Se onnistui sittenkin.

Ladataan...
Päiväkirja

Tai sitten ei... Kirjoitin jutun eilisestä kampaamokäynnistä, mutta kun painoin julkaise-nappulaa, niin jäljelle jäi vain otsikko. Olisiko tämä ymmärrettävä niin, että sisältö ei ollut kummoistakaan ;)

Joka tapauksessa päässä on nyt kivat uudet hiukset, jopa minä itse pidän niistä. Kuopuksen kommentti on ehkä paras: 'Ihanat hiukset, saanko silittää niitä?' Ja sitten keskusteltiin siitä milloin hän saa aloittaa hiusten värjäämisen. Ei ihan lähivuosien aikana... Esikoinen osallistui keskusteluun myös ja ilmoitti haluavansa syksyllä takaraivolle vihreän salaman. Ööö. Jaa. Kuopus puolestaan haluaisi samanlaisen siilitukan kuin veljellä on. Ja samanlaisen pippelin myös.

Olin itse lapsena sellainen ettei kukaan saanut koskea hiuksiini. Kampaamon tädin käsittelyyn en suostunut ollenkaan eikä tädit enää suostuneet leikkaamaankaan hiuksiani. Heilutin päätäni niin raivokkaasti, että saksien lipsahdus korvaan tai otsalle oli useasti  lähellä. Sitten löytyi SE kampaaja. Hän oli mies ja kampaamo oli omakotitalon yläkerrassa. Ja se mies oli ihana. Eräille synttäreille hän laittoin minulle aivan ihanat korkkiruuvikiharat ja pinkin sulkakoristeen. Olin niin kovin hienona silloin.

Siitä alkoikin ystävyyteni kampaamoalan kanssa. Olen hyvin tarkka edelleen siitä kuka saa hiuksiini koskea enkä anna hiusten väärää leikkausta anteeksi. Kävin monta vuotta yhden ja saman kampaajan käsittelyssä, kunnes hän leikkasi hiukset huonosti. Suoraan sanottuna hiuksissa ei ollut mitään mallia. Seuraavana päivänä kävelin seuraavan kampaamon ovesta sisään ja melkein itkien pyysin korjaamaan vauriot. Enää ikinä en mennyt entisen luottokampaajan käsittelyyn.

Meni monta vuotta ennen kuin löysin uuden hyvän ja luotettavan kampaajan. Olin niin onnellinen, kun hän sitten löytyi. Hän leikkasi hiukset niin ettei hiusten laittamiseen tarvinut nähdä yhtään vaivaa, silloin hiukset olivat todelliset pese ja pidä -hiukset. Sitten hän lopetti ja siirtyi ihan toiselle alalle. Olin jopa hiukan katkera.

Nykyisen kampaajani löysin vuoden etsinnän jälkeen. Olen itse oppinut rohkeammaksi kokeilijaksi. En ole koskaan pelännyt hiusten leikkaamista, mutta olen usein pysynyt pitkään yhdessä ja samassa leikkauksessa tai värissä. Nykyisen kampaajan kanssa on hauska kokeilla kaikkea uutta. On ollut tummaa ruskeaa, blondia ja punertavaa. On ollut lyhyttä ja pitkää ja jotain siltä väliltä. Joka käynnin jälkeen arveluttaa tuliko sitä mitä hain, mutta aina hiukset ovat asettuneet jotenkin. Ei ehkä niin kuin halusin, mutta hyvin kuitenkin.

Omien lasten kohdalla päätin opettaa heidät heti hiusten leikkaamiseen ja parturissa käymiseen. Hyvin ovat oppineetkin =)  Hyvä kampaaja on kullanarvoinen asia.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...