Ladataan...
Pahinta Nannaa

Olen tuskastellut jo viikon verran Secret Santaa (klik, klik ja klik), joka tuntui vallan unohtaneen minut. Järjen nimissä kerroin kyllä itselleni, että posti on vain oletettavasti jumissa jossain tai paketti on lähetetty hiukan myöhässä. Mutta malttamaton kun olen, niin suurin piirtein kierin jo itsesäälin syövereissä ja kävin hiukan avautumassakin puuttuvasta paketistani. Eilen kävin jo kerran pettymässä postilaatikolla, mutta ties mikä mut sinne ajoi myöhemmin illalla uudelleen. Nimittäin posti olikin tullut normaalia myöhemmin ja mikäs se siellä mua odottelikaan!

Mä ihmettelen todella, että tässä kohtaa maltoin vielä ruveta kuvaamaan pakettia. Rehellisyyden nimissä, olin jo repimässä paketin reunaa auki, kun viime hetkillä muistin kuvat, heh. Jo paketin päältä arvasin, keneltä se on, ja varmasti arvaatte te muutkin, jos olette yhtään seurailleet, keitä oli mukana pukkeilemassa.

Ja mitä sieltä paketista löytyikään? No Suklaata (tässä tilanteessa se kirjoitetaan ehdottomasti isolla ässällä)! Ja kuinka hyvää sellaista! En osaa yhtään päättää, onko parempaa toi caramel vai mustikka, mutta voisin syödä noita loputtomiin. Mun pukkini selvästi ymmärsi mun olevan suklaan ystävä. Tosin eipä se varmasti ole kellekään jäänyt epäselväksi, jos on joskus mun tontille eksynyt. Sopivasti meiltä myös loppui joulusuklaat juuri edellisenä iltana, joten paketti ehkä sittenkin tiesi aikansa ja paikkansa.

Suklaan lisäksi paketista löytyi aivan ihastuttavat joulukoristeet. Tosin ton lumihiutaleen kanssa sanon, että hiiteen joulu, tää on talvikoriste! Jotta saan siis pitää sitä koko talven seinällä... ;)

Hauskaahan tässä paketin myöhään saamisessa on se, että pääsin avaamaan myös henkilöllisyyden paljastavan kuoren saman tien. Vaikka tosiaan, kyllähän mä tiesin jo ennen avaamista, keltä tää on, kun tuo lähetyspaikka oli melko paljastava. :D Mutta pidemmittä puheitta; kiitos lahjasta, Anna-Reetta (blogi täällä, tsek tsek)! Suklaa tuli tarpeeseen ja koristeet olivat superkauniita. :)

Niin ja jos jotain kiinnostaa, niin mun paketti suuntasi tänne. Jännitin hurjasti pukkeilua ja sen onnistumista, mutta taisi se mennä ihan nappiin. :) Kaikin puolin koko tempauksesta jäi hirmu mukava fiilis ja oli kivaa tutustua uusiin blogeihin, joihin en ennen tätä ollut juuri eksynyt. Ehdottomasti suosittelen siis jokaiselle sitä harkitsevalle lähtemään mukaan vastaaviin tempauksiin!

***
Jostain ihmeen syystä vuosi on kääntymässä kohti loppuaan. Kuka voisi kellot seisauttaa jne. Me saadaan tänään sisko muksuineen meille juhlimaan tulevaa vuotta, joten vauhtia ei tästä vuoden viimeisestä päivästä tule puuttumaan. Uusi vuosi ja uudet kujeet jännittää mua kohtuu paljon, sillä mulla ei juuri nyt ole hajuakaan, mitä ne uudet kujeet ovat. Mutta toisaalta on aika ihanaa aloittaa vuosi puhtaalta pöydältä, ilman vanhan vuoden painolastia. Katsotaan parin viikon päästä, kuinka pahasti mä sitten hypin seinille. ;)

Hyvää vuoden viimeistä päivää ja onnea uudelle vuodelle 2015!

Ladataan...
Pahinta Nannaa

 

Jouluaatonaaton iltana mun joulufiilikset eivät olleet kovin korkealla. Koti oli siivottu ja koristeltu, herkulliset jouluruuat odottivat kaapissa ja maahankin oli saatu hiukan lunta. Meidän taloudessa kävi kuitenkin se klassinen: odotukset olivat kovin korkealla ja aatonaaton iltana väsymys vei vallan. Iltamyöhällä menin nukkumaan silmät itkusta turpeina ja olin varma, että koko joulu on aivan pilalla.

Mutta ei se ollut. Aattoaamuna olo oli vielä kurja, mutta päivän mittaan joulufiilis pääsi nousemaan. Kuullessani Lumiukon ensisävelet tunnelma oli jo lämmin ja rauhaisa sisintä myöten.

