Ladataan...
Pieniä toiveita

Elämä täällä rullaa samaa rataa, ei toivoakaan raskaudesta. Niin tai toivoa on paljonkin, mutta siihen se sitten jääkin. Kierto on mulla onneksi suht tasaisena pysynyt, muutamien päivien heitolla. Ovulaatiota olen koittanut testailla parin kierron ajan, mutta en ole kertaakaan sitä onnistunut löytämään. Luulenkin, tai oikeastaan alan olla hyvin varma, että ovulaatiota ei minulla joka kierrossa tapahdu. Viime helmikuussa tapahtunut raskautuminen oli onnenpotku, jolloin kaikki mahdolliset tähdet olivat oikeassa asennossa. 

 

Siispä suunnitelma on seuraavanlainen; 

soitan vuodenvaihteen jälkeen lapsettomuuspolille, ja pyydän lähetteemme uudelleenavaamista. Kun maaliskuussa polille soittelin ja raskaushuuruissani pyysin ottamaan meidät pois jonosta, minulle sanottiin että pahimman tilanteen sattuessa emme uudelleen enää jonoon joudu. Tutkimukset saataisiin siis toivon mukaan suht nopeasti käyntiin. 

 

Tämän vuoden puolella en aio enää asiaa murehtia, vaan koetan suunnata kaiken energiani ah-niin-rakkaaseen jouluun <3

Share

Ladataan...
Pieniä toiveita

Heh, pistipä melkein naurattamaan tuo edellinen postaus - pieni pms-hirmu tainnut olla kirjoittamassa! 

 

Kuukautiset alkoivat siis 51 kiertopäivän jälkeen, ja edellisen postauksen olen kirjoittanut kp 50. Kuukautiset muuten olivat suht normaalit, verraten siis tuohon kierron pituuteen. Kestivät viisi päivää, keräten samalla ihan todella kamalan aknen kasvoille.. Minulla ei ennen keskenmenoa ole epäpuhtauksien kanssa ollut takkua, mutta keskenmenon jälkeen kasvot tuntuvat kukkivan heti pienimmästäkin stressistä tai hormonien heittelystä. Uudenlaisen meikkaustavankin olen joutunut tämän myötä opettelemaan, ellen tahdo kulkea huppu päässä ja aurinkolasit silmillä.. 

 

Muuten olen ollut melko positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen, vaikka viime kierrossa olin jo heittämässä kaiken toivon roskiin. Jostain syystä seksin harrastamiseen on löytynyt uudenlaista intoa, ja parisuhdekin voi paremmin kun makuuhuoneen puolella ei tapahdu pelkkää pakonomaista suorittamista! 

 

Ystäväni kertoi minulle vähän aikaa sitten odottavansa toista lastaan. Tapa kertoa oli hyvin varovainen, ystäväni myönsikin jännittäneensä minulle asian tunnustamista. Toivon sydämeni pohjasta, ettei kukaan ystävistäni pelkäisi vauvauutisten minulle jakamista - toisten onni kun ei millään tavalla ole minulta pois!

 

En tosin myöskään väitä, etteikö sydämessäni olisi pieni pisto tuntunut. 

 

En väitä, ettenkö olisi tirauttanut tilanteessa pari kyyneltä, ja naamioinut ne onnen kyyneleiksi toisen puolesta. 

 

Kotona miehelle tunnustin, että ystävän uutinen tuntui yhtäaikaa hyvältä ja pahalta. Ymmärrän kuitenkin, että surun tunne ei johdu siitä, että ystäväni saa vauvan.

 

Suru johtuu siitä, että tahtoisin niin kovasti päästä itsekin kertomaan moisen uutisen lähipiirilleni.

 

Ehkä joskus pääsenkin, elämästä kun ei koskaan tiedä <3

 

-M

 

 

Share

Ladataan...
Pieniä toiveita

Nyt täytyy kyllä tulla vain myöntämään, että alkaa tuntua siltä ettei meille ikinä tule vauvaa. Tai no, ainakaan luomusti. 

 

Mulla on menossa kiertopäivä 50, siis VIISKYMMENTÄ! Osasin jollain tasolla odottaa, että kierto on keskenmenon jälkeen sekaisin mutta että näin sekaisin?! 

 

Kiukuttaa ja turhauttaa, enkä oikein tiedä minne tätä kaikkea purkaa. Miesparka saa kyllä osansa, onneksi hän kuitenkin on sen verran "lunki" tyyppi ettei pahemmin hätkähdä kaikenmaailman itkuja ja kiukunpuuskia. 

 

En osaa kuvitella tulevaisuutta ilman omia lapsia. 

 

Mitä jos se kuitenkin on meidän tulevaisuus? 

Share

Pages