Ladataan...
Petit Ange

Mä en edelleenkään saa nukkua koko yötä.

Välillä mä en muista monta kertaa vauvan syötin vai oliko niin ettei vauva syönytkään jossain välissä.

Silmänaluset jatkaa siis tummumista.

Vieläkään en tiedä haluanko lopettaa imetyksen tai kuinka pitkään aion jatkaa.

Nyt alkaa olla jopa kiva olla hetki erossa vauvasta enkä tunne syyllisyyttä siitä.

Niin mitäs vauvalle kuuluu:

Hän sanoo mammam mammamm.

Istuminen alkaa sujua mutta pitää olla varmistamassa koska välillä jätkä päättää tutkia lattiaa lähemmin.

Mahallaan ollessa peruuttaa tai pyörii ympyrää.

Ruoka alkaa maistua pikkuhiljaa mutta vain jos on herkkua kuten banaania tai bataattia.

Hän on hyvin seurankipeä ja haluaa viihdytystä.

Varpaat ovat löytyneet ja menee myös suuhun asti.

Uudet ihmiset hän kohtaa tarkastellen ja harkitsee kenelle hymyilee.

Tykkää toisista lapsista ja eläimistä. Siskon koiraa seuratessa nauroi ihan kunnolla.

Unilelua ei huoli lähellekään ja suuttuu jos sitä yrittää antaa. 

Hän nauraa mitä ihmeellisimmille asioille.

Mielenkiintoinen pieni tyyppi! :)

Share

Ladataan...
Petit Ange

Vauva sai taas nuhan! Tällä kertaa tiedän kyllä ihan tarkalleen keneltä ja koska se tarttui. Me mentiin mun kaverin luokse leikkimään hänen 10kk tytön kanssa. Heillä olikin molemmilla nuha. Tiesin heti kun räkävana valui tytön nenästä että tervetuloa vaan. Argh. 

Tavallaan ajattelen, että hän olisi voinut sanoa nuhasta mutta toisaalta taas en voi pitää vauvaa kuplassa ja välttää aina jokaista nuhaa. Kai tässä kasvaa samalla vastustuskykyä. Suurinosa lapsista on kuitenkin jo hoidossa tässä iässä ja täällä päiväkotiin saa viedä kipeän lapsen (nuha, yskä ja pieni kuume ok). 

Kipeänä vauva on aina todella hankala. Samantien kun on vähänkin nuhainen niin yöunet menee sekaisin heti. Itkee paljon, ei saa nukuttua vaakatasossa vaikka sängyn päätyä on kohotettu. Vauva haluaa olla sylissä paljon ja on tosi levoton. Otettiin heti käyttöön apuvälineet: niistäjät, nenäimuri ja nenähuuhtelu. Inhoaa niistä muuten jokaista tällä hetkellä.

Osan yöstä jompi kumpi nukkuu poika sylissä nojatuolissa, että hän edes hieman saisi nukuttua. Kaksi yötä meni ihan valvoessa. Viime yö oli onneksi jo hieman parempi ja poika nukkui pikkasen pidempiä 3-4 tunnin pätkiä. Tällä kertaa myös päiväunilla jouduin pitää häntä sylissä. Sänkyyn laskiessa alkoi hirmunen huuto ja mitä enemmän itkee sen tukkosemmaksi nenä menee. Niinpä myös osan päiväunista nukkui mun sylissä.

Toivottavasti menee pian ohi tämä nuha!

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Petit Ange

Päätin aloittaa antaa vauvalle korviketta kerran päivässä ja katsoa miten sen kanssa sujuu. Ekalla kerralla hän ei suostunut syömään sitä ollenkaan. Toisella kerralla pullosta väheni 50ml mutta siitä ehkä puolet tuli kyllä samaa tahtia ulos suusta. Seuraavalla kerralla meni ehkä toi 50ml masuun asti. Kokeilin kaikki kerrat päivällä jotta näen miten vauva reagoi korvikkeeseen eikä hermostuta häntä iltaa kohden. Mietin, että onko parempi vaan yrittää joka päivä vai pitää taukoa? Meillä oli aika kiirusta niin tuli väkisin parin päivän tauko ja sitten yritin uudestaan.

