Ladataan...
Pahinta Nannaa

Rakas joulupukki,

En ole tehnyt sinulle toivelistaa pitkään aikaan, mutta nyt tartuin tuumasta toimeen. Viime vuoden lahjasaldoni oli niin huvittava, että ajattelin välillämme olleen jonkin informaatiokatkoksen. Olen nimittäin aivan varma, että olin viime vuonna ihan yhtä kiltti kuin ennenkin. Varmuudeksi korjaan asian tänä vuonna, jotta minunkin jouluaattooni kuuluisi muutama tippa jännitystä. Toivoisin

- yleiskoneen (koska sitten mä ihan varmasti löytäisin kadonneen leipomisinnostukseni)

- uuden putken kameraan (koska on ikävää, että kamera ei toimi juuri oikealla hetkellä)

- uuden puhelimen (koska tämän hetkisellä ei pysty surffaamaan kunnolla Lilyssä ja se, jos mikä, on huutava vääryys)

- uuden tietokoneen (koska värisevällä näytöllä on ikävä kirjoittaa blogia Lilyssä)

- matkalahjakortin luksuskohteeseen (koska muuten en ikinä lähde mihinkään)

Mikäli yllä olevat toiveet ylittävät budjetin, minulle kelpaa myös

- lahjakortit vaateliikkeisiin (koska muuten joudun tuhlaamaan omia rahojani)

- lahjakortit hemmotteluun, esim. hierontaan (tarvitseeko tämä edes perusteluja?)

- korut (koska... no koska mä haluun)

- puhdas käteinen

Lisäksi toivon tietenkin parempia hermoja, täysiä yöunia ja maailmanrauhaa.

Kiitos!

Terveisin,

pikku-Nanna

Ps. Suklaa on aina kiva lisä!

Share

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Koska jouluun on enää kuukausi ja koska aika moni paikkakunta taisi menneenä viikonloppuna viettää joulunavausta (tai joulukadun avausta tai mitäikinänytolikaan), niin minäkin aion aloittaa nyt joulunvieton. Hep! Varaslähtöä olen ottanut jo useampaan otteeseen glögin ja joulusuklaan parissa, ja tulihan niitä joulukorttejakin jo väsäiltyä. Ensi viikonloppuna aion laittaa kodin ns. joulukuntoon, eli vaihtaa tuikkukipot jouluisempiin, kuten myös kaitaliinat ja muut sisustuksen pienet yksityiskohdat. Varsinaiset joulukoristeet saavat odottaa lähemmäs joulua.

Mekin vietimme aikaa eilen kaupunkimme joulunavauksessa. Alkuun mietin, olisiko siellä tälläkään kerralla mitään tekemistä, mutta sain yllättyä positiivisesti! Kaupunkimme on selvästi nykyisin panostanut vastaaviin tapahtumiin ja puuhaa löytyi vaikka millä mitalla. Tietenkin asiaan voi vaikuttaa myös lapsen kasvamisen myötä lisääntyneet mahdollisuudet osallistua puuhapisteisiin, mutta yhtä kaikki: hauskaa oli!

Joulumarkkinat oli yllättävän kattavat. Kojuja oli enemmän kuin tarpeeksi. Meidän perheen mielenkiinto ei kovin monen kohdalla jaksanut herätä (ohuesti harmittaa, etten sittenkään ostanut sitä yhtä superkaunista havukranssia), mutta muuten väkeä riitti. Kirjaston edustalla oli myös lava, jossa oli esiintyjiä useampiakin. Meitä (lue: lasta) kiehtoi joulupukki, mutta muuten skipattiin sekin osio. Mutta kauppakeskuksesta löytyikin sitten lapselle mieluista tekemistä! Paikalla oli sirkustonttuja, jotka neuvoivat ja avustivat kaikenikäisiä lapsia temppuilemaan. Meidän 2½-vuotias oli melko haltioissaan, etenkin kun pääsi leikkimään lentokonetta. Paikalla olleet sirkustontut olivat mukavia ja ottivat ihanasti huomioon kaikki paikallaolijat. :)

Pahoitteluni kuvanlaadusta; paremmissa kuvissa näkyi aina jonkun pärstä ja rajaaminen oli hankalaa. Mutta hauskaa oli kuitenkin!

Tässä kohtaa on hiukan annettava yleisesti palautetta ihan joka ikiselle aikuiselle; hyvät käytöstavat olisi ihan kiva muistaa ja unohtaa kiire ja toisten ohittelu. Aika moni kun tuntuu menevän eteenpäin sillä periaatteella, että jos olet niin nössö, ettet uskalla sanoa mitään, niin oma vikas, jos sinut ohitetaan. Itselle tällainen huomaamattomuus tuntuu todella vieraalta, me kun joka paikassa katsottiin tarkkaan, ettei vaan ohiteta ketään. Jokainen odottaa ihan yhtä lailla omaa vuoroaan, eikä kellään pitäisi olla enemmän kiire kuin toisilla. Tuntui jotenkin turhauttavalta pyytää omaa lastaan jonottamaan nätisti, kun jotkut tungeksivat aika surutta ohi. Kun vielä eräs vanhempi tässä kohtaa jämäkästi kehottaa lastansa menemään reippaasti ohitse muista (kyllä, ihan oikeasti), en jaksa olla miettimättä, että olenko itse todella vaan nössö vai onkohan se vika sittenkin siellä toisessa päässä?

