Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kyllä, vuonna 2014, tasan 25 vuotta Twin Peaksin kuvausten jälkeen, kävin tuon mielettömän kulttisarjan tapahtumapaikoilla. Unohtumaton elämys – ei vain autenttisten lokaatioiden puolesta mutta myös henkilökohtaisen Bob-kokemuksen vuoksi: keskellä metsää, viimeisellä vierailemallamme kuvauspaikalla autoomme murtauduttiin, mikä onkin sitten jo aivan oma tarinansa.

Mutta palataan siis takaisin tuohon pieneen, Kanadan rajan lähistöllä sijaitsevaan, David Lynchin ja Mark Frostin luomaan pikkukaupunkiin, jossa tapahtui yliluonnollisia asioita. Alla otteita omalta reissultani sekä olennaisimmat koordinaatit, jos ikinä suunnittelet samantapaista reissua.

1. The Black Lodge (630 Kingsway, Vancouver, BC)

Vakavasti otettava Twin Peaks -tribuuttimatka on aloitettava Kanadan puolelta Brittiläisestä Kolumbiasta. Vancouverin keskustan laitamille vuonna 2013 avattu The Black Lodge -teemabaari tarjoaa tuhtia kasvisruokaa metsurihengessä. Luonnollisesti listalta löytyy myös kirsikkapiirasta. Baarin ruokapöydät on tehty puunkannoista, seinillä on pohjoista metsämaisemaa ja ikkunat on peitetty punaisin samettiverhoin. Paikan henkilökunta otti työnsä tosissaan ja auttoi ottamaan kuvan Bobin etsintäkuulutuksesta baaritiskillä.

2. Snoqualmie Falls (Snoqualmie, WA)

Sarjan kuvauspaikat löytyvät Jenkkien puolelta, kolmen vierekkäisen pikkukaupungin – Snoqualmien, Fall Cityn ja North Bendin – alueilta. Paras tapa virittäytyä automatkalla oikeanlaiseen tunnelmaan on laittaa heti metsäteille päästyä Angelo Badalamentin soundtrack soimaan.

Salish Lodge & Spa -hotelli (6501 Railroad Ave, SE Snoqualmie) Snoqualmien ja Fall Cityn välimaastossa on lainannut julkisivunsa The Great Northern Hotelille. Hotellin sisätilakohtaukset on oikeasti kuvattu muualla. Vastapäiseltä näköalatasanteelta voi ihailla sarjan alkukuvista tuttua näkymää. Snoqualmie Falls -putous (sarjassa Whitetail Falls) on paikallinen nähtävyys ilman Twin Peaksiakin.

3. Vanhat junanvaunut ja jättipölkky (Railroad Avenue, snoqualmie, WA)

Tien pätkällä Snoqualmien ja North Bendin välissä on esillä Northwest Railway Museumin vanhoja junanvaunuja. Aikoinaan yhdestä niistä tuli Laura Palmerin murhapaikka. Junamuseon yhteydessä jököttää myös valtava pölkky, joka vilahtaa Twin Peaksin alkukuvissa.

4. Twede's Cafe (137 W North Bend Way, North Bend, WA)

North Bendin Twede's Cafe tunnetaan paremmin Twin Peaksin Double R Dinerina. Paikka mainostaakin olevansa "Home of Twin Peaks Cherry Pie". Kahvilan sisäpuoli tuhoutui tulipalossa vuonna 2000, ja sisustus on valitettavasti nykyään aivan erilainen kuin sarjassa. Ruokalistalta löytyy kuitenkin muiden piirakoiden ohella kirsikkapiirasta, ja tämä paikka jos mikään on se, jossa kirsikkapiirakkaa kuuluu syödä, jos sitä koskaan syö.

