Ladataan...
Pikkuseikkoja

Menin katsomaan Katja Tukiaisen uusinta näyttelyä Galerie Forsblomissa. Teoksissa seikkailevat tutut japanilaistyyliset partiotytöt punaisissa hameissaan ja raidallisissa polvisukissaan. Söpöt pikkutytöt retkeilevät vuoristossa ja vesiputouksilla, ratsastavat hevosilla ja ammuskelevat.

Maalausten aiempi yltiömakean pinkki ulkokuori on tummentunut violetiksi. Teoksissa voi nähdä mustaa huumoria tai jopa pahaenteisyyttä. Toisaalta mieleeni tulivat lapsuuden Enid Blyton -kirjat, joissa reippaat lapset ratkovat arvoituksia, joutuvat hetkeksi pinteeseen ja selviävät siitä lopuksi onnellisesti, joka kerta.

Näyttelyn yhteydessä julkaistuun kirjaan on koottu Tukiaisen teoksia kuudelta viimeiseltä vuodelta. Sain siihen omistuskirjoituksen ja -kuvituksen, sillä taiteilija sattui sopivasti samaan aikaan paikalle. Näyttelyn pyrstötähtiveistoksessa oli kuulemma ollut vähän tekemistä, mutta sen jälkeen tuntui, että voisi tehdä mitä vain - vaikka rakentaa veneen, taiteilija naureskeli.

 

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Huippureissu takana! Viisi päivää Pariisissa kului noin sekunnissa, mikä harmittaa. Valvoimme myöhään, nukuimme pitkään ja aloitimme päivät suoraan lounasajasta. Huristimme metrolla ympäri kaupunkia, söimme joka päivä Tarte Tatinia, ja ystävälliset asiakaspalvelijat vain hymyilivät joka paikassa.

Kokoan matkoilleni aina neuroottisesti listoja, joita ei ole mahdollista suorittaa loppuun annetun ajan puitteissa. Yritimme silti parhaamme. Ohessa listaus parhaimmista kokemuksista. Osa paikoista löytyi kavereiden tai kavereiden kavereiden vinkkien ansiosta (kiitos!), osa Mondosta tai Hesarista ja osan löysimme ihan itse.

Kirjallisuutta, elokuvaa ja musiikkia

1. Shakespeare & Company – 37 rue de la Bûcherie
Kirjakauppojen klassikko on auki joka päivä yhteentoista asti illalla. Sekä beat-kirjallisuudelle että kadotetulle sukupolvelle on omistettu omat osastonsa. Kyseessä ei ole alkuperäinen Sylvia Beachin kauppa, jossa Hemingway kävi lainaamassa kirjoja ja hakemassa postinsa, mutta aika vanha paikka silti. Yläkerran pianoa soitteli kiharatukkainen opiskelijanuorukainen, ja toisessa huoneessa kirjoituspiiri kommentoi toistensa tekstejä. Mukaan tarttui Fitzgeraldia, Kerouacia ja Sagania.

2. Leffaan!
Katsoimme Coenin veljesten uusimman elokuvan Inside Llewyn Davis ulkoapäin jännän näköisessä La Pagode -teatterissa osoitteessa 57 Rue de Babylone. Puiston ympäröimän kiinalaisen temppelin sisältä paljastui perinteinen vanha yhden salin elokuvateatteri. Lisäksi useita pikkuteattereita, jotka esittävät niin uutta kuin vanhaakin elokuvaa, löytyy esimerkiksi Rue des Écoles’lta.

3. Pére Lachaisen hautausmaa – Metro: Pére Lachaise
Kuuluisalla hautausmaalla voi suunnistaa muun muassa Jim Morrisonin, Édith Piafin ja Oscar Wilden haudoille. Wilden (tiukkapipoiset) omaiset kyllästyivät hautakiveen ilmestyneisiin huulipunan jälkiin ja niiden puhdistamiseen ja pystyttivät kaksi vuotta sitten restauroinnin yhteydessä haudan ympärille lasiseinän.

