Suomalaista chick litiä: Mutta minä rakastan sinua

(pikkuseikkoja)

En ole aikoihin lukenut – Kotimaisten kielten keskusta lainaten – niin sanottua "mimmikirjallisuutta". Eppu Nuotion alkuvuodesta ilmestynyt Mutta minä rakastan sinua ei ole kaikkein tavanomaisin chick lit -romaani, onhan sen päähenkilönä pari-kolmikymppisen neworkilaisen PR-toimistotytön sijaan viisikymppinen turkulainen historianopettaja. Silti pistäisin kirjan tuohon kategoriaan sen lempeän huumorin, keveän ihmissuhdekuvauksen ja rakastuneiden väärinymmärrysten ympärille kudotun juonen perusteella.

Nuotion romaanin päähenkilö on omissa oloissaan viihtyvä eronnut nainen, joka nauttii opetustyöstä, klassisesta musiikista ja pitkistä kävelylenkeistä. Naisen yksinkertainen ja miellyttävän rauhallinen elämä kuitenkin horjahtaa tutuilta uomiltaan, kun hän tapaa työorientoituneen ja myöskin eronneen insinöörimiehen. Lisämakua keitokseen tuovat huomaamaton pieni kolmiodraama sekä ulkomaille muuttaneen aikuisen tyttären läpikäymä henkilökohtainen kriisi.

Tällaista kirjaa kuuluu ensisijaisesti lukea sumuisena iltapäivänä, teemuki kourassa, vaahtokarkkeja napsien. (Tai vaihtoehtoisesti lempikahvilassa kahvikupillisen ja kanelipullan kanssa kuten kuvassa.)

Share

Kommentoi