Työmatkapyöräilijän ajatuksia ja pari vinkkiä

Pari viivaa

Minä olen työmatkapyöräilijä. Juuri sellainen raivostuttava ohisuhauttaja, jonka polkimet narisevat ja joka ei osaa ajaa suoraan. Työmatkat ovat olleet mielikuvissani yhtä enkelikuoron laulua keväästä alkaen. Silloin tajusin, että 6 kilometrin työmatkan taittaa pyörällä yhtä nopeasti kuin bussilla. Pyörällä ajaessa tosin ei tarvitse huolehtia aikatauluista. Lempeässä kesätuulessa viilettämisen lisäksi pyörämatkoihin on sisältynyt ylämäissä maitohapottuvia reisiä, hien niskaan liimaamia suortuvia ja ilmais-Spotifyn kaatumista. Pyörän selässä irvistelty työmatka on silti autuasta ihanuutta verrattuna täpötäysiin aamuliikenteen linja-autoihin. Nypin mieluummin pikkuötököitä silmäkulmastani, siristelen paisteessa ja joudun ajoittaisen kuurosateen kastelemaksi, kuin istun ruuhkavuorossa tukehtumassa hajusteiden, hien ja bussilinjani vakiopultsareiden ödöörikakofoniaan.

Poljen töihin lähes päivittäin, satoi tai paistoi. Sissisotilasmainen asennoitumiseni säähän ei kuitenkaan aina toimi, sillä toimistotyötä tekevänä pitäisi kuitenkin näyttää ihmiseltä, eikä maastosotaharjoitukselta. Pukeutuminen on haaste, kun samaan aikaan pitäisi olla päällä sopivan lämmintä ja sopivan viileää sekä suojautua viimalta ja käryttävältä auringolta. Sen verran hengittäväkin asun pitäisi olla, ettei ensimmäistä kahta työtuntia tarvitse istua paita liimautuneena litimärkään selkään. Reippauteeni hullaantuneena kuolasin alkukesän lähes päivittäin R-Collectionin vetoketjuanorakkeja tajuten kyllä, ettei budjetissa ole tilaa uudelle takille, kun kaikista järkevät arkikengät tekevät kenkähyllyssä joukkoitsemurhaa. Joten toistaiseksi poljen niissä vaatteissa jotka päälle sattuvat kunakin päivänä sujahtamaan. Silkkipaidan tosin tajusin ensimmäisen selkähikiläntin jälkeen taitella laukkuun matkan ajaksi. 

Työmatkapyöräilystä sanotaan kaikenlaista. Milloin motiivina on sen terveellisyys, jota jatkuvasti hehkutetaan uutisissakin (ainakin täällä, täällä ja täällä). Kunto paranee, verenkierto tehostuu, läski haihtuu, ympäristö pelastuu ja edullistakin se on. Itse pyöräilen hieman sekä kunto että säästösyistä. Matkakorttikuluni ovat pudonneet viidestäkympistä pariinkymppiin kuussa, kun kortilla on sen verran saldoa, että kaatosateen uhatessa voi kulkea julkisilla. On se mukavaakin. Pyöräillessä voi unohtua kuuntelemaan kuntoiluteknolistaansa tai syventyä podcasteihin (omana suosikkinani on jo hetken ollut Ylen Länsimaisen sivistyksen lyhyt oppimäärä).

Siitäkin huolimatta, että Suomen kesä aiheuttaa säätiloillaan toisinaan lievää epätoivoa, suosittelen työmatkapyöräilyä lämpimästi. Hieman takkuisen alun jälkeen se alkaa yleensä sujua. Näyttöpäätteen eteen istahtaminen sujuu aamuisen aiempaa korkeammalla vireystasolla, kiitos hyötyliikunnan. Myös kotiin tullessa olo on virkeämpi kun myöhäisiltapäivän linja-autokooma jaa väliin.  

 

Asioita, jotka helpottavan työmatkapyöräilyä

  1. Hiton hyvä ripsiväri
    Kun pyöräilee kelistä riippumatta, on ihan mukavaa ettei perille päästessä naama ei muistuta isopandaa. Ostin puolivahingossa ripsivärin, joka ei lähde omille teilleen kaatosateen yllättäessä. Cliniquen Lash Power on raivostuttavaa poispestävää (lähtee vain 39 asteisella vedellä ja silloinkin outoina klimppeinä), mutta pysyy ripsillä testatusti 15 minuutin kaatosadepyöräilyn jälkeen, vaikka rajausvärit olisivatkin jo valuneet iloiseksi performanssiksi pitkin poskia.
     
  2. Sadeviitta
    Näytän välillä huomioliiviseltä piri-Batmaniltä viipottaessani kaupunginkaduilla kirkkaan oranssissa Tigerin sadeviitassani. Arvostan kuitenkin kuivahkoja vaatteita, enkä ahdistu liikenteen kanssakulkijoille mahdollisesti aiheuttamistani vaatetustraumoista.
     
  3. Kuulokkeet
    Musiikki tai podcastit kuulostavat paremmalta kuin liikenteen hurina.
     
  4. Aurinkorasva
    No jos ihan rehellisiä ollaan, niin tänä kesänä sitä ei ole vielä pahemmin tarvittu.
     
  5. Kärsivällisyys
    Samat tietyömaat siellä aiheuttavat jumitusta niin autokaistalla kuin kevyenliikenteenväylälläkin.
     
  6. Reppu
    Silläkin uhalla, että näyttää sadeviitan kanssa Notre Damen kellonsoittajalta, kannattaa pyöräillessä suosia reppua. Harva asia aiheuttaa yhtä paljon tarpeetonta ärsyyntymistä, kuin olalta valuva tai reisille kiepsahtava laukku. 
     
  7. Trikoot
    Hameenkäyttäjänä olen todennut, että kiskaisemalla sukkahousujen päälle trikoot pyörämatkan ajaksi vältän helman jatkuvan alaspäin nykimisen. On helpompi keskittyä pyöräilyyn ja liikenteeseen kun ei tarvitse pelätä vilauttelua.
     

Kuva: Stocksnap.io • Kuvaaja: Yannick Pulver • CC0-lisenssi

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.