Ladataan...
Petit Ange

Suomen lomaa on nyt vietetty parisen viikkoa. Viime viikolla avomiehen perhe lensi Suomeen ja teimme viikon mittaisen road trip reissun. Ekat muutaman päivää vietimme Helsingissä. Tutustuttiin keskustaan, vietettiin aikaa Suomenlinnassa ja käytiin Seurasaaressa. 

 

Ekana päivänä käveltiin paljon ja loppupäivästä alkoi jo masu painaa ja kävely vaikeutua. Ei meinaa aina muistaa että nyt ei vaan samalla tavalla jaksa pitkiä aikoja olla liikeellä. Tarvitsee enemmän taukoja ja enemmän aikaa olla tekemättä mitään. Myös palautuminen kestää kauemmin pitkän päivän jälkeen. Seuraavaksi haettiin vuokra-autot ja nokka kohti Tamperetta. Pysähdyttiin paljon matkalla ja yöpymispaikka oli Lempäälässä. Siellä päästiin saunomaan ja uimaan. Täällä vietettiin kaksi yötä.    Matka jatkui Turkuun niin, että ensin käytiin Naantalissa ja sieltä Turun keskustaan jossa meillä oli huoneisto majoitus. Käytiin Turun linnassa ja siellä menikin kunnolla aikaa. Illaksi jäi nopea kierros keskustassa ja käytiin jokilaivalla yksillä. Aamulla lähdettiin taas liikkeelle suuntana Förby. Matkalla pysähdyttiin Tammisaaressa ja Hangossa.    Paljon tuli istuttua autossa, käveltyä ja uusiin paikkoihin tutustuttua. Ihan hyvin jaksoin masun kanssa vaikka välillä piti kävellä hitaammin tai jäädä lepäämään. Yksi yö vietettiin mun vanhempien luona ja käytiin samalla moikkaamassa mun veljen perhettä. Tai tässä vaiheessa matkassa mukana enää avomiehen vanhemmat. Veljet lähti takaisin kotiin mutta hauskasti sattui, että mun sisko miehensä kanssa lähti samana päivä ja aikana takasin Englantiin ja he tapasivat lentokentällä pikaisesti.  Nyt vielä viikko Suomen lomaa jäljellä ja se me vietetään vuokramökillä.  

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Petit Ange

Eilen vietin ihanaa baby shower päivää. Oli mahtavaa saada ystäviä kasaan ja jakaa tätä hetkeä heidän kanssa. Tarjosin hieman syötävää ja juotavaa. Sain ihania lahjoja vaikka sanoin, että mitään ei tarvitse tuoda.

Veljen vaimo teki mulle ihanan kakun. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Petit Ange

Asun sen verran kaukana ystävistä, että ei tule usein tavattua. Varsinkin nyt raskausaikana olisi ollut ihana nähdä ystäviä useammin. Onneksi on netti ja tän blogin kautta he myös pääsevät hieman seuraamaan raskauden etenemistä. Vertaistukea saa sitten vaihdettua viestien välityksellä.

Mulle tuli heinäkuun alussa mieleen, että voisin järjestää itse itselleni baby shower juhlat. Kutsuin mulle tärkeitä ihmisiä ja mainitsin kutsussa, että nämä on enemmänkin tavataan ystäviä juhlat. Lahjoja ei tarvitse tuoda kunhan saan ihanat ystävät paikalle. Mitään ohjelmaa en myöskään aio järjestää mutta pientä syötävää ja juotavaa tarjoan. Laitoin kutsuun vaan aikahaarukan ja sanoin, että paikalle voi tulla kun itselle sopii. Lisäksi saa ottaa omat lapset mukaan jos tahtoo.

Valitettavasti päiväksi sopi ainoastaan yksi kun en keskellä viikkoa halunnut järjestää ja kahdesta viikonlopusta mulle itselle sopi vain yksi lauantai. Tietenkin kesälauantai on myös suosittu hääpäiväksi joten kaikki ystävät ei pääse tulemaan sen takia.

No mähän sitten innostuin tosi paljon näiden "juhlien" järjestämisestä. Ensin etsin netistä vaikka millasia ideoita ja koristeita. Aina kun löysin jotain kivaa sen toimitusmaksut oli liian korkeat tai toimitus liian myöhään. Luovutin hetkeksi ja päätin käydä ihan kaupoilla katsomassa mitä on tarjolla. Ei Ranskassa kai ole tapana baby showereita järjestää niin mitään siihen liittyvää en löytänyt. Päätin alkaa vaan koota juttuja ja värejä joista tykkään. Eka mukaan tarttui lautasia, mukeja ja serviettejä. Sitten ruoka puolelta löysin värien mukaan muutamat namut.

Kotona sitten jatkoin netin selailua mutta tällä kertaa etsin mitä osaisin tehdä itse. Niin niitä koristeita alkoi syntyä. Tein aina ensin yhden ja sitten etsin lisää ideoita. Mä en todellakaan osaa odottaa, että mulla on valmis paketti ideoita ja sitten vasta alan tekemään. Eikun heti vaan ja siitä se sitten kokonaisuus muodostuu. Mua ei itseä haittaa jos on vähän sitä sun tätä enkä koskaa ole ollut tarkka, että kaikki pitää olla just eikä melkein.

