Ladataan...
Pikkuseikkoja

Tämän perässä Pariisiin - johan siitä on jo viisi kuukautta, kun viimeksi söin oikeaa Tarte Tatinia. 

Edellisellä kerralla marraskuussa ehdimme näin paljon; tällä kertaa agendalla mm. Laduréen macaronit, drinkit Hemingwayn ja Paul Austerin kantabaarissa, leffailta François Truffautin suosimassa teatterissa, kello viiden tee siirtomaa-aikaisella teehuoneella, puistopiknikiä, taidenäyttelyitä, viinin siemailua hämyisällä jazz-klubilla ja kaikkea muuta mahtavaa, mitä Pariisissa voi ihan tavallisena päivänä tehdä.

Palataan reilun viikon päästä asiaan!

Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Puistotanssit, täydellisen ilmapallon metsästys, vaellukset bileistä toisiin, viime hetken piknik-kokkailut, Kaivari-hengaukset, mahdolliset saunajatkot... kaikki klassikot jäävät nyt ekaa kertaa väliin - me lähdetään Pariisiin!

Vappuaattoiltana nostan mitä todennäköisimmin kuohuvan tai cocktailin jossain Oberkampfin tai Maraisin kulmilla vielä puolihäkeltyneenä myöhäisestä ja erittäin odotetusta talvilomastani.

Pääsin kuitenkin tänään vielä asioiden hoitelujen ja pakkauskiireiden lomassa skoolaamaan pre-vappua nopeasti Krunikassa viiden naisen, kahden miehen ja yhden pikkumiehen kanssa. Stockan Herkusta testaukseen ostamani gluteenittomat ja maidottomat donitsit eivät olleet ollenkaan herkkuja, mutta ei se mitään: seuraavan viikon ajan syön niin paljon Tarte Tatineita kuin vatsa sietää!

Upeaa vappua jokaiselle!

Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Näin Caj Bremerin teoksia edellisen kerran Ateneumin retrospektiivissä neljä vuotta sitten. Nyt valokuvaajan töitä on esillä vanhassa tehdasmiljöössä Sipoossa!

Taidekeskus Gumbostrand Konst & Formin näyttely esittelee eri vuosikymmeniltä yli sata Bremerin valokuvaa. Vanhimmat työt ovat 50- ja 60-luvuilta, uusimmat viime vuodelta. Aiheina ovat meri, luonto ja ihmiset.

Pitkän uran tehnyt taiteilija ei kavahda myöskään sosiaalista mediaa. Näyttelyssä nähdään Bremerin paperille tulostettuja Facebook-kuvia.

Taidekeskuksen näyttelytilojen yhteydessä on pohjoismaalaista designia myyvä kauppa sekä viihtyisä kahvila. Kävimme täällä pääsiäisenä, ja nautimme lounaan aurinkoisella terassilla.

Gumbostrand Konst & Form on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta. Julkiset yhteydet vaikuttavat hankalammilta, sillä lähin bussi jää 2,5 kilometrin päähän. 

Bremerin huhtikuussa auennut näyttely on esillä 8.6. asti.

Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Viikonloppuna kävi illallisvieraita. Menu oli rento ja runsas, sellaista välimerellistä Lähi-itää.

Kurkku-tomaattisalaatti: Kurkkua, tomaattia, sipuli, sitruunanmehua, oliiviöljyä. Paloittele kurkku ja tomaatit pieniksi kuutioiksi sekä silppua sipuli. Sekoita joukkoon sitruunamehusta ja öliiviöljystä tehty kastike.

Kanaa pinaatilla: Kanasuikaleita, pari valkosipulin kynttä, oliiviöljyä, aurinkokuivattuja tomaatteja, suolaa, tuoreita pinaatinlehtiä. Hienonna ja kuullota valkosipuli, lisää joukkoon aurinkokuivatut tomaatit suikaleina. Kypsennä hetki, ja pistä seos syrjään. Kypsennä kana samalla pannulla. Lisää sitten valkosipulitomaattiseos takaisin pannulle lämpenemään. Lisää vähän suolaa ja lopuksi pinaatinlehdet silputtuina. Kypsennä vielä hetki.  

Perunalohkot: Perunoita, oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta. Paloittele perunat, mausta ja pistä uuniin 200 asteeseen reiluksi puoliksi tunniksi.

