Ladataan...
Pahinta Nannaa

Miä bongasin tän haasteen useemmaltki Lilyläiselt ennen ku ite tartuin tähä. Periaattees tää kuulosti aika hauskalt, mut toisaalt mietin, et kui paljon tää mun puhekieli sit poikkee siitä, mitä normaalisti blogii kirjotan. Nyt ku aloin kirjottaa, ni kylhän tää poikkee paljonki.

Mun puhekieli on sekotus kahta eri murretta. Ku miä oon kotosin Kymenlaaksost, tai tarkemmin siit nykysen Kouvolan alueelt (vaikka mulle se on aina Valkealaa), ni mulle on jääny puheesee miä ja siä, vaik muutinki sielt pois jo kymmenisen vuotta sitte. Tätä nykyähä miä vaikutan pohjoisella Uuellamaal. Täält mulle on tarttunu puheesee enemmänki tiettyi sanoi ku se puhetyyli. Esim. meen nykyseltää useemmin duunii ku töihi ja joskus hyvil keleil mut näkee pyöräilyn sijaa fillaroimas. Nii, ja rankan päivän jälkee on hyvä mennä himaa. Kymmenen vuotta sit olin sitä mielt, etten ikiin rupee käyttää noit sanoi, mut toisin kävi. Mut sitä päivää ette nää, et miä sanoisin kuka-sanan tilalla ketä. "Ketä toi oli?", eihän sillee vaa voi sanoo! :D

Mun puhetyylis on ominaist sanojen lyhentämine ja tietyis sanois viimisten kirjainten poisjättäminen. D-kirjain on iha turha, ellei se sitten oo nimes, kuten Daavid. Mut niiku en mä koskaa sanois meidän, kyl se on meiä tai meiän (ja näin kirjotettunaha se näyttää ihan äärettömän tyhmält). Tuol aiemmin tekstis oli toi Uuelmaal, ja kylhä seki näyttää kirjotettuun tosi tyhmält.

Miä oon ain ihmetelly sitä, et miten tää mun puhe on säilyny näin pitkään samanlaisena ku se oli, ku asuin Kymenlaaksos. Et miten niiku mä ja sä ei tartu samallailla ku monet muut murteet? Kuitee, jos meen johki sukulaisille vaik Pirkanmaalle, niin muutaman päivän pääst miä alan puhuun sikäläisittäi. Tai jos oon koko ajan tekemisis jonku kaa, joka puhuu jotai tosi vahvaa murretta, niin kyl se tarttuu väkisinki. Nii miks tää ei sit tartu? Päinvastoi, ihmiset, jotka on mun kaa tekemisis, alkaa toisinaa puhuu miä ja siä. :D

Mut joo, ehkä miä jätän tän murrejutun tähä. Yllättävän vaikeet kirjottaa niiku puhuu, välil on pakko oikei miettii, et mite miä sanon tän jutun. Eikä siltikää mee varmaa iha oikein, tosi vaikee noit sanojen loppui kirjottaa joka kohas oikei, ku ei oo itekä iha varma, et miten sanoo ne. :D Eli ehkä miä seuraavan kerran kirjotan taas ihan tutul ja turvallisel tyylil.

Nii ja tartuha siäki tähä, joka et oo tät viel tehny!

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Se on niitä asioita, jotka vaativat sysäyksen. Tietyn mielentilan ja innostuksen. Siihen ei riitä, että yrittää patistella itseään. Oletettavimmin homma jää siinä tapauksessa puolitiehen tai tehdään hutaisten. Samaan kategoriaan luokittelen keittiönkaappien (tai no oikeastaan minkä tahansa kaappien) siivouksen, ikkunanpesun ja ei-välttämättömät puutarhahommat.

Tänään pyörremyrskyn alle jäi makuuhuoneemme yhteydessä oleva vaatehuone, tai lähinnä oma osuuteni siitä (ukko voi hoitaa omaa puoliskoaan just miten tykkää, kunhan ei tunge mun reviirille ;) ). Olen jo usemman viikon katsellut epätoivon vallassa aina vain enemmän sekaisin meneviä vaatepinoja. Olen tietyissä asioissa hyvin järjestelmällinen, ja kun rupean tekemään jotain, niin yleensä teen sen säntillisesti ja huolellisesti. Siksi on erittäin omituista, että taloudessamme vallitsee toisinaan kaaos. Nytkin kuin huomaamatta ruokailupöydälle alkaa kerääntyä epämääräisiä kasoja, vaikka muutaman päivän onnistuin joulun kunniaksi pitämään sen siistinä. Arkkupöydän siivosin joulun alla, ja kun tänään kurkkasin sinne, huomasin siellä olevan jo yhden epämääräisen pinon vanhoja laskuja, aikakauslehtiä ja joulukortteja. DVD-hyllyjen suhteen olen luovuttanut ainakin siihen saakka, kunnes tuo eräs pieni tuholainen (enkä tässä kohtaa puhu miehestäni) lopettaa niiden uudelleenjärjestämisen. Tämä henkimaailman asia ei kuitenkaan yllä niihin keittiönkaappeihin; jollain ilveellä niissä nimittäin pysyy täydellinen järjestys. Auta armias, jos joku laittaa mukit väärään järjestykseen...

