Ladataan...
Pieni Seikkailu

Tämä alkanut viikko on mennyt töiden jälkeen ensi viikolla koittavaan tenttiin ahdistuen. Mieli ei meinaa pysyä mukana laisinkaan keksittymisessä, ja tentin aihealue on minulle hurjan haastava. Läpi se olisi kuitenkin maanantaina saatava, ja parhaansa yritettävä. Siksipä voi lopun viikkoa olla täällä vähän hiljaisempaa, ja sekös harmittaa. Mielessä ja blogin luonnoksissa pyörii jos jonkinlaista tekstiä niin uusista hankinnoista, DIY projekteista, urheilusta ja toivomaanne kaukosuhdejuttuakin olen aloitellut. Mutta koska aika ei niihin riitä tänään, kerron vain lyhyesti, että viime päivinä päässä on pyörinyt laventeli. Laventeli on yksi suosikkini, sillä se näyttää ja tuoksuu mitä ihanimmalle. Sellainen keinotekoinen laventelin tuoksu ei ole mieleeni, ja tulipa muuten viime kesänä kokeiltua eka kerran laventelin kasvattamista terassilla. Se laventeli valitettavasti joutui lähtemään laventelien taivaaseen, ja täksi kesäksi olisi tarkoitus kokeilla muutamaa eri lajiketta paremmalla onnella. Haaveilen myös siitä päivästä, kun voin omaan puutarhaan istuttaa laventeleita niin, että ne tuoksuvat naapuriin asti! 

Niiden ihanien tuoreiden laventelin lisäksi kaipaan juuri nyt kuivattua laventelia keittiön puolelle. Olen bongannut muutaman reseptin, jota haluaisin päästä kokeilemaan, ja haussa onkin ruoanlaittoon sopivaa kuivattua laventelia. Myös laventeliöljy olisi hurjan ihanaa, sillä haluaisin saada sillä sen ihanan tuoksun lakanoihini, ja ehkäpä samalla sekaisen päänikin vähän levollisemmaksi. Italian ihana lupasi katsoa meidän ihmekaupasta Padovasta laventelijuttuja, mutta sattuisiko kukaan siellä tietämään mistä laventelia voisi löytää kuivattuna, ja/tai öljynä täältä meiltä?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pieni Seikkailu

Olen vähän sellainen, että teen ja kahvin kanssa olisi aina kiva olla jotain pientä syötävää, esimerkiksi huikean hyviä keksejä. Tiedostan kuitenkin, että ei ole ehkä kaikkein terveellisin tapa napostella kasa keksejä jokaisen kahvi- ja teekupposen kanssa, näitä kun tulee juotua kuitenkin päivittäin. Olenkin opetellut nauttimaan teeni ja kahvini ilman herkuja, mutta kun ystävä tulee kylään, ei herkuista tingitä! Olen nimittäin vähän sellainen, juhlat ilman kakkuja ovat vain tapaaminen -tyyppi, joten jokainen arkinenkin teekupponen kaipaa ystävän kanssa nautittuna seurakseen jotain pientä hyvää. Vai olenko ihan väärässä?

Ostin jokune viikko sitten mitä ihanimman herkkukirjan, Baking Instinct - Eleanora Von Smöörin herkkujen aateliset, joka on ehkä kaunein kirja jonka olen pitkiin aikoihin nähnyt. Kirja on nimensä mukaisesti herkkukirja, ja se on jaettu kolmeen osaan hauskasti makeuden mukaan; makea, makeammat ja mekeimmat. Olin kirjasta niin haltioissani, etten oikein edes tiennyt mistä reseptien kokeilemisen aloittaisin, mutta onneksi ystävä auttoi alkuun pääsemisessä. Eräs ystäväni oli nimittäin viikonloppuna tulossa sunnuntai-illan teelle, joten jotain teen kanssa tarjottavaa oli keksittävä. Kirjasta löytyikin ihana pähkinäisten muscovadocantuccinien resepti, eikä varmasti parempaa kaveria teelle olisi voinut löytyä! Cantuccini on Italialainen keksi (biscotti) joka nautitaan usein makean jälkiruokaviinin kanssa. Se sopii kuitenkin hyvin myös teen, kahvin tai vaikka maidon kaveriksi, ja on hyvin kova keksi, vähän kuin meidän korput. Erilaisia muunnelmia on varmasti yhtä monta kun Italiassa äitejä keittiöissä hääräämässä, mutta tämä versio kolahti ja kovaa! Nämä säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa seuraavien vieraiden varalle (jos et itse ehdi kaikkia napostella), ja ohjeesta tuleekin aika iso satsi keksejä. Ja olipa taas Italian ihana kovin positiivisesti yllättynyt, kun esittelin uusinta Italialaisen keittiön kokeiluani. 

