Ladataan...
Pahinta Nannaa

Toimitus haastoi meidät kirjoittamaan kymmenen kohdan listan asioista, jotkaa aikoo tehdä elämänsä aikana. Autsh. Eka ajattelin, että no hei, helppo nakki! Sitten yritin kirjoittaa listaa, mutta se kuulostikin tyhmältä. Pyyhin koko listan ja totesin, että jääkööt tämä haaste muille.

Sitten meni muutama päivä, joiden aikana törmäsin useaan kertaan näihin ämpärilistoihin. Tuli fiilis, että onpa joillain hienoja unelmia, ja ääää, miksi toiset osaa kirjoittaa unelmistaan niin hienosti. Yritin keksiä lennokkaita ajatuksia, mutta jotenkin tulin aina umpikujaan, vaadin itseltäni liikaa. Koska loppupeleissä, mun unelmat on aika monen muunkin unelmia. Mä en haaveile matkustavani maailman ympäri tai keksiväni pyörää uudelleen. Olisi siistiä haaveilla laskuvarjohypyistä tms., mutta koska terveys, niin en voi. Mä haluaisin myös haaveilla kirjoittavani kirjan tai säveltäväni lauluja, mutta koska tunnen itseni niin hyvin, että tiedän niidenkin projektien jäävän kesken, niin parempi jättää nekin asiat listalta pois.

Nyt mä istuin alas, suljin silmät ja mietin hetken. Aina, kun ajatus tuli päähän, niin kirjoitin sen ylös. Tällainen siitä listasta tuli. Ei ainutlaatuinen, ei villi. Mutta kuitenkin mun näköinen.

***

1. Aion keksiä, mikä minusta tulee isona. Ja aion keksiä, miten saavutan sen.

2. Haluan asua jonkin aikaa ulkomailla. En pysyvästi, koska tulisi ikävä, mutta vaikkapa vuoden.

3. Haluan oppia hyväksi valokuvaajaksi.

4. Aion tehdä vapaaehtoistyötä.

5. Aion löytää harrastuksen, josta todella nautin ja johon en kyllästy.

6. Haluan pitää ystävät elämässäni. Hänet, jonka kanssa tavattiin ensimmäisellä luokalla peruskoulussa, ja jonka kanssa tuli tänä syksynä 20 vuotta ystävyyttä täyteen. Hänet, jonka kanssa tavattiin seitsemännellä luokalla, ja joka on mulle kuin varasisko. Hänet, jonka kanssa osuttiin yhteiseen solukämppään, ja kahden vuoden yhteiselon jälkeen jäätiin ystäviksi. Hänet, jonka kanssa taplasin saman opinahjon käytäviä kolme vuotta, ja joka todisti, kun sanoin miehelleni tahdon. Vaikka välillä menisi kauankin, ettei nähtäisi, niin silti tiedän, että nämä tyypit auttaisivat mua hädän hetkellä. (Sitä paitsi, ne tietää musta liikaa. Pakko pitää ne lähellä.)

7. Kyllä minä vielä sen yhden tietyn tatuoinninkin teetän.

8. En aio koskaan aliarvioida musiikin, laulun ja tanssin voimaa.

9. Haluan rakentaa uuden talon yhdessä mieheni kanssa. Ja aion asua siinä vielä vanhanakin ja olla mieheni kanssa yhtä höhlä kuin nytkin. Aion myös olla naapurikyylä ja puuttua jokaisen naapurin elämään. Muahaha.

10. Aion seistä lapseni rinnalla. Huolehtia hänestä ja antaa mahdollisimman hyvät eväät elämään. Yritän olla moittimatta itseäni, jos epäonnistun, koska tein kuitenkin parhaani. Yritän muistaa, että en voi vaikuttaa kaikkeen, että loppupeleissä lapseni tekee itse omat päätöksensä. Haluan olla hänen tukenaan, hyvässä ja pahassa. Haluan antaa hänelle neuvoja, mutta ymmärtää, mikäli niitä ei kuunnella. Haluan antaa hänen olla oma itsensä.

***

Share

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Rapsuta ja helli. Lelli ja leikitä. Pidä sylissä ja silitä.

Puhu höpsöjä ja ihmettele, kun hän katsoo vinoon.

Sulje silmäsi, kuuntele kehräystä. Ota viereesi ja suojele.

Jos sairastat, käperry peiton alle ja anna hänen tulla lähelle.

Kun harmittaa, keskity häneen ja murheet unohtuvat, ainakin hetkeksi.

Hassuttele, höpsöttele. Seuraa hänen tempauksiaan ja yritä olla hymyilemättä. Et onnistu.

Koska kissat vaan on niiiiiiin....

...suloisia...

...hellyyttäviä...

...kauniita...

...ja aivan ehdottoman hulluja!

Kyllä minä niin rakastan noita karvakeriä! <3

Share

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Tänä aamuna heräsin ihan normaalisti. Viikonlopun rientojen jäljiltä vähän väsyneenä, mutta kuitenkin valmiina uuteen työviikkoon. Kurkku tuntui karhealta, edellisenä päivänä jo oli ääni vähän maassa. Mutta hätääkös tässä, jos nyt kurkku vähän on karhea, töihin mars. Kaupan kassalla todellisuus lyötiin kasvoille; moin sijasta kurkustani kuuluikin pelkkää pihinää. Jatkoin matkaani töihin, lähinnä todetakseni, että lähdenpä tästä lääkäriin. Odotetusti sain palkkioksi kolmen päivän saikun ja puhekiellon. Fuck. Mä en tiedä, välittyykö se kirjoittamisen kautta, mutta mä puhun paljon. Tosi paljon. Puhekielto tuntuu melkein pahemmalta kuin jos ei sais syödä. Mutta vaan melkein.

Mutta koska joka asiasta pitää kuulemma keksiä jotain positiivista, niin päätin antaa puhekiellolle mahdollisuuden. Katsotaas:

1. Perheenjäsenien korvat (ja hermot) säästyvät, kun olen kerrankin hiljaa.

2. Voin hyvällä omatunnolla hylätä epätoivottujen ihmisten puhelut ja laittaa perään viestin, että ähäkutti, en saa puhua!

3. Koska olen tosi kipeä (krhm), niin saan makoilla sohvalla ja katsoa töllöstä jotain hölynpölyä. Ja syödä herkkuja.

4. Voin harjoittaa telepaattisia kykyjäni.

5. Kun lapsi kyselee liikaa, niin voin vain pihistä, etten voi puhua ja elehtiä pahoittelevasti.

6. Saan muutaman päivän tauon sen yhden ja saman kirjan lukemisesta lapselle. Jes!

7. En aiheuta hämmennystä kanssaihmisissä, kun he eivät tiedä, olenko tosissani vai olenko vain sarkastinen.

8. Voin harjoitella käsialaani ja kirjoitella söpöjä lappuja miehen ärsytykseksi iloksi, tyyliin: ota eväät mukaan, pistä pyykkikone päälle klo 16, keitä kahvia, laita ruokaa, hemmottele minua jne.

+ Hiljaisuus saattaa oikeasti tehdä joskus ihan hyvää.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Share
Ladataan...

Pages