Mistä tietää, onko rakastunut?

Toivottomana romantikkona mietin rakkausjuttuja päivittäin ihan vaan fiilistelyn ja vellomisen ilosta. Luin Hellogiggles-sivustolta liikuttavan kirjoituksen rakkaudesta.  Oi miten tykkäänkään asioiden yksinkertaistamisesta! Tekstissä John Kim yrittää selättää ikuisuuskysymystä: mistä tunnistaa rakkauden? Suosittelen lukemaan artikkelin, mutta tiivistin opit muutamaan mielestäni tärkeimpään kohtaan.

  1. Rakkaus ei iske kuin sata salamaa, vaan rakkaus on sarja valintoja. Ensimmäinen valinta perustuu omiin tarpeisiin, elämäntilanteeseen ja ihastuksenkohteisiin ja siihen. Ja ennen kaikkea siihen, antaako kivalle tyypille mahdollisuuden. Salamatunteet, joita meille on tykitetty romanttisissa komedioissa kautta aikain, ovat yksittäisiä hetkiä rakastumisen edetessä. Älä hermostu, jos ensisuudelma ei ole ikimuistoinen. Yhtä merkityksellinen voi olla epäkonkreettisempi hetki, kun hän ilahduttaa ja saa olosi paremmaksi rankan päivän jälkeen. Hyväksy se, että rakkaus rakentuu pikku hiljaa.
  2. Rakkautta on päättää joka ikinen päivä, rakastanko vai en. Se on juuri niin yksinkertaista. Rakastuminen alkaa ja katoaa, myös parisuhteissa. Tunteemme ovat syviä puolisoa kohtaan, mutta valitsemme haluammeko nähdä rakkauden eteen vaivaa. Ja sitten rakkaus voi leimahtaa taas.
  3. Erota rakkaus ja rakastaminen. On eroa, tunteeko rakkautta jotakuta kohtaan (välittäminen) vai rakastaako jotakuta (valinta rakastaa häntä). Saatat tuntea rakkautta ja välittämistä ikuisesti jotakuta kohtaan, mutta et ehkä rakasta häntä ikuisesti.
  4. Rakastaminen ei ole tunne vaan teko. Siksi se on niin vaikeaa. Rakastaminen vaatii työtä, tekoja ja mahdollisesti omien tarpeiden sivuttamista.
  5. Kyky rakastaa ei ole pysyvä tila. Rakastaminen muuttuu sen mukaan, mikä on elämäntilanteesi ja mitä muuta huolia tai iloja on käynnissä elämässäsi. Joskus rakastaminen on helppoa, joskus vaikeaa, mutta aina itse valitset, rakastatko.
  6. Rakkaus vaihtelee, mutta se myös syvenee. Rakkaus vahvistaa teitä parina, mutta myös kumpaakin yksilönä – olettaen että te molemmat näette suhteen eteen vaivaa. Hyvä rakkaus antaa mahdollisuuden kokea asioita ja tunteita, joita et voisi kokea yksin, ja se tekee rakastamisesta valinnan ja työn arvoista.
  7. Ei ole siis syytä kysyä ”onko tämä rakkautta?” Tärkeämpi kysymys on: Haluanko rakastaa tätä ihmistä vai en? Juuri nyt. Ei huomenna. Tee valinta. Kyllä tai en.

Onko tämä mielestäsi jenkkihapatusta ja jadijadijaata vai koitko sinäkin oivalluksen hetkiä? Mistä rakkauden tunnistaa?

 

lähde: hellogiggles

Kommentit

Eerika / http://napapiiri-66-33-39.blogspot.fi/ (Ei varmistettu)

Oli linkitettävä kirjoituksesi omaan blogiin, niin osuva, niin hyvä. kiitos!

Anna Karhubear

Kiitos Eerika linkityksestä ja kommentista. Tosi kiva kuulla! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Osittain nämä kyllä puhuttelee. Itsekin olen kokenut sen ettei rakkauden tunne iske vain yhtäkkiä. Olin tuntenut rakkauteni kohteen jo pitkään kaverina kunnes pikkuhiljaa alkoivat tunteet tulemaan peliin. Meillä kesti pitkään ennenkuin pääsimme etenemään suhteessa sillä aluksi ei oikein uskottu että kannattaisi ryhtyä yrittämään. Toisin kuitenkin kävi. :)

Anna Karhubear

Vierailija: Oi, tuollainen rakkauden kasvaminen on romanttista! Ne rakkauden täytäisyt tulevat sieltä täältä, pikku hiljaa ja jatkuvasti, se tuntuu mukavammalta kuin leffoista tuttu "jalat alta"-isku.

