Ladataan...
Pikkuseikkoja

Lammin Sahdin sympaattisen Pöllö-oluen slogan kuuluu: "Ei pöllömpää!".

Kun etikettiä katselee tarkemmin, käy ilmi, että pöllöillä on ilmeisesti ihan oma tapansa ilmoittaa Parasta ennen -päiväys.

The owls are not what they seem?

Puuttuva nelonen löytyi korkista.

Ja mitä tämä matemaattinen lukusarja tässä tarkoittaa? Kaipaamme selityksiä! Missä on special agent Cooper silloin, kun häntä tarvitaan?

Vai onko yksinkertaisesti liikaa, että katsoo 30 jaksoa Twin Peaksia yhden kuukauden aikana?

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Porvooseen hurauttaa Helsingistä bussilla reilussa tunnissa. Päätin piristää pakkauskautta pienellä viikonloppuretkellä. Vaikka kaikki Suomen kaupungit tuntuvat olevan kesäkaupunkeja - ainakin meistä, joilla on erittäin paha asennevamma talvea kohtaan - niin Porvoon kaikenväriset vanhat puutalot näyttävät kieltämättä talvellakin todella söpöiltä. Kun kävelee niiden reunustamia pikkukatuja, voi kuvitella elävänsä vaikka jossain Astrid Lindgrenin sadussa.

Kiertelimme Vanhan Porvoon putiikeissa ja etenimme Vanhan Kappalaisentalon galleriaan (Välikatu 13, sisäpiha), jossa on vielä 9.2. asti esillä taiteilija ja professori Juhani Linnovaaran näyttely. Se käsittää maalauksia eri vuosikymmeniltä, muutamia koruja (taiteilija kouluttautui aikoinaan myös kultasepäksi) sekä Kävelyllä-nimisen veistoksen, joka on nähty Venetsian biennaalissa 1970. Pidin näyttelystä, koska teokset yhdistävät jännästi vanhempia maalaustyylejä pop-taiteeseen. Galleriasta jatkoimme leivoksille Tee- ja kahvihuone Helmeen (Välikatu 7), jonka romanttisen boheemi kalustus on hupaisa ja leivosvalikoima kiitettävä.

Illalla vuorossa oli paljon kehuttu Sinne joen toisella puolella Taidetehtaan yhteydessä (Läntinen Aleksanterinkatu 1). Ravintolan skandinaavinen sisustus oli ehkä turhankin pelkistetty eikä mielestäni tarpeeksi tunnelmallinen ilta-aikaan, mutta ruoka, ah - se oli kaikkea mitä pitikin ja paljon enemmänkin. Seuraavana päivänä katsastimme myös yläkerran Taidehallin näyttelyt.

Illallisen päätteeksi kävimme lasillisilla Porvoon Paahtimon Bar & Caféssa (Mannerheiminkatu 2), jossa on hyvä valikoima oluita ja viinejä sekä viikonloppuna eloisa tunnelma. Listalta löytyy myös suosittuja kahvidrinkkejä kuten Fazerina ja After Eight, ja paikka myy oman paahtimon kahveja.

En usko, että Porvoossa on parempaa paikkaa majoittua kuin Boutique Hotel Onni (Kirkkotori 3). Sen neljä huonetta on sisustettu eri teemoin. Valitsin funkkiksen, joka tosin henki enemmänkin siirtomaaromantiikkaa. Oman huoneen lisäksi hotellin vieraat voivat viettää aikaa viihtyisässä olohuoneessa viiniä siemaillen. Erityisesti arvostan hotellin rentoa asennetta: aamiaisbrunssi alkoi vasta 10.30 ja late check-out tarjottiin kysymättä. Aamiaisbrunssi tarjoillaan hotellin yhteydessä toimivassa Sicapelle-ravintolassa. Kun brunssi päättyy täydelliseen pain au chocolatiin, pehmoisiin macaroneihin ja cavaan, on jo aika lähellä onnea. Sicapelle näytti tosi tunnelmalliselta myös illallispaikkana.

