Ladataan...
Paniikki keittiössä

Loma tuli ja meni. Haaveet matkasta jonnekin lämpimään kariutuivat aikatauluongelmiin, joten löysin itseni hemmottelulomalta Tallinnasta. Niin keski-ikäistä! Niin rentouttavaa!

Ja mikäs siinä. Tallinna on ruokataivas. Nähtävyydet on koluttu jo aikapäiviä sitten, joten oli aikaa keskittyä lepäämiseen ja syömiseen. Sen tarpeessa olinkin. Ensimmäiseksi illaksi olimme varanneet pöydän Von Krahli Aed -ravintolasta, joka on yleensä niin täyteen buukattu, ettei pöytää ovellanorkoilijoille löydy. Helmikuisena tiistai-iltana oli kuitenkin ihanan väljää. Koto-Suomessa ei olisi ikinä varaa vetää kolmen ruokalajin illallista, mutta Tallinnan parhauksiin kuuluukin juuri erittäin kohtuullinen hinta-laatu-suhde.

Keskiviikkona lounastimme kreisissä sushibaarissa. Sushi Catin tiskin takana pyöri non-stoppina japanilaista koulutyttötanssikilpailua ja animea, tarjoilijat olivat pukeutuneet animekissa-asuihin ja sisutus noudatti samaa linjaa. Misokeitto oli ehkä parasta nauttimaani, sushi oli tavanomaisempaa, mutta sitä oli riittävästi.

Illalla venähtäneiden päiväunien jälkeen rämmimme Kalamajan kaupunginosaan, joka muistutti hiukan autiokaupunkia sateen piiskaamine taloineen ja liukkaine katuineen. Tähtäimessä oli F-hoone, vanhaan teollisuusrakennukseen kunnostettu kahvila-baari, mutta keittiö oli jo puoli yhdeksältä mennyt kiinni. Onneksi muistin syyskuiselta reissulta kahvila Boheemin, joka odotti nurkan takana jumalaisine keittoineen ja crepseineen.
Torstaina ehdimme vielä ennen lähtöä tsekata korealaisen ravintolan Gotsun. En ole ikinä syönyt korealaista, mutta oletin sen olevan jotakin kiinalaisen ja japanilaisen väliltä. Ja niin se olikin, maukasta ja mausteista - jopa niin mausteista, että seuralaiseni pyyhki otsaltaan hikeä medium-tulista annosta nautiskellessaan. Minullakin oli tekemistä miedosti maustetun mausteisen dumbling-keittoni kanssa. Ja mikä parasta, päädyimme istumaan lattiapaikoille ravintolan perälle - heitimme talvikengät nurkkaan ja nautimme hartaasta villasukkatunnelmasta.Kaikki kolutut ravintolat olivat kävelymatkan päässä keskustasta, Von Krahli vieläpä ihan vanhan kaupungin ytimessä. Sinne päädyimme vielä toiseenkin kertaan, korealaisen jälkeen jälkkärille, sillä Tallinnassa ei yksinkertaisesti voi käydä syömättä jääkylmää juustokakkua.Matkan paras anti oli - taas kerran - innostus ruokaan. Viime aikoina on ihan liian usein tuntunut, ettei ruuanlaitto inspiroi tippakaan. Kaikkien sinappivaahtojen, piparjuurikastikkeiden ja bibimbapien jälkeen on kuitenkin taas täynnä ruokaintoa.

Niin ja, sesongin ulkopuolella Tallinnassa on suorastaan miellyttävää matkailla. Kesällä siellä törmää niin hävettävän huonostikäyttäytyviin maamiehiin, että itsellekin tulee paha mieli. Nyt joka paikassa oli väljää, sai kovin ystävällistä palvelua ja välttyi pahimmilta ördäporukoilta.