Ladataan...
Parannusehdotus

Kuinka paljon ihminen tarvitsee materiaa? Kun muutimme nykyiseen 27-neliöiseen vuokrayksiöömme, oli selvää, että molempien tuli karsia tavaramääräänsä. Vaikka etenkin vaatteita lähti kierrätykseen monta säkkiä, tuntuu minusta edelleenkin, että kotona hengaa aivan liikaa turhaa tavaraa. Aloitin karsimisen meikkilaatikosta sekä kylpyhuoneen kaapeista ja ajattelin nyt jakaa tehtävän kanssanne. Säilytän toisinaan jopa tyhjiä meikkipulloja meikkipussissani "kaiken varalta", joten näiden kuvien jakaminen tuntuu myös hieman nololta. Katsotaan mitä kaikkea lähtee lätkimään. 

Minulla on paljon vanhoja epäeettisiä ja -ekologisia meikkejä. Halpismerkkejä, vuosia vanhoja keräilyeriä ja valitettavasti luultavasti myös eläinkokeilla testattua kosmetiikkaa. Koen kuitenkin, että jo ostettua ja käytössä olevaa tuotetta on turha heittää pois, vaan haluan käyttää sen loppuun ja tehdä paremman valinnan uutta hankkiessa. Kasasta löytyy muutama loppuunkäytetty tuote, joiden hylsyt ovat vain jostain kumman syystä jääneet pyörimään pussiin. Esillä on myös meikkejä ja tarvikkeita, joita en ole käyttänyt aikoihin; meikkasin ennen paljon enemmän ja useammin, mutta nykyään viihdyn meikittömämmällä naamataululla suurimman osan ajasta.

Tässä olen poistanut kaiken, mitä en ole käyttänyt viimeiseen kolmeen kuukauteen. Paljon tavaraa siis lojuu käyttämättömänä tai käyttökelvotomana (kuten kuivunut eyeliner-purkki). Mitä vanhoille ja käyttämättä jääneille kosmetiikkatuotteille voi tehdä? Hygieniasyistä eteenpäin laittaminen epäilyttää, enkä myöskään haluaisi mitä tahansa heittää roskikseen. Tuntuu kuitenkin typerältä säilöä kaikkea jossain nurkassa odottamassa vanhentumista. 

Kylpyhuoneen kaapit: erilaisia hoitoaineita eriväristen hiusten ajoilta, rasvoja eri tarkoituksiin, vanhentunut kasvoseerumi ja vuosia vanha aurinkorasva. Purppurainen suoraväri ja useita käyttämättömiä piilolinssikoteloita, joita pakostikin tulee piilolinssinestepaketin mukana. Täältä löytyy joka lähtöön.

Nämä ovat ainoita tuotteita, joita olen käyttänyt viimeisen kolmen kuukauden aikana. Tästä puuttuu tosin piilolinssinestepullo ja käytössä oleva kotelo, sekä hiuslakka. Paljon tästäkin kuvasta lähti pois; vanhentuneet tuotteet toki heitän heti roskakoriin, mutta mitä teen esimerkiksi käyttämättä jääneille rasvoille? Toki nekin ovat jo useampia vuosia vanhoja, kuinkahan kauan ihonhoitotuotteet ylipäätään säilyvät? 

Oletteko te huomanneet säilövänne turhaa kosmetiikkaa kaapeissanne? Vähän luulen, etten ole ainoa joka näitä säilöö ja että monelle tulisi yllätyksenä kuinka harvaa tuotetta todellisuudessa käyttääkään, jos asiaa lähtisi selvittämään. En koe olevani himohamstraaja, mutta tämä avasi kyllä silmiäni: haluan käydä läpi muitakin kaappeja ja laatikoita, punnita mitä oikeasti tarvitsen ja mitä säilytän vain tottumuksesta.

Kevyemmin mielin ja laatikoin uuteen viikkoon!

-Vilma

Ladataan...

