Levykeräilijä teki paluun

Olin pitkään nitä ihmisiä, jotka ottivat cd-levykokoelmansa vähän liian tosissaan. Lättyjen piti olla aakkosjärjestyksessä, ilmestymisjärjestyksessä ja mahdollisimman näkyvällä paikalla kotona. Tietysti syynäsin vieraisilla ensimmäisenä juuri levyhyllyn - kuin siitä voisi saada ikkunan asukkaan pääkopan sisään. Kokoelmani kuitenkin karttui ja karttui, mutta asuntoni säilytystilat eivät, joten päätin muutama vuosi sitten luopua cd-levykokokelmastani ja siirryin kuuntelemaan musiikin sähköisenä.

Armas asuinkumppanini päätti kuitenkin kesällä, että uuteen kotiimme muuttaa myös lp-levysoitin. Hän on intohimoisempi soundihifistelijä ("Uutta XX:ää pitää kuunnella vinyyliltä."), minä intoilen enemmän siitä, että älppärit ovat niin kauniita esineitä ("Katso nyt tätä läpinäkyvää painosta Håkan Hellströmin levystä!"), kansitaiteesta nyt puhumattakaan. Täydensimme viikonloppuna toistaiseksi pientä lp-kirjastoamme kasalla uutuuksia ja klassikoita. On hyvä ja huono homma, että Stupido-levykauppa sijaitsee korttelin päässä kotoa.

Mikä täydellinen kapistus lp-soitin onkaan! Nykyisin sitä haukkailee hyvää musiikkia biisin sieltä, toisen täältä, mutta älppäreitä kuuntelee keskittyneenä ja omina kokonaisuuksinaan. Soittimen naksahduksissa, rahinassa ja levyn käätämisessä on jotain hyvin nostalgista ja kotoisaa. Seuraavaksi pitää mennä pelastamaan vanhempien vinteiltä ja kellareista klassikkolevyt lapsuudesta. Tervetuloa syksy ja sateiset illat, minulla on viihdykettä.

Missä muodossa sinä nautit musiikkisi? Levyinä, sähköisenä vai kasetteina?

 

Kommentit

Mini (Ei varmistettu)

Ikävä kyllä, itselläni on kaikki musiikki sähköisenä. Olen musiikin suhteen hieman myöhäisherännäinen. Omistamani cd-levyt ovat lähinnä noloja muistoja lapsuudesta ja teinivuosilta jolloin meikällä ei ollut vielä hajuakaan siitä miten kivaa musaa maailmassa oikeasti onkaan. Lp-soittimesta haaveilen ja toivottavasti sellainen joskus päätyy talouteeni. Ongelma tulee kuitenkin vastaan levykokoelman kartuttamisvaiheessa. Olen kärsimätön sekä köyhä ja haluan kaikki kivat levyt heti. Toisaalta ehkä siinä oppisi vielä hartaammin vaalimaan suosikkejaan, jos niiden hankkiminen on ollut vaivan takana.

Anna Karhubear

Mini: Kätevyys meni mullakin fiilistelyn edelle sähköisessä kuuntelussa. Älppäreiden myötä pitää palata siihen aikaan, jossa uuden musiikin saatavuus on rajoitettu ja levyistä tulee taas himottavia (kaikkea ei ole varaa tai muita mahdollisuuksia ostaa), mikä on kiehtova ajatus tällaiselle musiikin ahmijalle ja suurkuluttajalle. Katsotaan nyt, missä tahdissa saan kuunneltavaa haalittua :)

tiia_

Levyinä, ehdottomasti, tosin tämä johtuu varmaan ainakin osittain siitä, että olen teknologian kehityksestä auttamattomasti pihalla. :) LP:t on parhaita, koska levyn rytmi ja kokonaisuus hahmottuu A- ja B-puolien ansiosta aivan eri tavalla. Nautin musiikin kuuntelusta samalla tavalla kuin vaikka kirjan lukemisesta tai elokuvan katsomisesta. Mun pitää keskittyä, ja LP:t tarjoavat siihen parhaimmat puitteet. :)

Anna Karhubear

tiia_: Tuo lp:n vertaaminen kirjaan tai elokuvaan on aika osuva. Samantapaista kulttuurista herkuttelua kaikki!

Anna Karhubear

Sydnie: kansilehdet ovat pa-ras-ta. Ja kansilehdet ilman sanoituksia ovat suuri pettymys. Totta tuo, onhan se hienoa nähdä se levyjen määrä konkreettisesti (paitsi, kun laatikot piti kantaa viidenteen kerrokseen muutossa).

Salla / kompastelua.blogspot.com (Ei varmistettu)

Meillä musa kuunnellaan pääosin sähköisesti, mutta lempilevyt on saatavana myös konkreettisessa muodossa - jos ei muuten, niin siksi, että niitä voi kuunnella autossa.

Anna Karhubear

Salla: Toi autossa kuunteleminen on hyvä pointti! Meidän autoon hankittiin hiljattain radio, johon saa iPhinen ja Spotifyn liitettyä, niin voidaan luopua siellä hanskalokerosta esiin rymisevistä levyistä :)

Marsublog

Håkan! <3 <3

 

Muutan niin usein, ettei materia pysy mukana. Spotify.

Anna Karhubear

Marsu: Ihanista ihanin Håkan, jolle kirjoittelen avoimia fanikirjeitä...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.