Ladataan...

Mikä kirveltää ja on punainen? Palanut iho. Mikä on vihreä ja viilentää? Aloe vera.

 

Ihastuin aloe veraan eräällä lomamatkalla, kun kalvakka hipiäni paloi pahoin. Viilentävä luonnontuotevoide auttoi palovammoihin hetkessä ja punoitus muuttui tasaiseksi rusketukseksi ilman niitä inhoja, irtoavia ihonriekaleita. Sisäinen pieni hippini huusi hurraa! Ja kuka minä olisin haastamaan historiaa. Lääkealoeta on käytetty jo vuosituhansia erilaisiin vaivoihin. Mehikasvista saatava geeli desinfioi ja lievittää kipua luonnollisesti.

Kiinnostuin tuotteen tehosta tosissaan erään aloehurahtaneen ystäväni myötä, joka esitteli minulle ihan uuden tavan käyttää aloeta – juotavassa muodossa. Juoman terveysvaikutuslista on monikymmenkohtainen. Itseäni vaikutuksista lähinnä kiinnostavat nämä: se kohottaa yleiskuntoa, poistaa myrkkyjä ja aktivoi elimistön puolustusjärjestelmää sekä  parantaa ihon kuntoa. Shotti juomaa sisältää lähes kaikkia tarvittavia vitamiineja, foolihappoa, betakaroteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa, sinkkiä, aminohappoja ja kaikkia muita hivenaineita joita en tunnista…

Päätin kevään kunniaksi tehdä pienen kehon kevätremontin ja ostin Ruohonjuuresta purkin mehujuomaa jääkaappiin. Noin litran purkista kaadetaan joka päivä 10 cl annos kolmen viikon ajan. Pakko myöntää, olen aloittanut aloekuurin aiemminkin – ja ollut ihan vakuuttunut tuloksista. Kuukauden kuuri jäi testikerralla kuitenkin kesken, ehkä johtuen kärsimättömyydestäni, juoman karmivasta mausta tai muusta tekosyystä. Katsotaan kuukauden päästä, onko juomalla ollut vaikutuksia. Kippis!

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

Löytyykö Lilystä muita aloen ystäviä? Vinkatkaa ihmeessä myös muista terveysvaikutteisista luonnontuotteista, jotka olette testanneet toimiviksi!

Ladataan...

Työpöydälleni lennähti tänään leipomisen ilosanomaa sirkuttava kolibri: The Hummingbird Bakeryn reseptikirja Leivonnaisia herkkusuille.

Lontoolainen, kuppikakkuihin erikoistunut leipomo paljastaa kirjassa kuuluisien herkkujensa reseptejä. Innokkaana kotikokkina aion ilahduttaa Katia ja Jennaa leipomalla joku päivä töihin suklaa-tuorejuustokuppikakkuja. Sitten kokeillaan reseptejä käytännössä!

Plussaa:

+ Reseptit ovat selkeitä ja ihailtavan lyhyitä. Vaikka kyseessä on käännösteos, ei ainesosaluetteloissa ole ensivilkaisulla omituisuuksia, joita ei saisi Suomesta. Ja jos niitä onkin (esimerkiksi tumma maissisiirappi) on kirjassa neuvottu, mistä sitä saa kotimaassamme.

+ Reseptit eivät vaadi leipojalta talousvaakaa. Ainesosat on ilmoitettu grammoina, mutta sama määrä on ilmoitettu myös ”suunnilleen” desilitroina.

+ Kuvat ovat kauniita, mutta eivät turhan kikkailevia.

+ Kirjasta löytyy helpotus kaikenlaisen herkun himoon: reseptejä on kakkuihin, piiraisiin, kuppikakkuihin, suolaisiin muffineihin ja kekseihin. Aivan varmasti jokaiseen makuun siis.

+ Kirjan kuvista saa simppeleitä koristeluideoita – porkkanakakun koristeleminen kokonaisilla saksanpähkinöillä  oli ainakin minulle uusi idea!

Miinusta:

-Kirjaa selaillessa tulee älytön nälkä ja haluaa vaihtaa ammattia leipuriksi.

- Oikeastaan mikään resepteistä ei sovi painontarkkailijalle. Kermaa, voita ja suklaata ei säästellä.

Kun nyt leipomisen makuun päästiin, kävithän jo kurkkaamassa Toimituksen palstalta vinkit laskiaispullan tuunaamiseen?