Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kyllä, vuonna 2014, tasan 25 vuotta Twin Peaksin kuvausten jälkeen, kävin tuon mielettömän kulttisarjan tapahtumapaikoilla. Unohtumaton elämys – ei vain autenttisten lokaatioiden puolesta mutta myös henkilökohtaisen Bob-kokemuksen vuoksi: keskellä metsää, viimeisellä vierailemallamme kuvauspaikalla autoomme murtauduttiin, mikä onkin sitten jo aivan oma tarinansa.

Mutta palataan siis takaisin tuohon pieneen, Kanadan rajan lähistöllä sijaitsevaan, David Lynchin ja Mark Frostin luomaan pikkukaupunkiin, jossa tapahtui yliluonnollisia asioita. Alla otteita omalta reissultani sekä olennaisimmat koordinaatit, jos ikinä suunnittelet samantapaista reissua.

1. The Black Lodge (630 Kingsway, Vancouver, BC)

Vakavasti otettava Twin Peaks -tribuuttimatka on aloitettava Kanadan puolelta Brittiläisestä Kolumbiasta. Vancouverin keskustan laitamille vuonna 2013 avattu The Black Lodge -teemabaari tarjoaa tuhtia kasvisruokaa metsurihengessä. Luonnollisesti listalta löytyy myös kirsikkapiirasta. Baarin ruokapöydät on tehty puunkannoista, seinillä on pohjoista metsämaisemaa ja ikkunat on peitetty punaisin samettiverhoin. Paikan henkilökunta otti työnsä tosissaan ja auttoi ottamaan kuvan Bobin etsintäkuulutuksesta baaritiskillä.

2. Snoqualmie Falls (Snoqualmie, WA)

Sarjan kuvauspaikat löytyvät Jenkkien puolelta, kolmen vierekkäisen pikkukaupungin – Snoqualmien, Fall Cityn ja North Bendin – alueilta. Paras tapa virittäytyä automatkalla oikeanlaiseen tunnelmaan on laittaa heti metsäteille päästyä Angelo Badalamentin soundtrack soimaan.

Salish Lodge & Spa -hotelli (6501 Railroad Ave, SE Snoqualmie) Snoqualmien ja Fall Cityn välimaastossa on lainannut julkisivunsa The Great Northern Hotelille. Hotellin sisätilakohtaukset on oikeasti kuvattu muualla. Vastapäiseltä näköalatasanteelta voi ihailla sarjan alkukuvista tuttua näkymää. Snoqualmie Falls -putous (sarjassa Whitetail Falls) on paikallinen nähtävyys ilman Twin Peaksiakin.

3. Vanhat junanvaunut ja jättipölkky (Railroad Avenue, snoqualmie, WA)

Tien pätkällä Snoqualmien ja North Bendin välissä on esillä Northwest Railway Museumin vanhoja junanvaunuja. Aikoinaan yhdestä niistä tuli Laura Palmerin murhapaikka. Junamuseon yhteydessä jököttää myös valtava pölkky, joka vilahtaa Twin Peaksin alkukuvissa.

4. Twede's Cafe (137 W North Bend Way, North Bend, WA)

North Bendin Twede's Cafe tunnetaan paremmin Twin Peaksin Double R Dinerina. Paikka mainostaakin olevansa "Home of Twin Peaks Cherry Pie". Kahvilan sisäpuoli tuhoutui tulipalossa vuonna 2000, ja sisustus on valitettavasti nykyään aivan erilainen kuin sarjassa. Ruokalistalta löytyy kuitenkin muiden piirakoiden ohella kirsikkapiirasta, ja tämä paikka jos mikään on se, jossa kirsikkapiirakkaa kuuluu syödä, jos sitä koskaan syö.

5. Snoqualmie point park (37580 SE Winery Road, Snoqualmie, WA)

Snoqualmie Point Park on se särisevälle videonauhalle tallentunut Lauran, Donnan ja Jamesin piknikpaikka, jossa nuoret vielä kerran olivat yhdessä ja onnellisia. Paikan hiljaisuus ja kauniit vuorinäkymät takaavat täydellisen miljöön pöllöille ja pahoille hengille. Kun palasimme puiston vieressä olevalle parkkipaikalle, automme ikkuna oli rikki ja matkatavaramme viety.

