Ladataan...
Pahinta Nannaa

Kirjoitin eilen postauksen, jossa kiukuttelin lapsen flunssasta ja kotona hillumisen turhauttavuudesta. Samalla jälkikiukuttelin omasta flunssastani, joka kesti yli kaksi viikkoa. Luojan kiitos se oli ohi. Jo kolme päivää täysin terveenä, jonka aikana taas lapsi on ollut sairaana. Jätin tuon postauksen lähettämättä, koska se oli, no, puhdasta kiukuttelua.

Tänä aamuna heräsin nenä täysin tukkeessa ja olen pariin otteeseen yrittänyt yskiä keuhkoni pihalle. Ei ole vielä onnistunut. Luonnollisesti lapsi alkaa olemaan terve juuri, kun itse tekisi vain mieli kääriytyä vilttiin ja katsoa Pikku naisia, Forrest Gump, Notting Hill tai jokin muu sata kertaa nähty elokuva, jonka osaa ulkoa ja joka on taattua sairastamisviihdettä. Sen sijaan yritän viihdyttää tuota lähes viikon sisällä ollutta ylienergistä lasta palapelein ja muovailuvahoin. Voin kertoa, ettei toimi enää muutaman tunnin jälkeen.

Siinä teille kiukuttelua.

Ps. Yritän kirjoittaa valokuvapostauksen viikonlopun aikana. Kuten arvelinkin, yhden tietyn kohdan toteuttaminen tuottaa vaikeuksia hataran muistin vuoksi. :D Mutta hei, mikäli joku vielä haluaa heittää mulle valokuvauskohteen, niin antaa mennä!

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Mä olen suhteellisen onneton ruuanlaittaja. Vaikka mä tykkään leipoa, niin ruuanlaiton suhteen mulla on sellainen viha-rakkaus-suhde. Toisaalta on ihanaa, kun onnistuu, mutta se kaikki vaiva 1-2 krt päivässä hetken ilon takia... Njääh. Niinpä meidän keittiössä valmistuu useimmiten helppoja perusruokia ja yleensä isompi satsi kerrallaan, ettei joka päivä tarvi olla kauhan varressa ainakaan kahta kertaa. Monimutkaiset ja -vaiheiset reseptit jätän suosiolla taitavammille tyypeille ja suosin itse ruokia, jotka on tosi vaikea mokata ja joiden tekoon ei vaadita tuntikausia ja/tai jatkuvaa vahtimista. Onni on myös mies, joka laittaa ruokaa ja hyvää sellaista. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin mies se meillä useammin kokkaa.

Sunnuntaina minuun kuitenkin iski kaikkien normien vastaisesti halu tehdä jotain uutta. Jotain, mitä en ollut ennen tehnyt. Jääkaapista löytyi jauhelihaa, joten päätin tehdä pastaa varten lihapulla-kastikkeen. Kyseinen ruoka kuuluu mulla sinne liian monivaiheisten kategoriaan (tämäkin siis kaikessa helppoudessaan aiheuttaa mussa tuskastumista). Lihapullia itsessään oon toki vääntänyt, mutta että kastikkeeseen... Surffasin netissä hakemassa vinkkejä ja osviittaa, mutta koska en löytänyt täydellisen sopivaa reseptiä, niin sävelsin itse. Tuli muuten tautisen hyvää! (Pointseja tietty tippuu siitä, että en äkkiseltään muista syöneeni pahaa lihapullakastiketta, mutta ei anneta sen häiritä.) Tässä siis tulee

Tomaattinen lihapullakastike a'la Nannannaa

400 g jauhelihaa

yksi ISO sipuli

3-4 valkosipulinkynttä

1 kananmuna

½ dl ruokakermaa

½ dl korppujauhoja

2 tl basilikaa

1 tl pippurisekoitusta

½-1 tl suolaa (heitin näppituntumalta, niin en oo määrästä ihan varma)

Pilko sipuli, saa jättää roheiksi (isoiksi) paloiksi. Silppua valkosipuli. Yhdistä kaikki aineet keskenään tasaiseksi massaksi ja anna vetäytyä n. 15 min. Pyörittele haluamasi kokoisiksi palleroiksi (itse kiireessä tein aivan valtavia pullia, joka saattaa johtaa vaaralliseen ylensyömiseen, joten ensi kerralla pyörittelen paljon pienempiä).

300 g tomaattimurskaa

300 g paseerattua tomaattimurskaa

1 dl ruokakermaa

1 kasvisliemikuutio

Kuumenna murskat isossa kattilassa kiehuvaksi ja lisää ruokakerma, sekä suola. Lisää joukkoon lihapullat ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen n. 15 min. Tarkista lihapullien kypsyys halkaisemalla yksi. Keitä seuraksi pastaa ja nauti.

Bon appetit!

 

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Joskus kaikki suunnitelmat saattaa mennä pieleen, mutta siltikin olo on levollinen ja rauhaisa. Miksi, sitä en tiedä. Ehkä se liittyy hormonitoimintaan tai ehkä plussat vaan peittoaa miinukset. Joka tapauksessa tänä viikonloppuna ei oikeastaan mikään mennyt niin kuin piti, mutta silti mulla on hyvä mieli.

Hyvän tästä viikonlopusta tekivät:

...oma aika omalla kotisohvalla hömppäleffaa katsellen. Ihan yksin ja omassa rauhassa. Ah.

...itse sävelletty herkullinen ruoka.

...pojan kanssa tehty kaupunkireissu kirjastoon, kahvilaan ja kaupoille.

...leffailta irtokarkkeineen kaksin pojan kanssa.

...mukavat blogikollegat ja aktiivinen kommentointi.

...talvisen maailman kauneus.

...oma aika Zumban tahtiin ja liikunnan aiheuttama euforia. Ekalla kerralla viikko sitten nauratti vaan, kun ei pysynyt mukana, tällä kerralla askeleet menivät jo suurelta osin itsestään.

...pitkät puhelut äidin ja siskon kanssa.

...pienen pojan käsi silittämässä poskea.

...parikin tilannetta, joissa sai auttaa tuntematonta vanhusta ihan vaan auttamisen ilosta ja joista avun kohteetkin taisivat saada hyvän mielen.

...hitaat aamut vailla kiirettä.

Ihan normaali viikonloppu, mutta kun oikeasta kulmasta katsoo, niin siitähän tulikin aika ihana.

 

Mikä teki sinun viikonlopustasi hyvän?

Pages