Ladataan...
Paniikki keittiössä

Kuulun niiden tiukkapipojen leiriin, jotka eivät ilahdu halloweenin kaltaisten krääsäjuhlien rantautumisesta suomalaiseen juhlakalenteriin. Päällelimattu perinne kun ei oikein ota tulta alleen. Kansallamme kun olisi oma sadonkorjuuta juhlistava kekriperinnekin. Ai ette ole kuulleet? No tiedättekö, miksi halloweenia oikeasti vietetään? No en minäkään, kun ei se oikein se kiitospäiväkään ole. (No okei, katsoin Googlesta, ja halloweenilla ja kekrillä on aika paljonkin yhteistä, mutta kumpaankaan ei ihan alun perin liity karkki tai kepponen -tyyppiset jutut tai tekohämähäkinseitti. Kiitospäivä onkin sitten taas asia erikseen.)


Yhtä kaikki, halloween-purnauksestani huolimatta kurpitsat kyllä saavat tulla keittiööni. Taannoin kävin Ruokasuositus-Kimmon huikeassa illallispöydässä maistamassa jos mitä sorttia, ja mieleen jäi erityisesti butternut- eli myskikurpitsapaistos.  Kimmon paistoksessa oli pähkinää ja ricotta(?)juustoa, omani on arkisempi versio (vinkkinä Kimmolle, että reseptiä kaivataan!). Totesin, että olisin voinut leikata kurpitsat ohuemmiksi, lorauttaa niihin hövelimmin öljyä sekä paistaa ne hiukan kuumemmassa uunissa.

Myskikurpitsa on kurpitsaksi vähän makea. Sen tuoksu ja väri muistuttavat sharon-hedelmää, mutta raakana maku on melko mitäänsanomaton. Uunissa kurpitsa saa vähän makeutta, joten ajattelin yhdistää sen leipäjuuston kanssa. Viimeisiään vetelevän paprikan puolikkaan siivutin ja hyväksi havaittuna tapana paistoin pannulla valkosipulin kera.

Myskikurpitsan siemeniä ei kannata heittää pois, vaan ne voi paahtaa naposteltavaksi. Paahdoin siemenet nyt pannulla, mutta ne olisi ihan hyvin voinut heittää kurpitsalohkojen sekaan uuniin – en tajunnut tätä heti, ja kurpitsan kaveriksi laitoin vuokaan pinjansiemeniä.

 

Myskikurpitsa–leipäjuustosalaatti
kahdelle

1 myskikurpitsa (noin 400 g)
200 g leipäjuustoa
ruukullinen salaattia
puolikas paprika
pari valkosipulinkynttä
loraus öljyä
pinjansiemeniä
suolaa

1. Kuori ja lohko myskikurpitsa. Voitele uunivuoka öljyllä ja lado kurpitsanlohkot siihen. Lisää suola ja pinjansiemenet (ja halutessasi myös kurpitsansiemenet). Paista uunissa n. 200 asteessa puolisen tuntia. Kääntele kurpitsanlohkoja muutaman kerran paiston aikana.
2. Kokoa salaattipohja.
3. Purista valkosipulinkynnet öljyyn kuumalle pannulle. Lisää paprikansiivut ja paahda niitä hetki.
4. Kun kurpitsat ovat kypsyneet, asettele lohkoja salaattipedille kerroksittain leipäjuuston kanssa. Viimeistele paahdetuilla pinjan- ja kurpitsansiemenillä sekä halutessasi balsamicolla.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Tänä syksynä on liedellä porissut keitto jos toinenkin. Kerta kiellon päälle: tässä tulee palsternakkakeitto. Sosekeiton tekeminen ei ole mitään kvanttifysiikkaa, mutta variointi – niin maussa kuin koostumuksessakin –  vaatii joskus vähän mielikuvitusta.

Palsternakasta tuli yllättäen pehmeistä pehmein sosekeitto. Jostain lehdestä pisti taannoin silmään resepti, jossa palsternakkakeittoon oli yhdistetty maitovaahto, ja päätin kokeilla sitä itsekin. Onnisti! Aion kokeilla tätä myös muiden sosekeittojen kanssa.