4. Serge Gainsbourgin koti – 5 Rue de Verneuil
Serge Gainsbourg kuoli Pariisissa vuonna 1991 asuessaan Saint-Germainin kaupunginosassa. Artistin viimeisen kodin omistaa nyt tytär Charlotte, kuuluisa hänkin. Talon ulkoseinää koristivat graffitit ja kirjoitukset jo silloin, kun Serge Gainsbourg vielä eli siellä.

5. Jazz-keikalle!
Jazz sopii hyvin myös 20-luvun jälkeiseen Pariisiin. Löysimme yhden rosoisen ja tunnelmallisen klubin osoitteesta 60 Rue des Lombards. Sunset Sunside Jazz Clubilla on siellä keikkoja joka päivä, meidän iltanamme soitti tenorisaksofonisti Grant Stewart.

Taidenäyttelyitä

1. Palais de Tokyo – 13 Avenue du Président Wilson
Ranskalaisen nykytaiteilija Philippe Parrenon multimediainstallaatiot ovat juuri nyt vallanneet koko Palais de Tokyon kolmessa eri kerroksessa. Näyttely taitaa olla erikoisin, jonka tähän asti olen nähnyt eikä todellakaan jättänyt kylmäksi. Vaelsimme pimeässä tilasta toiseen, ainoina valoina vilkkuvat ja särisevät halogeenilamput. Pianot soivat itsestään, taulut loistivat pimeässä mutta katosivat kokonaan valossa, seinän takaa paljastui uusi huone ja robotti matki Marilyn Monroen käsialaa. Olin koko ajan ihan innoissani, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Näyttely on auki 12.1.2014 asti.

2. ”Rakkaudesta Pariisiin” – Hotel de Ville
Kaupungintalon ilmaisnäyttelyssä Brassaï – Pour L’Amour de Paris nähdään Ranskassa uransa luoneen unkarilaisen valokuvaajan nostalgisia kuvia 30- ja 40-luvun Pariisista. Brassaï on kuvannut muun muassa seurapiirijuhlia, nuoria pareja kuppiloissa, kadun miehiä, kauppahallin työntekijöitä ja Picassoa ystävineen. Näyttely on auki 8.3.2014 asti.

3. Invader – Pariisin kadut
Paikallisen katutaiteilijan Invaderin mosaiikkeja ehtii bongata yllättävän monesta paikasta pienessäkin ajassa. Löysin pikselihahmoja ainakin Maraisin kaduilta ja Palais de Tokyon aulasta.

4. Musée d’Art Moderne – 11 Avenue du Président Wilson
Kiinalaisen nykytaiteilija Zeng Fanzhin retrospektiivinäyttely esittelee taiteilijan öljyvärimaalauksia kolmelta eri vuosikymmeneltä. Teoksissa on luontokuvaa ja ihmispotretteja sekä viittauksia politiikkaan ja pop-taiteeseen. Näyttely on auki 16.2.2014 asti.

5. Jeu de Paume – 1 Place de la Concorde
Saksassa syntyneen valokuvataiteilija Erwin Blumenfeldin laajassa retrospektiivinäyttelyssä on töitä 1910-luvulta 60-luvulle. Blumenfeld on kuvannut muun muassa julkkiksia, kaupunkinäkymää, omakuvia ja alastonkuvia. Isoin yksittäinen kokonaisuus ovat yhteen huoneeseen kootut muotikuvat, joista suurin osa on Voguen kansikuvia.  Näyttely on auki 26.1.2014 asti.

Kahviloita ja ravintoloita

1. Au Passage – 1 Bis Passage Saint-Sébastien
Oberkampfin suosittu ravintola on piilossa pimeällä sivukujalla. Miljöö on karu, tunnelma iloinen. Valmiit lautasannokset ilmestyvät yksi kerrallaan keittiön ja salin väliselle ikkunalaudalle, josta tarjoilija jakelee niitä sitä mukaa oikeisiin pöytiin. Seitsemän ruokalajin illallinen teki tosi onnelliseksi. Viinivalikoima on vaikuttava ja ainoa listalla oleva olut lähituotettua luomua.

