Ladataan...
Perholla on asiaa

 

”50-vuotiaan naisen paras kaveri ole naistenlehti, vaan koulutus”, julistaa Markkinointi-instituutti tänään HS:n etusivulla.

Anteeksi mitä?

Markkinointi-instituutti liittyi juuri ilmoituksellaan siihen joukkoon, joka aiheuttaa minussa tyrmistynyttä epäuskoa: tahoihin, jotka suhtautuvat naisiin kuin söpöihin pikku lemmikkieläimiin, joita pitää paimentaa ymmärtämään oma parhaansa.

”Voi voi niitä ressukoita. Naistenlehtiä vaan luetaan, eivätkö ne tajua että menestyäkseen pitää lukea näitä meidän vuorovaikutuskurssien esitteitä ja pohtia Kantia, Hegeliä ja valuuttakriisiä kuten me itse jatkuvasti teemme.”

Ajatus siitä, että 50-vuotiaat naiset eivät työllisty, koska he lukevat naistenlehtiä on niin hölmö, että se aiheuttaa lähinnä aivot sulattavaa myötähäpeää.  

* * *

On myös vaikea kuvitella väsyneempää argumentointia kuin ”naistenlehdet, lukematta paskaa.” Tuntuu yhtä nasakalta pointilta kuin ”kaikki viihde on huonoa” tai ”klassinen musa on tekotaiteellista teeskentelyä.”

Naistenlehdillä on ja on ollut valtava valistava vaikutus suomalaisten arjessa.

Se, että hankalia aiheita – vaikkapa mielenterveyden häiriöitä, eläketurvaa, perheen ja työelämän yhdistämistä, vieraiden kulttuurien kohtaamista, perheväkivaltaa – käsitellään ympäristössä, jossa on myös artikkeleita vaatteista ja meikeistä, ei mitenkään vähennä asiajuttujen painoarvoa. Vai?

Jos näin kuitenkin on, kehotan naisia vakavasti harkitsemaan pidättäytymistä vaikkapa New York Timesin tai vanhan kunnon Hesarin lukemisesta. Niissäkin kirjoitetaan muodista, ruuasta ja – Jeesus – ihmissuhteista, joka siis tekee kaikki lehden talous-, politiikka- ja kulttuurijutut arvottomiksi ”naistenlehdet – VMP”-logiikan mukaisesti.

Naistenlehtien, kuten sanomalehtienkin, hienous on juuri siinä, että ne ohjaavat lukijan sellaisten juttujen ääreen joita ei itse muuten tulisi aktiivisesti hakeneeksi.  Ajattelen tätä aina ulkomaan uutisia lueskellessani. Olisinko koskaan tullut hakeneeksi tietoa vaikkapa Donetskin siviiliasukkaista, jos lehdet eivät tarjoilisi heidän tarinoitaan journalismiksi paketoituna? Myönnän: en olisi. Mutta koska lehti tarjoilee muiden juttujen ohella heidän kohtalostaan valmiin paketin, ymmärrykseni ja näkökulmani Ukraina-uutisten osalta laajenee ja luo kontekstia, joka estää ääliöitymisen. 

Uskon myös, että monet haitalliset tabut, kuten vaikkapa puhe seksualisesta hyväksikäytöstä tai erilaisista sairauksista - ovat heikentyneet juuri siksi, että naistenlehdet ovat käsitelleet niitä tarinallistamisen keinoin. Tavallisen lukijan kielellä, asiantuntijajargonin selkokielistäen. 

Lukijoilla on myös hämmästyttävä taito jättää omaan arvoonsa tai peräti lukematta sellaiset jutut, jotka eivät kiinnosta tai vaikuta. Mutta sen ymmärtäminen onkin monille jo liian monimutkainen ajatus. 

* * *

Totta kai kouluttautuminen on tärkeää. Se vahvistaa oleellisesti mahdollisuuksia työmarkkinoilla, ja ainahan on hauska tietää. Joten Markkinointi-instituutti mainostaa sinänsä tärkeää, oikeaa asiaa.

Se ja kaltaisensa ovat vain umpimetsässä syyllistäessään naisia tyhmistelystä, kun ongelman ydin on politiikassa ja lainsäädännössä, kuten työvoiman silmittömässä kalleudessa.