 

Pehmoinen palsternakkakeitto
kahdelle, alkuruokana neljälle

400 g palsternakkaa
1 iso sipuli
n. 8 dl vettä
80 g sulatejuustoa
tilkka öljyä
suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus kurkumaa

päälle:
1 dl rasvatonta maitoa vaahdotettuna

 

1. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla öljytilkan ja suolan kera. Kuori ja paloittele palsternakat ja anna myös niiden hetki kypsyä sipuleiden kanssa.
2. Lisää kiehuva vesi. Keittele noin 20 minuuttia, kunnes palsternakat ovat kypsiä.
3. Soseuta ja lisää sulatejuusto. Älä keitä enää. Lisää mausteet.
4. Lämmitä ja vaahdota maito ja lisää se valmiin keittoannoksen päälle.

Palsternakkakeitto sopii mainiosti alkuruuaksi kipakkana syysiltana, mutta toimii myös pääruokana sellaisenaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Tällä viikolla vietetään kaaliviikkoa. Ihan tosi! Kaaliviikon ajatuksena on innostaa kaalien käyttämiseen ja tuoda esille kaalitietoutta. Kaalihan on ihan nerokasta ruokaa: halpaa, hyvää ja terveellistä. Voitteko kuvitella, että syömme kaalia vuosittain vain viisi ja puoli kiloa henkilöä kohden? Esimerkiksi perunoita sentään popsimme yli 11-kertaisesti, peräti 62,5 kiloa vuosittain. Kukka-, parsa- ja valkokaalia käytetään keittiössäni viikottain, mutta kaaleissahan löytyy näiden peruskaverien lisäksi vaikka miten. Sympaattisin nimi toki on kurttukaalilla, voi poloa!

Kyssäkaali taas muistuttaa enemmän juuresta kuin kaalia. Ajatus kyssäkaaliruoasta on ollut mielessä pitkään, mutta vasta kaaliviikko innosti tositoimiin. Piti tehdä lasagnea (sitä myöhemmin syksyllä luvassa siis!), mutta koska ateria piti saada pian kokoon, päätin tehdä kyssäkaalista ranskalaisia. Valmistus on superhelppoa. Ken keittää ja paistaa, se makean maistaa, tapaa äitini sanoa, ja sanonta pätee myös kyssäkaaliin.

Ranskikset syötiin kuhan ja paahdetun punasipulin kera. Ja kuvaaja sen sanoi: kyssäkaali oli aterian ehdottomasti paras osa.

Kyssäkaaliranskalaiset
kahdelle

1 pienehkö kyssäkaali
litra vettä
suolaa
nokare voita (tai öljyä)

1. Kuori kyssäkaali. Tähän puuhaan soveltuu paremmin juuresveitsi kuin perinteinen kuorimaveitsi, sillä kuori on paksu.
2. Laita keitinvesi kiehumaan ja paloittele kyssäkaali ranskalaisten muotoon.
3. Keitä ranskalaisia suolalla maustetussa vedessä kymmenen minuuttia niin, että koostumus on rapsakka, muttei vielä läpikypsä.
4. Paista keitettyjä kaaliranskiksia rasvassa pannulla tai pinnoitetun kattilan pohjalla noin viiden minuutin ajan niin, että ne saavat vähän paistopintaa. Viimeistele maku suolalla.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Tiedättekö sen, kun joskus ihan vahingossa jostakin tavallisesta torstai-illasta tai tavallisesta risotto-ohjeesta tulee jotain mieleenpainuvaa? No, taannoin kävi niin. Harmittaa, että kamera jäi kotiin, sillä tuon torstai-illan kuvissa olisi ollut iloisia kasvoja, täysiä vatsoja ja temppuilevia kissoja. Onneksi ruoan sentään saattoi toisintaa onnistuneesti.

Ystäväpiirillämme on ruokakerho, jonka pointtina on kokoontua silloin tällöin torstaisin, tekemään ruokaa yhdessä. Edellisestä kerrasta oli huimasti aikaa, mutta nyt syksyn tullen virittelimme kerhon henkiin.  Useimmiten teemme ihan vaan pizzaa, mutta nyt teemana oli rapujuhlien hengessä latva-artisokat. Niistä enemmän täällä, joskin sen verran vielä, että dipiksi innovoitiin lime-voi-vaahto, jonka rippeet saivat myös pääruoan maistumaan entistä paremmalta.

