Salainen lasipuutarha

(pikkuseikkoja)

Oscar Wilde hioo itsestään täydellistä tullakseen kuolemattomaksi. Lifestyle-bloggaaja Dora kuvaa viimeisteltyjä sommitelmia ja selfieitä saadakseen tykkäyksiä ja kommentteja. Ujo kirjallisuuden tutkija harhautuu kauneutta ja materialismia käsittelevän työnsä äärestä yhä pakkomielteisemmin erään tietyn blogin pariin.

Anna-Kaari Hakkaraisen kolmas romaani on hämmästyttävä sekoitus kirjallisuutta ja taidehistoriaa, populaarikulttuuria, brändejä ja blogimaailmaa. Kristallipalatsin keskiössä on lasinen palatsi, toisaalla vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyn areena Crystal Palace, mutta tässä maailmassa taas kasvitieteellinen puutarha Helsingissä. Kaikki lähtee liikkeelle lasipuutarhasta, ja kaikki kulkevat sitä kohti.

Lasipuutarha on Hakkaraisen kirjassa fyysisestä muodostaan huolimatta ennen kaikkea symbolinen olotila. Se kuvaa ihmistä katseiden alla mutta antaa tälle myös mahdollisuuden kätkeä asioita sisäänsä. Samalla se tarjoaa kaksi erilaista roolia: katsottavan ja katselijan.

Elämästä tallennetaan kuvia, mutta toisaalta kuvat luovat omia tarinoita. Mikä on totuus ja mikä kaunisteltua fiktiota? Mikä todellisuutta ja mikä kulissien rakentamista? Ja kun kulissit muotoilevat identiteettiä uusiksi, mikä lopulta on aitoa ja oikeaa? Kristallipalatsin kieli on yhtä aikaa analyyttistä ja runollista. Tarinan osalta se kumartaa syvään yhdelle inspiraation lähteelleen, Oscar Wilden ainoalle romaanille, Dorian Grayn muotokuvalle.

Share

Kommentoi