Ja asenneilmapiirissä. Monen koulutetun viiskymppisen mukaan se on vastustajista hankalin.

Työllistymisen mahdollisuus laskee tilastollisesti, kun 50 vuoden rajapyykki ylittyy. Syyksi on arveltu mm. kulttuurista mielikuvaa siitä, että 57-vuotias on jo kypsä varhaiseläkkeelle. (Lähde: http://www.hs.fi/kotimaa/a1375584110545)

Työnantajia huolettaa – aivan ymmärrettävästi – myös ajatus esimerkiksi korotetuista työeläkemaksuista tai velvoitteista, jotka syntyvät nk. viimeiselle työnantajalle.

* * *

Markkinointi-Instituutti myy muun muassa copywriter- ja brändäyskoulutuksia. Ne ovat juuri sellaisia taitoja, joilla naiset saadaan ostamaan lisää tyhmentäviä tuotteita, kuten lehtiä ja ripsiväriä.

Koska kykyä itsenäiseen ajatteluunhan meillä ei ole.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Perholla on asiaa

Tiedätkö hetken, jolloin jokin sinua pitkään vaivannut ajatus tai pulma loksahtaa vihdoin kohdalleen? Saat ikään kuin vastauksen asiaan jota olet pohtinut pitkään, mutta et ole aivan päässyt perille? 

Itse miellän ne tietokonepelin tasohyppäyksiksi (olenhan pelannut Mario Bros kakkosen läpi vuonna 1992). Kun hankala oivallus vihdoin kirkastuu, olet valmis siirtymään seuraavalle tasolle.

Saavutin viimeisimmän tasohyppäykseni viime viikon torstaina klo 19.34 kun luin jälleen kerran yhden artikkelin siitä, miten hidastaminen ja hetkessä eläminen ovat ainoita oikeita tapoja saavuttaa onni. Juttu ei kyseenalaistanut näkemyksiä, ei pohtinut toista näkökulmaa.

Ajatus kohosi jostain pienten ja keskisuurten ajatusten laarista tajuntaani ja kuului näin: 

RAIVOSTUTTAA HYVÄÄ TARKOITTAVA VÄHÄTTELY. 

Anna kun selitän.

Artikkelin asiantuntija tarkoitti varmasti aivan vilpittömän hyvää esitellessään näkemyksiä siitä miten ”nykyihmiset” (joita on noin 7 miljardia) ovat ”liian kiireisiä” tai miten tässä ”informaatiotulvan maailmassa ihminen voi kadottaa itsensä.”  

Mutta mistä kyseisen artikkelin asiantuntija itse asiassa voi tietää mikä juuri minulle on hyväksi? Mistä hän tietää mikä tekee minut iloiseksi, väsyneeksi, turhautuneeksi, innostuneeksi? Voiko hän tosiaan ilmoittaa, että elämäntyylini ei ole ”oikea” ja siksi olisi nyt parasta tulla hänen villasukkaretriittinsä tuijottamaan seinää?  

Itse tulkitsin haastateltavan sanoja oman elämäntapani ja arvojeni huolettomana väheksymisenä. Koska olen työstäni innostunut säätäjä, joka rakastaa ”informaatiotulvaa”, olen onnen ulottumattomissa. 

Jos näin on, missä on standardi-onnellistelija, johon itseään voi käydä vertaamassa? Miksi kaikkien pitää olla onnellisia samalla tavalla?  

Muut eivät voi tietää, mikä pohjimmiltaan on toiselle hyväksi. Koska emme ole klooneja, emme voi myöskään tietää mikä on toisen paras.

* * *

Tietenkin voimme esittää toisille ehdotuksia, näkökulmia ja mielipiteitä siitä mitä on hyvä elämä. (Minä tiedän - kirjoitan selfhelp-kirjoja, joissa neuvoskelen ihmisiä yhdessä jos toisessakin asiassa. Kuten vaikkapa siinä, että kahvinkeittimen vesisäiliötä EI kannata täyttää kahvikannulla, koska kannuun jäävä rasva tekee pidemmän päälle kahvista kitkerän makuista. Ja että hampurilaisravintolassa ei KOSKAAN kannata ottaa sesonkituotetta. Ne feilaavat aina. On olemassa syyt siihen, miksi juuri BicMac on listan suosituin purilainen eikä joku ”Mcspelttinäkkäri leipäjuustolla ja meiramilla”, tai miksi Quattro Stagione taas on suositumpi kuin ”pitsa ja salaatti samassaione”).