 

1. Kuumenna uuni 175 asteiseksi

2. Yhdistä kulhossa vehnäjauhot, muscovadosokeri, kaaka- ja leivinjauhe, kaneli, suola ja vaniljasokeri.

3. Lisää jauhoseokseen rouhitut pähkinät.

4. Vatkaa toisessa kulhossa munien rakenne rikki, ja lisää ne kuiviin aineksiin.

5. Sekoita käsin puristellen nopeasti taikinaksi.

6. Muotoile taikina jauhojen avulla kahdeksi liteäksi tangoksi (pituus 30cm, leveys 5cm) leivinpaperoidulle pellille

7. Paista uunin keskitasossa n. 30 minuuttia ja jäähdytä hetki

8. Leikkaa vielä lämpimät taikinatangot terävällä veitsellä vinoittain noin sentin levyisiksi viipaleiksi

9. Nosta viipaleet kyljelleen, ja kuivata uunin jälkilämmössä n. 15 minuuttia

10. Jäähdytä cantuccinit ritilällä 

Nauti! 

 

Alkuperäinen ohje on kirjasta Baking Instinct - Eleanora Von Smöörin herkkujen aateliset - Elina Jyväs 2014, Tammi. 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pieni Seikkailu

Sunnuntaisin suuntaan aina jo ajatukset tulevaan viikkoon, ja olen yrittänyt nyt joka sunnuntai käyttää n. puolituntia uuden viikon suunnitteluun. Ajatus suunnitelmallisuuden lisäämisestä lähti Onnellisuusprojekti kirjasta, vaikka olenkin kyllä luonnostani sellainen ihminen, joka pitää järjestyksestä, aikatauluista ja tarkoista suunnitelmista. Tykkään merkata kalenteriin kaikki tärkeät jutut, vaikka muistaisin useimmat varmasti ilmankin, ja voi miten rakastankaan erilaisten listojen tekemistä. Suunnittelulla koen itse pääseväni tehokkaampaan ajankäyttöön (joka on suuri ongelmani), ja pystyn paremmin hallitsemaan työn, koulun ja vapaa-ajan välistä suhdetta. Haluaisin myös paremmin pysty kontrolloimaan esimerkiksi ruokamenojani, joten nekin ovat osa sunnuntain puolituntista. Ja puolentunnin muodon koko homma sai lopulta, kun luin Kalastajan vaimo -blogista tämän jutun. Puolituntia on pieni aika, mutta kun ottaa kalenterin, muistilappuja ja kupin teetä esille, siinä saa aikaiseksi hyvän pohjan tulevalle viikolle.

Mutta mitä sen puolituntisen aikana sitten pyrin käymään läpi? Ensimmäisenä katson tulevan viikon työvuorot, jotta näen koska olen vapaalla, ja miten pitkiä päiviä on edessä. Työt toimivat viikon pohjana, ja seuraavaksi mietin tulevan viikon muut pakolliset menot, tapaamiset sekä treenit. Jos merkitsen treenit valmiiksi kalenteriin, huomaan pysyväni paljon paremmin tavoitteissani, kuin jos vain fiiliksen mukaan lähtisin treenejä viikolla tekemään. Kirjaamalla treenit kalenteriin, niille on oma aika varattuna, ja pystyn paremmin suunnittelemaan, että kaikkia eri osa-alueita tulee tehtyä (lihaskuntoa, venyttelyä, aerobista). Kun tekemistä on paljon, on tärkeä jättää myös vapaa-aikaa viikolle. Siksi pyrinkin päättämään jo etukäteen mitkä päivät käytän opiskeluun, jotta jää päiviä, jolloin saa vain olla ilman huonoa omatuntoa. Tietenkin nopeampiin tuloksiin pääsisi olemalla tehokas 24/7, mutta itselläni ei kyllä mieli ja keho sellaista vauhtia kestäisi. 

