Ladataan...
Pahinta Nannaa

Muistattehan kyselyvihkot, joissa oli kysymys per sivu ja jota kierrätettiin kavereilla? Luovimmista kysymyksistä sai kavereilta kiitosta ja kinkkisistä nuhteita. Pyöriteltiin silmiä niille, jotka vastasivat joka toiseen kysymykseen "en mä tiedä", mutta sitten oltiinkin itse tuskaisena, kun ei meinannut keksiä nasevaa vastausta. Ja oli siellä se yksi kysymys, johon juuri kukaan ei uskaltanut vastata: Kenestä tykkäät? Mä rakastin näitä kysymysvihkoja. Musta oli kivaa keksiä kysymyksiä ja lukea kavereiden vastauksia. En ole niin nokkela, että olisin kuitenkaan suuresti nauttinut niiden täyttämisestä, mutta erilaisten kysymysten keksiminen oli hauskaa.

Jostain syystä mulle on kuitenkin jäänyt vahvimpana mieleen kysymys haaveammatista. Oon joskus saattanut mainita, että mulla on ollut ainakin miljoona plus viiskytkaheksan eri harrastusta ja haaveammatit ei varmastikaan jää tästä kovin paljoa jälkeen. Muistan vastanneeni joskus siskon kyselyvihkoon, että haluaisin olla lappuliisa. Mä muistan ne haparoivat tikkukirjaimet, joten oon ollut varmaan ekaluokkalainen. Oon myös aika varma, etten mä edes tiennyt, mikä on lappuliisa, joten oon oletettavimmin vastannut sen vaan siksi, että se kuulosti hauskalta. Toinen mieleen jäänyt vastaus on poliisi. Siitä mä oikeesti haaveilin, mutta jossain vaiheessa todellisuus löi avokämmenellä kasvoille ja aloin haaveilla hiukan realistisemmista vaihtoehdoista. Mä olisin halunnut myös kampaajaksi, eläintenhoitajaksi ja leipuriksi, mutta allergiat pilasivat nekin haaveet aika tehokkaasti. Kun ysiluokalla sitten piti keksiä, että mikä musta oikein tulee isona (en pitänyt lukiota vaihtoehtona), tunsin olevani hiukan hukassa. Ja koska mä olin hyvä lasten kanssa, tai oikeastaan, koska kaikki sanoivat, että mä olen hyvä lasten kanssa, niin hain lähihoitajaksi. Opiskeluaika ei sujunut aivan ongelmitta ja nykyiseltään mun koulutusnimike onkin lastenohjaaja, mutta lasten parissa siis ollaan joka tapauksessa.

Valmistuttuani olin tilanteeseeni melko tyytyväinen. Tunsin olevani hyvä työssäni ja suurin osa opiskelun jälkeisestä työkokemuksesta on positiivista. Jossain vaiheessa mä kuitenkin tympäännyin. Tällä hetkellä koen olevani ammatissa, joka on ihan kiva. No, kyllähän te tiedätte. Vähän sama, jos ostat mekon, joka on ihan kiva. Kotona sä pyörit tuskaisena peilin edessä ja mietit, että miksi sä ikinä ostit sen. Lähdet juhliin, kun ei ole muitakaan vaihtoehtoja, mutta myöhemmin sä katot kuvista, että olis pitänyt sittenkin hankkia joku toinen. Mekon kanssa on vaan hiukan helpompaa. Sä myyt sen eteenpäin tai vaikka vaan unohdat vaatekaappiin ja ostat tilalle kivemman. Mutta ammatin kanssa tarvitsee ehkä hiukan enemmän harkintaa.

Mä oon nyt viimeiset pari vuotta hokenut kaikille, etten mä oikein tiedä, mikä musta tulee isona. Pikku hiljaa mua alkaa itseänikin turhauttaa koko tilanne. Mä en missään nimessä halua vain tyytyä nykyiseen tilanteeseen, koska itseni tuntien tulen katumaan, jos en tee asialle jotain. Mä en halua olla katkera siksi, etten saanut mitään aikaan nuorempana. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, koska mä en todella tiedä, mitä haluan. Ja vaikka sen keksisinkin, niin ei se vielä tarkoita, että mun haluamiset on mun käsien ulottuvilla. Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, sanovat, että opiskele! Ikävä kyllä elämä ei ole niin helppoa. Jos mä osaisin taikoa, niin kyllä mä sen opiskelupaikan itselleni taikoisin. Mutta koska en osaa, niin mun täytyy mennä tahmeampaa väylää ja sillä väylällä on muutama muukin ihminen mun lisäksi. Aina on joku, joka ei pääse edes pääsykokeisiin ja mun aikaisemmalla opiskelulusmuilulla se olen minä.

Mutta luovuttaa en halua. Vielä mä keksin, mitä haluan tehdä ja keksin väylän toteuttaa haaveeni. Sitä odotellessa tyydyn tekemään sitä, missä olen ihan hyvä ja mikä tuntuu ihan kivalta. Just tällä hetkellä se riittää.

Onko siellä muita ammatinvalinnan kanssa tuskailevia?

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Haha! Aion tehdä elämäni ensimmäisen kahvilasuosittelubloggauksen. Haha! Tässä todistettakoon, että suutari pysyköön lestissään jne., mutta kun nyt on vaan aivan pakko.

