Ladataan...

Sitä mietin, että mitä ajattelee henkilö, joka huomaa, että kappas! Lähetin kuvan löysästä kullistani kolme kuukautta sitten henkilölle, joka ei reagoinut mitenkään kuvaani. Olisiko ehkä aika ottaa uudestaan yhteyttä?

Kun viestittely näyttää tyssänneen levollisen kullin kuvaan, niin millainen analyysi henkilön mielessä liikahtaa? Läikähtääkö lämmin tunne sydämeen nähdessään viestiketjun viimeisimpänä tuotoksena oman löysän kullinsa? Aawwww, miten söfö! Tuleeko samanlainen fiilis kuin vanhemmille kaupan kassalla? Tiedätkö, kun lompakon avattuaan sieltä pilkottaakin oman Siru-Petterin kuva? Pää kenossa voi hymyillä kuvalle ylpeänä. On se melko kova, on se!

Tästähän täytyy olla hyvä jatkaa samalla hyväksi havaitulla mallila!

Share

Ladataan...

Viime aikoina oon miettinyt omaa pelkuruuttani ja vastaavasti muiden rohkeutta deittailussa. Ei ole vierasta, että itselle vieras tyyppi tarjoaa heti kainalopaikkaa. Ellen oo ihan pihalla, niin ymmärtääkseni kainalopaikka on vähän sivistyneempi ilmaisu termille "nussimaan niin reilusti, että alaviisaudenhampaat irtoavat naapurilta."

Nämä kutsut tulevat tyypeiltä, joita en oo koskaan tavannut. Mulla ei kävisi pienessä mielessäkään lähteä suorilta jonkun vieraan kotiin, mutta ka, joku toinen uskaltaa. Olemme niin erilaisia! 

 

Ps. Eli: jos haluat mut kotiisi hässimään - vie mut ensin kahville. Sitten voit lähteä saattamaan mua kotiin ellen oo sulle näin: "Oli kiva tavata, kuullaan!". Sitten mä voin sanoa, että "Haluatko sä tulla vielä käymään mun luona, kun olisi kiva jatkaa juttelua?" Ja sitten: Tao Tao -pandan hengessä: "No vittu tao-tao!" 

Pps. Okei, menikö nyt vähän överiksi?

Share

Ladataan...

Arvaa. Mä kutsuin sen mun mielikuvituspoikaystävän synttäreilleni. Hänestä, josta olen puhunut kauniisti. Hänestä, josta tykkään. Mun tekisi vaan mieli kammata hänen hiuksiaan ja laulaa tuutulauluja ja mitä muita komeroonlukitsemisunelmia meillä psykopaateilla nyt onkaan. Mä en saata tajuta miten mä ikinä osaisin sanoa hänelle, että: 

HEI KUULE, TYKKÄÄN SUSTA. EMMEKÖ PANISI? VOISIMME MYÖS SUUDELLA. TAI PUSSAILLA. EN PIDÄ LIMAKIELESTÄ SUUSSANI. ELLET OLE SIINÄ KUOLAAMISESSA JOTENKIN ERITYISEN HYVÄ. NETTIDEITTAILIJA SANOI, ETTÄ OLEN KUIVIN NAINEN IKINÄ. SE EI PIDÄ PAIKKAANSA. KORKEINTAAN SUVUN TOISEKSI KUIVIN.

Share

Ladataan...

"Mulle käy vaan keskiviikot", sä sanoit. 

Mä kysyin: "Mitä sä oikein puuhaat?", ja sä vastasit mulle näin.

Tapasin yhden espoolaisen tyypin, joka oli ihan kiinnostava. Se mikä ei ollut niinkään kiinnostava, oli hänen aikataulunsa ja kaikki se mikä piti tapahtua, ennen kuin voisimme tavata. 

Kun huomaa joutuneensa tarvehierarkiaportaikon kapeimmalle portaalle, voi perustellusti pohtia syitä sille, miksi edes yrittäisi tavata. Jos ei kolmeen viikkoon kykene sorvaamaan tapaamista, jäljelle ei jää juuri muita tarpeita kuin toivottaa toiselle hyvää loppuelämää. 

Share

Ladataan...

Joku muistaa vielä Tykkäätkö, jos miehellä on iso? -postauksen. Se keskustelu sai tänään jatkoa.

Rullaa alaspäin yhden postauksen yli, tai lennä tuolla linkillä kohteeseen.

Ei jotenkin jäänyt ilo päällimmäiseksi.

 

 

Share
Ladataan...

Pages