Olipa kerran valokuvaaja, joka tilasi särpimet studion avajaiskemuihin. Olipa kerran ruokabloggari, joka työnsi hetkeksi sormen suuhun ja hihkaisi: rieskarullia!

Nämä kaverit voittivat tapakset, sipsit ja focacciat kuus-nolla, sillä ne eivät suttaa tai murusta, ne voi syödä tyylikkäästi lautasliinalta, eikä tarjoillepanovaiheessa tarvita juoksevaa vetää. Lisäksi erikoisruokavalioiden huomioiminen on helppoa: rullista on helppo tehdä erilaisia versioita. Kiitos herra Moilasen, kaupan pakastealtaasta löytyi kohtuullisen kelvollisia gluteenittomia rieskoja.

Valmistus käy sarjatyönä, ensin rieskalle sivellään tuorejuusto, sitten asetellaan salaatit, ja kasvisversioihin laitettiin vielä paahdettua paprikkaa ja fetamurua. Kalarulliin tuli tuorejuuston ja salaatin lisäksi kylmäsavulohta ja kurkkua. Sitten vaan rieska rullalle ja viileään tekeytymään hetkeksi ennen leikkaamista!

Gluteenittomat rullat kaipasivat hammastikun pitimikseen, mutta tavalliset pysyivät itsekseen hyvin kasassa. Täytevaihtoehtojen kirjo on rajaton: esimerkiksi äitini harrastama poro-suolakurkkurulla on yksi ehdoton suosikkini. Vappupiknikille niitä, kuohujuomaa ja aurinkoa, kiitos!

Viikko sitten paistoin ensimmäiset naan-leipäni. Hyviä tuli.
Eilen paistoin toiset. Parempia tuli.Eli pari naan-vinkkiä vielä siis!

Varsinaiseen reseptiin ei tarvitse kajota, taikina on oikein hyvä niin. Mutta leipominen ja paisto, kas tässä siihen pari vinkkiä:

1. Kuumenna pelti valmiiksi 275-asteisessa uunissa.
2. Leivo taikinasta kaksi isoa leipää. Kaulitse leipä hyvinjauhotetulla alustalla litteäksi levyksi - vähän pizzapohjan tapaan. Varmista kuitenkin, että leipä irtoaa alustasta helposti.
3. Kun leipä on kaulittu ja uuni kuuma, nosta taikinalevy kuumalle pellille. Kypsyminen alkaa heti. Työnnä pelti uuniin ja anna paistua viitisen minuuttia. Toista sama toiselle taikinanpuolikkaalle.

Leivästä tulee kuohkeampaa ja pehmeämpää tällä tavalla.

Ja lisäksi pientä hienosäätöä linssikeittoreseptiin: vettä kannattaa laittaa litran sijaan puolitoista, muutoin keitosta tulee melko sakeaa.
 

Nyt niitä mustavalkoisia ohjeita!Valkosuklaa-juustokakun innoittajana toimi mikäs muukaan kuin Von Krahlin jääkülm juustukook. Olen tehnyt kakkua muutamaan otteeseen, ihan yhtä hyvää se ei ole kuin Von Krahlin versio, mutta melko suunmukaista kuitenkin. Innoittajakakku tarjoillaan jääkylmänä, ilmeisesti liki suoraan pakastimesta, ja olen itsekin usein pakastanut tämän kakun ja antanut sulaa kahvipöydässä. Kakun leikkaaminen onnistuu jäisenäkin kakkulapiolla, mutta pohja saattaa olla hiukan kova. Tuotekehittely siis vielä kesken - ehkä  pelkkä keksipohja ilman voita toimisi paremmin.

Lisukkeena toimii mikä tahansa marjakastike, joka valmistuu niinkin helposti kuin survaisemalla pussillisen marjoja tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella, kirpeydestä riippuen voi lisätä hiukan sokeria. Mansikka tai vadelma ovat ehkä parhaita, mutta juhlissa testattu mustaherukkakin oli oikein hyvä.