Mies oli töissä aattoillan ja joulupäivänäkin vielä pitkälle iltapäivään. Onnekseni mun vanhemmat tulivat meille viettämään joulua. Joukkoon saatiin myös pari muutakin sukulaista, joista toinen toimi erinomaisena joulupukkina. Lapsi oli pukista kovin onnellinen ja ilmoitti tälle heti kärkeen, että on ollut pukkia kova ikävä. Melkein oli silmät taas kyynelissä, kun toinen lauloi kirkkaalla äänellä Tuiki, tuiki tähtöstä...

Joulupäivän aamu valkeni kirkkaana. Etenkin siksi, että poitsu päätti vedellä sikeitä lähes puoli kymmeneen! Meillä oli mennyt mun vanhempien kanssa ilta hiukan pitkäksi, joten oli aika kiva ylläri, että saatiin sitten nukkua aamulla pidempään. Siinä aika pian heräämisen jälkeen ihailinkin sitten jouluaamun auringonnousua.

Lounasaikaan taloon tuli taas vieraita ja lounaan jälkeen lähdimme viemään jouluterveisiä papalleni. Illansuussa suuntasimme vielä anopilleni, jossa oli taas pöytä katettuna koreasti. Mieskin ehätti jo töistä kotiin ja pääsi vihdoin joulupöytään. Illalla katoimme olkkariin herkkupöydän juustoineen ja hedelmineen. Glögi höyrysi mukissa ja oli rento olo. Menimme jälleen nukkumaan aivan liian myöhään, mutta eipä herätyskään ollut liian aikainen.

Eilen aamupäivällä mun vanhemmat jatkoivat matkaansa ja me jäätiin vihdoin oman perheen kesken. Niin ihanaa kuin olikin, että tulivat, niin omaa rauhaa alkoi jo kaipaamaan. Iltapäivällä mies meni nukkumaan ennen yövuoroa ja me lähdettiin poitsun kanssa pulkkamäkeen. Ilma oli eilen aivan mahtava! Hankimme ihanan punaiset posket ja sulatimme varmasti ainakin muutaman suklaakonvehdin juostessamme mäkeä edes takaisin. Illalla olin aivan poikki, vaikka poitsulla oli kyllä vielä virtaa leikkiä uusilla pikku-Legoillaan. Mutta ah onnea, kun poitsu viimein nukahti, ja sain itse käpertyä viltin alle hörppimään glögiä ja syömään vähän lisää suklaata. Kissat hurisivat vieressä, ja talo oli niin ihanan hiljainen.

Loppufiilis siis koko joulusta on aika lailla plussan puolella. Lapsi sai ihania lahjoja, vaikkakin vähän liikaa. Lumipeite ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, ihmeteltiin kyllä aaton lumipyryä moneen kertaan, kun alun perin sitä lunta piti tulla vain vähän aamupäivällä. Mutta hyvä näin, talvi-ihminen tykkää! Oli ihanaa olla omassa kodissa joulu, eikä juosta ympäri maita ja mantuja kiireen tuntu kantapäissä. Jos vaan tuuri käy ja mies on ensi joulun vapailla, niin saatan ujosti ehdottaa, että olisimmekin aaton ihan vaan oman perheen kesken.

Kohta pian taidamme lähteä pojan kanssa hiukan tsekkailemaan, onko kaupunki vielä pystyssä lomien jäljiltä. Ja ehkä vahingossa käydä vähän alennusmyynneillä. Hups. Illalla saatan käydä hiukan omilla teilläni ja jättää perheen miehet keskenään. Oma aika tulee kyllä tarpeeseen pyhien jälkeen ja lapsi on varmaan vaan iloinen, kun saa vaihteeksi hengailla isinkin kanssa. Äsken menin nimittäin poitsun huoneeseen aikomuksenani mennä leikkimään tyypin kanssa, niin tämäpä ilmoitti haluavansa leikkiä yksin. Ilmeisesti poitsukin sai jo tarpeekseen äitin naamasta. :D

Ladataan...
Pahinta Nannaa

 

On koti pesty ja puunattu. Kuusi nurkkaansa kannettu ja juhlapukuun puettu.

Lapsi on yhden kortin vielä taiteillut, sen naapureille kiikuttanut.

Kaupan hyllyt on tyhjennetty, kotiin ostokset kannettu. Hirveästi, kauheasti keittössä on touhuttu ja joulun tuoksuista nautittu.

Välillä on maisemia ihailtu ja itsekseen hymyilty. Vuoden lyhyin päivä ohitettu.

Ikkunaankin on maalailtu ja työn jälkiä monesti ihailtu. Hiljaa sohvalla istuttu ja joulun tuloa odotettu.

***

On talo niin hiljaa, vain uni huokailee nurkissa. Joulu on melkein täällä.

***

Suloista joulua kaikille lukijoilleni ja satunnaisille kävijöille, sekä koko Lilyn väelle!

Pages