Mutta yksityiskohdista pitää huolehtia jokaisen itse. Sinun on itse selvitettävä mistä hyvän elämän ainekset – hienommalla kielellä arvot – oikein löytyvät.

* * *

Jos kuulet itsesi joskus sanovan ”kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta…”, saatat olla sen äärellä, että olet luovuttanut hyvän elämäsi määreet itsesi ulkopuolelle. Toisin sanoen yrität elää sen mukaan, mitä oletat muiden ihmisten sinulta odottavan.

Uutisia:

1)     He eivät todennäköisesti odota yhtään mitään. Kukaan ei ole elämästäsi loppujen lopuksi kovin kiinnostunut, jos et satu olemaan Hollywood-tähti. Niinpä saatat toteuttaa toiveita, joita ei ole todellisuudessa edes olemassa. Vai onko? Missä? Kuka on sanonut, toivonut, pyytänyt sinulta tietynlaista elämää?

2)     Jos odottavat, entä sitten? Kuinka tyslää HEIDÄN elämänsä on, että he voivat käyttää aikaansa sinun henkilökohtaisena arvopoliisinasi toimien? Mikä on pahinta mitä tapahtuu jos et täytä tämän kyrpänaaman odotuksia? Hän jättää sinut, hylkää ystävyytenne, suuttuu? Entä SITTEN? Mitä teet ihmisellä, joka aiheuttaa sinulle vain huonon olon? Niinpä.

* * *

Vielä postauksen kuvaan (lainaus loistavasta Talentumin uutuuskirjasta Päätöksenteko – uskalla tehdä toisin) viitaten:

Omia arvojaan kannattaa inventoida ja myös kyseenalaistaa säännöllisesti. Mikään ei ole säälittävämpää kuin ajatuksineen jonnekin murrosiän kulmille jäänyt aivopissis.

Jos ajattelet jostain asiasta tietyllä tavalla, koita ajatella sitä joskus aivan toisesta näkökulmasta – sellaisestakin mikä tuntuu itsestä typerältä tai vaaralliselta. Mitä tapahtuisi jos tekisit jotain toisin? Mitä jos X on väärässä? Entä jos itse olen? Uskonko edelleen siihen mitä itselleni tästä asiasta kerron?

* * *

Ja kyllä. Tämä blogaus on myös hyvää tarkoittavaa vähättelyä. Yritän vähätellä muiden ihmisten vaikutusvaltaa elämässäsi. Yritän vakuuttaa sinut uskomaan, että tiedät itse oman parhaasi. Koska sinä tiedät. 

Share

Ladataan...
Perholla on asiaa

Havaintoja tältä viikolta: 

1) Ei, en halua rekisteröityä

Kahvikoneeni hajosi. Se on henkilökohtainen katastrofi, koska olen totaaliriippuvainen neljän shotin espressosta, joka nostaisi vahvuudellaan haudasta. Suhtaudun suodatinkahviin kuin blackmetal-fani Evaan & Manuun: liian antihapokasta. Niinpä jäljelle jää vain korvaushoito - neljän teelusikallisen murukahvi - ja koneen korjauttaminen. 

Joskus maailmassa koneet vietiin Röppösen pienkonekorjaamolle. Röppönen kirjoitti pienen lapun jossa kerrottiin milloin koneen voi noutaa. Sitten asiakas haki sen, maksoi ja poistui. 

Nyt proseduuri on seuraava: 

- Etsi valmistajan yhteystiedot

-Kuuntele jonotusmusiikkia (Titanic-teema lounge-versiona) 

Sitten verbaalinen paini asiakaspalvelijan kanssa: 

"Ja mikä oli koneenne huoltosopimusnumero?"

"Öö."

+ selitystä siitä että olen ennen kiikuttanut koneen korjaajalle ilman sopimuspapereita, mutta nyt haluaisin vain saada korjaajan uuden osoitteen koska paja ei ole enää samassa paikassa kuin ennen. 

"Yhdistän teidät palvelukeskukseemme."

"Öö."

"Service Center. How can I help you?"

"My coffee machine is broken and I would like to have it fixed."

"And can I have the register number?"