Viikonloppureissun tuliaiset löytyvät helposti Pienestä Suklaatehtaasta (Kirkkotori 1). Valikoimassa on tryffeleitä ja suklaalevyjä, joihin on upotettu marjoja, pähkinöitä ja salmiakkihippuja. Ei tuollaisia voi vastustaa.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Lomailin viime kesänä Tel Avivissa. Siellä oli upea ranta, viihtyisiä kahviloita, eläväinen kaupunkikulttuuriskene ja KUUMA.

Join loputtomasti minttulemonadeja ja söin parasta shawarmaa (kebabia) ja falafeleja ikinä. Mehu oli Jaffa-appelsiineista ja vähintään joka toinen päivä tilasimme aamiaiseksi paikallista erikoisuutta, shakshukaa, jota sai suunnilleen jokaisesta kahvilasta.

Shakshuka on jonkinmoinen tomaatti-kananmunavuoka ja niin yksinkertainen, että sitä on helppo tehdä itsekin!

Shakshuka (n. 3 hlöä)

2 rkl öljyä paistamiseen
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 paprika
2 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
Suolaa
Pippuria
5 kananmunaa
Lehtipersiljaa

Silppua sipuli, hienonna valkosipuli ja viipaloi paprika ohuiksi suikaleksi. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja kuullota sipuli ja paprika. Lisää joukkoon valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää tomaatit ja riko niiden rakennetta lastalla. Kiehauta ja anna porista noin 15 min. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos uunivuokaan, riko päälle kananmunat ja paista uunissa 200 asteessa noin 15 min. Sirottele päälle vielä vähän suolaa ja pippuria ja koristele lopuksi persiljasilpulla.

Nauti lämpimän leivän, hyvän kahvin ja appelsiinituoremehun kanssa. Shakshukan seurana tarjotaan Israelissa usein myös tomaatti-kurkkusalaattia, josta löytyy helppo ohje esim. täältä.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kokeilin Uusia Tuulia -blogin marja-manteliherkkureseptiä. En kylläkään orjallisesti, sillä jätin pois "vaikeimmat ainesosat" eli ne, joita ei välttämättä joka lähikaupasta löydy.

Maistelin hetken kauniin pinkin väristä ja jännän makuista lopputulosta ja tajusin, mistä tässä herkuttelun sijaan on kyse: terveellisestä ja ravintopitoisesta raakaruoasta. Tekemääni marja-mantelimössöä voisi sen ulkonäön, koostumuksen ja maun puolesta parhaiten luonnehtia raakavispipuuroksi. Nimetään se siis tässä uudelleen!

Ensikosketukseni raakaruokaan lienee Hakaniemen Silvoplee-ravintolasta jo monien vuosien takaa. Lokeroin sen silloin vain osaksi muuta kasvisruokaa. Raakaruoka sinänsä tarkoittaa kuitenkin kypsentämätöntä ja prosessoimatonta ruokaa, joten sashimin tai carpaccionkin voisi laskea tähän sarjaan.

Varsinainen tietoinen tutustumiseni raakaruokaan tapahtuikin vasta viime kesänä Johan & Nyströmin raakabrunssilla. Tutustumishetki ei ollut kaikkein optimaalisin: koko viiden hengen porukkamme poti sunnuntai-iltapäivänä vielä edellisen illan juhlintoja. Vajaan 40 euron hintainen, rasvattomalta, suolattomalta ja sokerittomalta maistuva brunssi, johon kahvin sijaan kuului hamppumaito, ei tässä kohtaa ehkä ollut se järkevin valinta...

Kaikki raakabrunssipöydässä oli meille maultaan täysin vierasta ja tutunkuuloiset nimet vain lisäsivät hämmennystä. Raakapizzaksi kutsutun ruokalajin pohja mureni osiin ennen kuin sitä ehti koskettaa ja täytettä saattoi lähinnä kuvailla punaiseksi ja valkoiseksi. Raakatiramisu puolestaan oli maultaan yhtä lähellä tiramisua kuin tiramisu kanelipullaa.

Nälkäisenä syö silti vaikka mitä, joten ahdoin vatsani täyteen ja totesin brunssin päätteeksi positiivisen asian: vaikka raakaruoasta tulee täyteen, siitä jää kevyt olo. Ihan kuin sushista tai vietnamilaisista kesärullista.