SOR

Joskus tosissaan kuvittelin, että ei rakkautta voi olla ilman, että jalat menee alta ja maailma mullistuu. Pyh sanoo nykyinen minä.. Parasta rakkautta mitä oon kokenut on se joka on kasvanut pitkään ja vakaasti, rakkaus joka on nähnyt kaiken ja varsinkin ne huonot jutut. Sellanen toisen kokonaisvaltanen tunteminen ja ymmärtäminen on hienointa ikinä. 

Just niistä huonoista asioista mä oon huomannut sen, että missä se oikea rakkaus piilee. Joittenkin kanssa ne ruusulasit vaan särkyy muutamista (ehkä pienistäkin) vastoinkäymisistä, toisten kanssa vastoinkäymisiä ekhä joutuu hetken punnitsemaan, mutta pian huomaa, että eteenpäin mentiin ja tunteet vaan vahvistui.

Mua tavallaan lohduttaa kohta 3 listalla. Pitäis vaan oppia erottamaan rakastaminen ja rakkauden tunteminen toisistaan. Tunnen varmasti rakkautta joitakin ihmisiä kohtaan koko loppuelämäni, muttei mun tarvitse olla surullinen siitä etten vain voi enää valita että rakastan heitä, koska se on elämäntilanteen takia mahdotonta.

Mahdottoman sekavasti selitetty, mutta sekavaa se rakkauskin on. Varsinkin tällaselle järki-ihmiselle.

Unia

Ihanaa että joku lausui ääneen (tai itse asiassa kirjoitti) juuri ne asiat joita olen itse viime aikoina niin paljon miettinyt ja jotka ovat omassa elämässä ajankohtaisia.

Itsellenihän kävi niin, että kun ensin olin kauan aikaa odottanut sitä tunnetta kun it kicks like a sleep twitch eikä sitä odottelusta huolimatta kuulunut, elämääni tuli   kiva tyyppi jolle päätin  antaa tilaisuuden sen sijaan että olisin sanonut totuttuun tapaan 'ei'.  (Koska niinhän kuuluu tehdä jos ei heti ole taju kankaalla ja leiju vaaleanpunaisessa pilvessä kun tyypin tapaa ekan kerran. Miten väärässä olinkaan.)

 Ja nyt, melkein vuosi myöhemmin, r-sana tuli mukaan kuvioon koska päätin niin. Ehdin tässä välissä olla ulkomailla puoli vuotta ja kun kerran suhde kesti senkin, niin päätin että mitä tämä sitten on jos ei sitä itseään? Ehdin ensin kyllä pitkään tunnustella ja kuulostella että olenko minä nyt rakastunut, mutta sitten totesin että ei se mene niin. Se täytyy päättää. Ja se tunne jotenkin kummasti vain vahvistuu siitä, kun sen sanoo ääneen. 

 

Anna Karhubear

Sor: Viisasta tekstiä. Kolmoskohta on lohduttava. Sitä on itsekin rimpuillut sitä kiintymyksen tunnetta vastaan, koska pelkää olevansa yhä rakastunut ja se helpottaa kun erottaa aktiivisen rakkauden ja kiintymyksen. Selityksesi ei ollut sekava, päinvastoin. Se oli syvällinen ja selkiytti omia ajatuksiankikin :)

Unia: Miten ihana kohtalo sulla! Mahtavaa saada lukea tuollaisia kokemuksia. Ja näinhän se on, että rakkaus vahvistuu siitä päätöksestä rakastaa. Joka päivä.

Kiitos paljon kommenteistanne!

Rakkaus ja rakastaminen eivät kyllä todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä!

Sen lisäksi että rakastaa muita pitäisi ensin vielä rakastaa itseään. Se on nimittäin kaikista parhain lahja sekä itselle, että tuleville rakkauden kohteille, että on niin sinut itsensä kanssa että voi keskittyä rakastamaan toista.

Olen päättänyt, että tänä syksynä en tietoisen kaihoisasti haikaile potentiaalisten kaksilahkeisten perään (ainakaan kovin paljoa), vaan keskityn rakastamaan omaa mieltä ja kehoani.

Joka ikinen päivä.

