Ladataan...
Pelkkää valoa

Työpöytä on siivottu. Julisteet irroitettu nastoistaan. Pienet ikäväitkut työtä ja työkavereita kohtaan tuherrettu silloin tällöin (koko syksyn ajan). Toimituksen uusi vahvistus, loistotyyppi Julia on perehdytetty työhönsä. (Tutustu Juliaan täällä.) Naps, kas noin. Sähköpostiin on asetettu automaattivastaus: "Hei, kiitos viestistäsi. Olen äitiyslomalla ja palaan joulukuussa 2014."

Vuoden päästä. Siihenhän on ikuisuus - ja toisaalta taas ei. Tässä välissä ehtii tapahtua niin paljon, tärkeimpänä minun, hänen ja kissan tutustumista uuteen tyyppiin, joka täyttää alkuvuodesta nuo pienet Converset (ja johon aion soveltaa kasvatusoppaiden oppeja hyvin valikoidusti).

Vaikka muutos on ihana, jännittävä ja juuri sitä mitä haluan, haikeudelta ei voi välttyä, kun tuntuu, että hylkäisi samalla yhden toisen tärkeän vauvan, Lilyn. Meidän kaikkien yhteisen Lilyn, jota olen ollut rakentamassa ensiaskeleista, kun vasta mietimme, mitä kaikkea tällä sivustolla voisikaan olla. Nyt Lily on kasvanut kaikkien käyttäjien ansiosta hyvin käyttäytyväksi, hurmaavaksi ja kaunottareksi, josta saa olla ylpeä ihan joka päivä. Kiitos sinulle.

Blogini hiljenee, mutta musiikki ei lakkaa. Koska musiikki on ollut aina blogissani suuressa roolissa, tässä lähtöbiisiksi yksi mielestäni maailman kauneimmista kappaleista The Beatlesin Blackbird, tosin Sarah McLachlanin esittämänä, koska Beatlesin versiointia ei ole jaossa oikein missään (ja jos voisin antaa sinulle yhden joululahjavinkin itsellesi, suosittelen hankkimaan klassikkojen klassikon, Beatlesin White Albumin, jolta mm. kyseinen kappale löytyy).

 

Vuosi on pitkä aika, ja samalla lyhyt. Sovitaan siis, että minä palaan pian. Pidättehän kaikki yhdessä Lilystä sillä aikaa hyvää huolta?

Suukkoja kaverit!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pelkkää valoa

Tiedättekö sen "Oi, tämä on niin hyvä biisi, että tät voisi kuunnella päivän putkeen" -tunteen? No nyt se on mahdollista. Pharrel Williams (kuvassa) on julkaissut Happy-sinkulleen kiinnostavan videon - se looppaa kappaletta 24 tunnin ajan eri esiintyjien esittäminä riemuntansseina pitkin katuja. Itse biisi kestää nelisen minuuttia, joten se nähdään videon aikana laskutaitojeni mukaan noin 360 kertaa.

Kannattaa klikkailla ainakin muutama eri esitys. Suurin osa videon esiintyjistä on tuntemattomia (Williams itse esiintyy pätkistä ainakin yhdessä, josta nappasin tuon screenshotin), mutta muutamia valkokankailta tuttuja naamojakin näkyy, kuten Steve Carrell. Kappaleen riemukas fiilis korostuu hyväntuulisissa videoissa ja myös sivun tekninen toteutus on selkeä ja hauska.

Happy on aivan täydellinen perjantaibiisi. Katso Happy-videota täällä.

Tämän myötä iloista viikonloppua!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pelkkää valoa

Olisipa jo talvi! Nimittäin Iisalta on luvassa levy helmikuussa. Nyt saatiin toinen maistiainen S€ pyörittää. Kauniita kaikuja Regina-ajoista ja kuitenkin biisi kuulostaa kyllä niin tältä päivältä. Tätä ääntä on todellakin ollut ikävä (toisin kuin pilottitakkeja, on henkilökohtainen mielipiteeni, heh). Iisa on muuten yksi toimituksen valitsemista vuoden parhaiten pukeutuvista suomalaisista.

Viikonlopun kunniaksi kuunteluun vielä se ensimmäinen kipale, koukuttava Perjantai.

Kuva: Johanna-kustannus

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pelkkää valoa


"When love is gone, where does it go? And where do we go?"

