Ensitutustuminen David Foster Wallaceen

(pikkuseikkoja)

Rakkautta & Anarkiaa -festivaali näytti viime syksynä tuoreeltaan amerikkalaisen elokuvan The End of the Tour. Elokuva perustuu toimittaja-kirjailija David Lipskyn muistelmiin vuodelta 2010 ja kertoo mielenkiintoisesta kohtaamisesta. Rolling Stone -lehdelle työskennellyt Lipsky vietti viisi päivää arvostetun kirjailija David Foster Wallacen kanssa Wallacen läpimurtoromaani Infinite Jestin (1996) kirjakiertueella. 

The End of the Tour antaa jo paljon viitteitä älykkään ja kompleksisen kirjailijan ajatusmaailmasta kuten myös tämän elämää sävyttäneestä melankoliasta. Vuonna 2008, pitkään kestäneen masennuksen päätteeksi, Wallace päätti elämänsä oman käden kautta.

Jason Segel ja Jesse Eisenberg James Ponsoldtin ohjaamassa elokuvassa The End of the Tour

Sain elokuvasta (ja poikakaverin toistuvista suosituksista) sysäyksen tutustua tähän amerikkalaisen nykykirjallisuuden suureen nimeen. Wallacelta on suomennettu tasan kaksi teosta, novellikokoelma Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja sekä esseekokoelma Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Aloitin ensin mainitusta.

Vastenmielisten tyyppien lyhyissä haastatteluissa on nimensä mukaisesti mitä vastenmielisimpiä tyyppejä ja monissa heissä on silti niin inhimillisiä, tunnistettavia piirteitä. Kertomukset paisuvat itsekeskeisten ihmisten loppumattomista monologeista mutta vilisevät myös filosofisen tarkkoja huomioita ihmisluonteesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. 

Osa novelleista on muodoltaan perinteisempiä, osa hyvinkin kokeellisia. Yksi virke saattaa jatkua sivutolkulla, samoin kuin alaviite voi venyä pääosaan parisivuiseksi yksityiskohtien tarkennukseksi. Jokin novellin osa saattaa olla jopa kirjoitettu täysin muistiinpanotekniikalla esittäen miltä teksti näyttää, jos sitä ei ikinä kirjoitetakaan lopulliseen muotoonsa.

Kaiken kaikkiaan kokemus Wallacesta oli herkullinen ja sai janoamaan lisää. Kirjahyllyssä odottaa nyt tuo aiemmin mainittu esseekokoelma, mutta sen jälkeen houkuttaisi jo saada käsiin Wallacen pääteos, reilu tuhatsivuinen Infinite Jest. Pituuden vuoksi odottaisin kuitenkin mielelläni teoksen suomennosta. Muistelen lukeneeni huhusta, että tiiliskiviromaania oltaisiin kenties lähitulevaisuudessa kääntämässä aiemmista suomennoksista vastanneen Siltalan toimesta. Tietääkö kukaan tästä tarkemmin? 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Huh miten ilahduttava otsikko blogien joukossa!!

Wallace on mulle pitkäaikainen projekti, ja olen uskaltanut tarttua tähän kirjaan vasta hetkittäin, hyvin pieninä annoksina. Pelkään etten ymmärrä Jestiä joten en ole sitä englanniksi edes harkinnut, olen kuullut saman huhun suomentamisesta, ja siinä on tottakin mutta veikkaisin olevan tosi vaikea ja vielä pidempi työ toteuttaa. Saa nähdä.

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Ihanaa että otsikko ilahdutti :)

Mukavaa kuulla, että huhussa on perää, kunpa se realisoituisi pian!

Kuvaputkessa

David Foster Wallace on täälläkin edelleen lukulistalla - myös leffa yllätti positiivisesti. Jokusen kerran olen esseekokoelmaa kirjakaupassa jo hypistellyt..

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Kerro sitten omia kokemuksiasi, kun olet lukenut :)

Kommentoi