Ladataan...
Paniikki keittiössä

Viime vuosina joululahjastressi on siirtynyt aaton alta sen jälkeiseen aikaan. Mihin tämän kaiken tavaran taas laitan? Olen itse alkanut suosia suuhunlaitettavia tai muuten vaan katoavia lahjoja - ja luojan kiitos, tänä vuonna sain itsekin kaikkea ihanan tarpeellista! Kiitos kiirineen blogistimaineen, läheiseni muistivat minua mahtavilla ruoka- ja keittiötarvikkeilla.

Eräs nokkela joulunviettäjä nimesi tämän setin hipsterin selviytymispakkaukseksi. Erikoishyvää espressoa! Hassunhauska muistikirja! Ekorätti! Erityisen ihastunut olenkin tuohon bambuiseen keittiöliinaan, joka on a) kuosiltaan ihastuttava ja b) vaikuttaa paljon käyttömukavamammalta kuin joskus muinoin itse virkkaamani fletkut bamburätit.

Ruokalahjoissa parasta ei ole vain syöminen, vaan myös pakkaukset. Ei näitä malttaisi avata!

Kiitos, tyypit!

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Jääkaapinsiivous ja lahjojen paketointi osui samalla illalle. Mutristin kulmiani homeiselle bataatille. Kurjaa heittää ruokaa pois! Paria päivää aiemmin olin kaupassa mutristellut lahjapapereille. Karnevaalitonttuja, kultaa, hopeaa - ei mitään hillittyä eleganssia tai graafisia muotoja! Paperit jäivät kauppaan, mutta bataatti otettiin ulos vihanneslaatikosta ja se sai vielä yhden mahdollisuuden.

Muistattehan te kaikki perunaleimasimet? Kun ekaluokan ope käski tuomaan ison perunan kouluun ja sitten tuhdattiin kieli poskessa juuresveisten kanssa. Kolmiot ja neliöt olivat silloin seitsenvuotiaalle sopivia muotoja, mutta tällä kertaa veistelin bataattiini sydämiä ja tähtiä. Idea ei ole järin originelli, jo vuosia sitten näppärä kämppikseni painoi lahjapaperia voimapaperille. Seurasin esimerkkiä jonakin toisenakin vuonna, kunnes kyllästyin. Nyt herätin idean uudestaan henkiin ja käytin voimapaperin sijaan valkoista kopiopaperia. A3-kokoista paperia suurempaa ei nyt sattunut olemaan - mutta onneksi ei ollut isoja pakettejakaan. 

Valkoisen leimatun paperin ympärille kietaisin valkoista paperinauhaa. Yhdistelmä lienee jonkun mielestä tylsä, mutta omaa esteettistä silmääni se hivelee. Niin herkkää!

Ladataan...
Paniikki keittiössä

Tunnustus: teen harvoin kalasta mitään. En yksinkertaisesti osaa enkä, täytyy myöntää, ole koskaan liiemmin innostunut kalankäsittelytaitoa opettelemaan. Mutta on ainakin yksi resepti, joka on riittävän helppo minullekin. Kimmoke tämän melkoisen perinteikkään kylmän kalan valmistamiseen tuli siitä, että se kertakaikkisen herkullista. Addiktoivaa suorastaan. Joulupöydästä jääneet silakat tulee nauttia seuraavana aamuna voileivän päällä.

Siispä tässä joulupöydän hopeakyljet sinappikastikkeessa. Silakoiden maustumiseen on hyvä varata vähintään vuorokausi, joten vielä ehtivät joulupöytään, jos pistää töpinäksi!

Sinappisilakka

Tarvitset:
500 g silakkafileitä

Liotusliemeen
3 dl vettä
1 dl etikkaa
1 rkl suolaa

Kastikkeeseen:
1 dl sinappia
1 rkl etikkaa
1 dl rypsiöljyä
2-3 rkl sokeria
0,5 tl valkopippuria
2 kynttä valkosipulia
(1 dl tuoretta tilliä)

Valmistus:
1. Valmista liotusliemi ja laita silakkafileet likoamaan vähintään kolmen tunnin ajaksi.
2. Kun fileet ovat lionneet, poista nahka. Se tapahtuu parhaiten ottamalla fileen paksummasta päästä kiinni, taittamalla fileen puoliksi ja vetämällä lihan irti nahasta. Homma on aluksi hankalaa, mutta siihen harjaantuu pian.
3. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen, sen voi tehdä jo valmiiksi noin litranvetoiseen purkkiin, johon kipata fileet kastikkeen päälle ja sekoittaa. Näistä silakoista unohtui tilli, mutta sitä voi halutessaan laittaa.
4. Anna marinoitua jääkaapissa vähintää vuorokauden ajan.

Vinkki: Sinappina käytän nostalgisessa keltaisessa putelissa olevaa Kotisinappia. Siinä on kipakkuus ja makeus balanssissa!