5. Snoqualmie point park (37580 SE Winery Road, Snoqualmie, WA)

Snoqualmie Point Park on se särisevälle videonauhalle tallentunut Lauran, Donnan ja Jamesin piknikpaikka, jossa nuoret vielä kerran olivat yhdessä ja onnellisia. Paikan hiljaisuus ja kauniit vuorinäkymät takaavat täydellisen miljöön pöllöille ja pahoille hengille. Kun palasimme puiston vieressä olevalle parkkipaikalle, automme ikkuna oli rikki ja matkatavaramme viety.

Yllättävä ryöstö veikin meidät sitten Twin Peaks -maisemista pääkonsulaatin pakeille Los Angelesiin. Mulholland Drivelle tai sen kuvauspaikoille emme valitettavasti ehtineet.

Hieman myöhemmin Seattlessa, Capitol Hill Block Partyssä bongasin ruokarekasta hauskan nimisiä pizzaslaisseja.

Ja vielä myöhemmin, käytyämme välissä Portlandissa, palasimme Seattleen viimeistelemään tribuuttiretkemme. Loppuunmyydyssä Twin Peaks: Fire Walk with Me -faninäytöksessä Seattlen taidemuseossa oli hilpeän harras tunnelma. Elokuvan lämppärinä tarjoiltiin täysin faneille tehtyjä Twin Peaks -lyhäreitä.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Vauhdikkaan festarikesän jälkeen syksy tuntui painottuvan keikkojen sijaan muille kulttuurin alueille. Joulukuussa korjasin asian, ja kävin viikon sisään useammassa konsertissa. Monilahjakkuus Owen Pallett esiintyi Tavastialla ja viihdytti suomalaiseen iskevällä vähättelevällä huumorintajullaan. Suloinen First Aid Kit ihastutti Savoy-teatterissa, jonka juhlavissa puitteissa yleisö hädin tuskin uskalsi hiiskahtaa sanaakaan. Mopo vei voiton kotiin uskomattomalla 24h-kiertueellaan ja veti järkkymättömällä voimallaan läpi myös Juttutupaan sijoittuneen 13. keikkansa.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Valkoinen joulu, sekin saatiin! 

Kaikenlaista muutakin joulufiilistelyä takana, lisää edessä.

Keskiyön askarteluja

Glögiä ja marmeladien aatelia

Joulukimppu ja raitapaperia

Hilloräjähdyksiä

Markkinatunnelmaa ja kateutta karusellissa ajavia lapsia kohtaan

Keittiölamaannus: vaaleita Aalto-muotoiltuja designpiparkakkuja, joista tulikin sotkupiparkakkuja. Karkit lohduttaa!

Mahtavaa joulua!

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Paul Austerin parin vuoden takainen muistelmateos Winter Journal (Talvipäiväkirja) on nautintoa alusta loppuun. Pidin muistelmista melkein enemmän kuin Austerin romaaneista, ja toisaalta taas mieltymykseni näihin muistelmiin juontaa yksinomaan pitkäaikaisesta mieltymyksestäni miehen romaaneihin.

Winter Journal on osittain kuin ajatusvirtatekniikalla kirjoitettu ja samalla äärettömän tasapainoinen. Austerin taidokas kielenkäyttö ja sujuva siirtyminen aiheesta toiseen minimaalistenkin yhteisten nimittäjien kautta luovat pohjan mielenkiintoiselle matkalle läpi yhden ihmisen henkilökohtaisen elämän. 

Austerin elämäntarina kiinnostaa jo siksi, että hän on Auster, mutta lisäksi matkaan liittyy kiinnostavia yksityiskohtia ja kuvauksia kuten Baudelairea siteerannut prostituoitu ja muita Pariisin seikkailuja; vaiettu sukusalaisuus siitä, kuinka Austerin isoäiti ampui isoisän; on-off-suhteesta syntynyt ja nopeasti päättynyt ensimmäinen avioliitto sekä hänen ehtymätön rakkautensa nykyiseen vaimoonsa Siri Hustvedtiin, jonka hän sattumalta tapasi yhteisen tutun kautta erään runonlausuntatilaisuuden päätteeksi.