Ladataan...
Parannusehdotus

Yksi parannuslupauksistani oli lisätä liikuntaa elämässäni. Salikorttia en ole vielä uskaltanut hankkia, koska salille meno pelottaa niin paljon, en oikein tiedä miksi. Pelkään, että kaikki nauravat (yeah right) tai vähintään pyörittelevät päätään säälivästi kun sähellän pienten painojeni kanssa (ihan oikeasti mistä revin näitä ajatuksia). Jotain olen kuitenkin jo tehnyt asian hyväksi: olen alkanut käymään lenkeillä. Naurettavan pienillä lenkeillä to be honest, mutta silti suunnitelman mukaisilla. Olen aina haaveillut siitä, että jaksaisin kirmata edes puolen tunnin hölkkälenkin, mutta intoni on aina laantunut siihen, että vaadin heti alkuun itseltäni liikoja, en jaksa mitä haluaisin ja harmistun liikaa. Kerran elämässäni olen saanut treenattua itseni tuohon kolmenkymmenen minuutin hölkkäkuntoon, mutta homma tyssäsi nopeasti, kun sain stressin takia lisälyöntejä sydämeeni ja pelästyin niin paljon, etten enää uskaltanut juosta. 

Nyt olen kuitenkin löytänyt juoksuohjelman, mikä alkaa aivan alusta ja sopii kaltaiselleni sohvaperunalle. Kyseessä on Porin kaupungin juoksukoulu (alunperin KuntoPlus-lehdestä), joka löytyy kokonaisuudessaan täältäAjattelin kuitenkin jakaa tätä myös teille viikon sykleissä, joten voitte lähteä mukaan kohottamaan kuntoa myös tätä kautta. Ohjelma on kokonaisuudessaan yhdentoista viikon pituinen, mutta oman maalini olen alkuun asettanut puoleenväliin: kuudessa viikossa minun pitäisi jaksaa juosta viiden kilometrin pituinen lenkki. Alussa lenkit ovat äärimmäisen lyhyitä, ensimmäinen vain vajaan vartin pituinen, mutta luotan siihen, että ohjelma on suunniteltu toimimaan ja voin rauhassa aloittaa näinkin lyhyillä pyrähdyksillä. 

  • Day 1 - Kävele 5 minuuttia, juokse 2 minuuttia. Pidä tauko ja toista sama paluumatkalla.
  • Day 2 - Kävele 30 min lenkki.
  • Day 3 - Lepo.
  • Day 4 - Kävele 5 minuuttia, juokse 2 minuuttia. Pidä tauko ja toista sama paluumatkalla.
  • Day 5 - Kävele reippaasti 5 minuuttia, juokse 2-3 minuuttia. Kävele takaisin kotiin.
  • Day 6 - Lepo.
  • Day 7 - Kävele 5 minuuttia, juokse 2 minuuttia. Pidä tauko ja toista sama paluumatkalla. 

Ei näytä mitenkään äärettömän haastavalta vielä, eihän? Olen itse aika fiiliksissä siitä, että ihan oikeasti saatan reilun kuukauden jälkeen jaksaa hölkätä viiden kilometrin lenkkiä, huisia! Nyt sormet ja varpaat ristiin, että jaksan pitää innostusta yllä tulevina viikkoina. 

 

-Vilma K.

Ladataan...
Parannusehdotus

M o r o !

 

Suuntaamme huomenna Joonaksen kanssa Tallinnaan muutaman päivän lomareissulle. Olen koettanut googlailla vinkkejä Tallinnan second hand-putiikeista, mahdollisista zero waste-ajatusta tukevista kaupoista ja paikallista designia myyvistä pikkupuodeista, mutta nyt se on myönnettävä: mitä tulee matkavinkkeihin, olen näköjään huono googlaamaan. Siksi käännynkin teidän puoleenne ja pyydän jakamaan parhaat Tallinna-vinkkinne. 

Ruokapuolen tunnen kaupungissa mielestäni aika hyvin, mutta kiertelisin kuppiloiden lisäksi mielelläni myös pieniä putiikkeja. Tali-designin tiedän, samoin sen kauppakompleksin F-hoone:en vieressä, mutta olisiko teillä tiedossanne vielä jotain muita puoteja ja putiikkeja joissa voisi kierrellä inspiroitumassa ja josta voisi myös hyvällä mielellä ostaa jotakin? Myös museo- ja taidenäyttelyvinkit ovat erittäin tervetulleita!

Pidemmittä puheitta, kommenttikenttä on teidän!

 

-Vilma K.