Mä tiedän että rakastan miestäni. Olen usein kauhean kiukkuinen ja ärsyyntynyt kun hän ei tajua jotain asiaa millään, vaikka sitä yrittäisi miten selittää ja mietin et voi itku, miten voin ton kanssa elää. Sitten tulee mieleen ne 100 muuta syytä jonka takia ehdottomasti haluan just hänen kanssaan elää ja mieletön rakkauden ja hellyyden tunne. Saa olla onnellinen kun on löytänyt ihmisen jonka kanssa vielä vuosienkin jälkeen voi tuntea kutkuttavaa tunnetta vatsan pohjassa, niin kuin silloin vasta tavanneena. Ja jonka kanssa joka ikinen yö nukahtaa sylikkäin.

Romantikko (Ei varmistettu)

Vastauksena otsikon kysymykseesi: sen vain tietää :). Silloin ei tarvitse miettiä koko asiaa, koska sen todellakin tietää (kuusi vuotta takana enkä ole kertaakaan kyseenalaistanut asiaa). Just simple is that!

Anna Karhubear

Emily Strange: Sinäpä sen sanoit. Mahtava projekti syksyksi ja viisaan ihmisen sanoja! Piti oikein lukea läpi tuo oma kirjoitus ja juu-u, kyllähän nuo neuvot pätevät (onneksi) myös itsensä rakastamiseen.

learning to shop smart: Tuo arjen romantiikka ja lämpö on parasta! Tuttu tunne tuo pikku asioista ärsyyntyminen :) Onneksi on ne sata syytä pysyä yhdessä.

Romantikko: Sen vain tietää. Ja pitäisi olla pähkäilemättä ja tehdä tekoja, näinhän se on :)

Tylli (Ei varmistettu)

Olipa silmiä avaava kirjoitus, kiitos!

Luin hiljattain vuoden 2006 (!!!) Trendin kolumneja ja sieltä mieleeni jäi pyörimään seuraavaa päätöksenteosta:

Järkipäätös on jälkeenpäin paljon helpompi kuorruttaa tunteilla (ja oikeastaan näin käy aina) kuin tunnnepäätös järjellä.

Kyseessä ei ole suora lainaus, vaan tässä näkyy jo allekirjoittaneen kädenjälki, mutta näin se vaan omaan päähäni parhaiten järjestyi.

Ja pakko vielä vastata kysymykseesi: "Onko tämä mielestäsi jenkkihapatusta ja jadijadijaata vai koitko sinäkin oivalluksen hetkiä?" EI todellakaan! Koko salamarakkaus ja jalat alta -rakastuminen vasta jenkkihömppäpömppä-rakkausleffahapatusta onkin! En tiedä sitten mitä tarkoitusta tämäkin palvelee, mutta kyllä kai sen rakkauden tunnistaa ihan ilman tajunnan menetystäkin ja hajusuolan heiluttelua nenän alla. ;D

Seregi
Sekaisin Seregistä

Ystävä kysyi multa kerran, mistä tietää, että onko rakastunut. Sanoin, että ison riidan jälkeen, kun antaa anteeksi, vaikka se olisi vaikeaa.

Mussukkani kanssa on ollut tilanteita (ensi kertaa elämässäni!), joiden aikana/jälkeen olen ajatellut, että näistä sitten kerron lapsilleni, kun kerron miten tapasin isänne. Ja kyllähän niitä perhosia on vatsassa ja pilvissä leijun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiintymysrakkaus ja teenkeittely on ihan hauskaa siihen asti kun oikeasti rakastuu ihmiseen, joka ei vastaa ihanteita, suunnitelmia eikä mitään standardeja. Jos joka päivä täytyy tahtoa rakastaa ja päättää, voi samantien naida vaikka serkkunsa.

Anna Karhubear
Pelkkää valoa

Tylli: Kiitos ihanasta kommentistasi! Olen itse täysillä tunneihminen, mutta lainauksesi sai nyökyttelemään. Tuo on hyvin sanottua ja ihan totta. Pelastaa monilta tunne-elämän kuohuilta (toinen asia sitten on, haluaako niiltä pelastautua).

Seregi: Tuo on totta, että rakkaudessa antaa anteeksi ja haluaa pyytää anteeksi. Ihanaa myös, että kutsut kultaasi mussukaksi :)

Vierailija: Ne rakastamisen päätökset tehdään luonnollisestikin erityisesti erimielisyystilanteissa ja vakavissa paikoissa. Ei ole vaikeaa (tai tarpeellista) miettiä, rakastanko puolisoani, kun herään onneen pakatumaisillani hänen vierestään. Sitä on onneksi onnellisessa rakkaudessa 90 % ajasta. Pointti ehkä olikin tällaiselle tunneihmiselle oivaltaa, että ei ole pakko velloa vaan päättää: omiin fiiliksiinsä voi vaikuttaa teoillaan. En minäkään jäisi tai ole jäänyt suhteisiin, jossa ei ole hullua ihastusta ja kipinää.

