Puheenaiheena Woody Allen

(pikkuseikkoja)

Katsoin 2012 ilmestyneen Woody Allen -dokumentin Manhattan, Movies & Me sopivasti keskellä kuuminta kohua Allenista ja tämän adoptiotyttärestä Dylan Farrow'sta.

Dokkarin parasta antia on alkupuoli, joka kertoo, miten teini-ikäisestä juutalaispojasta nimeltä Allen Konigsberg tuli maailmankuulu Woody Allen. Jo varhain Allen kirjoitti sujuvasti komediaa. Hupaisaa on, että seitsemänkymppinen ohjaaja naputtelee yhä käsikirjoituksiaan samalla 16-vuotiaana hankkimallaan kirjoituskoneella. Idearikkaalla miehellä on lisäksi liuskatolkulla käsin kirjoitettuja, sotkuisia muistiinpanoja, joita hän säilöö yöpöydän laatikkoon ja lukee aina, kun etsii ideoita uusiin töihinsä.

Ottaen huomioon dokumentin nimen, on yllättävää, ettei Brooklynissä syntyneen miehen elokuvista huokuvaa rakkautta Manhattaniin käsitellä lainkaan. Yleisesti dokumentti antaa Allenista hyvin sympaattisen ja allenmaisen kuvan. Punaisia mattoja haluttomasti tarpova mies naurattaa vielä vanhoilla päivilläänkin ihmisiä lehdistötilaisuuksissa (toimittajan kysyessä ohjaajan suhdetta kuolemaan Allen vastaa: "I'm strongly against it") ja toteaa tehneensä suuren määrän elokuvia, joista vain harva on oikeasti hyvä.

Myös Allenin elämän naisia vilahtaa dokumentissa. Ensimmäinen vaimo muistelee huvittuneena olleensa äärettömän tylsistynyt kuuluisan miehensä nukkuessa vieressä ja tahtoneensa herättää tämän kertomaan jotain hauskaa. Diane Keaton muistelee omaa ihastumistaan Alleniin, ja Allen puolestaan paljastaa saaneensa elokuviinsa naisnäkökulman Keatonin kautta. (Keaton muuten muistelee suhdettaan Alleniin lämpimästi myös muistelmateoksessaan Then Again). Yli 10 vuoden seurustelu Mia Farrow'n kanssa ja Allenin skandaalisuhde Farrow'n adoptiotyttäreen Soon-Yi Previniin käsitellään nopeasti. Allenin ja Farrow'n viimeiseksi yhteiseksi elokuvaksi jäänyttä Husbands And Wivesia voikin katsoa sillä silmällä, miten näyttelijät suoriutuivat loppuun elokuvan kuvauksista, kun riitaisa ero oli jo käynnissä.

Share

Kommentoi