Pako Viksbergistä

Eksyin facebookissa ystäväni kuva-albumiin , jossa oli valokuvia(paino seuraavalla sanalla) entisen  kotikaupunkini Forssan Holjat-laatumusiikkifestareilta.

Ensin katselin syvän tyytyväisyyden vallassa että kappas vaan, siellähän on itse Jukka Poika!! How Great!!

Sitten näen jotain , joka saa mut järkyttymään syvästi.Esiintymislavan vasemmassa laidassa on mainos jossa lukee, ei normi-kissan mutta vähintään Maine Coonin kokoisilla kirjaimilla :

FORSSA, Elämyksiä Jokaiselle Päivällä.

Ravistan jo päätäni niin suurieleisesti että jopa Viidakkovekara kyselee huolestuneena vointiani. Nipistän itseäni. Joo. Niin siellä lukee. Joten halusittepa tai ette , minäpä kerron teille hieman niistä "elämyksistä".

Forssa on Kanta-Hämeen maakunnan virallisin persereikä, jonne on jossain vaiheessa erehtynyt muuttamaan 17 800 haurasta ihmistä, jotka eivät ole muuttaessaan  tienneet, mihin ovat ryhtyneet. Toinen vaihtoehto on lievempi, anteeksiannettavampi. Moni on syntynyt tuohon kaupunkiin eikä ole siten voinut valita synnyinpaikkaansa.

Minäkin kuulun/kuuluin tuohon porukkaan, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa muuttaneet jossain tilapäisessä mielenhäiriössä tuohon kaupunkiin. Itse ainakin järkytyin tuosta erheestäni silloin niin syvästi että menetin vuodeksi toimintakykyni täysin. Vasta kun kykenin jälleen järkiperäiseen ajatteluun , aloin Välittömästi suuntaamaan ajatukseni kohti muuttoa.Mahdollisimman kauaksi.

Mutta takaisin niihin elämyksiin.

Tämä on mahdollista vain Forssassa. Nimittäin se että naapurissasi asuu pirttihirmu joka on omistanut elämänsä

a)naapurien järjestelmälliselle vainoamiselle

b)sille että syyttää ex-miestään omista peräpukamistaan julkisesti

c) sille että syyttää naapureita edesmenneen naapurin murhasta.

(Tässä b-tapauksessa "julkisesti" tarkoittaa asiasta huutelua citymarketissa perjantaina ruuhka-aikaan).

Viikonloppuisin Forssasta haluaa vain ja ainoastaan yhteen suuntaan.

Pois.

Vaihtoehtoja ei ole hurjan paljon.

Somerolla haisee paska.

Ypäjällä haisee paska.

Jokioisilla haisee paska.

Humppilassa paska haisee harvemmin mutta sille paikalle ominaista on 2500 Hullun pakkautuminen pienelle arealle.Nyt ne 2500 Hullua suunnittelee vieläpä kansainvälisen lentokentän perustamista hoodeillensa.

Humppilassa ainoa hyvä asia on euron munkkikahvit. Paitsi että se kahvi on kolme tuntia seissyttä siirappia. Eli ne munkit. Hyvä Humppila!!Tehdäänkö aaltoja??

Toki ensivaikutelma ratkaisee, niin tässäkin tapauksessa.

Ensimmäistä kertaa Humppilan huikealla kylän raitilla kruisaillessa näin jalkaansa ontuvan juntin joka kantoi moottorisahaa. Silloinen 7-vuotias Viidakkovekara kysyi hepun nähtyään :"Äiti, mitä tuo tekee?" Vastasin: "Se etsii aamupalaa". Lapsi tyytyi vastaukseen eikä asiaan palattu enää.

Epätoivon yllättäessä Humppilan avulla oli hyvä harrastaa käänteistä psykologiaa: kun Forssa alkoi ahdistaa, painuttiin Humppilaan munkille. Sieltä palattuaan , Forssa tuntui paratiisilta maan päällä, ainakin sen pienen hetkisen:)

Forssan sydämessä, nykyaikaisesti ja trendikkäästi sisustetulla, linja-autoasemalla sijaitsee kaikkien päähän potkittujen kuntalaisten kohtaamispaikka, Kahvila Susanna (tuttavallisemmin "Sussu"). Jos et halua mennä Humppilaan asti juomaan kuraa, voit tehdä sen täälläkin.Kätevää, eikö?

Asioidessasi Susannassa, saavutat aina "Kusinko muroihisi?"- olotilan, sen verran hehkeää palvelua siellä saa osakseen unohtamatta tiukkoja katseita, joita saat vakiasiakkailta. Minäkin päätin kerran istahtaa Sussun viehättävää kahvilailmapiiriä aistimaan. Ehdin parisen sekuntia istua aloillani, kunnes haistoin jotain erikoista. Haju oli tuttu menneisyydestäni, niinpä aikamatkustin hetkessä valtavasta sisäisestä vastustelustani huolimatta sisätautiosastolle jossa aikaisemmin työskentelin.

Kyllä!Viereisessä pöydässä istuva lähiöruusu tuoksahti aivan Clostridiumille. Huokasin helpotuksesta, kun täti päättikin ottaa Valintatalon kassinsa ja lähteä valtavan pöllähdyksen saattelemana todennäköisesti kohti Viksbergin krouvia.

Kun hajuaistini palautui, pääsin taas nauttimaan pahvikupissa olleesta kurasta.

Pian kuitenkin huomasin toisen tädin joka oli purkanut muutamasta muovikassista pöydälle todennäköisesti koko maallisen omaisuutensa.Pöydällä olivat täydellisessä sopusoinnussa niin tädin beiget sloggit kuin perintöhelmetkin. Kovasti paljon sillä oli asiaa jollekin, en vain ymmärtänyt kenelle?Siinä vaiheessa, kun hän tavoitteli katsekontaktia minuun, otin laukkuni,psyykkeeni palaset ja kurakuppini ,mielessäni vain pako raittiiseen ulkoilmaan.

Viksberg. Viksbergin laidalla oli Viidakkovekarankin koti. Viksberg on mielestäni kaikessa kauheudessaan Forssan vastine Helsingin Kontulalle ja Espoon Suvelalle. Sieltä löytyy sekä hyvässä että pahassa koko elämän kirjo.Viksberg on kertakaikkiaan Suomen hirvittävin läävä, sanokaa mitä sanotte.

Viimeinen pisara minulle oli se, kun minulle selvisi että Forssassa on paikka nimeltä "Kassimäki".

Hetkonen.

Turussa oli "Pallivaha".

Mihin seuraavaksi?

Tein siis ratkaisun jota suurin osa ihmisistä piti pähkähulluna. Ensin halusin Vancouveriin, British Columbian jylhiin maisemiin. Katselin jopa töitä ja asuntoja kunnes päätin että haluan pysyä toistaiseksi Euroopassa. Sitten siirryin Belgian Bryggeen ja kävin saman prosessin läpi. Tämän prosessin aikana lensin Roomaan ja rakastuin tulisesti. Täällä sitä nyt sitten ollaan, kauniissa ja idyllisessä Tolfassa. Pienessä kaupungissa, jossa on maailman aidoimmat ihmiset.

Mutta tein sen.

Lähdin Pakoon Viksbergistä.