Auster summaa elämäänsä huolella yhteen. Hänen seikkaperäinen katsauksensa ulottuu lapsuuden ensimmäisistä muistoista nykyhetkeen. Inventaariossaan kirjailija luettelee muun muassa elämänsä asunnot, matkat, loukkaantumiset, naiset ja suhteet sukulaisiinsa sekä käy listaamiinsa asioihin liittyviä muistojaan avoimesti läpi lukijoilleen. 

Talvipäiväkirja on epäilemättä toiminut terapeuttisena projektina kirjailijalle, jonka romaanien kantava teema on usein vanheneminen. Auster kokee siirtyneensä nyt vaiheeseen, jota hän kutsuu elämän talveksi. Ihmisiän rajallisuudesta muistuttava teos on surullisesta taustavireestä huolimatta äärimmäisen miellyttävä, ja kirjailijan nykyinen elämä vaikuttaa suorastaan täydelliseltä.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Viime talvikauden (ja rehellisesti sanoen koko kevätkaudenkin) luottoreseptimme oli linkin takaa löytyvä äärimmäisen yksinkertainen ja maittava suppisrisotto – ihan vain siksi, että saimme erään yhteyden kautta järjettömän määrän kuivattuja suppilovahveroita.

Kyseiset sienivarastot ovat sittemmin loppuneet, mutta tänä syksynä saimme vuorostaan tattilahjoituksia. Oli aika päivittää resepti.

Uusi versio on aivan yhtä terveellinen ja helppo arjen pelastaja kuin edeltäjänsäkin. Kun suppiksille täydellinen makupari olivat aurinkokuivatut tomaatit, niin tateille erinomaiseksi vihanneskaveriksi osoittautui tuore pinaatti. Kun vielä valkoviinin korvaa kuohuvalla, arki-ilta saa juuri sopivan henkäyksen juhlavuutta.

Tatti-pinaattirisotto kuohuviinillä (M, L, G)

(2 annosta)

5 dl kasvislientä (5 dl vettä ja 1 kasvisliemikuutio)
1 sipuli
Oliiviöljyä
n. 2 dl pakastettuja tatin paloja (tai tuoreita tatteja)
2 dl risottoriisiä
Kuohuviiniä
Kuivattua timjamia
Pinaatinlehtiä
Suolaa
Mustapippuria
Vähän saksanpähkinöitä

Valmista kasvisliemi kasvisliemikuutiosta. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää tattipalat pannulle ja kääntele. Lisää öljyä ja kaada riisit joukkoon, kuullota vähän aikaa. Lisää risottoon vuoroin kasvislientä ja kuohuviiniä ja vahdi, ettei riisi tartu pannuun. Lisää timjami. Jatka kasvisliemen ja kuohuviinin lisäilyä. Suikaloi loppuvaiheessa pinaatinlehdet ja lisää ne joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele saksanpähkinöillä.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Jos jokainen ihminen on enintään kuuden kädenpuristuksen tai linkin päässä kenestä vain muusta ihmisestä tässä globalisoituneessa maailmassa, olen nyt tasan kahden askeleen päässä Haruki Murakamista

Tammen viimeviikkoinen Japani-ilta houkutteli paikalle paitsi puoleen hintaan tarjotun kirjamyynnin ja TeeMaan teemaistiaisten vuoksi, erityisesti illan pääpuhujan ansiosta. Japanologi, tietokirjailija ja suomentaja Raisa Porrasmaa kertoi tilaisuudessa Japanin kääntämisen kiemuroista ja Murakamin kielen ominaisuuksista. Porrasmaa on se henkilö, joka pääsi suomentamaan Murakamia ensimmäistä kertaa suoraan alkuperäiskielestä. Tähän asti käännökset on tuotettu englanninkielisten teosten kautta.