Valkosuklaa-juustokakku

Pohja
n. 200 grammaa digestive-keksejä 
n. 50 g sulatettua voita

Täyte
3 liivatelehteä
100 g valkosuklaata
250 g maustamatonta tuorejuustoa
2 munaa
1 dl sokeria
2 dl kermaa
 

1. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla.
2. Murusta keksit tehosekoittimessa, sauvasekoittimella tai käsin esimerkiksi survaimen avulla. Lisää joukkoon sulatettu voi.
3. Painele keksimassa vuoan pohjalle.
4. Laita liivatelehdet kylmään veteen pakkauksen ohjeen mukaan, ainakin 10 minuutiksi.
4. Sulata valkosuklaa vesihauteessa.
5. Vaahdota kerma. Vaahdota toisessa kulhossa munat ja sokeri.
6. Lisää muna-sokerivaahtoon tuorejuustot sekä sulatettu valkosuklaa. Sulata lionneet liivatteet kuumassa vesitilkassa ja lisää seokseen.
7. Nostele vaahdotettu kerma vielä varovasti seokseen. Sekoita rauhallisesti tasaiseksi.
8. Kaada täyte vuokaan keksimurun päälle. Peitä vuoka kelmulla. Voit hyydyttää kakun pakastimessa tai jääkaapissa. Pakastimen jäljiltä kakku on valmis muutamassa tunnissa, jääkapissa hyytyminen kestää hiukan kauemmin.
Tähän kakkuun käytin gluteenittomia digestivejä. Olivat muuten hyviä, mutta rakenteeltaan vähemmän murenevaisia kuin perinteiset, joten keksien murentamiseen kului yllättävän paljon aikaa. Lisäsin muruun hiukan rouhittua valkoista suklaata, jotta rakenne pysyisi paremmin koossa. Lisäksi kostutin pohjan maidolla, mitä en tavalliselle versiolle tee.

Miten voi olla mahdollista, että taas nokka vuotaa? Jo ties miten monennen kerran tänä talvena. Päätin pistää orastavalle flunssalle kampoihin ja lapata elimistööni hiukan terästystä: valkosipulia ja inkivääriä.

Vanha kunnon linssikeitto toimii aina. Tähän versioon tulee reilusti inkivääriä ja maltillisemmin valkosipulia, sillä jälkimmäistä on jo currytahnassa.

Curryisa linssikeitto
neljälle

1,5 l vettä
3,5 dl punaisia linssejä
1 punainen paprika
1-2 sipulia
kaksi reilua ruokalusikallista currytahnaa
2 kynttä valkosipulia
n. 50 g:n pätkä tuoretta inkivääriä
mustapippuria maun mukaan
ripaus suolaa
1 prk kookosmaitoa
loraus öljyä
 

1. Hienonna sipulit ja kuullota öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää currytahna ja paahda sitä hetki, jotta maut irtoavat.
2. Huuhtele linssit. Kaada vesi kattilaan ja kun se kiehuu, nakkaa linssit mukaan.
3. Paloittele paprika ja lisää keittoon.
4. Kun keitto on ollut liedellä parikymmentä minuuttia, purista joukkoon valkosipulit ja raasta inkiväärit. Lisää kookosmaito. Anna hautua vielä ainakin kymmenen minuuttia, mieluummin vaikka puoli tuntia.

Keiton kylkeen oli pakko paistaa naan-leipää, jota en ole koskaan ennen kotiuunissa kokeillut. Hyvää tuli, resepti on melko yksinkertainen  vieläpä. Kuuman uunin kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana.