Uusi yritys tauon jälkeen tapahtui yöunille mennessä. Päivällä ei oikeen ollut hyvää hetkeä antaa pulloa niin päätin kokeilla iltaa ja olin valmiina imettämään jos hän ei suostuisi korviketta syömään. Ja kas pullo tyhjeni todella nopeasti. Mä ihan hämmästyin, että mitä tapahtuu ja voiko hän muka koko pullon juoda kun tähän asti ei ollut kelvannut.

Yö meni ihan samalla kaavalla kun muutenkin. Pienimies heräsi ekan kerran 10, sitten 12 vaati maitoa ja siitä nukkui about 5 asti. Hän on nyt alkanut tehdä niin että menee 8 nukkumaan mutta herää 10 ähisemään ja joskus itkee. Välillä rauhoittuu vaan imettämällä mutta usein riittää hänen luonaan käyminen. Edelleenkään ei nuku säännöllisesti pitkiä unia.

Pari viikkoa on nyt annettu korviketta kerran päivässä ja nyt pari päivää olen alkanut antaa kaksi kertaa päivässä. Musta on alkanut tuntua, että hän syö vähän huonosti rinnalta ja ehkä olisi parempi siirtyä ainakin suurimmaksi osaksi korvikkeeseen. No pikkuhiljaa edetään ja katsotaan miten poika muutoksiin suhtautuu.

Meidän poika ei ainakaan vielä näytä merkkejä, että hän olisi suursyömäri tai että syö mitä vaan tarjotaan. Soseita syö aika pieniä määriä ja tykkää lähinnä bataatista ja banaanista. Kaikenlaisia sekoituksia olen kokeillut ja mikään ei näytä olevan suurta herkkua. Ehkä vika on mun kokkailussa ja kaupan ruoka maistuisi paremmin. Ehkä hän vaan tottuu hitaasti uusiin makuihin ja tarvitsee paljon aikaa. Tai sitten hän olisi enemmänkin sormiruokailija ja haluaa itse syödä ja päättää kuinka paljon syö. En tiedä. Kunhan jotain syö.

Täällä on myös todella suuri valikoima makuja maidon sekaan. Alkaen 6kk ikäiselle on tarjolla vaniljaa, kaakaota tai keksin makua! En tiedä kuinka vahva maku on mutta en kyllä ymmärrä miksi puolivuotiaan pitäisi juoda mitään muuta kun peruskorviketta tai äidinmaitoa. No eihän meidän tarvitse noita ostaa mutta hämmästyin kun kaupassa noita näin. Etsin muuten puuroa jota ei sitten ollut tarjolla.

Näitä pieniä kulttuurieroja.

Share

Ladataan...
Petit Ange

 

Suomessa vietettiin sunnuntaina äitienpäivää mutta täällä Ranskassa se on vasta kahden viikon päästä. Kuitenkin omaa äitiäni ajatellen vietin itsekkin äitienpäivää (ainakin omassa päässäni). Mä meinasin kyllä unohtaa koko päivän koska täällä se on eri aikaan. Lauantaina onneksi muistin ja tein kukkatilauksen mun äidille. 

Mä mietin etukäteen miltä musta tuntuu äitienpäivänä ja ajattelin sen olevan tunteikas päivä. Viime vuonna olin raskaana ja mietin, että ensi vuonna mulla on vauva sylissä ja saan viettää päivää äitinä. No eipä tullut ihmeempiä fiiliksiä. Perus sunnuntai ja huonosti nukuttu yö. Aamupalaksi avomies haki herkkuja (välillä viikonloppuisin syödään vähän tuhdimmin).