Porrasmaa on ollut harvinaisen onnekas, sillä hän on tavannut kotimaassaan haastatteluita välttelevän Murakamin Tokiossa henkilökohtaisesti kahden kesken suomenkielisen version kääntämisen tiimoilta. Erityisaseman Porrasmaalle loi kenties se, että kolmasosa Murakamin uusimmasta teoksesta Värittömän miehen vaellusvuodet sijoittuu Suomeen.

Saatan olla ujo lähestymään tuntemattomia ihmisiä ilman syytä, mutta nyt piti toimia ja käydä kyselemässä hiukan lisää Murakami-kohtaamisesta suoraan Porrasmaalta. Olen siis jutellut ihmisen kanssa, joka on jutellut Murakamin kanssa. Ehdottomasti viime viikon hienoin juttu.

Raisa Porrasmaa ja hänen tänä vuonna ilmestynyt tietokirjansa Japanin kulttuurihistoriasta

TeeMaan miedon makeaa mustaa teetä Hunanin maakunnasta Kiinasta

 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kun keho on ravittu Pariisin kahviloissa ja ravintoloissa, voi mielen ruokkia kulttuurilla. Tässä pari vinkkiä kiinnostavista taidepaikoista juuri nyt sekä fiilistelyä kaupungin kaduilta.

Fondation Louis Vuitton

Fondation Louis Vuitton

Frank Gehryn suunnittelema, lokakuun lopussa avautunut Louis Vuitton -säätiön taidemuseo on kuin puiston keskellä purjeet pullollaan kelluva laiva. Erikoinen rakennus on jo itsessään nähtävyys. 

World’s Fair, New York City, 1964 - Garry Winogrand 

Drew Barrymore, Academy Awards, 1983 Garry Winogrand 

Jeu de Paume -museossa on parhaillaan esillä mustavalkoisia valokuvia sodan jälkeisestä Amerikasta. Bronxissa syntyneen valokuvaaja Garry Winograndin tallentamista yksittäisistä hetkistä koostuu koko kansan tarinaa henkivä ajankuvaus. Winograndin retrospektiivin teokset ovat 1950–1980-luvuilta muun muassa New Yorkista, Los Angelesista, Chicagosta ja Portlandista. Näyttely on auki 8.2.2015 asti.

Centre Pompidoussa on parhaillaan esillä Jeff Koonsin komea retrospektiivi. Takuuvarmaa viihdettä! Näyttely on auki 27.4.2015 asti. Viereisestä näyttelytilasta puolestaan löytyy ranskalaisen Marcel Duchampin ja tämän aikalaisten töitä.

Charlestontanssin ystävänä kävin tsekkaamassa Folies Bergère -teatterin julkisivua. Tässä paikassa New Yorkista kotoisin oleva tanssija-laulaja-näyttelijä Josephine Baker tanssi 1920-luvulla kuuluisan banaanitanssinsa ja tuli supertähdeksi. 

Vuonna 1761 perustettu suklaakauppa Á la Mére de Famille on Pariisin vanhin makeiskauppa ja toimii yhä alkuperäisessä pisteessään. Eihän tällaisen ohi voi kulkea astumatta sisään.

Pariisi ja katutaide – erottamaton yhdistelmä. Rue Lucien Sampaix, Canal Saint Martinin tienoilla.

Canal Saint Martin, Amélie-kulmia nämäkin eikä vain Montmartre.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kahden vuorokauden miniloma Pariisissa merkitsee näköjään ensisijaisesti syömistä vaikka heti kakkossijalla seuraakin kierteleminen taidenäyttelyissä. Viime viikonloppuun mahtui iltapäivällä syötyjä aamiaisia, viiden ruokalajin illallinen, Café de Floren tarte tatin ja tietenkin muutama erinomainen cocktail.

Alla viisi suosittelemisen arvoista uutta tuttavuutta, kaikki paikat ovat enintään vuoden vanhoja ja löytyvät jommasta kummasta Pariisin "it"-kaupunginosasta: Canal Saint Martinin alueelta tai South Pigallessa (a.k.a. "SoPi"). Ole ajoissa tai jonota! Pariisilaisten kärsivällisyyttä jonottaa hyvän ruoan äärelle ei voi kuin ihailla.

