Ladataan...
Pahinta Nannaa

Tänään nukuin kymppiin, koska se tuntui just sopivalta. Makoilin pitkään sängyssä ja katselin verhonraosta pilkottavaa päivänpaistetta. Venyttelin ja nautin kiireettömyydestä.

Söin aamupalaksi rahkaa suklaahipuilla, koska sattui just tekemään mieli.

Join kolme (!) kupillista kahvia rauhassa, vailla kiirettä.

Surffailin netissä ja päädyin muutaman käänteen kautta kuuntelemaan Youtubesta mm. tätä. Pistin silmät kiinni ja liikutuin. Lopulta tanssin ja lauloin ympäri kämppää vapautuneesti, kuvitellen olevani isompikin stara.

Suunnittelin päivän aikataulua. Lopulta hylkäsin kaikki suunnitelmat. Myöhemmin tulee varmasti kiire, mutta mitä sitten.

Halailin kissaa, rapsutin ja leikitin.

Tanssin vähän lisää.

Join vielä yhden kupin kahvia.

Pistin uuden hömppäleffan pyörimään ja katson sitä samalla kun kirjoitan tätä.

Siksi, että voin.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Usein korostetaan sitä, että täytyisi saada hirveästi aikaan. Ihmiset julistavat somessa, mitä kaikkea ovat tehneet päivän aikana, kai sillä kerätään jotain ihailuakin. Mutta onko aina pakko saada jotain aikaan? Eikö toisinaan ole ihan hyvä, että voi tehdä juuri mitä haluaa, sitä mistä tulee hyvä olo? Vaikka kämppä on kuin pommin jäljiltä, niin mua ei vaan just nyt huvita siivota tai pestä ikkunoita. Niille on aikaa muulloinkin, mutta kuinka usein sitä oikeasti saa nukkua pitkään ja istua puoli päivää sohvalla tekemässä kaikkea turhaa. Eikä se oikeastaan ole edes turhaa, jos siitä kerran tulee itselle hyvä olo.

Niinpä mä aion tänään tuhlata vielä lisääkin aikaa tanssien, laulaen ja nauraen.

Aion olla onnellinen.

Share

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Normaalina perjantai-iltapäivänä tulen töistä kotiin, laitan murkinaa pöytään ja mietin, että millä tämänkin illan kuluttaisi. Aika varmasti siivoilen, usein tulee käytyä kaupassa ja kaikista muuttujista riippuen jossain kohtaa saatetaan pinkaista A:n kanssa puistoon tai kävelylle. Joskus heittäydytään ihan villeiksi ja mennään jollekin kaverille. Sitten lopulta tulee iltapalameiningit ja pian on pieni ihminen nukkumassa. Miehen töistä riippuen istun yksin tai miehen kanssa sohvannurkkaan tuijottamaan töllöä. Tai ehkä surffailen, bloggailen tai joskus jopa luen kirjaa/lehteä. Viimeistään tuossa yhdentoista, kahdentoista aikaan järki voittaa ja on pakko kömpiä sängynpohjalle, jotta jaksaa kukonlaulun aikaan (meidän kukko laulaa kyllä vasta siinä seiskan, kasin aikaan, mutta iltavirkulle se on karmeen aikainen) herätä touhuamaan A:n kanssa. Ja niin, se siitä. Taas yksi väsynyt perjantai-ilta on ohi.

Tänään mä tulin kotiin, vedin pienet riemutanssit miehen iloksi (tähän ei liity mitään rivoa), sihautin drinksun auki ja lösähdin sohvalle katsomaan tv:tä. Koko illaksi. Ilman velvotteita. Ilman kitinöitä. Enkä muuten aatellut vieläkään mennä nukkumaan. Ja huomenna aion nukkua pitkään. Oi, niiiiiin pitkään.

Kun lapsi on viikonlopun mummulassa, niin äippä tanssii pöydillä. Ainaki melkein.

Share

Ladataan...
Pahinta Nannaa

 

Kissat on parasta bloggausseuraa. Ainakin silloin, kun tajuavat pysyä poissa näppäimistön päältä.

Telkkarin katsominen ilman kissaa kainalossa on kuin suklaajäätelö ilman suklaata.

Välillä ois kiva päästä pihalle...

...mutta toisinaan on ihan riittävän hyvä hengailla sisällä. Ainakin vesisateella.

Kissat myös tietävät, että jokaisesta auringonpilkahduksesta täytyy ottaa kaikki irti.

Ja vaikka aina ei jaksetakaan olla sovussa...

...niin kuitenkin oman siskon vieressä on parasta nukkua.

Ihanat. <3

Share

Pages