Ladataan...

Oletko jo hankkinut kalenterin uudelle vuodelle vai onko ajankäyttösi sähköisen päivyrin varassa? Minä elelen murrosvaihetta, eli käytössä ovat molemmat. Listasin suosikkini kalentereista, joissa on nokkelointia ja uutta ideaa niille hetkille, kun Outlookin ihanan järjestelmällinen kalenteri tuntuu tukahduttavan luovuuden ajankäytössä.

3. Pacman-aiheinen Moleskine.

Moleskinen klassikkokalenteri on paras kalenteri mikä minulla on koskaan ollut. Se on selkeä, siinä on tarpeeksi kirjoitustilaa ja sivullinen per viikko muistiinpanoille. Paperi on hyvää (kuulakärkikynälle ja lyijärille), nahkakannet kestävät ja se on kätevän kokoinen. Työkaverini Julia on bongannut Amazonista tämän killerihienon Pacman-kalenterin.

2. Do It Later! A 2012 Planner (or Non-Planner) for the Creative Procrastinator

Kalenteri tarttui mukaan Lontoon Tate-museon kaupasta itselle ja lahjaksi eräälle toiselle stressierkille. Saatavilla myös mm. Amazonista. Kirjanen toimii sekä selkeänä ja hyvänä viikkokalenterina että pienimuotoisena elämäntaito-opuksena kohti rauhallisempaa elämää. Kalenterissa on luovan vitkuttelun ohjeita ja tehtäviä kuten ”lista asioista, joita tehdä kun välttelee työntekoa” ja ”ihmisiä joille soittaa, kun ei tee mieli tehdä töitä”.

Tämä kalenteri muistuttakoon tänä vuonna työpöydälläni, että asiat on hyvä saada hoidettua aikataulussa, mutta samalla jättää tilaa hengittämiselle ja höpsöille asiolle hihittämiselle.

3. Keel’s Simple Diary

Käsi ylös, kuka on aloittanut päiväkirjan pitämisen, mutta jättänyt sen kesken? Yleisin syy olla pitämättä päiväkirjaa lienee se, että kaikkina päivinä ei tapahdu oikein mitään ja kirjoittamiseen pitäisi varata aikaa.

Taiteilija Philipp Keelin Simple Diary ei ole varsinainen kalenteri, mutta tärkeä vuosiopus itse kullekin. Kirja tarjoaa jokaisella sivulla muutamia monivalintoja, elämäntaito-ohjeita ja kysymyksiä, joiden avulla on helppoa nostaa esiin kunkin päivän pääkohdat lyhyesti. Tämän elämäntaito-opuksen/päiväkirjan täyttämiseen menee noin kaksi minuuttia iltaisin. Kirja on auttanut minua itsetutkiskelussa ja oivaltamaan omia tarpeitani. Päiväkirja on jälleen luottokaveri, jonka täyttämistä ei malta odottaa. Vähän niin kuin silloin varhaisteininä.

Tiedoksi kaikille teille, jotka olette myös jo täyttäneet yhden Simple Diaryn: kirjasta on ilmestynyt vol 2. Tykkään kirjan kauniista ja simppelistä ulkonäöstä (katsokaa nyt tuota kansien mahtavaa värivalikoimaa!), joten se saa mieluusti asustaa yöpöydälläni. Kätevää ja hauskaa, että  Simple Diary -sovelluksen saa pian ladattua myös iPhoneen ja Androidiin. Suomessa tuotetta myyvät Stockmann, Helsingin taidemuseo ja Suomalainen Kirjakauppa. Kirjan kotisivut löytyvät täältä.

Do It Later -kuva täältä. Simple Diary -kuva täältä.

Millainen kalenteri sinulla on tälle vuodelle?

Ladataan...

Ladataan...
Pelkkää valoa

Pulpista tuttu Jarvis Cocker on aina keikkunut suosikkisanottajieni listan kärjessä. Cockerilla on loistava taito kirjoittaa tarinallisia kappaleita ja tiivistää väkeviä tunteita konkreettisten asioiden kautta, huumorilla ja kipeästi. Hän tutustutti aikanaan tämän suomalaisen teinitytön englantilaiseen yhteiskuntaan – ainakin yhdestä kulmasta. Hartaasti olen odottanut Cockerin kirjoittavan romaanin, tai runokokoelman tai jotain ja nyt on luvassa sitä jotain.  

Joululahjatoivelistani kovien pakettien ykköseksi kiilasi Jarvis Cockerin Mother, Brother, Lover, johon on koottu 66 Cockerin sanoitusta herran itsensä esittelemänä ja kommentoimana. Mikä herkkupala fanille, joka on yrittänyt analysoida niitä yli vuosikymmenen ihan omaksi ilokseen! 

Jarvis käsivarsille, levy soimaan ja sukellus idolin pään sisälle, kyllä kiitos.

"Lyrics are not poetry, they are the words to a song. Seeing a lyric in print is like watching the TV with the sound turned down: you're only getting half the story.” – Jarvis Cocker

Kirjan saa hankittua esimerkiksi Rough Traden kautta.

Kuvakollaasi: Täältä ja täältä

 

Ladataan...

Ladataan...

Nimesin hänet Mustikseksi.

Joskus on iloa siitä siitä, että saa hotellin surkeimman huoneen, josta on rajallinen merinäkymä, eli näkymä roskikselle. Roskiksella kiipeilevä ja tasapainoileva kissaperhe tarjosi meille iltaisin viihdykettä. Viikon aikana Mustiskin oppi emon opastuksella saalistamaan.

Kreikan loma oli muutenkin tosi tylsä, eli onnistunut. Sain kalpealle hipiälleni syvemmät rusketusrajat kuin aikoihin. En kuitenkaan palanut- hurraa kerran päivässä levitettävä aurinkosuoja P20!

Viimeisenä lomapäivänä hylkäsin naistenlehdet ja tartuin Chris Cleaven Little Been tarinaan. Luin jouhevasti etenevän, mutta vaikuttavan tarinan siltä istumalta. Kaunis ja samalla kamala tarina punoo nigerialaisteinin ja brittiläisen uranaisen tarinat toisiinsa. Kirjailija on toivonut, että juonesta ei paljasteta tämän enempää, jotta lukukokemus on täydellinen.

Teos on täynnä vaikuttavia, pieniä oivalluksia joista minun on kuitenkin paljastettava teille yksi. Liikutun yhä, kun muistelen päähenkilön, pakolaistyttö Little Been toteamusta selviytymisestä. Arvet, henkiset tai fyysiset, eivät ole koskaan rumia ja hävettäviä. Nehän muistuttavat meitä siitä, että sekään kipu ei tappanut.

Ladataan...