Mutta eipäs nyt luisuta sivuraiteille. Tänään nimittäin sain kohtauksen. Tiedättehen, sellaisen sekopäisen järjestämisen tarpeen. Kohdistin tämän tarpeen välittömästi vaatehuoneeseen ja viskoin kaikki vaatteeni (henkareissa roikkuvia lukuunottamatta, sieltä lentelivät vain ne, jotka joutavat jo kokonaan pois) sängylle. Kasa oli melkoisen mittava, etenkin ottaen huomioon, että mulla ei ole yleensä mitään päällepantavaa...

Krhm.

Vaatteiden läpikäyminen on melkoisen tyhjentävä kokemus. Heitin jokaisen kulahtaneen vaatekappaleen suruitta roskiin ja kaikki kyllä-mä-tätä-ehkä-jonain-päivänä-käyttäisin-jos-vaatteet saivat kohtalokseen joutua kierrätykseen. Parit nipinnapin pienet housut jätin odottamaan parempia päiviä (pitäähän sitä olla jotain tavoitetta), mutta muuten kaikki turha lähti. Kierrätykseen lähti iso muovikassillinen ja roskiin pienempi kassillinen. Hyllyt ovat harmonisessa järjestyksessä ja mieli lepää siistejä vaatepinoja katsellessa.

Ainakin melkein. Vaatteiden läpikäyminen nimittäin herätti myös kysymyksiä:

1. Miksi ihmeessä/mihin säästän kulahtanutta t-paitaa, joka on ostettu lomamatkalta vuonna nakki?

2. Miksi, oi miksi, en vieläkään mahdu kunnolla housuihin, jotka ostin reilu vuosi sitten, ja miksi olen ylipäätään ostanut ne, jos en kunnolla mahtunut niihin?

3. Miksi lapsen vaatteita on mukamas helpompi lajitella ja pitää järjestyksessä, mutta omat menevät vääjäämättä sekaisin ajan kuluessa?

4. Miksi omistan kymmenet mustat legginsit, vaikka käytän kyseisiä vaatekappaleita erittäin harvoin?

5. Miksi omistan kymmenet rintaliivit, joista puolet lojuvat käyttämättöminä hyllyn perällä?

6. Miksi omistan n. miljoona toppia, joista käytän vain murto-osaa?

7. Mihin ihmeeseen olen hävittänyt kolme sukkaa?!

8. Miksi säilytän paitahyllyllä huulikiiltoa, jota olen käyttänyt vain ja ainoastaan häissäni?

9. Miksi niin moni kuosi näytti kivalta ostohetkellä ja ekalla kerralla päällä, mutta nyt täysin naurettavalta?

10. Olenko yksin kysymyksieni kanssa?

+Mistä mä taion rahaa vaarallisen pyörremyrskyn aiheuttamiin tyhjiin koloihin vaatehuoneessamme?

Onneksi on alennusmyynnit.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täten haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen vaatekaapin/-huoneen selvitystalkoisiin päättyvän vuoden kunniaksi! Mitä kysymyksiä sinun vaatepinosi herättävät? Oletko taipuvainen nostalgiaan rytkyjesi äärellä vai heitätkö surutta pois vaatteen, koska se on so last season? Onko vaatteiden läpikäyminen sinulle pikkujuttu vai tarvitaanko siihen boostia, kuten allekirjoittaneella? Ja mitä aiot tehdä käyttämättömille vaatteillesi? Levitäthän haasteen ilosanomaa myös eteenpäin! :)

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Tämä joulu on saanut minussa aikaan valtavan ähkyn. Enkä puhu nyt liiallisesta jouluruualla herkuttelusta, tahi suklaan ylitarjonnasta, vaan koko joulusta ylipäätään. Liikaa jouluruokaa, liikaa ihmisiä, liikaa kiirettä ja hässäkkää, liikaa herkkuja, liikaa meteliä, liikaa sosiaalisuutta, liikaa taistelua väsyneen muksun kanssa. Tuntuu, että olen aivan hiusrajaa myöten täynnä joulua. Tarkoitus oli tännekin tehdä joku postaus joulusta, mutta luulen, että tämä joulu on nyt juhlittu. Uunissa paistuu pizza ja töllöstä tulee leffa, jotka eivät liity millään tavalla jouluun.

Ja se, jos mikä, tuntuu juuri nyt hyvältä. Ensi vuonna taidan viettää joulun oman perheen kesken.

Ladataan...

Pages