Ladataan...
Parannusehdotus

Minulla on lähes aina mukanani oma juomapullo sekä kannellinen kahvimuki. Kuten jo aiemmin mainittu, juon paljon kahvia; kouluaamuisin nappaan kahvin mukaan säästääkseni aikaa ja myöhemmin päivällä kuppiin on kätevä ostaa kahvit mukaan luennolle ilman, että täytyy käyttää kertakäyttöistä pahvimukia muovikannella. Näissä molemmissa kestokupeissa on toki muovia, mutta molemmat ovat jo monta vuotta vanhoja hankintoja ja toivottavasti kestävät käytössä vielä monta vuotta lisää. Kokonaan muovisen KeepCupin ostin Caffin myymälästä ja lasisen Jocon sain veljeltäni, kun hänellä ei ollutkaan sille käyttöä. Vesipullona minulla on Siggin klassinen keltainen puteli ja se on ollut ostohetkestään lähtien erittäin käytetty, en lähde enää mihinkään ilman sitä. Ennen ostin usein muovisen vesipullon, jota sitten uudelleenkäytin viikon verran, mutta nyt syksyllä sain vihdoin hankittua kestävämmän ratkaisun. Laukusta pilkottava kirkkaan värinen juomapullo on myös kätevä muistutus vedenjuonnin tärkeydestä. 

Kangaskassit ja kestohedelmäpussit kulkevat aina kaupassa mukana. Harvaan hevi-osaston tuotteeseen oikeastaan tarvitsee pussia, sillä niissä on usein luonnon oma kuori suojaamassa. Pussi on kuitenkin kätevä, jos ostaa kerralla ison satsin pienikokoisia tuotteita, eikä halua niiden vierivän ympäriinsä kauppakassissa. Kangaskassi on hyvä pitää mukana muuallakin, kuin ruokakaupassa. Uskoisin, että melkein missä vain kaupassa voit pyytää myyjää sujauttamaan tuotteet muovikassin sijasta omaan kassiisi ja olen itse saanut useammassakin paikassa ilahtuneita ja myönteisiä katseita kertoessani, etten tarvitse pussia. Nykyään  ruokakauppojen lisäksi monessa muussakin paikassa pakkauspussit maksavat ekstraa, minkä voi nähdä positiivisena ilmiönä ympäristöä ajatellen: ihmiset joutuvat punnitsemaan kaksi kertaa tarvitsevatko he todella kassin, vai mahtuisiko tuote kenties johonkin jo mukana olevista laukuista.

Tämä on tarpeistomme uusin löytö. Bongasimme joululomareissulla Lappeenrannasta pienen puodin nimeltä Livinki Design, joka oli täynnä kaikkea ihanaa ja kaunista. Haaveilimme mm. upeista matoista ja öljylampuista, mutta mukaan tarttui lopulta vain metallinen suppilo omien salaattikastikkeiden, mehujen ja smoothieiden helppoa pullottamista varten, sekä tämä kiinteä kosteusvoide. Suomessa tehty ja metallirasiassa säilytettävä voidepala sopii koko keholle, mutta on kyllä huomattavasti öljyisempi, kuin vanhat kasvovoiteeni. Tässä on mm. oliiviöljyä, sheavoita ja mehiläisvahaa ja tuoksu on huumaava. Mehiläisvahan takia tuote ei tosiaan ole vegaaninen, mutta pakkaukseltaan ja riittoisuudeltaan ympäristölle ystävällinen. 

-----

Löytyykö teiltä jo joku näistä, tai kenties jotain muita kestävämpiä ratkaisuja arkeen? Otan mielelläni vinkkejä vastaan! 

 

-Vilma K.