Yllättävä ryöstö veikin meidät sitten Twin Peaks -maisemista pääkonsulaatin pakeille Los Angelesiin. Mulholland Drivelle tai sen kuvauspaikoille emme valitettavasti ehtineet.

Hieman myöhemmin Seattlessa, Capitol Hill Block Partyssä bongasin ruokarekasta hauskan nimisiä pizzaslaisseja.

Ja vielä myöhemmin, käytyämme välissä Portlandissa, palasimme Seattleen viimeistelemään tribuuttiretkemme. Loppuunmyydyssä Twin Peaks: Fire Walk with Me -faninäytöksessä Seattlen taidemuseossa oli hilpeän harras tunnelma. Elokuvan lämppärinä tarjoiltiin täysin faneille tehtyjä Twin Peaks -lyhäreitä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Vauhdikkaan festarikesän jälkeen syksy tuntui painottuvan keikkojen sijaan muille kulttuurin alueille. Joulukuussa korjasin asian, ja kävin viikon sisään useammassa konsertissa. Monilahjakkuus Owen Pallett esiintyi Tavastialla ja viihdytti suomalaiseen iskevällä vähättelevällä huumorintajullaan. Suloinen First Aid Kit ihastutti Savoy-teatterissa, jonka juhlavissa puitteissa yleisö hädin tuskin uskalsi hiiskahtaa sanaakaan. Mopo vei voiton kotiin uskomattomalla 24h-kiertueellaan ja veti järkkymättömällä voimallaan läpi myös Juttutupaan sijoittuneen 13. keikkansa.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Valkoinen joulu, sekin saatiin! 

Kaikenlaista muutakin joulufiilistelyä takana, lisää edessä.

Keskiyön askarteluja

Glögiä ja marmeladien aatelia

Joulukimppu ja raitapaperia

Hilloräjähdyksiä

Markkinatunnelmaa ja kateutta karusellissa ajavia lapsia kohtaan

Keittiölamaannus: vaaleita Aalto-muotoiltuja designpiparkakkuja, joista tulikin sotkupiparkakkuja. Karkit lohduttaa!

Mahtavaa joulua!

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Paul Austerin parin vuoden takainen muistelmateos Winter Journal (Talvipäiväkirja) on nautintoa alusta loppuun. Pidin muistelmista melkein enemmän kuin Austerin romaaneista, ja toisaalta taas mieltymykseni näihin muistelmiin juontaa yksinomaan pitkäaikaisesta mieltymyksestäni miehen romaaneihin.

Winter Journal on osittain kuin ajatusvirtatekniikalla kirjoitettu ja samalla äärettömän tasapainoinen. Austerin taidokas kielenkäyttö ja sujuva siirtyminen aiheesta toiseen minimaalistenkin yhteisten nimittäjien kautta luovat pohjan mielenkiintoiselle matkalle läpi yhden ihmisen henkilökohtaisen elämän. 

Austerin elämäntarina kiinnostaa jo siksi, että hän on Auster, mutta lisäksi matkaan liittyy kiinnostavia yksityiskohtia ja kuvauksia kuten Baudelairea siteerannut prostituoitu ja muita Pariisin seikkailuja; vaiettu sukusalaisuus siitä, kuinka Austerin isoäiti ampui isoisän; on-off-suhteesta syntynyt ja nopeasti päättynyt ensimmäinen avioliitto sekä hänen ehtymätön rakkautensa nykyiseen vaimoonsa Siri Hustvedtiin, jonka hän sattumalta tapasi yhteisen tutun kautta erään runonlausuntatilaisuuden päätteeksi.

Auster summaa elämäänsä huolella yhteen. Hänen seikkaperäinen katsauksensa ulottuu lapsuuden ensimmäisistä muistoista nykyhetkeen. Inventaariossaan kirjailija luettelee muun muassa elämänsä asunnot, matkat, loukkaantumiset, naiset ja suhteet sukulaisiinsa sekä käy listaamiinsa asioihin liittyviä muistojaan avoimesti läpi lukijoilleen. 