Tuo brunssikokemus ei vienyt uskoani raakaruokaan. Arvostan, että on vaihtoehtoja. Näen raakaruoan kuitenkin enemmän osana terveellistä ja hyvää oloa tukevaa ruokavaliota kuin herkuttelua - herkuttelu vaatii edes jotain epäterveellistä, eikö?

Ja takaisin raakavispipuuroon! Alla oleva resepti on maidoton ja gluteeniton, sisältää paljon kalsiumia, kuituja ja vitamiineja ja sopii hyvin aamu- tai välipalaksi.

Raakavispipuuro marjoista ja manteleista (2 annosta)

2 dl manteleita
2 dl kotimaisia pakastepuolukoita ja mustaherukoita
2 dl manteli- tai riisimaitoa
2 tl hunajaa (tai enemmän jos tahtoo makeampaa)
1 tl vaniljasokeria

Liota mantelit yön yli vesikulhossa jääkaapissa, ja huuhtele sitten kylmällä vedellä. Kaada kaikki ainekset osissa tehosekoittimeen ja sekoita, kunnes massa on tasaista. Syö sellaisenaan tai lisää päälle vielä marjoja.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kallio on tosiaan kunnostautunut vanhan tavaran ystävien aarremaana!

Yksi uusimmista tulokkaista vintagerintamalla on Fargo Vintage Fleminginkadulla, Harjun puolella. Kolmen eri toimijan yhteisyritys myy muun muassa SOUL vintagen vaatteita ja kenkiä, Aarnes Designin huonekaluja ja Jazz & Soulin levyjä.

Löysin heti ensimmäisellä käynnilläni täydellisen 60-luvun kirjahyllyn. Alkuvuoden alessa sai 10 prosentin alennuksen ja kuljetuskin sovittiin hintaan kuuluvaksi.

Fargo löytyy osoitteesta Fleminginkatu 2 ja on auki ma-pe 12-18 ja la 12-17.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Lupasin uudelle Pariisin kontaktilleni välittää sanaa suomalais-ranskalaisesta yhteistuotannosta, joka saa ensi-iltansa Kaapelitehtaan Turbiinisalissa tämän viikon torstaina.

Ranskalainen Ludovic Kerfendal on ohjannut näytelmän Apocalypse Now – Hetken läsnä, jonka pääosassa nähdään Sari Havas. Se kertoo naisnäyttelijästä, joka rakastaa ammattiaan. Näyttämö on hänen kotinsa ja näytelmät hänen elämänsä. Näyttelijänä nainen on läsnä, mutta todellisessa elämässään hän kompastelee läsnäolon vaikeuden kanssa.

Ohjaaja kertoo omin sanoin näin:

”Koko näytelmä on suomeksi, mutta siinä on totta kai paljon ranskalaisia vaikutteita… Ehkä se onkin ranskalainen näytelmä! Enimmäkseen se on henkilökuva naisesta, joka yrittää löytää tasapainon kaikille ristiriitaisuuksilleen. Yhtäkkiä köysi, jota pitkin hän yrittää kävellä, kuitenkin katoaa. Olen yrittänyt olla mahdollisimman visuaalinen. Tärkeintä ei ole vain se, mitä kuulee – kuten usein teatterissa – vaan myös se, mitä näkee ja tuntee.”

Esityksiä nähdään Kaapelitehtaalla puolentoista viikon ajan, 23.1–2.2.2014.

Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Toisinaan kannattaa vaihtaa lennosta suunnitelmia, vaikka kärsisi kuinka pahoista univeloista, pelkäisi orastavaa flunssaa ja olisi aikonut mennä aikaisin nukkumaan.

Vanha koulukaverini piti kotonaan Winter Cocktail -kutsut. On ihmisiä, jotka panostavat illanistujaisiinsa. Ja on ihmisiä, jotka todella panostavat illannistujaisiinsa. Nyt puhumme jälkimmäisistä.