 

Voinko mä aina viettää äitienpäivän kahdesti? Koska mä olen suomalainen ja muistan omaa äitiäni  kuitenkin niin juhlin ensin suomalaisen äitienpäivän. Sitten koska asun ranskassa ja vauva on puoliksi ranskalainen niin tottakai juhlin myös täällä. Eikö? ;)

Mä juttelin jo kuukausia sitten mun avomiehen kanssa äitienpäivästä ja silloin hän sanoi että se on lasten homma muistaa äitiä ei hänen. Niin eiköhän toi meidän puolivuotias jotaa kivaa mulle askartele hahaha. Kerron sitten parin viikon päästä millanen äitienpäivä meillä täällä vietettiin.

 
 

Share

Ladataan...
Petit Ange

Mä katsoin dokumentin vauvoista eripuolilta maailmaan (Bebe(s) 2010). Siinä ei puhuttu oikeastaan mitään vaan näytettiin lyhyitä pätkiä vastasyntyneistä vauvoista ja heidän kasvusta. Jokainen oppi tyylillään liikkumaan ja puhumaan. Vaikutti myös siltä että kaikkia rakastettiin ihan samalla tavalla.

- Amerikassa vauva oli sairaalassa tarkkailussa synnyttyään.
Kasvaessa hänelle luettiin kirjoja. Painoa ja kehitystä seurattiin
Äiti pumppasi tuplapumpulla maitoa.
Vauvan kanssa käytiin jumpassa.
Siellä oli siis vauvalle kaikki ja kaikkea.

- Afrikassa ei vaippoja näkynyt.. kun vauva kakkasi niin äiti pyyhki vauvan pyllyn omaan jalkaan ja siitä pyyhki sen pois syödyllä maissintähkällä.
Äiti putsasi vauvan kasvot nuolemalla ne.
Vauvan hiukset leikattiin veitsellä päänahkaa rapsuttaen.
Leluina oli kiviä ja tyhjä muovipullo.

- Japanissa vanhemmat kirjoitti tussilla vauvan jalkapohjiin kun vauva syntyi
Kasvaessa vauvaa viihdytettiin leluilla ja isä puhui samalla kännykkään.
Äiti kävi vauvakerhossa ja muskarissa.
Vauvalle oli heijaava sitteri.
Samoin kun Amerikassa vauvalle oli kaikkea mahdollista.

- Mongoliassa uusi äiti piti vauvaa kapaloituna sylissään ja hyppäri moottoripyörän kyytiin. Isä ajoi ja isompi lapsi istui isän edessä. 
Vauva makasi selällään ilman vaippaa pyyhkeiden päällä ja pissasi siinä
Vauvan suuhun laitettiin kai kalaa kun hän oli selinmakuulla ja siinä kalan keskellä oli tulitikku. Vauva söi sitä kuin tuttia ja kai tulitikunntarkoitus oli ettei pala mene kokonaan vauvan suuhun.
Pienen vauvan pesu tapahtui niin että äiti otti suuhun vettä jonka "sylki" kohti vauvaa ja kasvot pestiin tissimaitoa ruiskuttamalla
Paino näytettiin seurattavan. Lääkäri tuli autolla heidän teltalle ja siellä mittasivat painon.

Mongolia oli musta kiehtovin. Se perhe asui keskellä ei mitään teltassa ja eläimiä pyöri ympärillä. Ei paljoo äitiä vauvan vieressä näkynyt eikä muutakaan ihmeempää viihdykettä. 

Todella mielenkiintonen ja muistuttaa siitä kuinka erilaista elämä onkaan. Muistuttaa myös ettei ehkä tarvitse itse stressata söikö oma poika nyt lusikallisen liian vähän tai onkohan hänellä tarpeeksi virikkeitä. Olen myös onnellinen että asun maassa jossa on kaikki hyvin ja on kaikkea mahdollista vauvalle vaikka välillä tuntuu, että on aivan liikaa kaikkea saatavilla. Koko ajan tulee uusia juttuja tai parempi malli jotka pitää muka vauvalle hankkia. Vähemmälläkin pärjää mainiosti.

+ Ihan samalla tavalla sisarukset kiusasivat toisiaan jokapuolella maailmaa. ;)
 

 

Share

Pages