Näiden lisäksi minulla on tapana aina siivota torstaisin tai perjantaisin, sillä haluan aloittaa viikonlopusta nauttimisen aina puhtaassa kodissa. Sunnuntaisin jo tiedän, onko tuleva viikko lakanoiden tai pyyhkeiden pesu- ja vaihtoviikko, joten osaan varata siivoamiselle oikean määrän aikaa. Ja koska haluaisin myös olla parempi ruokaostosten kanssa, pyrin miettimään valmiiksi tulevan viikon ruokia, ja käymään kaupassa vain yhden, maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Huomaan, että mitä useammin kaupassa käy tekemässä pieniä ostoksia, sitä enemmän rahaa saa kulumaan. Pidänkin tietyistä perusjutuista listaa, ja ostan ne yhden isomman kauppareissun aikana samalla, kun hankin muut viikon ruokatarvikkeet. Näiden ostosten lisäksi joudun usein tekemään täydentävän reissun esimerkiksi hedelmä- ja vihannesosastolle, sillä haluan syödä mahdollisimman tuoreita salaatteja ym. herkästi pilaantuvia juttuja, joita en halua säilyttää jääkaapissa pitkään. Ruokien suunnittelu on välillä kaltaiselleni tuuliviirille haasteellista, sillä vaikka kuinka päättäisin koko viikon ruokalistan etukäteen, tekee mieleni aina joka viikko vähintään kerran sittenkin jotain muuta.

Ja mikä on sitten tuo kymmenen minuuttia joka ilta? Se on myös Onnellisuusprojekti kirjasta omaksuttu tapa, joka auttaa aamujani vähemmän tuskaisoksi. Illalla kun jaksaa tehdä pienen pikasiivouksen (tavarat paikoilleen, ehkä nopsasti pölyt, keittiön taso ja tiskit ym...), ja laittaa seuraavan päivän tavarat valmiiksi, sujuu aamu paljon rattoisammin. Laitan aina myös illalla seuraavan työpäivän eväät valmiiksi, ja mikäli menen treenaamaan salille suoraan töistä, on nekin tavarat kassissa valmiina aamulla minua odottamassa. Nyt, kun herätyskello soi lähes joka aamu 4-5 välillä, ja töissä on erikseen työvaatteet, nappaan aamulla aina rentoa päälle. Mutta jos tiedän, että seuraavana päivänä on kiire aamu, ja menoa, laitan illalla jo vaatteet valmiiksi minua odottamaan. Varsinkin opiskellessani täysipäiväisesti, tuli tätä tehtyä todella paljon.

Vanhasta viisastuneena hyväksyn sen, että kaikkea ei voi, eikä pidä suunnittella täysin valmiiksi. On kuitenkin hyvä, että edes jotain on miettinyt etukäteen, sillä kyllä minä ainakin uskon, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Eikä se puolituntinen sunnuntaisin tai kymmenen minuuttia joka ilta ole todellakaan taakka, se on tehokas pieni hetki, jolloin teen kaikkea välttämätöntä, jotta aamulla on kiva herätä uuteen päivään. Onko nämä teille tuttuja tapoja, vai mennäänkö siellä ihan eri tyylillä? 

Kuvat on muuten otettu Padovassa keväällä 2012, miten rakastankaan noita ihania puita kukkineen!

 

/// Spending 30 minutes every sunday to plan the new week, and every evening 10 minutes to make the morning after more easy..