"Öö."

"I can give you the technical support number only if you register."

"ÖÖ!" (aggressiivisesti)

Tämän jälkeen kohtelias asiakaspalvelija kertoi, että rekisteröimisen jälkeen minun pitäisi ottaa yhteyttä "technical supportiin". 

"...and stay besides your machine so that technical person can help you with the machine..."

"So I will fix it myself?"

"No! No! You just check a few things and if it won´t work WE will fix it."

"Can I just get the number now?"

"You must register first."

Miksi? Miksi yksinkertaisista asioista on tullut vaikeita? Voinko enää luottaa siihen, että sähköhammasharjani käynnistyy, koska en ole rekisteröinyt sitä? Miksi kauppakonsultit eivät luo erikseen pikakaistoja, joissa asiakas saisi vain luovuttaa rahansa yritykselle, saada vastineeksi palvelua ja sen jälkeen häipyä? 

Käytän runsaasti aikaa ja eforttia siihen, että käyttäisin aikani pääasiallisesti asioihin, jotka ovat hyödyllisiä tai joita rakastan. Rekisteröiminen ei ole sellainen asia. 

Tähän mennessä kahvikoneen korjauttamiseen on kulunut puolisen tuntia selvittelyaikaa. Seuraavaksi joudun etsimään rekisteröintilomakkeen, muistelemaan päivämääriä ja ostopaikkoja, koska en muista niitä - soittamaan uudestaan ja kysymään mitä tehdään, laittamaan rikkinäisen koneen johdon päähän ja soittamaan technical assistentille ja korjaamaan koneen sitten itse. Vasta KUN (on täysin varmaa että hevosenhoitajan papereilla ei kodinkoneita korjailla) olen suostunut tähän simputusprosessiin, saan tehdä sen mitä alunperin halusin: ajaa korjaamon pihaan ja kertoa mikä koneessa on vikana.  

Vasta sitten Röppönen antaa lapun ja kertoo milloin kone on valmis.  

2)  Perheessäni on KAKSI teiniä. 

Nuorempi lapseni, jolla on fantastinen paksu tukka, samanlainen kuin satukirjojen kuninkaallisilla, ilmoitti menevänsä parturiin. ILMAN äitiä. Hän palasi takaisin jonkun sellaisen kera, jota kutsutaan nuorisokielellä "ananakseksi". Ehkä. 

Muistan kun leikkautin oman, aikanaan pitkälle selkään ulottuneet hiukseni toiselta puolelta siiliksi, toisen puolen roikkuessa geelistä raskaana lirttinä silmien edessä. Viikko sen jälkeen aloin kuunnella Lamaa ja olla vihainen. Pelottaa. 

Onneksi eilen vietettiin myös kansainvälistä "Pue lemmikkisi vaatteisiin päivää", jolla purin ahdistustani.  

3) Shakespearen lukeminen on mielenkiintoista. 

Kirjoitin tämän, koska haluan ehdottomasti ruksata blogin aihetageista ruudun "syvällisyys". Ja koska tein uuden vuoden lupauksen lukea vuonna 2015 joka ilta viisi (5) sivua Shakespearea yleissivistyksen vuoksi.

Alku vanhan käännöksen kanssa tuntui haastavalta. Jos kirjoittaisin tätä blogia S:n tyyliin, teksti menisi näin: 

"Mi onkaan tuo kaffemasiina tuol / jok´ raadon lail´korisee / ma taskustani puhelimen ottelen / pian technical support pirisee". 

Mutta kuten useimmiten, saman asian sinnikäs toistaminen muokkaa asiasta pikku hiljaa tavan, ja sen jälkeen homma alka luistaa. Niinpä olen alkanut suorastaan odottaa pääsyä Hamletin pariin. En tietenkään yhtään niin paljoa kuin sitä hetkeä kun voin dropata huolettoman S-sitaatin keskelle arkipäiväistä keskustelua. (= todellinen motiivini) 

Mitä pientä ja hyötyisää / hauskaa sinä voisit tehdä joka päivä?

PS. Katso mun ja  <3 Arman Alizadin <3 ratsia Radio Aallon roskiksille täältä: http://www.kiitoskunlajittelet.fi/arman/arman-ratsaa-anna-perhon-roskikset/

 

Share
Ladataan...

Pages