2. Kirjailijakahvilat – Montparnasse ja Saint-Germain
Kirjafriikki voi fiilistellä mielin määrin kirjailijamiljöitä Montparnassen fiineissä ravintoloissa, joilla oli aikoinaan kuuluisia kanta-asiakkaita. Kävimme La Rotondessa Boulevard du Montparnassella, jolla sijaitsevat myös La Coupole, Le Dome Café ja La Closerie des Lilas. Sieltä siirryimme Boulevard Saint-Germainille. Les Deux Magots on keittiöremontissa joulukuun alkuun asti, mutta melkein vierestä löytyy eläväinen kuppila Café de Flore, jossa on iloinen hälinä ja kiireiset tarjoilijat.

3. Les p’tites indécises – 2 Rue des Trois Bornes
Miellyimme Oberkampfissa lainakämppäämme vastapäätä sijainneeseen baari-ravintolaan, joka tarjoilee aamiaista, lounasta ja illallista. Paikassa on hyvä ruoka ja iloisen väriset terassituolit ja paperilamput. Tyyliltään yhdistelmä klassista ja boheemia. Tämän ja Au Passagen lisäksi kolmas kiva ravintola Oberkampfissa on La Cave de l’Insolite osoitteessa 30 Rue de la Folie-Méricourt.

4. Bottle Shop – 5 Rue Trousseau
Bastillessa Bottle Shop tarjoaa viikonloppuna runsasta ja hyvää brunssia hämyisässä baariympäristössä, hyvin berliinimäistä. Asiakaskunta on 20–30-kymppistä. Valtavalle brunssilautaselle saa esimerkiksi jättikalapullia uppomunilla.

5. Maraisiin
Monet Maraisin paikoista tuntuvat jo liiankin hiotun oloisilta ja konseptoiduilta, mutta oheiset ovat silti maininnan arvoisia:

  • Le Mary Celeste (1 Rue Commines), joka tarjoaa kivoja cocktaileja kivan näköiselle asiakaskunnalle.
  • Café Pinson (6 Rue du Forez) eli vegaanikahvila, joka ei voisi olla enää kauempana hippimeiningistä. Kaikki lounasvaihtoehdot ovat vegaanisia ja erikoiskahvit saa mantelimaitoon tehtyinä. 
Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kauniista ja kylmästä Pariisista takaisin pimeään ja sateiseen Helsinkiin.

Päivitän tänne mahdollisimman pian matkan parhaita paloja muistiin. Sitä ennen vähän Ella Fitzgeraldia.

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Salut,

en pääse vähään aikaan kirjoittelemaan tänne. Wes Anderson on paras ja pitää Pariisista, joten tämä kannattaa katsoa.

Palaamisiin!

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

 

20-luvun Pariisissa saattoi jutustella Sylvia Beachin kanssa tämän omassa kirjakaupassa, viettää iltaa Gertrude Steinin kotona tai tutustua baarissa samppanjalasien äärellä Scott Fitzgeraldiin. Koko kaupunki tuntui olevan täynnä mielenkiintoisia ihmisiä.

Postuumisti julkaistussa muistelmateoksessaan Nuoruuteni Pariisi parikymppinen Ernest Hemingway elää kädestä suuhun lehtijutuista saamiensa palkkioiden varassa, rakastaa ensimmäistä vaimoaan ja vasta aloittelee kirjailijan uraansa. Tuleva legenda astelee eri vuodenaikojen läpi nostalgiaa huokuvassa kulttuurikaupungissa, kulkee sen puistoissa, istuu sen kahviloissa - ja tietenkin kirjoittaa ahkerasti.

