Café Society – klassinen romanttinen komedia

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Tällaista Woody Allenia on ollut ikävä! Ohjaajan tuotanto on ollut varsin epätasaista, joten aivan varma ei voi olla, mitä saa, kun menee teatteriin. Paitsi tietenkin alkutekstit valkoisella Windsor-fontilla, mustalla ruudulla, jazzin soidessa taustalla. Sekä johonkin muotoon rakennettua ihmissuhdedraamakomediaa.

Allenin uudessa komediassa kaikki tutut elementit ovat oikeilla paikoillaan. On hieman eksynyt mies, (jo To Rome With Lovessa lämmitellyt) Jesse Eisenberg Allenin alter egona. On nuori kaunis nainen ja tälle aivan liian vanha mies. On romantiikkaa, kolmiodraamaa, veijarimaista rikosjuonta, juutalaisvitsejä ja liian pienessä keittiössä pöydän ääressä hössöttävä perhe. Ja toisiinsa sekoittuvia ihmissuhdekuvioita, koska henkilöiden on niin vaikea tehdä päätöksiä. 

Café Society muistuttaa erityisesti sellaisia Allenin klassikoita kuin Annie HallManhattanHannah ja sisaret ja Manhattanin murhamysteeri. Rooleissa näkyy nykyajan tuttuja kasvoja: Kristen StewartBlake Lively, (mm. Crazy Stupid Lovesta tuttu) Steve Carell ja (House of Cardsin ensimmäisellä kaudella mukana ollut) Corey Stoll. Eisenberg on loistava rauhallisempana ja vähän yksinkertaisempana nuorena versiona Allenin tutusta neurootikosta.

Lisätään kaiken päälle vielä Hollywoodin glamouria, täydellinen 30-luvun puvustus ja lavastus sekä ikuinen rakkaus New Yorkiin. Tuloksena on ihastuttava, iloisesti eteenpäin loikkiva, oikeaoppinen Woody Allen -komedia ja samalla klassinen vanhan ajan romanttinen komedia. Loppukohtaus herättää jopa pieniä viboja Rob Reinerin When Harry Met Sallyn suuntaan, mutta ei silti matki sitä.

Café Society sai Suomen ensi-iltansa R&A-festivaalilla. Laajempaan levitykseen elokuva tulee Finnkinolla 7.10.

Share

Kommentit

MaijuA (Ei varmistettu)

Ai vitsit, itse olin sitä mieltä, että juoni jäi omituisen tasapaksuksi, minkäänlaista draaman kaarta ei löytynyt. Ja loppu oli anteeksiantamattoman halpa: ihan kuin 80-vuotias Allen olisi nostanut kädet pystyyn ja luovuttanut. Sinänsä tykkäsin minäkin kyllä taas tyylilajista (aikuisten satu, kaikki Allen-kliseet).

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Hassua, musta tää muistutti vanhaa hyvää Allenia, myös draaman kaarellaan, joka usein on aristotelelaista loivempi. Musta tää voitti viime vuosien leffoista esim. varsin tyhjänpäiväisen Midnight in Parisin, jota niin hirveesti kiiteltiin jostain syystä.

Mutta osittain makuasioitakin varmaan... ;)

Kommentoi

Ladataan...