En malta odottaa, että pääsen huomenna laittamaan koristeet paikoilleen ja saan ystävät kokoon.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Petit Ange

Oon nyt ollut lomalla muutaman päivän ja tekemistä on riittänyt. On ollut rippijuhlaa, asioiden hoitamista, perheaikaa ja ystävien treffaamista.

Vauvamasu on pullahtanu enemmän esiin ja tuntuu nyt kasvavan koko ajan. Vai onko se hyvä ruoka mikä sitä vatsaa kasvattaa haha. Tuntuu, että ihan muutamassa päivässä masu on kasvanu kokoa ihan reilusti.

Tuli tosta mieleen kun oon usein kuullut kuinka monet kokee, että heidän raskausvatsaa  kosketaan tai sen kokoa kommentoidaan. Myös niin, että ihan tuntemattomat tekee tätä samaa.

Mä en ole oikee kokenu (vielä) kumpaakaan noista. Ei mun vatsaa ole kukaan tuntematon tullut koskemaan eikä mua häiritse jos mun perhe tai ystävät haluaa koskea. Tosin sitäkään ei kovin paljoa ole tapahtunut. Ei mua sekään kyllä häiritse, että joku on jotain mieltä mun masun koosta. Oli se pieni tai iso niin siinähän se on just semmosena kun se on. Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa ja masu ehtii kasvaa vielä paljon. Tähän asti mä oon ite ollut se kuka miettii, että minkäs kokonen mun masu on ja pitäskö sen olla jo isompi vai onko nyt jotenkin jo liian iso. Mutta niin kauan kun tiedän, että vauva kasvaa suht oikeaan tahtiin niin masu saa olla mitä koko vaan.

Ehkä tässä asiassa on myös iso rooli odottavan äidin persoonallisuudella ja mieltymyksillä. Mä nyt kuulun siihen porukkaan ketä ei häiritse kommentointi tai koskeminen. Toki emmäkään mitään ilkeitä kommentteja halua kuulla. Mä myös itse helposti reagoin kun näen raskausvatsan. En mä tuntemattomien vatsoihin puutu millään tavalla mutta kyllä mä ystävän vauvamasusta jotain aina sanon.

Näissäkin asioissa on varmasti maiden välisiä eroja. En usko, että Ranskassa kukaan menee koskemaan tuntemattoman raskausvatsaa tai juurikaan kommentoi sen kokoa. Siellä mun työperheessä he varmaan kerran mainitsivat jotain mun masussa. Sekin tilanne oli semmonen, että masu oli alkanut näkyä selkeemmin ja he vaan iloisesti sanoivat, että nythän se alkaa sieltä näkyä.

Ainiin sanoihan mun eno kun mut näki, että kohtahan toi masu poksahtaa jo. Vastasin vaan nauraen, että toivottavasti ei vielä kun on se muutama kuukausi laskettuun aikaan vielä jäljellä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Petit Ange

- Tilattiin kyyti lentokentälle, että mun ei tarvi mennä julkisilla. Oikein hyvin toimi ja olin nopeasti perillä kun ei ollut oikeastaan ruuhkaa. Paitsi itse lentokentällä terminaalin edessä oli todella palion ruuhkaa. Mutta siellä autossa haisi ihan pierulta koko ajan. Mistälie haju lähtösin mutta haistoinpa kuitenkin.

- Lentokentällä pääsin turvatarkastuksen (pienen) jonon ohi kun virkailija huomas mun masun.

- Koneessa mulla oli ikkunapaikka ja siihen paisto suoraan aurinko. Alko vähän hikeä pukkaa ennen kun laittovat ilmastoinnit päälle.

- Mun vieressä istu ranskalainen pariskunta. Eikä siinä mitään mutta kun ne kaivo esiin niiden eväät ja hemmetin hikisukka juuston niin meinas oksu tulla. Eikä sillee siivuina leivän päällä vaan isoina palasina. En pidä muutenkaan noista juustoista saati sitten nyt raskaana ja lentävässä purkissa. Yök. Sori.

- Mun viereisellä penkkirivillä matkusti perhe kenen alle 1 vuotias ei ollut kovin innoissaan lentämisestä. Ensin oli nälkä ja sitten ei uni vaan meinannut tulla. Itku oli kova ja kesti melkein koko lennon. Mulla kävi lähinnä sääliksi niitä vanhempia. Rankkaa heille kun toisella kurja olo. Oon ite kokenu millasta on lentää pienten lasten kanssa ja yksi lento siskon pienin ei vaan voinut sietää että vyöt laitetaan kiinni. Huuto oli kova eikä me mahdettu sille mitään, hän rauhoittui vasta kun sai vyön auki.

- Mun penkin pehmuste oli irtonainen ja liikkui aina kun mä liikuin.

Muuten meni lento aika nopeesti. Nukuin ehkä puoli tuntia kun tää vauva päätti alottaa bileet masussa aina kun mä meinasin nukahtaa.

 

 

Share
Ladataan...

Pages