Illan täyttävämpi ape oli risotto. Risotto on mielestäni perusruokia siitä vaikeimmasta päästä: riisistä tulee aina liian pehmeää tai kovaa, tai sitten vaan jotenkin tylsän makuista. En ehkä ole tarpeeksi maltillinen risoton valmistaja. Toissaviikkoisena torstaina en keitellyt risottoa itse, vaan ystäväni Anja vastasi siitä. Risotosta tulikin koostumukseltaan ja maultaan täydellistä! En muista, milloin viimeksi olisin nähnyt niin  antaumuksellista ruokakulhon tyhjäksi raapimista.
Sieniksi valikoituivat toisen ystäväni pakastimesta löytyneet lampaankäävät. Mietimme yhdessä, sopiiko kääpä risottoon. Googlailin vähän ja totesin, että ehkä yhdessä tai kahdessa risottoreseptissä sitä on käytetty, yllätyksekseni ei sen useammassa. Mutta lampaankääpähän on yksi parhaista ruokasienistä – miksi se siis ei toimisi?  

Ja toimikin siis, varsinkin kun lisäsimme risottoon lorauksen tryffeliöljyä kruunaamaan hienostunutta sienen makua. Kun sitten seuraavana lauantaina menin metsään ja löysin pari kiloa lampaankääpää, oli selvää, että kokkaan niistä risoton.  Lopputulos oli taas melko lyömätön.

Lampaankääpärisotto
neljälle

n. 300 g lampaankääpiä puhdistettuina ja paloiteltuina
1 sipuli
ripaus suolaa
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
n. 7 dl kasvislientä
1 dl valkoviiniä
50 g parmesania
mustapippuria
reilu loraus tryffeliöljyä

1. Esipaista puhdistetut ja paloitellut sienet pannulla.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota öljyssä ison kattilan pohjalla. Lisää ripaus suolaa, näin sipuleihin tulee makeutta. 
3. Lisää riisi ja kypsennä, kunnes jyvät muuttuvat läpikuultaviksi.
4. Lisää valkoviini. Kun viini on imeytynyt, lisää kasvieslientä noin desi kerrallaan aina, kun edellinen neste on imeytynyt riisiin.
5. Anna hautua, kunnes riisi on al dente -kypsää.
6. Lisää muutoin valmiiseen risottoon vielä parmesaani, tryffeliöljy, sienet ja mustapippuria. Tarkista suola.

Koska totesimme, että lime sopii hyvin yhteen sienirisoton kanssa, jaan tässä vielä simppelin lime-voivaahto-ohjeen.

Lime-voivaahto

50 g voita
yhden limen kuori ja puolet samaisen limetin mehusta

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella.
2. Raasta sekaan limen kuori ja purista mehua puolikkaan limen verran.
3. Pyöräytä vielä vatkaimella sekaisin ja tarjoile heti.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Sellaisena päivänä, kun keli on niin karsea, ettei huvita lähteä kauppaan, on oikea aika ratsata jääkaappi. Jämäruoat ovat taitolaji sinänsä: itse olen niitä ihmisiä, jotka lähinnä inspiroituvat näistä ruokavarastojen hylkiöistä.

Rymsteerasin jääkaapin uuteen järjestykseen ja nakkasin pöydälle palan savutofua, vähän fetaa, puolikaan kesäkurpitsan, ison porkkanan, punasipulinpalan, tomaatin, juustonkannikan ja melkein tyhjän rasian valkosipulituorejuustoa. Lisäksi kaivoin kaapista muutaman paprikan – täytyy myöntää, että ne kipaistiin lähikaupasta erikseen, kun visio täytetyistä paprikoista alkoi siintää mielessä.

Eikä aikaakaan, kun ainekset oli miksattu ja paprikat putsattu täyttöä varten. Sitten vaan uuniin 200 asteeseen ja vartin päästä ruoka oli jo villasukkiin ja viltteihin kääriytyneiden sateenpitelijöiden sohvailijoiden leffaeväänä. Jääkaappi kiittää, vatsa komppaa.