Mimmu (Ei varmistettu)

Tällä hetkellä tälle lukijalle taitaisi olla hyödyllisempää luettavaa juttu siitä, miten ihminen voisi päättää myös, että EI rakasta jotakuta. :/ Jos kerran voi päättää, että haluaa rakastaa jotakuta ja tehdä töitä sen eteen, voisiko jotenkin päättää myös, että tähän se nyt loppuu enkä enää aio rakastaa tuota...?

Anna Karhubear
Pelkkää valoa

Voi Mimmu, tuossa tilassa on oltu. Eihän se lohduta, kun sanon, että aika helpottaa, mutta niin se vain menee. Voi päättää olla ajattelematta sitä ihmistä koko ajan vähemmän, laittaa ajatukset syrjään ja tehdä tilaa elämässään muulle. Myös uudelle rakkaudelle!

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Kysymys rakkaustohtorille. Voiko mielestäsi yli kolmekymppisenä rakastua vielä?

Anna Karhubear

Eliitti ja kärsijät: Ehdottomasti! Omassa lähipiirissäni on todisteita esimerkiksi yli viisikymppisten tulisesta rakastumisesta. Sanoisin niin, että sitä osaa rakastaakin syvemmin vanhempana, kun tuntee itseään koko ajan paremmin.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Ei se itsetuntemus ole ainakaan siihen auttanut, että yhtään sen sopivampaan naiseen olisin rakastunut. Siis noin jos katsotaan kylmästi vaan elämäntilannetta, arvoja, koulutustaustaa ja muita ei-tunne-elämään-liittyviä kriteerejä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luetkohan tätä postausta vielä....?

Mitä pitäisi tehdä, jos on hetken mielijohteesta vaihtanut toiseen naiseen, ajatellen että ongelmat vähenevät kun on vähemmän ongelmallisen naisen kanssa. Mutta sitten ei pystykään tunteisiin sitä uutta naista kohtaan, koska rakastaa sitä edellistä.
Ikäänkuin tajuaa, että rakkaudesta siihen ihmiseen ei voi tulla mitään, mutta silti miettii uudenkin seurassa vain tätä exää.

Anna Karhubear

Hei Vierailija! Todella vaikeaa sanoa tuntemattomalle, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta sanoisin, että on itsensä ja toisen huijaamista jäädä suhteeseen, jossa ei ole tunteita. Olen itse ollut aikoinaan siinä "uuden naisen" asemassa ja arvostin, että vanhoissa vellova mies laittoi pelin poikki (vaikka se tuntuikin sillä hetkellä julmalta). Et välttämättä saa koskaan exääsi takaisin tai ongelmat eivät häviä, mutta tunteet voivat viiletä kyllä vähitellen. Toivottavasti ajan kanssa pystyt kiintymään uuteen ihmiseen. Anna itsellesi aikaa!

Huh huh (Ei varmistettu)

Salamarakkautta ei oikein pysty määrittelemään rakastuneena. En tiedä mihin tilaukseen tuli, mutta näillä mennään. Eikä muuta voi, vaikka mitä yrittäisi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Tämä sai ajattelemaan vielä lisää, ja oivaltamaan. Mutta uskon kyllä, että vaikka tyyppi veisi jalat alta, niin myös sellainen rakastuminen voi syventyä rakkaudeksi. Sellaista koen itse juuri nyt. Rakkauden tunnetta kyllä, mutta tapailen myös sitä rakkautta, kuten mieskin. Rakastaminen ja rakkauden tunne eivät poissulje toisiaan, vaikka ne voi myös erillisinä kokeakin. Ja hei, mies on reilusti yli kolmenkymmenen, eikä ole sanojensa mukaan kokenut vastaavaa. Rakastumiseen vaikuttaa niin moni asia. Minä päätin, etten enää etsi, ja kuinkas ollakaan? Kaikki muuttuu. Ennen minä olin se, joka valitsi rakastaa pelkän rakkauden tunteen pohjalta. Mutta myös itselle pitää antaa aikaa sisäistää, mitä se on, minkä valitsen.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.