Täksi illaksi siirryn itse samoille kulmille. Edes Finnairin lakkouhka ei vaikuttanut asiaan.

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

 

Carrie Bradshaw vietti syntymäpäiväänsä Sinkkuelämän neloskauden ensimmäisessä jaksossa, eikä ketään saapunut paikalle.

Meni kauan, kunnes tajusin perustavanlaatuisen asian: synttäreitä on ihan turha synkistellä, ikäkriisin peittoaa parhaiten juhlimalla. Lisäksi pyöreisiin tai puolikkaisiin vuosikymmeniin keskittymisen sijaan kannattaa juhlia sitä enemmän, mitä merkityksemättömämpi vuosipäivä on kyseessä. 

Tänä vuonna juhlapäiväni osuu keskelle viikkoa, mikä tarjoaa vastuttamattoman mahdollisuuden juhlia tapausta kahtena eri viikonloppuna - ja niiden välissä. Niinpä eräs kiva poika lennättää minut perjantaina Pariisiin ja viikkoa myöhemmin suuntaan kolmen ihanan tytön kanssa hemmottelureissulle Tallinnaan.

Sitä ennen pitää kuitenkin jaksaa (nätisti sanottuna) "vauhdikas" viikko töissä. Kirjoittaisin Ninan haastamana normipäiväpostauksen, mutta en nyt ehdi, eikä näin kova kiire onneksi ole normaaliakaan, joten palataan normipäivään myöhemmin. Koko rentoutuskeinojen arsenaali onkin ollut jo heti viikon alussa käytössä: juoksulenkki Kaivarissa, saunaa, hierontaa, ranskalaista elokuvaa, glögiä, melatoniinia ja Downton Abbey. Kyllä se siitä!

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

 

Kutsuin vanhemmat Kruununhaasta Torkkelinmäelle asti isänpäivälounaalle. Menu oli vietnamilaispainotteinen: kesärullia makealla soijadipillä ja lämmintä nuudelisalaattia lohen kanssa.

  • Yksi hyvä riisipaperirullien ohje löytyy täältä. Omien rullieni täytteeksi pistin salaattia, korianteria, kurkkua, omenaa ja avokadoa.
  • Nuudelisalaatti oli sovellus monesta eri reseptistä, yksi niistä tässä. Itse heitin salaattiin leveitä riisinuudeleita, kevätsipulia, sokeriherneitä, porkkanaa, cashewpähkinärouhetta ja tuoretta korianteria. Maustekastikkeeseen sekoitin ananasmehua, limen mehua, öljyä, seesamiöljyä, soijaa ja tuoretta inkiväärisilppua. Seurana olleen uunilohen maustoin soijalla ja limellä. 

Ja ei hätää, kevyen alkuruoan ja pääruoan kompensoimme täyteläisillä suklaaleivoksilla, jotka äiti haki Liisankadun Chjokosta. Niitä oli vähän liikaa, joten pari jäi jääkaappiin. Montako kertaa isänpäivänä kuuluu syödä kakkua? Omien vanhempiensa luota palanneen poikakaverini mielestä kolme, joten toinen jäännösleivonnaisista katosi aika nopeasti.

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Olen tosi kateellinen ihmisille, jotka löytävät aina upeita mekkoja second hand -kaupoista. Olisi ylipäätään hienoa, jos kaiken voisi hankkia vanhana, sen verran roinaa maailmassa jo on. Huonekaluilla pitää ehdottomasti olla oma tarinansa. Samoin astioita on aivan turhaa ostaa uusina, kun kirpparit ovat pullollaan kauniita vanhoja astiastoja tai niiden osia.

Joskus hyvänä hetkenä saattaa löytää jonkin täydellisesti itselleen istuvan käytetyn vaatteen - kuten tällä viikolla löysin tämän kultaisen topin Lönnrotinkadun Fidasta. Bonuksena mukaan tarttuivat vanhat samppanjalasit, jollaisia minulla oli jo yksi entuudestaan. Pikkujoulukausi alkakoon!