Monet parhaat asiat avautuvat pikku hiljaa. Kuten epäilinkin, viime kuun lopussa ilmestynyt Arcare Firen Reflektor-levy kaipasi viikon tehokasta kuuntelua ennen kuin siihen saattoi rakastua. Aluksi en saanut levyn teemasta kiinni. Kun otin selvää, että kannessa poseeraavat kreikan mytologian hahmot Orfeus ja Eurydike sain kappaleista ja tarinoista enemmän irti. Mieleeni palasi tämä traaginen taru, jota käsiteltiin koulussa. Tarun mukaan Orfeus sai pelastaa rakkaansa helvetistä, jos hän johdattaisi tämän maan pinnalle katsomatta kertaakaan kaunista rakastaan matkan aikana. Orfeus ei malttanut olla katsomatta ja niin Eurydike katosi ikuisiksi ajoiksi. Orfeus ei tietenkään toipunut tästä koskaan ja kohtalo oli kurja, kuten kuvitella voi. Reflektor-levyllä käsitellään valon, varjon ja elämän heijastumien lisäksi parisuhdetta. Erosta, riitelystä ja vaikeuksista kertova Afterlife on yksi suosikkibiisini levyltä.

YouTuben Music Awardseissa bändin show oli tämä kiinnostava esitys Afterlife-kappaleesta, joka yhdistelee musavideota ja live-esitystä. Ja ehkä hieman Orfeuksen taruakin? Videon on ohjannut Spike Jonze, joka tunnetaan erityisesti (mm- Arcade Firen) musavideoista, lyhäreistä ja Hassut hurjat hirviöt -elokuvasta (Where the Wild Things Are). Pääosassa tässä esityksessä tanssii Frances Ha -leffan ihastuttava Greta Gerwig.. Aika hauska videotaidepläjäys!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pelkkää valoa

Ilahduttavia uutisia MTV3:lta kotimaisen draaman ystäville. Tykätty Klikkaa mua -sarja saa odotetusti vihdoin jatkoa helmikuussa! MTV:n kevätohjelmiston esittelytilaisuudessa sarjasta olivat kertomassa näyttelijät Minttu Mustakallio, Timo Tuominen ja uusi kasvo Petteri Summanen, joka tekee sarjan myötä paluun telkkariin usean vuoden tauon jälkeen.

Johanna Vuoksenmaan ohjaama, syksyllä 2011 nähty Klikkaa mua kertoi aikuisten, eronneiden ihmisten parinetsinnästä internetissä. Se oli ihana sarja: rehellinen, todenmakuinen ja silti hauska ja viihdyttävä.

Tilaisuudessa näyttelijät paljastivat vähän kakkoskauden asetelmasta. Ella (Mustakallio) seikkailee jälleen sinkkumarkkinoilla, vaikka ykköskauden päätösjaksosta olisi voinut päätellä toisin. Myös Eero (Tuominen) aloittaa nettideittailun, eli ilmeisesti heidän välilleen ei syntynytkään romanssia kiihkeästä suutelosta huolimatta? Summanen esittää Ellan teinityttären kaverin isää. Ykköskaudella hyvin kuvattua äidin ja teinityttären kipeän suhteen käsittelyä varmasti siis jatketaan kakkoskaudella. Kehkeytyyköhän miesten ja Ellan välille jonkinlaista kolmiodraamaa? Siinä saattaa olla tämän kevään romanssikeitos porisemassa.

Iskeekö kotimainen draama siellä?

Klikkaa mua alkaa helmikuussa MTV3-kanavalla. Kuva MTV3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pelkkää valoa

Syysherkkujen ykkönen ovat mielestäni klementiinit, satsumat, mandariinit, nuo kirpeät palleroiset. Tänä syksynä tunnun syöneen niitä jo kilokaupalla. Puhuimme eräs päivä lounaspöydässä, kuinka humoristisen tarkkaa puuhaa valioyksilöiden valitseminen on. Niiden pitää olla vähän pehmeitä, kuitenkin kiinteitä ja pienehköjä. On riskialtista laittaa mies (tai joku muu ei-niin-sitrushullu) satsumaostoksille: saattaa saada yllätyksekseen kovia, kirpeitä tai ylikypsiä lölleröitä.

Ja joskus perussitrukselta vaikuttava klementiini yllättääkin positiivisesti, kuten Benjamin Clementine.

Lontoolainen artisti on säveltäjä, sanoittaja ja multi-instrumentalisti, joka on julkaissut ensimmäisen EP:nsä, Hän hypnotisoi minut Cornerstone-biisillään täysin. Kappale alkaa herkällä pianolla, mutta pian paljastuu, että miehen äänessä on jotain aivan mahtavan voimakasta ja positiivisen raivokasta. Kappaleen kuunneltuaan tulee olo, kuin olisi matkustanut johonkin muualle viideksi minuutiksi.

Pidä tauko arjestasi (nappaa ehkä mandariini) ja kuuntele tämä kappale.

Pressikuva Benjamin Clementinen Facebook-sivulta (Credit: Micky Clement)

Share
Ladataan...

Pages