Yritin avecini kanssa olla ovela ja ostimme valmiiksi leffaliput, jotta lähtisimme juhlista ajoissa leffan kautta kotiin nukkumaan. Gravity 3D jäi kuitenkin uponneeksi kustannukseksi, kun ilta ruokapöydän ääressä venyi tunteja toinen toistaan maukkaampien ruokalajien sekä tuttujen ja tuntemattomien kanssa käytyjen keskusteluiden myötä.

Kun itse pysyy ruoanlaitossa lähinnä muutaman perusasian äärellä, vaikuttuu väistämättä itsetehdystä menusta, joka näyttää tältä:

* * * * *

Starter
Kevätkääryleet jättikatkaravuilla ja Caipirinha

Kokin erikoinen
Häränhäntärillette lakka-/viikunahillolla, viini Coto De Imaz

Pääruoka
Pulled pork burger chili-inkiväärikastikkeessa ja Coleslaw-salaatilla, viini Chianti

Jälkiruoka
Suklaakakku aprikoositäytteellä, Stilton sinihomejuusto, Kurun kuningatarhillo, portviini Dow's Colheita 2002

Kahvi&avec / tuore minttutee

* * * * *

Olen yhä sanaton.

 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Markus Henttonen: Rooftop Party, 2008. Kuva: Markus Henttonen.

Markus Henttosella on juuri nyt kaupungissa kaksi hienoa näyttelyä. Suosittelen molempia!

Taidehallin alakerran Studiossa avattiin eilen Henttosen Night Time Stories. Ihastuin kuvasarjan pysähtyneeseen tunnelmaan. Henttonen on kuvannut niin Barcelonaa, New Yorkia kuin Rio de Janeiroa mutta jättänyt kuvaamansa metropolit anonyymeiksi. Tarkkaa sijaintia olennaisempaa on nukkuvien suurkaupunkien hiljaisuus ja elokuvallisuus. Night Time Stories Taidehallissa 18.1.-2.3.

Samaan aikaan voi toista Henttosen kuvasarjaa katsella Korjaamo Galleriassa vielä viikon ajan. Silent Night esittelee vehreiden amerikkalaislähiöiden jouluvaloin koristeltuja omakotitaloja. Talojen julkisivut hohtavat pimeässä, mutta asukkaat ovat piiloutuneet katseilta kotiensa suojiin. Ilmassa on jotain pahaenteistä. Silent Night Korjaamon Galleriassa 26.1. asti.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

 

Lassi ilahtui pakkaspäivänä, kun kaakaosta löytyi vaahtokarkkeja.
(Bill Wattersson, The Calvin and Hobbes Lazy Sunday Book)

En pidä talvesta enkä neljästä vuodenajasta. En kaipaa vaihtelua, ja valitsisin epäröimättä ikuisen kesän, vaikken näkisi lunta enää koskaan.

En harrasta talviurheilulajeja, ja valkeat hanget eivät pääse arvoasteikollani lähimainkaan samalle korkeudelle kuin vihreiden lehtien peittämät puiden oksat, linnun laulu, veden liplatus ja auringon lämpö iholla.

Luulin, että selviäisin kerrankin helpolla, mutta sitten talvi kuitenkin yllätti. Yritetään olla positiivisia. Onnistuin keksimään viisi kivaa asiaa talvessa, kun oikein miettimällä mietin:

1. Hatut. Erityisesti mahdollisimman isot ja hassut. Superlämmin (vintage)karvahattuni on kuin kypärä, joka vaimentaa kaikki turhat äänet ulkomaailmasta.

2. Sohva&Netflix-yhdistelmä. Voi pitää TV-sarjamaratoneja ja vedota säähän, jos ei jaksa lähteä lenkille.

3. Hyötyliikunta. Keskivartalolihaksia treenaa ihan huomaamattaan, kun yrittää pysyä pystyssä huonosti hiekoitetuilla kaduilla.

4. Glögikauden perusteltu pidentäminen. Täytyy vain hamstrata tarpeeksi juomaa kotiin, kunnes joku keksii perustaa baarin, josta saisi glögiä koko kylmän ja pimeän kauden ajan.