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pieni Seikkailu

Vielä ei olla ihan sellaisissa lämpötiloissa, että pääsisi nauttimaan terassilla kupin kahvia tai istuttamaan uusia yrttejä ym. kasveja ruukuissaan ulos. Minua on kuitenkin jo pidempään häirinnyt terassini rähjäinen ulkomuoto talven jäljiltä, joten tällä viikolla aloitin terassilla pienimuotoisen kevät freesauksen. Vanhoista eurolavoista tehtyjen penkkien pääliset kavoin talvisäilöstä esille, ja päällystin viime vuotiset tyynyt juuttikankaisilla perunapusseilla, jotka onnistuin saamaan lähikaupastani. Rosoinen fiilis saa jatkua pitkin terassia, ja vanhat saviruukut saivat kaverikseen ensihätään muutaman keltaisen narsissin. Myöhemmin, kunhan säät lämpenevät kunnolla, on haaveissa monen monta laventelia, ja ehkäpä osa yrteistänikin siirtyy myöhemmin niiden seuraksi. Haaveilen myös isosta metallihyllystä, jonka voisin täyttää erilaisilla hyötykasveilla. Sitä projektia pitää kuitenkin vielä myöhemmin mietti, sillä en tiedä asunko tässä asunnossa enää syksyllä, satokauden alkaessa. 

Joko siellä on aloitettu terassilla, parvekkeella tai puutarhassa keväthommat? 

 

// Spring cleaning has started in my patio. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pieni Seikkailu

On mielestäni hauska huomata miten nopeasti blogeissa, facebookissa ja esimerkiks instagrammin puolella erilaiset haasteet ja "ketjukirjeet" leviävät. Toiset ovat kivoja lukea, toiset todella turhia ja joihinkin lähtee itse mielellään mukaan. Nyt blogeissa on pyörinyt juttu, jossa kerrotaan oman elämän aakkoset. Heti mieleeni palasi blogini ihan alkuajoilta juttu Pako saapasmaahan A:sta Ö:n, jonka kirjoitin alunperin tiedekuntamme lehteä varten vaihtoni aikana. Juttua lukiessani hymyilin monille silloisille huomioilleni, ja nykyisin aakkoset näyttäisivät varmasti täysin erilaiselta..ja koska moni uudempi lukija ei varmasti noin pitkälle arkistoihin ole eksynyt, tässä nuo vanhat aakkoset perjantain viihteeksi.

Kiinnostaisiko muuten lukea päivitetty versio? 

 

Aurinko todellakin paistaa jossain päin maailmaa, vaikka Suomessa sitä aina uskoisikaan. Ensin oli pitkiä kuumia päiviä, lämpimiä öitä ja rantareissuja. Nyt se pilkahtelee pitkin päivää ja lämmittää selkää kivasti.

Bileet, aina on bileet. Kun kaupungissa asuu 10 000 vaihto-opiskelijaa, on bileiden määrä ja taso aivan omaa luokkaansa. Mutta missä on kaikki haalarit?!

Ciao, pusi pusi ja halit päälle. Aina tavatessa pusitaan ja samalla vähän halitaan. Kivaa vaihtelua suomen jäykille moikkauksille, voisi piristää siellä pakkasenkin keskellä.

Dolce far niente- the sweetnes of doing nothing. Mikä sen parempi paikka kun Italia oppia elämään vähän rennommin ja stressaamatta.

Erasmus, elämän parhaita hetkiä. Paras tapa kokea uutta, solmia suhteita maailmalle ja tavata mitä mahtavimpia ihmisiä. Hyviä kohteita, hauskoja reissuja ja ihania muistoja.

Fillarit, täällä ei jopoilla keulita. Varastettujen pyörien markkinat toimivat aina aamuisin lähipuistossa. Muuta vakuutusta ei ole, kuin että oman pyöränsä tulee ostaneeksi muutaman kerran vuodessa uuden värisenä.

Galileo Galiei, yksi tämänhetkisen yliopistoni vanhoista professoreista. Voiko sitä siis edes epäillä, että opetuksen taso ei ole hyvä ja yliopisto tasokas?

Hyvä ruoka, parempi mieli. Lähes poikkeuksetta kaikki mitä täällä suuhunsa laittaa, maistuu taivaallisen hyvältä. Ja se poikkeus syntyy vain, kun koulussa tarjotaan pizzaa, jonka täytteenä on ranskalaisia.