Täytetyt paprikat
1-2 paprikaa per syöjä, tässä  ohjeessa täytettä kolmelle paprikalle

4 paprikaa
200 g savutofua
puolikas sipuli
puolikas pieni kesäkurpitsa (n. 100 g)
1 porkkana raastettuna
30 g fetaa kuutioina
tomaatti
kourallinen juustoraastetta
1 rkl tuorejuustoa (esim. valkosipuli)

1. Halkaise paprikat pituussuunnassa, poista siemenkodat ja kara. Huuhtele hyvin. Levitä uunipellille tai sopivaan vuokaan.
2. Kuutioi ja hienonna ainekset melko pieneksi ja sekoita ne keskenään isohkossa kulhossa. Muista raastaa porkkana, sillä se ei isoina paloina ehdi kypsyä uunissa.
3. Annostele täyte paprikoihin ja kuorruta juustoraastella.
4. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 15 minuuttia.
 

Jotkut pitävät siitä, että paprikat ovat pehmeitä uunista tullessaan. Itse preferoin ruoassa struktuuria, joten laitoin paprikat raakana suoraan uuniin. Pehmeämmän lopputuloksen saat joko laittamalla paprikanpuolikkaat hetkeksi mikroon tai keittämällä niitä muutaman minuutin ajan. Itse en ole kokeillut, mutta olen kuullut näin tehtävän.

Ja koska kyseessä on jämäruoka, sävellä reseptiä sydämesi kyllyydestä. Paprikoihin sopii vaikkapa keitetty peruna, pastan tai riisin jämät, pähkinät ja pavut – mikseivät liha tai kalakin. Mehevyyttä saa paitsi juustokuorrutteesta, myös tuorejuustosta.

Vinkki! Kaiken väriset paprikat toki kelpaavat hyvin tähän ruokalajiin, mutta punaisista tulee kokemukseni mukaan maukkaimpia, vihreät taas hiukan kitkeröityvät uunissa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Suhteeni fenkoliin, tuohon lystikkääseen kasviin, syntyi ensimmäisellä luokalla.
Eräänä alkusyksyn aamupäivänä opettaja marssitti luokkamme torille. En tietenkään muista perunakappoja tai porkkananippuja, mutta vihreähapsinen, muodoltaan sydäntä muistuttava valkoinen kasvi teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. ”Tässä on fenkoli”, esitteli opettaja. Omintakeinen vihannes jäi mieleen kummittelemaan, mutta voitteko uskoa, että kului yli kaksi vuosikymmentä ennen kuin itse ostin ihka ensimmäisen fenkolini!

Salaattifenkoli on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa, se on näkynyt lehtien ruokasivuilla jo parina syksynä. Minun tajuntaani fenkoli iskeytyi lähtemättömästi  uudestaan viime keväänä, kun olin syömässä mainiossa turkulaisessa Kaskis-ravintolassa. Yksi niistä huumaavasta eteeni kannetusta kuudesta ruokalajista oli fenkolikeitto. Ja miltä se maistui! Ensin luulin, että keittoon oli lurautettu pastis-viinaa tai lakritsikastiketta, kunnes toisella lusikallisella tajusin: se on fenkolin ominaismaku.

Kaikkien näiden vuosien ja kuukausien jälkeen nakkasin itsekin fenkolin pataan. Kasvin tuoksu on raakana huumaavan lakritsinen ja sen voi käyttää sellaisenaankin salaattiin. Etsin reseptiä keittelyn tueksi ja aika monessa niistä keittoon yhdistetään sipulia, mustapippuria ja kermaa. Koska halusin omasta keitostani vähän proteiinipitoisemman, laitoin siihen kerman sijaan sulatejuustoa. Juusto sopii fenkolin pariksi oikein mainiosti eikä ainakaan omaan keittooni tarvinnut lisätä yhtään suolaa.

Fenkolikeitto
(pääruokana kahdelle, alkuruokana neljälle)

n. 500 g fenkolia (kaksi pientä)
3 pientä sipulia
loraus öljyä
1 kasvisliemikuutio
100 g sulatejuustoa
mustapippuria

1. Suikaloi fenkoli ja paloittele sipuli. Kuullotta niitä öljytilkassa kattilan pohjalla muutaman minuutin ajan ja lisää sitten vesi ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua.
2. Kun keitto on kiehunut 15 minuuttia, kokeile fenkolien kypsyys. Kypsän fenkolin tuntuma on samanlainen kuin muiden keitettyjen kasvisten.
3. Lisää juusto ja soseuta keitto. Vettä ei tarvitse kaataa ennen soseutusta pois, vaan tällä vesimäärällä keitosta tulee sopivan kuohkeaa.
4. Lisää mustapippuria maun mukaan.