Naan-leipä
4 leipää

1 dl luonnonjogurttia
1 dl maitoa
10 g hiivaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
25 g voita sulatettuna
 

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen jogurtti-maitoseokseen. Lisää suola ja sokeri. Vaivaa joukkoon vehnäjauhot ja sulatettu voi. Jätä lämpimään kohoamaan ainakin tunniksi.
2. Leivo taikinasta neljä pientä tai kaksi isoa leipää. Leivät kohoavat hiukan uunissa, joten ne voi taputella pellille melko ohuiksi. Kannattaa jynssätä uuninpelti puhtaaksi ja paistaa leivät suoraan pellillä, sillä leivinpaperi ei kestä kuumaa uunia.
3. Paista 275-asteisen uunin keskitasossa 5-6 minuuttia. Ole tarkkana, etteivät pääse palamaan!
4. Peitä valmiit leivät heti leivinliinalla, jotteivät ne kovetu. Halutessasi voit vielä voidella pinnan voisulalla.

Jogurttikastikkeen virkaa toimitti cross kitchen -hengessä tsatsiki, muhevan valkosipulisena verisiona sekin.

Tsatsiki (ilman minttua)

2,5 dl turkkilaista jogurttia
puolikas kurkku
2 kynttä valkosipulia
mustapippuria
suolaa
0,5 tl sitruunamehua
loraus oliiviöljyä

1. Raasta kurkku ja purista raasteesta vesi pois, vaikkapa nyrkissä.
2. Sekoita kurkku jogurttiin. Purista joukkoon valkosipulinkynnet, rouhauta mustapippuria sekä maun mukaan suolaa ja tilkka sitruunamehua. Viimeistele oliiviöljyllä. Sekoita. Kourallinen tuoretta hienonnettua minttua kuuluu tähän reseptiin, mutta sitä ei nyt ollut saatavilla.

Vinkki! Kurkkumehu kannattaa toki juoda, kovin terveellistä on se.

Loma tuli ja meni. Haaveet matkasta jonnekin lämpimään kariutuivat aikatauluongelmiin, joten löysin itseni hemmottelulomalta Tallinnasta. Niin keski-ikäistä! Niin rentouttavaa!

Ja mikäs siinä. Tallinna on ruokataivas. Nähtävyydet on koluttu jo aikapäiviä sitten, joten oli aikaa keskittyä lepäämiseen ja syömiseen. Sen tarpeessa olinkin. Ensimmäiseksi illaksi olimme varanneet pöydän Von Krahli Aed -ravintolasta, joka on yleensä niin täyteen buukattu, ettei pöytää ovellanorkoilijoille löydy. Helmikuisena tiistai-iltana oli kuitenkin ihanan väljää. Koto-Suomessa ei olisi ikinä varaa vetää kolmen ruokalajin illallista, mutta Tallinnan parhauksiin kuuluukin juuri erittäin kohtuullinen hinta-laatu-suhde.

Keskiviikkona lounastimme kreisissä sushibaarissa. Sushi Catin tiskin takana pyöri non-stoppina japanilaista koulutyttötanssikilpailua ja animea, tarjoilijat olivat pukeutuneet animekissa-asuihin ja sisutus noudatti samaa linjaa. Misokeitto oli ehkä parasta nauttimaani, sushi oli tavanomaisempaa, mutta sitä oli riittävästi.

Illalla venähtäneiden päiväunien jälkeen rämmimme Kalamajan kaupunginosaan, joka muistutti hiukan autiokaupunkia sateen piiskaamine taloineen ja liukkaine katuineen. Tähtäimessä oli F-hoone, vanhaan teollisuusrakennukseen kunnostettu kahvila-baari, mutta keittiö oli jo puoli yhdeksältä mennyt kiinni. Onneksi muistin syyskuiselta reissulta kahvila Boheemin, joka odotti nurkan takana jumalaisine keittoineen ja crepseineen.
Torstaina ehdimme vielä ennen lähtöä tsekata korealaisen ravintolan Gotsun. En ole ikinä syönyt korealaista, mutta oletin sen olevan jotakin kiinalaisen ja japanilaisen väliltä. Ja niin se olikin, maukasta ja mausteista - jopa niin mausteista, että seuralaiseni pyyhki otsaltaan hikeä medium-tulista annosta nautiskellessaan. Minullakin oli tekemistä miedosti maustetun mausteisen dumbling-keittoni kanssa. Ja mikä parasta, päädyimme istumaan lattiapaikoille ravintolan perälle - heitimme talvikengät nurkkaan ja nautimme hartaasta villasukkatunnelmasta.Kaikki kolutut ravintolat olivat kävelymatkan päässä keskustasta, Von Krahli vieläpä ihan vanhan kaupungin ytimessä. Sinne päädyimme vielä toiseenkin kertaan, korealaisen jälkeen jälkkärille, sillä Tallinnassa ei yksinkertaisesti voi käydä syömättä jääkylmää juustokakkua.Matkan paras anti oli - taas kerran - innostus ruokaan. Viime aikoina on ihan liian usein tuntunut, ettei ruuanlaitto inspiroi tippakaan. Kaikkien sinappivaahtojen, piparjuurikastikkeiden ja bibimbapien jälkeen on kuitenkin taas täynnä ruokaintoa.