Ikävä yllättää, ikea lohduttaa.. Ei ole ruisleipää, siideriä, pakkoruotsia eikä jouluherkkuja. Onneksi on Ikea, sieltä saa lihapullia ja muusia, jonka jälkeen voi mukaansa napata glögiä ja pipareita.

Jalkapalloa henkeen ja vereen. Niin se vaan on että pahinkin jalkapallon vihaaja innostuu, kun kaikki vauvasta vaariin kannustaa paikallista joukkuetta voittoon. Niin ja jos luulit tietäväsi mikä on sikakatsomo, niin mietis vielä, sillä siihen kuuluu savupommit kesken matsin.   

Kielikurssia kielikurssin perään. On se vaan niin, ettei täällä suomella pärjää kun englantikin on useimmille ongelma. EILC- kielikurssi ennen vaihdon alkamista oli loistava kokemus, ja nyt jatketaan joka viikko koulun omalla kurssilla.

Luennot, pitääkö sielläkin käydä? Luennot kestää kerrallaan kaksi tuntia, ja kaikkea on kolmesti viikossa. Opetuksen taso on kuitenkin hyvä, jos ei ota huomioon professorein englanninkielen tasoa.

Menoja on muttei tuloja. Onneksi kela avustaa suomi opiskelijaa vaihdossa kivoilla summilla, että  pääsee sitten joskus lentämään takaisin kotiinkin.

Napa ja sen ympäristö ei ole kasvanut kaikista peloista huolimatta. Pastaa, pizzaa, viiniä ja viihdettä niin paljon kun napa vetää, eikä olo voisi olla parempi. Ehkä suomen kraanavesi lihottaa?

Ostokset. Vaatteita saa halvalla ja nahkakengät maksaa just sopivasti, mutta maito maksaa kolme kertaa niin paljon kun suomessa. Ehkä tämä on merkki siitä, mihin ne kelan avut pitää käyttää.

Padova, tämän hetkine olinpaikkani 60 000 muun opiskelijan kanssa. Täällä ei saa ajaa pyörällä keskustassa, ihmisillä on isot sateenvarjot ja ratikka kulkee yhdellä raiteella. Ja ilman Louis Vuittonin laukkua olet aika out.

Question, montako tällä kirjaimella alkavaa sanaa todella on olemassa?

Reissua reissun perään. Viikolla ollaan koulussa ja viikonloppuisin matkustetaan junalla pitkin saapasmaata. On nähty rannikkoa, Venetsiaa, Juulian parveketta Veronassa, pieniä kyliä ja matkat jatkuu vaan.

Siesta, vaikka ei espanjassa ollakaan. Joka päivä 12.30 alkaen on joko otettava nokoset kotona tai mentävä kouluun, sillä muualle muutamaan tuntiin ei pääse. Tätä voisi Suomessakin kokeilla, ei sitten väsytä illasta.

Talvi on täällä kostean kylmä. Kun lämpötila on laskenut alle +20 asteen, on aika kaivaa toppatakki kaapista ja laittaa karvasaappaat jalkaan. Niin se vaan suomityttökin on sopeutunut Italian ilmastoon ja palelee muiden mukana.

Uskallat jos minäkin uskalsin. Vaihtoon lähtö repii irti kaikesta tutustua ja turvallisesta, mutta se kannattaa. Näyttää hyvältä papereissa ja kasvattaa aika huimasti. Suosittelen!

Viini. Se maistuu täällä hyvälle, maksaa halvimmillaan alle 1€/ litra eikä tuota krapulaa seuraavana aamuna. Miksi me edes juodaan kotona jotain muuta?

Ystävät rakkaat siellä ja täällä. Vaihto opettaa ketkä kotona on oikeasti tärkeitä, ja tuo ympärille uusia ystäviä. Ihana tietää että voi matkustaa lähes minne vain ja aina on joku vastassa.

Zero, uno, due, tre, quatro, cinque..5 italialaista kämppistä on aika hassu juttu. Ruoka on hyvää, vieraita on paljon eikä koskaan ole tylsää.