Mutta takaisin kivoihin juttuihin; sirkustelun päätteeksi meidät ohjattiin seuraavalle puuhapisteelle, eli pipareiden koristeluun! Ai autuutta! Poitsu oli jälleen melko mielissään ja ihan kehuksi täytyy sanoa, että vielä melkoisen taitavakin koristelija. :)

Tätä piparia ei kovin kauaa ehditty ihailla, kun se jo katosi parempiin suihin. ;)

Seuraaksi lähdimme metsästämään joulupukkia, ja samalla reissulla kiersimme vielä loputkin kojut läpi, edelleenkään mitään kivaa löytämättä (vaikka edelleen se havukranssi harmittaa). Olimme jo melkein lähdössä etsimään joulupukkia sisältä, kun näin jotain kiehtovaa: poniratsastusta! Menimme lähemmäs katsomaan ja jälleen kerran eräs pieni mies oli aika innoissaan. Ei muuta kuin kyytiin! Tämä oli poitsulle ensimmäinen kerta ponin selässä, eikä juurikaan edes jännittänyt. Ratsastus sujui hyvin ja luulen, että seuraavalla kerrallakaan ei ohi kävellä. :)

Mutta sitten jatkettiinkin joulupukin etsimistä ja löytyihän se sitten sisätiloista. Olimme pelänneet, että pukin luo olisi enemmänkin jonoa, mutta niin olivat vissiin kaikki muutkin, sillä jonoa ei juurikaan ollut. Odotellessa hörpittiin glögit ja osallistuttiin pariin arvontaan. Sitten pieni mies pääsi ekaa kertaa elämässään juttelemaan joulupukin kanssa. Voi onnea! Joulupukille kerrottiin toiveet ja syliinkin poitsu istui ilman epäröintiä. Poitsu myös hauskuutti pukkia kertomalla faktoja pukin kulkuvälineistä; jos ei jouluna ole lunta, voi joulupukki tulla teillekin Mazdalla. :D

"Olisiko tämänkokoinen piipaa-auto hyvä?" "Eiku näääääiiiiiiiiiin iso!"

Joulupukin hyvästeltyämme poitsu pääsi vielä partiolaisten kasvomaalaukseen ja mukaan lähti parista paikasta ilmapallotkin. Lopulta poistuimme välipalalle kahvilaan (jätskiä, nam!). Perheen miesten vielä syödessä pääsin tutkimaan erään lastenvaateliikkeen loppuunmyyntiä. Ihan vaan nopea tsekkaus tuotti parit housut ja välikausihaalarin puoleen hintaan. Ei siis ihan turha reissu sekään.

Kaiken tämän jälkeen pieni mies oli niin väsynyt, että meidän oli aika poistua kotia kohti päikkäreiden toivossa. Tapahtumasta jäi kuitenkin hyvä mieli ja oli ihana viettää aikaa perheen kesken. Tällaisia viikonloppuja lisää, kiitos ja kuitti.

Share

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Lentoaskeleita-blogin Rosanna haastoi minut ohimennen fiilistelemään vanhoja raskauskuvia. O-ou, tässä kyllä liikutaan vaarallisilla vesillä. Saatoinhan joskus sanoa, ettei enää ikinä. Ja oonhan mä ihan puhtaasti edelleen sitä mieltä. Oonoonoon! Ihan varmasti.

Mutta siis apua, mikä vauvamahakuume. Jos nyt unohdetaan kaikki vaivat liitoskivuista närästykseen ja synnytyskauhut, niin että voikin olla sitä mahaa ikävä. Tuskinpa tulen (ainakaan näillä kilolukemilla, köh) koskaan esittelemään mahaani samalla tavalla kuin raskaana ollessani. Se oli ihana, ihana masu. Voi luoja.

Ensimmäinen kunnon masukuva jouluaatolta 2010 eli suurin piirtein raskausviikolta 27. Mulla on ehkä myös ikävä tota mekkoa. Snif. Kummasti joku tuossa silmäkulmassa kutittelee.

Ja jos siis unohdetaan, että yöllä ei saanut nukutuksi kunnolla. Ja että selkä kipuili ja masu supisteli. Niin siis oikeesti se masu oli vaan niin ihana.

Oiskohan raskausviikkoja aika tasan 30... (roskia silmässä)

...tässä taasen tasan 40. Hauskasti osui sama paita näihin kuviin. :)

Ja jos siis ei oteta huomioon, että tunsin itseni valaaksi, joka käveli kuin ankka ja että minuun sattui ja että vauvan potkut (lue: murjominen) ei enää tosiaankaan tuntuneet kivoilta ja että en nukkunut viimeisinä öinä oikeasti juuri yhtään ja että kymmenennen jokojokojoko-puhelun jälkeen teki mieli katkaista kaikki yhteydet ulkomaailmaan, niin...

Viikkoja tasan 42, käynnistykseen lähdössä.

...oli se masu silti aika ihana. :')

Kiitos, Rosanna, kyyneleistä. ;)

Share

Pages