1. Holybelly

Canal Saint Martinin läheltä löytyvään Holybellyyn (19 rue Lucien Sampaix) voi joutua odottamaan tunnin, mutta kun nimi on jonotuslistalla, ajan voi käyttää kuljeskellen auringossa Saint Martinin kanavan varrella. Holybellyn brunssitarjontaan kuuluu muun muassa sairaan herkullisen näköisiä pannukakkuannoksia ja runsaita brunssilautasia. Henkilökunta on iloista ja heittää läppää (tilasin annokseni ilman maitoa ja sain sen eteeni esittelyllä "Extra milk!"). Ruokailu tapahtuu rennosti samassa pöydässä muiden kanssa.

2. Marlette

Läheltä Pigallen metroasemaa löytyy kahden siskoksen yhdessä perustama luomukahvila Marlette (51 rue des Martyrs). Kahvilan wifin salasana tulee perustajien nimistä: margot&scarlette. Marlettessa on viikonloppuisin tarjolla erilaisia brunssikokonaisuuksia, laadukasta kahvia ja Kusmin teetä. Myynnissä on myös valmiita jauhoseoksia, joilla voi itse leipoa luomuleipiä ja -leivoksia. Suosittuun paikkaan voi olla jopa kahden tunnin jono, mutta samalla kadulla on paljon pieniä liikkeitä, joissa voi pistäytyä odotellessa. 

3. Café Craft

Aivan Saint Martinin kanaalin vieressä on pieni kahvila- ja ravintolakatu, jolla toimii myös kahville omistautunut Café Craft (24 Rue des Vinaigriers). Pikkuinen kahvila tarjoaa ranskalaisen Lomi-paahtimon kahvia sekä sämpylöitä ja leivonnaisia. Craft on sopiva paikka pistäytyä iltapäiväkahvilla tai napata piristysannos lennosta mukaan.

4. Buvette Gastrothéque

South Pigallen Buvette (28 Rue Henry Monnier) on newyorkilaisen kokin ranskalainen ravintola, joka ottaa mallia vastaavasta paikasta Nykissä. Tänne saa lauantai-iltana helposti jonottaa kolme varttia, mutta lähistöltä löytyy esimerkiksi Kon-Tiki-teemainen baari Dirty Dick (10 Rue Frochot), jonka rommidrinkeillä voi nostattaa ruokahalua. Buvetten listalta löytyy erilaisia jaettavia lautasia. Kokeilimme kukkoa, savukalaa, porkkanasalaattia, ratatouillea ja älytöntä läjää kinkkua. Kaikki toimi ja hintalaatusuhde oli loistava: ruokalaskua tuli vain 26 euroa per nenä. Myös cocktaillistalta löytyi kaikenlaista herkkua, kuvassa sitruunainen ja hunajainen ginicocktail "Bee's Knees", jonka charleston-tanssiliikkeeseen viittaava nimi luonnollisesti ilahdutti allekirjoittanutta.

5. Artisan

Artisan (14 rue Bochart de Saron) Etelä-Pigallessa tarjoaa huolella valmistettuja cocktaileja ja niiden rinnalla pieniä lautasannoksia. Kuvassa makean päärynäinen viskicocktail. Paikan sydän on keskelle tilaa sijoitettu puinen baaritiski, jonka ympärille keräännytään nauttimaan juomasekoituksia. Sunnuntaisin paikasta saa myös brunssia.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Asiat on hyvin, kun kaupunginosan kivoin kahvila sijaitsee 150 metriä kotiovelta. Galleria Keidas on juuri sellainen kahvila, joka voisi Kallion Flemarin sijaan löytyä ihan yhtä hyvin Brooklynista, Portlandista tai Pariisin Etelä-Pigallesta.

