Virhe

Ladataan...
Pieni Seikkailu

Se tunne, kun tajuaa toistaneensa samaa, tiedostettua virhettä elämässään viimeiset neljä vuotta. Kuinka tyhmä sitä voikaan olla. Ja pahinta on kun ei voi kun syyttää itseään omista ongelmistaan, itse minä tähän itseni ajoin. Miksi on niin vakea oppia ja muuttua, vaikka tietää tekevänsä väärin? Ja miksi on niin vaikea myöntää virheensä? Tai pyytää apua?

 

 

Olen saanut ensimmäisen kesätyöpalkkani naapurin lasten hoitamisesta. Se oli muistaakseni kahden viikon pesti ja sain siitä muutaman mukavan satasen. En muista mihin ne rahat käytin. Tämän jälkeen on töitä painettu enemmän ja vähemmän kokoaikaisesti, siitä asti kun täytin 16. Rahaa on tullut ja sitä on mennyt. Ja sitä on mennyt niin, että ihan itkettää nyt kun sitä ajattelee.

 

 

Olen niitä jotka tuhlaavat aina koko palkan ennen seuraavaa..säästöjä ei ole kertynyt, mutta opintolainaa senkin edestä. Miten tässä näin kävi? On kiva ostella, mennä ja tehdä. Mutta nyt kun mietin niin moniko penni on tehnyt minut oikeasti onnelliseksi? Taidan omistaa enemmän muistoja vaaterekkien välistä kuin monesta muusta paikasta. Onko se sairaus, ongelma vai elämäntapa? En osaa sanoa, tiedän vain että on tullut shoppailtua, eikä ihan vähän.

 

 

Kun asuu yksin, ei ole kukaan kyselemässä mistä kaikki uusi tavara tulee, mihin raha menee ja miksi loppukuusta aina itkettää. On helppo aina sanoa puhelimessa että on on, ja kaikki kivasti. Nyt kuitenkin kävi se, mikä olisi saanut käydä jo ajat sitten. Tärkeimmät tajusivat tilanteen, antoivat satikutia ja haleja. Nyt on ollut aika kertoa ja ottaa apua vastaa. Mutta silti pelottaa..jos en ole pystynyt oppimaan virheistäni aikaisemmin, voinko oppia nytkään? Ehkä tilanteen myöntäminen ja avun vastaanottaminen lopulta muuttaa kaiken. Jos ei nyt, niin koska sitten? Kuka huolii sellaisen jolla on ongelma..

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Tiedän tunteen. Lainaa ei nyt mitenkään hurjasti ole, koska sitä voisi olla plajon enemmänkin. JA tuntuu, ettei minulla niistö lukuisista palkoista huolimatta ole mitään konkreettista mistä voisi iloita joka päivä. toki on katto päänpäällä, mutta sekin on vuokrakatto :) 

Ehkä sinun kannattaisi kurkkia kaappeihisi ja luopua jostain, mitä et oiekatsi aijo enää käyttää ja pistä säästöpossuun se mitä niillä tienaat tai lyhennät lainoja. tulee ainakin vähän parempi mieli ;)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Samat ajatukset mielessä. Ostan, ostan ja ostan, yritän ostaa itselleni hyvää mieltä. Jälkikäteen kaduttaa, ja taas ostan saadakseni paremman mielen.

Koo (Ei varmistettu)

Yhden vinkin annan, josta meillä on ollutkin joskus puhetta...ostat mielummin yhden esim hyvälaatuisen neuleen kun kolme huonoa ja klassinen linja on aina jees. se saattaa jonkun mielestä kuullostaa tylsälle, mut voihan siihen aina jotain pientä repäisevää keksiä. ;) ja itelläni tuntuu, et nyt vasta pikku hiljaa on alkanut löytää oman tyylini, ja aika monesti jo tietää etukäteen tulenko oikeesti käyttää jotain vaatetta useemmin kun kerran.. tällaisia ajatuksia heräsi minulle! mitä mieltä itse olet?

Kommentoi

Ladataan...