Niin ja, sesongin ulkopuolella Tallinnassa on suorastaan miellyttävää matkailla. Kesällä siellä törmää niin hävettävän huonostikäyttäytyviin maamiehiin, että itsellekin tulee paha mieli. Nyt joka paikassa oli väljää, sai kovin ystävällistä palvelua ja välttyi pahimmilta ördäporukoilta.

Pitääkö kukaan enää teemajuhlia?
No, me ainakin juhlimme viime viikonloppuna teemalla mustaa ja valkoista, Suomen talven (ja myönnettäköön, vähän myös uuden pöytäliinan) inspiroimina. Parin viikon ajan valmistelin ruokalistaa: mitä kaikkea mustaa ja valkoista syötävää on ja miten niitä saisi yhdisteltyä?

Pastasalaattiin tuli mustekalanmusteella värjättyä pastaa - kiehuessaan se muuten tuoksui  ei-niin-kovin-herkulliselta, mutta toimi marinoituna lollo rosso -salaatin, mozzarellan ja kirsikkatomaattien (punaisia) kanssa oikein mukiinmenevästi. Salaattitiskillä meni kyllä sormi suuhun, sillä kovin mustaa tahi valkoista vihreää ei ole saaavilla. 

Toisena suolaisena eineenä tarjoiltiin saaristolaisleipää, josta yritin tehdä mustaa. Tummanruskeaa siitä tuli. Ohje seuraa myöhemmin.

Makeiden leivonnaisten mustavalkeana kaksikkona edustivat valkosuklaajuustokakku ja lakritsi-sitruunaneliöt. Ensimmäisen ohje oli tuttu ja turvallinen, jälkimmäisen uusi, se joitakin viikkoja sitten Hesarin Ruokatorstaissa ollut. Nämäkin ohjeet ja niiden kanssa painiskelu seuraavat myöhemmin. Yleensä tarjoilen valkosuklaajuustokakun vadelmakastikkeen kanssa, mutta tällä kertaa vaihdoin sen värikoodin mukaiseen mustaherukkaan. 

Naposteltavia oli melkeinpä hauskoin keksiä. Sipseistä valkoisimmat, Taffelin Raffelit päätyivät pöytään popkornien, kukkakaalilohkojen, mustien oliivien  ja erilaisten salmiakkikarkkien oheen. Dippihyllylläkin oli armollista asioida: valkosipulin lisäksi teemaan sopi myös pippuridippi. Juustoja olisi voinut haalia kokoon enemmänkin, mutta viime hetken brie-ostos jäi nyt ainoaksi. Kuivatut taatelit eivät ole ihan mustia, mutta menivät täydestä juuston rinnalla, kun tarpeeksi tummapintaisia viinirypäleitä ei hedelmätiskiltä löytynyt.

Eikä juhlia ilman juomia: valkovenäläisten sijaan suosimme kuplivaa, mustaa Freixenetiä ja valkoista Anna de Codorníuta tietenkin. Ja alkumaljoina tarjoilimme mitäpä muutakaan kuin salmaria.

Reseptejä seuraa myöhemmin, mutta ah, teemajuhlat, mikä ihana syy kikkailulle ja kokkailulle!