Keidas on vähän aikaa sitten vaihtanut viikonlopun brunssipöytänsä listalta tilattaviin aamiaisiin, mikä on vain hyvä asia. Määrän sijaan voi siis nauttia laadusta ja muutamasta hyvästä tuotteesta, jotka voi itse valita. Listalta löytyy muun muassa Eggs Benedictiä, Eggs Flemaria lohella ja pinaatilla, vegaanista annosta, terveysvaihtoehtoa ja yksittäisiä aamiaisen osia, joista voi koota mieleisensä menun. Teet ovat Théhuoneelta, kahvit Helsingin Kahvipaahtimolta.

Terveysvaihtoehtona tarjottu valkuaiskokkeli tomaattisalsan ja avokadon kanssa on kevyt ja silti täyttävä aamiainen. Myös Eggs Benedictit ja Eggs Flemarit näyttävät Instagram-kuvien perusteella herkullisilta. Jälkkäriksi täällä on ihan pakko ottaa täydellinen, pehmeä ja tuore kanelikierre. Olen myös onnistuneesti koukuttanut itseni paikan tarjoamaan ihanaan Oolong-teehen.

Keitaassa soittaa usein DJ viikonloppujen All Day Wknd Breakfasteilla. Paikan ainoa huono puoli on, että se menee lauantaina ja sunnuntaina kiinni jo kolmelta.

Galleria Keidas, Fleminginkatu 7, ti–pe 817, lasu 1015

 

 

 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Sinivalkoisista väreistä voi taas olla ylpeä!

Suosittelen ilakointiin vähintään muutamaa hilpeää charlestonhyppyä!

Tämä rakkauden perjantai onkin ihan loistava ajankohta lentää rakkauden kaupunkiin!

(Ja vaikka olen Pariisissa, ehdin ajastaa vielä viikonlopullekin yhden blogijutun. Palaamisiin!)

Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Suunnitelmissa Pariisin reissu ja mietit, mitä kivaa voisi tehdä ja nähdä?

Tässä muutamia linkkejä, joista sain itse apua, kun suunnittelin viikonlopun minimatkaa Euroopan ehkä ihanimpaan kaupunkiin.

Yllä fiilistelykuvia edelliseltä reissulta.

1. ravintoloita, kahviloita, menovinkkejä:
2. trendialueiden esittelyjä (south pigalle ja Canal Saint Martin):
3. Ihania leffateattereita:
4. jazz-ajan supertähden Josephine Bakerin jalanjälkiä:
5. COCKTAILEJA:
6. Hyvää kahvia:

Bisous!

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Belgialaisten ohjaajaveljesten Jean-Pierre ja Luc Dardennen draamaelokuva Kaksi päivää, yksi yö alkaa perjantai-iltapäivästä. Tehtaassa työskentelevä ja masennuksesta toipuva perheenäiti Sandra (Marion Cotillard) on menettämässä työpaikkansa. Muut työntekijät on laitettu äänestämään, luovutaanko Sandran työpanoksesta vai henkilöstölle luvatuista 1 000 euron bonuksista.

Bonukset saavat voiton, mutta äänestyksessä on havaittu painostamista, jonka vuoksi päätetään järjestää uusintaäänestys seuraavana maanantaina. Sandra saa uuden tilaisuuden. Hänellä on viikonloppu – kaksi päivää ja yksi yö – aikaa taistella työpaikastaan ja puhua työtoverinsa puolelleen.

Elokuvan alun vastakkainasettelu on räikeä, mutta muu tarina niin hillityn realistinen, että sitä seuraa väkisinkin vahvalla intensiteetillä. On helppo ymmärtää eri näkökulmia, vaikka lähimmäisenrakkaus on arvona rahaa suurempi. Cotillard on loistava roolissaan ahdistuneena ja jo valmiiksi luovuttaneena naisena, jonka itsetunto kasvaa, kun häneen uskotaan.

Pages