Ladataan...
Parannusehdotus

Seuraavissa kahdessa postauksessa raotan hieman sitä, mitä olen jo ehtinyt tehdä muovinkulutuksen hillitsemiseksi. Välillä tuntuu turhauttavalta, kun kaikki tuntuu olevan pakattuna muoviin: leipä, vihannekset (varsinkin salaatit ja yrtit), saippuat, kosmetiikka ylipäätään ja puhdistusaineet. Välillä kaupassa on pakko tehdä kompromisseja: korianteria en saa ilman muovia, joten sen sallin korini pohjalle, mutta leivän kanssa arvon pidempään: olisiko minulla ehkä kuitenkin aikaa ostaa paperiin pakattu jauhopussi ja leipoa itse. Olen kuitenkin myös äärimmäisen mukavuudenhaluinen: leivän päällä pitää olla margariinia ja kahvissa kaupan kauramaitoa, koska kyllähän se sekoittuu paremmin ja maistuu hyvältä. Kahvikin on pakattu muoviin ja pelkään, että tällä kulutusmäärällä maksaisimme itsemme kipeäksi irtopavuista. Nyt ensin haluan kuitenkin keskittyä niihin positiivisiin juttuihin, eli asioihin jotka olen saanut jo korvattua ilman suurempia kasvukipuja.

Kaikki lähti saippuoista ja Lushin taitavasta brändäyksestä. Minä tiedän, ettei Lush ole luonnonkosmetiikkaa, mutta se on suurimmalta osin vegaanista (osassa tuotteista käytetään hunajaa), käyttämäni tuotteet pakkauksettomia ja äärettömän hyväntuoksuisia, joten sallin sen itselleni. Palasaippuoihin olemme siirtyneet pikkuhiljaa sitä mukaa, kun nestesaippuat ovat loppuneet. Iloisin yllätys minulle on ollut shampoopala, joka epäilyksistäni huolimatta on pitänyt helposti rasvoittuvat hiukseni puhtaampina kuin aiemmat. Jumping Juniper-shampoon lisäksi tällä hetkellä käytöstä löytyy Big-hoitoaine, kiinteä suihkugeeli Snow Fairy, sekä käsisaippuaksi siirtynyt Honey, i washed the kids (tässä on nimensä mukaisesti hunajaa). Seuraavaksi odottelen, että kasvosaippua kuluu loppuun, sillä haluaisin päästä kokeilemaan Flow-kosmetiikan kasvosaippuaa.

Saippuapala kestää kokemukseni mukaan käytössä nestesaippua putelia kauemmin, mihin suhteutettuna hintakin on jo lompakolle suotuisampi. Palasaippuaa löytyy myös edullisemmilta valmistajilta, eli jos osaat vastustaa Lushin kutsuvia tuoksuja, voit päästä kaupoilla vieläkin halvemmalla. Lompakon lisäksi myös ympäristö kiittää, kun saippuan loputtua ei jäljelle jää yhtäkään muovipurkkia.

Kuukautisteni pelastus jo kahdeksan vuoden ajan; rakas kuukuppini. Olen vasta nyt monen käyttövuoden jälkeen tajunnut, että tämä ihan oikeasti on myös ekoteko. Kuukuppi kestää käytössä vuosia ja se säästää luonnon lisäksi myös rahaa ja omia hermojaan. On varmasti ihmisiä, joille kuppi ei jostain syystä sovi, mutta kaikki muut verta kuukausittain tai satunnaisemmin vuotavat: hankkikaa tämä. Ei edes luonnon, vaan itsenne vuoksi. Kuppeja löytyy monen merkkisinä, mutta olen itse kokeillut vain kotimaista Lunettea ja todennut sen mahtavaksi. Oman Lunette-kuppisi voit hankkia esimerkiksi apteekista tai Ruohonjuuresta, kupin hinta on n. 30 euroa ja kokoja kaksi. Koska en koe, että osaisin kertoa aiheesta tarpeeksi informaatiota itse, niin täältä löydät lisää tietoja kupeista, käytöstä, hankinnasta, huolenpidosta ja valinnasta. 

Hammasharja suositellaan vaihtamaan noin kolmen kuukauden välein, mikä tarkoittaa yleensä yhtä poisheitettyä muoviharjaa sekä uuden hammasharjan ympäriltä lähtevää muovipakkausta neljä kertaa vuodessa. Sain veljeltäni joululahjaksi Humble Brushin bambuhammasharjan, jonka varsi on bambusta, harjakset kolmen vuoden sisään täysin kompostoituvaa nailonia ja joka on pakattuna pahvipakkaukseen.  Tämän kierrättäminen siis on helpompaa ja valmistuksessakin ollaan helliä niin ihmisiä, eläimiä kuin ympäristöäkin kohtaan.

 

Oletteko jo kokeilleet jotain näistä? 

 

-Vilma K.

Pages