Vinkki! Mikäli haluat vielä salmiakkisemman makuista keittoa, korvaa sulatejuusto purkillisella (2 dl) kermaa. Lisää kerma ennen soseutusta, mutta muista kaataa ennen kerman lisäämistä desin-parin verran keittovettä pois.

Fenkolikeitto nautitaan sellaisenaan lämpimänä (alku)ruokana, mutta sen voi oikein hyvin syödä myös kylmänä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Tiesittekö, että kesäkurpitsaa syödään Suomessa vuosittain vain noin puoli kiloa henkilöä kohti? Tämä fakta järkyttää minua suuresti, mutta toisaalta en ihmettele - aika usein kesäkurpisasta saadaan ei-niin-kovin-hyvää.  On siis aika puhdistaa tuon mainion kasviksen maine! Viime aikojen hittiruoka keittiössämme on ollut kesäkurpitsatagliatelle. Kesäkurpitsa on monelle kasviskokkaajalle varmasti jonkinlainen pappilan hätävara, mutta iänikuisten gratiinien ja paistosten sijaan se taipuu myös keveäksi pastan korvikkeeksi. Niin, että joskus ateria tuppaa jäämään liiankin kevyeksi.

Tänään palasin kotiin leffakerhosta vatsa kurnien. Ladoin jääkaapin vihanneslaatikon sisällön keittiön pöydälle ja kas, kelpo ateriahan siitä syntyi. Pinaattipesto syntyi improvisoimalla, tagliatellet jo varmalla otteella. Kylkeen paistoin vielä viimeisiään vetelevät kantarellit.

Tavallisesti teen kypsennettyjen kesäkurpitsasuikaleiden sekaan valmiiksi kastikkeen öljystä, valkosipulista, basilikasta, suolasta ja pippurista. Nyt surautin ainekset pestoksi pinaattipussillisen kera. Pinaatit olivat niitä suurilehtisiä, joten ne vaativat muutaman minuutin ryöppäämisen ennen hienontamista. Resepti toimii varmasti myös tuoreella babypinaatilla, jota siis ei tarvitse ryöpätä, ja miksei paremman puutteessa myös pakastepinaatillakin.

Kesäkurpitsatagliatelle
kahdelle

yksi keskikokoinen kesäkurpitsa (n. 300 g)
2 l vettä
oliiviöljyä
pippuria
suolaa

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja poista päät. Halkaise se sitten keskeltä kahtia.
2. Siivuta kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi. Viimeiset paksut osiot voi näppärästi leikata veitsellä.
3. Ryöppää siivuja kiehuvassa vedessä 3-5 minuuttia niin, että koostumus on al dente – hiukan napakka, muttei enää raaka. Siivilöi vesi pois.
4. Nakkaa kesäkurpitsat kuumaan kattilaan, lisää öljyä, suolaa ja pippuria maun mukaan. Mikäli et tarjoile peston tai muun maukkaan kastikkeen kanssa,  purista sekaan vielä pari valkosipulinkynttä ja silppua kourallinen basilikaa.

Pinaattipesto

150 g pinaattia
3-4 kynttä valkosipulia
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
pippuria
suolaa

1. Ryöppää pinaatti, jos se on tarpeen. Kuori valkosipulinkynnet.
2. Sekoita ainekset sopivassa kulhossa  sauva- tai tehosekoittimella. Suolaa kannattaa lisätä pienissä erissä maun mukaan.

Jos haluaa ruokaisamman aterian, voi tagliatellejen rinnalle paistaa vaikkapa palan halloumia tai vaaleaa kalaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

No niin.
Sen kummempia selittelemättä, nyt on aika. Sadonkorjuu ja sisäelämä, mitäs sitä parempia syitä tarvitsee paluuseen.