Å niin kuin.. ainiin, eihän täällä tarvitakaan Ruotsia!

Äiti, se ainoa jolle on raportoitava pakomatkan kulusta useammin kuin kerran viikossa. Pistähän kinkku uunin, kohta ollaan kotona!

Ötökät, tarkemmin sanottuna hyttyset. Talvesta huolimatta hyttyset elää edelleen, eikä pistoja ole tässä tytössä ollut ikinä niin paljon, kun viimeisten kuukausien aikana, kiva kiitti!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pieni Seikkailu

Olen pitänyt matkustamisesta pienestä asti, sillä toinen mummolani on aina sijainnut Tallinnassa, johon suuntasin ennen useammankin kerran vuodessa. Sen pidemmälle en ole koskaan perheeni kanssa tehnyt matkoja, eikä ystäväpiirissänikään ole ollut sopivia reissukavereita, joiden kanssa suunnitella ja toteuttaa matkoja kiinnostaviin kohteisiin. Reissukavereiden puute ei onneksi ole estänyt matkustamista, ja ensimmäinen iso ulkomaanmatkani yksin oli vuonna 2010, jolloin tein viikon mittaisen reissun yhdistämällä Pariisin ja Lontoon. Pariisissa olen vieraillut kahdesti, ja lähtisin sinne vaikka heti takaisin. En tiedä mistä se tietynlainen lumo lopulta muodostuu, mutta sanonta, Pariisi on aina hyvä idea, pitää todellakin paikkaansa! Viime reissullani suuntasin Pariisista junalla Lontooseen, jossa vietin kaksi erittäin shoppailun täyteistä päivää. Lontookin olisi kiva kokea uudestaan, mutta ennen sitä haluaisin nähdä monia muita Euroopan kaupunkeja, ja suunnata pidemmälle, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. 

 

Totuus kuitenkin on, että niin ne kaukaiset maat, kuin lähellä oleva Eurooppakin on jäänyt toistaiseksi vain haaveeiluksi. Sen vuoden 2010 Pariisi-Lontoo reissun jälkeen olen matkustanut enemmän kuin osasin ikinä kuvitella, mutta en olisi ikinä arvannut, että kaikki matkani kohdistuisivat samaan maahan. Italiassa on toinen kotini, elämäni suuri rakkaus, monia lumoavia kohteita ja kulttuuri, joka on vaikuttanut paljon siihen, millainen olen. Kaikki lomat, ylimääräiset vapaat ja pennoset laitetaan näihin reissuihin, eikä muualle ole yksinkertaisesti minkäänlaisia resursseja juuri nyt lähteä. Mutta ölkää ymmärtäkö väärin, olen todella kiitollinen siitä, kuinka paljon oikeasti näemme toisiamme, ja että minä näen Italiaa joka matkalla. Mutta kyllä minä kaipaan aina välillä täysin uudenlaisia, mielenkiintoisia kohteita, joihin voi mennä eksymään. Yhdessä, tai yksin. Onneksi etäsuhteessa ei ole tarkoitus olla loputtomiin, joten varmasti tulee vielä se hetki, kun voimme matkustaa kaikkiin niihin kohteisiin, joista haaveilemme. Ja olenhan suuntaamassa vielä matkailun opintoihin kansainväliseen ympäristöön, joten minkälaisia mahdollisuuksia se vielä tuo! 

Jutun kuvat ovat muuten edelliseltä Pariisin reissultani, joka varmasti tulee aina pysymään mielessäni. Yövyin pienessä ruttuisessa hotellissa Latinalaiskorttelissa, kävelin päivät aamusta iltaan pitkin Pariisia, ihmettelin kuinka kaikki voi tuntua niin kauniilta, ja nautin siitä, että en ymmärtänyt sanakaan ihmisten puheista. Ja kaikista uusista haaveilemistani kohteista huolimatta, haaveilen ensimmäisenä uudesta Pariisin matkasta. Hassua! Onko teillä joku suosikki, johon voisit aina vain matkustaa uudestaan?

 

/// Dreaming of Paris, again! 

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages