poimin tämän kirjan joskus aikoinaan kirjakaupan alelaatikosta, sen takakansi sai minut kiinnostumaan liiaksi, jotta voisin sen kauppaan jättää. Takakannessa ei paljoa kirjan teemaa esitellä, eikä tarvitsekaan. Niinpä minäkään en kerro juonesta mitään. Mutta sen kerron, että en voinut laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin sain sen luettua (no okei, meni siihen kaksi iltaa). Tuona aikana itkin, suutuin ja tunsin epätoivoa ja ahdistusta henkilöiden puolesta. Kirja kosketti minua ehkä enemmän kuin mikään muu kirja ennen sitä tai sen jälkeen. Suosittelen lämpimästi, jos haluat kirjan aiheuttavan suuria tunteita.

Kirja palasi mieleeni, kun telkkarista tuli eilen sen elokuvaversio. En ole vielä katsonut elokuvaa, siihen pitää ehkä varata rauhallinen ilta ja paljon nenäliinoja.

PS. En ole todellakaan mikään kirja-arvostelija, kuten tekstistä näkee.

Share

Kommentoi