Tiedättekö mitään kauniimpaa raaka-ainetta kuin latva-artisokka? Itse en keksi kovin montaa. Sitä paitsi artisokka ei ole pelkästään kaunis, se on myös mielettömän hienon makuinen. Jotkut ruuat tekevät kipeää leukaperissäni, ja artisokka on yksi niistä. Epäilen, että syynä on sylkirauhasten yliaktivoituminen. Vaikka artisokka on ehdotonta herkkuruokaani, teen sitä kovin harvoin, en edes joka vuosi. Jotenkin se tuntuu aina kovin työläältä valmistaa (ei ole) ja syödä (on vähän, mutta hyvällä tavalla). Lisäksi olen joskus ostanut huonon artisokan: eteläeurooppalaiset tuontiartisokat kun eivät aina selviä kuljetuksesta priimatavarana.

Viime viikolla luin Hesarin artisokkareseptien lomasta, että Lindrothin puutarha kasvattaa artisokkaa Suomessa, vieläpä kotikaupungissani. Marssin seuraavana päivänä Turun torille ja siellähän niitä oli. Kaksi artisokan kukkaa maksoi alle kaksi euroa, joten ylellisyysherkulla ei ole hintaa nimeksikään. Toki nämä suomalaiset artisokat ovat italialaisia sukulaisiaan pienempiä, mutta olivat alkupalana täydellisen kokoisia. Jälleen kerran, mikä onni onkaan olla turkulainen!

Miten sitä artisokkaa sitten valmistetaan ja syödään? Artisokasta leikataan pois varren pää ja terälehdistä kovat huiput. Sakset ovat tähän parturointiin oiva väline. Näitä pienikokoisia artisokkia keitin 20 minuuttia, isommat saavat kiehua puolisen tuntia. Artisokka on kypsä, kun lehdet irtoavat kukinnosta kevyesti vetämällä. Keittämisen jälkeen artisokkia on hyvä valuttaa hetki lävikössä.

Syöminen onkin sitten sormiruokailua parhaimmillaan. Terälehdet irrotellaan kukinnosta yksitellen ja vedetään hampaiden lävitse, jolloin hedelmäliha irtoaa. Tätä ennen ne dipataan yleensä kastikkeeseen. Itse suosin perinteistä oliiviöljy-balsamico-komboa, mutta dippivaihtoehtoja on muitakin, vaikkapa valkosipuliaioli tai sitruunavoi. Kun terälehdet on syöty, on jäljellä vielä herkullisin osa, artisokan sydän. Sydän syödään haarukalla ja veitsellä kastikkeen - vaikkapa pelkän voin tai oliiviöljyn kera.


Artisokan rinnalle löysin Alkon uutuusvalikoimasta puolikkaan pullon venetsialaista pinot grigio -rypäleen valkoviiniä. Artisokan kanssa suositellaan usein rieslingejä, mutta tämäkin lempeän raikas viini oli oiva valinta.

Ja vielä vinkiksi: torikauppias kertoi, että nyt näiden kotimaisten artisokkien satokausi on parhaimmiltaan. Niitä siis on saatavilla vielä ainakin pari viikkoa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Ei ole kenellekään jo viime syksynä blogiani seuranneelle tainnut jäädä epäselväksi, että rakastan suppilovahveroita. Nautiskelen suppikseni useimmiten keittona tai kastikkeena, mutta nyt seuraa uusi ohje. Taannoisena siivouspäivänä käsiini nimittäin osui Hesarin ruokaosio, jossa oli inspiraatiokseni Eevan ranskalaistyylisen sienipiirakan ohje, ja koska pöydälläni notkui juuri minulle kotimetsästä kiidätetyt neljä suppislitraa, ei auttanut muu kuin ryhtyä sienipiirakan tekoon. En ehtinyt lähteä kauppaan, joten sovelsin mitä kaapista löytyy -metodia, ja tämä sienipiiras muistuttaakin ehkä enemminkin italialaista kuin ranskalaista kaimaansa.

Usein piirakoissa on riisiä täytteenä, niin tässäkin - mutta nyt päätin valmistaa täytteestä paljolti risottoa muistuttavan. Itse asiassa nälkäinen kuvaaja testimaistoi täytteen sellaisenaan, ja totesin senkin kelpo ruuaksi.

Sienipiiras

Pohja:
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
n. 2 rkl kylmää vettä

Täyte:
n. 1 l tuoreita tai 2-3 dl pakastettuja tai 1 dl kuivattuja sieniä
1 sipuli
1 dl (risotto)riisiä
3 dl kasvislientä
1 dl kermaa
0,5 dl raastettua parmesaania
suolaa
pippuria

Munamaito:
1 muna
2 dl maitoa
(suolaa ja pippuria)

1. Valmista taikina nyppimällä kylmä voi ja jauhot sekaisin. Lisää suola ja kylmää vettä sen verran, että taikinasta tulee kiinteä. Paketoi taikina muovikelmuun ja laita hetkeksi jääkaappiin.
2. Silppua sipuli ja kuullota silppu rasvatilkassa kattilan pohjalla. Valmista kasvisliemi lisäämällä neljännes liemikuutiota kolmeen desiin kiehuvaa vettä.
3. Lisää sipulisilpun sekaan riisi ja kuullota sitäkin hetki. Aloita sitten liemen lisääminen risottopohjaan. Lisää liemi muutamassa satsissa sekaan aina kun edellinen liemiannos on imeytynyt riisiin. Riisi saa kypsyä hyvin.
4. Kun riisi kypsyy, kaiva taikina esille ja taputtele se vuoan pohjalle. Esipaista piirakkapohjaa 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia.
5. Paista sieniä pannulla hetki, jotta ne menevät hiukan kasaan. Kun riisi on kypsää, lisää siihen sienet, kerma, juusto sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.
6. Kun täyte on valmis,  Lisää täyte, sekoita munamaito ja kaada se täytteen päälle.
7. Paista piirasta vielä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Tarjoile salaatin kera. Itse söin tätä uuden suosikkini vuonankaalin kanssa. Piiras maistuu muuten vielä paremmalta valmistusta seuraavana päivänä, lämmitettynä toki.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Blogini täytti vuoden kuun vaihteessa. Päätin järjestää synttäribrunssin. Tarkoitus oli tarjoilla kaikenlaisia blogiherkkuja, mutta en ehtinyt kokkailla ihan kaikkea, joten pöytään päätyi valikoitu otos niistä helpoimmista resepteistä.

Erään kerran lauantaibrunssille haikaillessani mietin, mikä tämän kaupungin brunsseista olisi kohtuuhintainen, hyvälaatuinen, ruuhkaton ja josta saisi hyvää kahvia. No, mikään paikka ei täyttänyt kaikkia kriteerejä, joten päädyin järkkämään brunssin itse. Ja sitten uudestaan.


Usein brunssaamme ystäväporukalla nyyttäriperiaatteella, mutta usein on käynyt niin, että pöydässä on litrakaupalla mehua tai kiloittain nektariineja, mutta ei yhtään leipää - tai muuta vastaavaa. Toki itse tekemisestä tulee aika paljon vaivaa, mutta välttyy tietyltä säätämiseltä. Ja näillä eväillä vaivaakaan ei suuremmin ollut!

Brunssimenu koostui leipäjuustosalaatista, vispipuurosta, minikarjalanpiirakoista ja munavoista sekä pannukakusta. Vieraat toivat juomat. Ja kivaa oli! Harkitsin vohvelien tai lättyjen paistamista, mutta se olisi tarkoittanut jatkuvaa seiskoskelua käryisessä keittiössä, joten pannukakku ajoi asian paremmin kuin hyvin. Herkku on maailman yksinkertaisin.

Pannukakku
pellillinen

8 dl maitoa
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl voita tai öljyä
ripaus suolaa

1. Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää maito sekä jauhot ripotellen.
2. Sulata rasva ja lisää se taikinaan. Mausta suolalla.
3. Anna taikinan turvota liinan alla hetki ennen paistamista.
4. Paista 200-asteisen uunin keskitasossa 20-30 minuuttia.


Lopuksi kaikki talosta löytyneet pehmoeläimet peiteltiin siskonpetiin pupulautasliinan alle. Kateeksi kävi!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Vietin viikonlopun kotikonnuillani sydän-Hämeessä. Kirpakkoja ja hämäriä, mystisen kuun valaisemia elokuisia öitä seurasi verkkaisia intiaanikesäpäiviä, joiden aikana tein kaikkea perinteistä, hyödyllistä ja aika kivaa. Lauantaina samoilin ikimetsässä etsien, ilahtuen, tuhahdellen ja taas tuntien valtavaa innostusta siitä, kun muovisangot täyttyivät suppilovahveroilla.



Metsätemmellyksen uuvuttamana oli nälkäkin, ja kaivoin jääkaapista esiin pari kuhafilettä, keitettyjä perunoita ja edellisen sienireissun herkkutatteja. Tein elämäni ensimmäisen herkkutattikastikkeen takuuvarmoin sipuli-kerma-kaverein ja hyväähän siitä tuli.

Sunnuntaina oli puolukan vuoro. Aurinko paahtoi ja hirvikärpäset velmuilivat päänahoissa, kun rymistelimme vaikeakulkuisessa talousmetsässä. Mutta voi sitä puhdasta iloa, jonka puolukkavarpujen riipiminen tuottaa! Kotiintuomisiksi pakkasimme litra kaupoin sieniä ja marjoja. Sienikeittoa jo keiteltiin, seuraavaksi aion kokeilla tuorepuolukkavispipuuroa, josta sain vihiä viikonlopun aikana.

Niin ja kuulkaas, menkää metsään! Pari tuntia luonnon helmassa tekee ihmeitä mielelle ja ruumiille. Eikä siellä oikeasti tarvitse pelätä mitään.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Lapsena rakastin vispipuuroa, koska se oli vaaleanpunaista. Muistan, että kerran mummi teki minulle vispipuuroa ja veljelle riisipuuroa, kun tulimme kylään. Salaa tykkäsin riisipuuron mausta enemmän, mutta pysyin kannassani vispipuuron parhaudesta, sillä väri oli niin vastustamattoman ihana. Jotain vaaleanpunaista, jota voi syödä!

Myöhemmällä iällä olen rakastanut vispipuuroa muuten vaan. Se tuoksu, kun keittää puolukoita. Se rapsahdus, joka kuuluu, kun työntää lusikan jääkaappikylmään vispipuurokulhoon. Viime viikonloppuna olin lapsuudenkodissani säilöntäpuuhissa, ja äiti tuskaili pakastinta järjestellessään viimevuotisten puolukoiden kanssa. Nappasin muutaman pussin mukaan kotiin lähtiessäni, vispipuuro mielessäni.

Vispipuuroa on naurettavan helppo tehdä. Olin suuresti hämmentynyt, kun joskus tajusin, että vispipuuroa myydään kaupassa. Muovipikareissa! Ja kovaan hintaan! No, myönnettäköön, että ilman sähkövatkainta puuron tekeminen on hiukan vaivalloista, mutta sittenkin. Vispipuuroon tarvitaan marjoja - melkein mitkä tahansa marjat käyvät - tai marjamehua, mannasuurimoita ja sokeria. Sitten vähän keittelyä, odottelua ja vatkailua.

Tämä ohje on suoraan suurimopussin kyljestä, sillä olen aivan liian monta kertaa kikkaillut summa mutikassa ainekset sekaisin. Tässä puurossa on tärkeää marjojen, nesteen ja suurimoiden suhde. Sitten vaan vatkailemaan!

Vispipuuro puolukoista

1 l vettä
4 dl eli n. 200 g puolukoita
1,5 dl mannasuurimoita
1,5 dl sokeria
(ripaus suolaa)

1. Survo marjat soseeksi ja kiehauta niitä 10 minuuttia vedessä.
2. Lisää mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Anna kiehua miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia, niin että suurimot kypsyvät.
3. Lisää sokeri ja halutessasi suola, joka taittaa makua mukavasti.
4. Anna puuron jäähtyä rauhassa. Mikäli haluat nopeuttaa jäähtymistä, voit laittaa kattilan kylmään vesihauteeseen.
5. Vispaa puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi vaaleanpunaiseksi puuroksi. Hyvin jäähtynyt puuro vispautuu parhaiten.


Ps. Ihanaiset tarjottimet ja keittiöliina ovat tietysti Polkka Jamin.
 

 

 

Share
Ladataan...

Pages