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Helsinki tuntuu nykyään olevan täynnä aavistuksen fiinimpää ruokaa tarjoilevia rentoja kortteliravintolan ja -kapakan yhdistelmiä. Niin kuin esimerkiksi entisen Lostarin paikalle alkusyksystä avautunut Tres Bones. Heti Lostarin jälkeen paikalla toimi vähän aikaa Suola, joka ei ilmeisesti saanut tulta alleen, mutta Tres Bones vaikuttaa olevan suosittu arki-iltaisinkin. 

Annankatu 6:n uusi ravintola-baari-klubikombinaatio on söpö ruutulaattalattioineen ja eriparisine tuoleineen. Koin heti ensimmäisellä lounaallani vahvat Lupolo-vibat aina rapu-vehnäpilahvini koristeena olevia kuivattuja oliivinmuruja myöten. Ei ihme, sillä yksi Tres Bonesin omistajista pyöritti aiemmin juuri Punavuorenkadulla toiminutta Lupoloa. Lupoloa on ikävä, mutta näyttää, että Tres Bones voisi lunastaa sen paikan.

Suuntasimme Tres Bonesiin vastikään illalliselle parinkymmenen hengen työporukan voimin. Ilahduin silloin yllättäen eniten jälkkäristä: suklaasorbetti-marenki-hässäkkä ei ollut lainkaan niin äklömakeaa kun ulkonäön perusteella olisi luullut. Illalliseen hujahti huomaamatta viisi tuntia - ei siksi, että palvelu olisi ollut hidasta, vaan koska täällä oli kivaa hengata. Gin toniciinkin ehdotettiin heti ekana Hendrick'siä.

 

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

 

Yksi pieni idea, seurauksena monia unohtumattomia illallisia ja ihania illalliskeskusteluja. Kokosin pari vuotta sitten dinneriporukan ihmisistä, jotka tunsivat toisensa osa enemmän, osa vähemmän. Tuloksena olemme syöneet hyvin ja saaneet uusia hyviä ystäviä.

Konsepti oli aluksi about sama kuin sympaattisessa Neljän tähden illallinen -ohjelmassa. Siis sarjassa, jossa julkkikset viettävät iltaa rennosti hyvissä tunnelmissa (ruotsalainen versio tästä on kaikkein paras) - eikä siinä toisessa, jossa tavalliset ihmiset arvostelevat toisiaan ja riitelevät (etenkin se kamala brittiversio).

Omilla tähti-illallisillamme kukin on vuorollaan valmistanut kolmen tai useamman ruokalajin illallisen ja viihdyttänyt toisia vaihtelevilla ohjelmanumeroilla. Illalliset on pisteytetty ja rundin päätteeksi olemme valinneet kotoisan kortteliravintolan (Kolo, Pastis), syöneet ja juoneet itsemme ähkyyn ja valtuuttaneet tarjoilijamme laskemaan pisteet anonyymisti ja julistamaan lopullisen voittajan. Palkinto parhaasta suorituksesta on ollut tämä vuotuinen päätösillallinen muiden piikkiin.

Nyt rundimme pyörii jo kolmatta vuotta, sääntöjä on ehditty päivittää vapaammiksi (keskitymme pisteytyksen sijaan siihen kaikista olennaisimpaan eli ruokaan ja toisiimme) ja jäsenistö kasvanut kuuteen. 

Tänä viikonloppuna istuimme iltaa Lauttasaaressa. Keveää kesäkurpitsa-piparjuurikeittoa, huolella haudutettua hirvipataa, kirpeän makeaa puolukkajuustokakkua, "tyttöjen-kesken"-juttuja, glögiä, jääkaappirunoutta, itse tehtyjä ovikransseja.

Myönnän, ei syksy niin kauhean kamala vuodenaika ihan joka hetki ole.

Share
Ladataan...