Talvipäiväkirja on epäilemättä toiminut terapeuttisena projektina kirjailijalle, jonka romaanien kantava teema on usein vanheneminen. Auster kokee siirtyneensä nyt vaiheeseen, jota hän kutsuu elämän talveksi. Ihmisiän rajallisuudesta muistuttava teos on surullisesta taustavireestä huolimatta äärimmäisen miellyttävä, ja kirjailijan nykyinen elämä vaikuttaa suorastaan täydelliseltä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Viime talvikauden (ja rehellisesti sanoen koko kevätkaudenkin) luottoreseptimme oli linkin takaa löytyvä äärimmäisen yksinkertainen ja maittava suppisrisotto – ihan vain siksi, että saimme erään yhteyden kautta järjettömän määrän kuivattuja suppilovahveroita.

Kyseiset sienivarastot ovat sittemmin loppuneet, mutta tänä syksynä saimme vuorostaan tattilahjoituksia. Oli aika päivittää resepti.

Uusi versio on aivan yhtä terveellinen ja helppo arjen pelastaja kuin edeltäjänsäkin. Kun suppiksille täydellinen makupari olivat aurinkokuivatut tomaatit, niin tateille erinomaiseksi vihanneskaveriksi osoittautui tuore pinaatti. Kun vielä valkoviinin korvaa kuohuvalla, arki-ilta saa juuri sopivan henkäyksen juhlavuutta.

Tatti-pinaattirisotto kuohuviinillä (M, L, G)

(2 annosta)

5 dl kasvislientä (5 dl vettä ja 1 kasvisliemikuutio)
1 sipuli
Oliiviöljyä
n. 2 dl pakastettuja tatin paloja (tai tuoreita tatteja)
2 dl risottoriisiä
Kuohuviiniä
Kuivattua timjamia
Pinaatinlehtiä
Suolaa
Mustapippuria
Vähän saksanpähkinöitä

Valmista kasvisliemi kasvisliemikuutiosta. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää tattipalat pannulle ja kääntele. Lisää öljyä ja kaada riisit joukkoon, kuullota vähän aikaa. Lisää risottoon vuoroin kasvislientä ja kuohuviiniä ja vahdi, ettei riisi tartu pannuun. Lisää timjami. Jatka kasvisliemen ja kuohuviinin lisäilyä. Suikaloi loppuvaiheessa pinaatinlehdet ja lisää ne joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele saksanpähkinöillä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Jos jokainen ihminen on enintään kuuden kädenpuristuksen tai linkin päässä kenestä vain muusta ihmisestä tässä globalisoituneessa maailmassa, olen nyt tasan kahden askeleen päässä Haruki Murakamista

Tammen viimeviikkoinen Japani-ilta houkutteli paikalle paitsi puoleen hintaan tarjotun kirjamyynnin ja TeeMaan teemaistiaisten vuoksi, erityisesti illan pääpuhujan ansiosta. Japanologi, tietokirjailija ja suomentaja Raisa Porrasmaa kertoi tilaisuudessa Japanin kääntämisen kiemuroista ja Murakamin kielen ominaisuuksista. Porrasmaa on se henkilö, joka pääsi suomentamaan Murakamia ensimmäistä kertaa suoraan alkuperäiskielestä. Tähän asti käännökset on tuotettu englanninkielisten teosten kautta.

Porrasmaa on ollut harvinaisen onnekas, sillä hän on tavannut kotimaassaan haastatteluita välttelevän Murakamin Tokiossa henkilökohtaisesti kahden kesken suomenkielisen version kääntämisen tiimoilta. Erityisaseman Porrasmaalle loi kenties se, että kolmasosa Murakamin uusimmasta teoksesta Värittömän miehen vaellusvuodet sijoittuu Suomeen.

Saatan olla ujo lähestymään tuntemattomia ihmisiä ilman syytä, mutta nyt piti toimia ja käydä kyselemässä hiukan lisää Murakami-kohtaamisesta suoraan Porrasmaalta. Olen siis jutellut ihmisen kanssa, joka on jutellut Murakamin kanssa. Ehdottomasti viime viikon hienoin juttu.

Raisa Porrasmaa ja hänen tänä vuonna ilmestynyt tietokirjansa Japanin kulttuurihistoriasta

TeeMaan miedon makeaa mustaa teetä Hunanin maakunnasta Kiinasta

 

Share

Pages