Jossain tässä kiireisen, köh, alkuvuoden aikana eräs ystäväni kyseli Facebookissa kavereita lähtemään kakkubuffaan. Luonnollisesti olin välittömästi täysin myyty ideasta ja hihkuin ensimmäisenä, että MINÄMINÄMINÄ! Mukaan joukkioon ilmoittautui yksi toinenkin kaverini, ja viime maanantaina sitten hyppäsimme junaan ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Kyllä, lähdimme Helsinkiin vain ja ainoastaan syömään kakkua.

Ja todellakin voin kertoa, että se oli sen arvoista! Ensinnäkin, meillä oli jo menomatkalla aivan superhauskaa (kanssamatkustajat eivät varmastikaan olleet samaa mieltä). Ja toisekseen, no hei, kakkuja ja rentoa hengailua kavereiden kanssa. Niin paljon kuin sielu sietää. Mikä nyt muka voisi olla parempaa?

Olimme itse Fredan Kakkugalleriassa (Fredrikinkatu 41), mutta buffet löytyy nettisivujen mukaan myös Bulevardin Kakkugalleriasta. Hintaa buffalle tuli 11,90€ ja siihen kuului joko kahvi tai tee, sekä luonnollisesti rajaton määrä kakkua. Oma rajani meni kahdeksassa palassa, vaikka yritin kyllä kovasti yhdeksää. Fredan kakkugalleria oli mukavan viihtyisä ja tunnelmallinen paikka, tosin meidän ollessa paikalla muiden asiakkaiden oli varmaan kovin vaikea saada tunnelmasta kiinni. Kakut olivat pääasiallisesti herkullisia, ainoastaan sitruuna-marenkikakku sai mun makeusrajan ylittymään. Ihan ehdottomaksi ykköseksi rankkaisin mustaherukka-suklaamoussekakun tai vadelma-passionkakun. Mmm, saispa tähän nyt palat noita, niin päivä sujuisi varmasti moitteetta.

Jos se nyt ei vielä tullut selväksi, niin sanotaan vielä kertaalleen; suosittelen! Kakkugallerian kakkubuffet on yksi loistavimpia keksintöjä ikinä. Olen itse asiassa erityisen tyytyväinen siihen, että kyseinen paikka on Helsingissä, koska jos tuollainen olisi tässä kotihoodeilla, niin olisin varmaan kantis. Niin ja hei, jos ei ole niin sika kuin minä, niin kyllä sieltä saa ihan sivistyneesti yhdenkin kakkupalan, että ei ole pakko buffasta maksaa. ;) Nyt siis vaan hop hop, kaveriporukka kasaan ja kohti Kakkugalleriaa. Mä lupaan, että se kannattaa. :)

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Katselinpa tuossa huolestuneena, että pitäis vissiin päivittää blogia tälle vuodelle. Joten älkää vielä huokaisko, kyllä mä täällä sittenkin olen. ;)

Mulla on tässä viime aikoina ollut aika paljon kiireitä. Vuoden vaihtumisen jälkeen olen mm.

  • katsonut 28 jaksoa Downton Abbeyä. No okei huijasin, katsoin ekat jaksot jo ennen vuodenvaihdetta, mutta enivei.
  • viettänyt kaksi vuorokautta ilman lasta, se vasta olikin kiireistä aikaa, koska piti mm. maata sohvalla, syödä suklaata ja katsoa Downton Abbeyä.
  • katsonut myöskin Sherlockia, pari kehnohkoa elokuvaa, joiden nimeä en enää muista, ihan ihan ekoja Frendit-jaksoja sekä pari jaksoa Pukumiehiä. Mm-hmmm....
  • shoppaillut liikaa uusia vaatteita. Lähinnä lapselle. Itselleni löytyi vaatteiden sijaan koruja ja siitä syytän suklaata.
  • opetellut seisomaan päälläni. Kyllä. Tämä on elämäni kannalta ehkä oleellisin taito ikinä.
  • opetellut jonglööraamaan. Tosin tää on vähän vaiheessa ja aiheuttaa mulle edelleen melkoista kiirettä.
  • ihaillut lunta ja kuvannut sitä niin paljon, että kaikilla mun instagram-seuraajilla menee varmaan kohta järki.
  • elvyttänyt piirrustusharrastusta. En toistaiseksi kovin hyvällä menestyksellä.
  • höpsöillyt kissojen kanssa.
  • ollut pulkkamäessä.
  • poltellut miljoonaa kynttilää. Vähintään.
  • leikkinyt dinosaurusta. Ja haita. Ja rosvoa ja poliisia. Ja mörköä. Ja mitä näitä nyt on.
  • pyörinyt kotona ympyrää keksimättä mitään tekemistä ja valittanut seuraavassa hetkessä, kun joka puolella on niin sotkuista.
  • pistänyt lapsen vaatteita myyntiin, hurraa!
  • maannut sohvalla surffaamassa kännykällä kahteen asti yöllä. Useampanakin yönä.
  • huudattanut musiikkia niin, että ikkunat helisee (ainakin melkein) ja tanssinut niin hirveästi ja laulanut vielä hirveemmin, hehe.
  • ja ehkä kaikkein tärkeimpänä, unohtanut murehtia tulevaisuutta.

Työttömän arki. Mikä ihana tekosyy.

Ps. Oon mä oikeesti tehnyt jotain aikuistenkin juttuja. Mutta kuka niitä nyt jaksais listata?!

Niin ja psst, jos kiinnostaa, niin mut löytää myös instasta: @pahintanannaa