5. Eksoottisuus. Voi fiilistellä sitä, että asuu erikoisessa, suljettua pimeää pakastinta muistuttavassa maassa, jossa liikenne ei mene kummemmin sekaisin eikä virastoja suljeta parin...kymmenen pakkasasteen vuoksi.

Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kotona odottaa jo useampi kasa lukemattomia romaaneja, joten Akateemisen alesta tarttui mukaan vain The Film Book ­­– A Complete Guide To The World of Cinema.

En harrasta tietokirjoja, mutta tämä tuntuu kirjahyllyyn sopivalta kevyeltä yleisteokselta, jossa käydään läpi perusteet elokuvan historiasta, genreistä, tunnetuimmista ohjaajista ja vaikuttavimmista elokuvista. World Cinema -osiossa Suomelle omistetussa yhdessä kappaleessa mainitaan Tuntematon sotilas, Jörn Donner ja Aki Kaurismäki. Kahden jälkimmäisen puolesta: OIKEIN.

Akateemisesta tie vei Strindbergin mustaherukka-marenkileivoksille vaihtelua vannoutuneille sitruuna-marenkileivosten ystäville, jotka haluavat syödä joskus jotain muutakin.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Siltasaarenkatu 12. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Kaupunginmuseolla on Hakasalmen huvilassa hieno näyttely, joka esittelee valokuvin 50-luvun Helsinkiä – aikaa, jolloin suuret ikäluokat olivat vielä pikkuisia koululaisia ja leikkivät kaupungin kaduilla.

Olen käynyt näyttelyssä jo kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla ehdin kolmessa vartissa nähdä vasta puolet kuvista. Miten museoissa ylipäätään pystyy käymään, kun ne menevät kiinni jo viideltä kesken päivän? Ilahduinkin, kun viime viikonloppuna ja alkuviikosta näyttely oli poikkeuksellisesti auki jopa puoli kymmeneen, niin pääsin suorittamaan käyntini loppuun. Lisää järkeviä aukioloaikoja!

Näyttely on koottu kaupunginmuseon kuva-arkistosta ja jaoteltu teemoittain: on kantakaupungin katukuvaa, lähiöitä, lapsia leikkimässä, uutta nuorisokulttuuria, vapaa-ajan harrastuksia, kauneuskilpailuja ja olympialaiset. Yksi huone esittelee elämää helsinkiläisten kotialbumien kautta. Kannattaa myös istahtaa katsomaan lyhytelokuvia, joissa muun muassa tanssitaan jiveä, fanitetaan Paul Ankaa ja otetaan vastaan uutta Miss Universumia.

Hauskinta on tunnistaa kuvissa olevia tuttuja paikkoja ja huomata, kuinka paljon tai vähän ne ovat muuttuneet. Silmiin pistää puutalojen suuri määrä ympäri keskustaa. On huvittavaa huomata, että osa kantakaupungista, esimerkiksi Punavuorenkatu, näytti lähes maaseutukylältä. Makkaratalon paikalla puolestaan komeili 1870-luvulla valmistunut uusrenessanssinen kivitalo.

Viime marraskuussa avautunut Rasvaletti-näyttely on auki pitkään: aina seuraavaan marraskuuhun 30.11.2014 asti. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Kuvat on poimittu kaupunginmuseon Pinterest-boardilta

Pengerkatu 9. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Kari Hakli 1958. 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Lux Helsingin valoteokset ovat päällä vielä keskiviikkoon 8.1. asti kello 17-22.

Värit rikkovat pimeyttä muuallakin kuin Senaatintorilla. VR:n makasiineistä säästyneen palasen äärellä voi muistella vaikka ensimmäisiä Flow-festareita ja tanssia vielä kerran teknoa samalla, kun makasiinit roihuavat. Uusi ylioppilastalo taas on ääntä myöten aidon oloinen flipper-peli, jossa kiviseinää pitkin syöksyvä kuula törmäilee ikkunoihin ja erkkereihin ennen Game over -tekstiä.

Tuomiokirkon Corazón-sydänteos on espanjalais-ranskalaista suunnittelua, Makasiinit palaa -teos suomalaista käsialaa ja Urban Flipper ranskalaista työtä.

Pages