Tomaattidippi: 2 valkosipulin kynttä, oliiviöljyä, purkki tomaattimurskaa, suolaa, mustapippuria, 1-2 tl majoneesiä. Hienonna ja kuullota valkosipuli, lisää tomaattimurska. Keitä hetki, mausta ja sekoita lopuksi joukkoon pieni määrä majoneesia.

 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Pukkilansaari, Kyrön tappelus ja ruispellossa kirmailevat viskiyrittäjät

Älkää antako nimen hämätä: Kyrönmaan Matkailun Edistämiskeskus on baari, tarkemmin määriteltynä viskibaari. Entisen Books & Antiquesin paikalla (Malminrinne 1) on nyt uusi pop up -baari, joka sekin tarjoaa herkullisia cocktaileja - ruisviskistä. Paikan pohja ja kalustus ovat samoja kuin ennenkin, mutta olemus on uusi: kirjat ja salakapakan hämyisyys ovat vaihtuneet valkoisiin kaakeleihin ja valoon. 

Viskibaaria isännöi viiden suomalaismiehen Kyrö Distillery Company, joka alkoi vastikään valmistaa Isonkyrön vanhassa meijerissä kokonaan rukiista tehtyä viskiä. Tuleva viski (juomaa saa kutsua viskiksi vasta, kun se on kypsynyt kolme vuotta tammitynnyrissä) on nimeltään Juuri, ja sen ympärille Liberty Or Deathin cocktail-taikurit ovat säveltäneet houkuttelevia drinkkejä. Juomalista on muutenkin loistava: samalla, kun tutustuu cocktaileihin, saa monipuolisen katsauksen suomalaisromanttiselta kuulostavaan kuntaan nimeltä Isokyrö.

Paikka aukesi matalalla profiililla jo pääsiäisenä, mutta virallisia avajaisia vietetään tänään. Malttamattomana kävin silti testaamassa antimia jo eilen, ja bongasin perimmäisestä pöydästä heti yhden Kyrö Distillery Companyn perustajista eli Miikan, johon tutustuin vuosia sitten ollessani vaihdossa Pekingissä. Viimeksi kohotinkin Miikan silmien alla todennäköisesti Tsingtaoa, nyt sitten Miikan omaa (tulevaa) viskiä!

Pukkilansaari-drinkkini oli mansikkainen whisky sour (Juuri, tuoreet mansikat, munanvalkuainen, sitruunamehu, sokerisiirappi, bitterit), kirpsakka eikä yhtään liian makea. Seuralaiseni kiitteli vuolaasti valitsemaansa Kyrön tappelusta, jossa maitoisan cocktailin (Juuri, Liquor 43, munanvalkuainen, maito, kardemummabitteri) rinnalla tarjottiin lusikallinen mämmiä. 

Vierailu Kyrönmaan Matkailun Edistämiskeskukseen olisi ollut täydellinen, ellemme olisi kävelleet sieltä coolisti ulos ja kotiin, ja tajunneet sitten jättäneemme juomamme maksamatta! Olen vähitellen toipumassa tästä järkytyksessä, ja tarjoan laskumme kuitanneelle Miikalle juomat seuraavan kerran, kun tavataan.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Hain liput huomisillan leffaan. Saksalaisen Jan Ole Gersterin Oh Boy on ollut elokuva-arkiston kuukauden elokuva huhtikuussa, ja alkoi olla jo kiire, ettei se menisi sivu suun. Kassalla kehoitettiin nappaamaan mukaan myös kesän ohjelmavihkonen, jonka sisällöstä lipunmyyjä tuntui olevan itsekin ylpeä. Eikä syyttä!

Orionin kesäohjelmistossa on luvassa muun muassa laaja katsaus Jim Jarmuschin, Jane Campionin ja Jean-Luc Godardin tuotantoihin sekä Philip Seymour Hoffman -leffoja. Vähemmästäkin innostuisi! Satakoon koko kesä, minä katson elokuvia!

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Tänään meille jaettiin töissä kirjoja. Ja tietty ruusuja. Parasta ja (päättämättömälle ihmiselle) pahinta oli, että piti itse valita, minkä teoksen tahtoi omakseen. Härkönen on tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän kirjailija, tarinateoriat kiinnostavat viestintäihmistä aina, mutta tasan viikon päästä on lähtö Pariisiin, joten Petäistöksihän se meni.

Mahtavaa kansainvälistä kirjapäivää! Lukekaa hyvin ja paljon!

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Teimme reilu viikko sitten retken Tampereelle. Vanhan teollisuuskaupungin taivas oli kirkkaan sininen.

Pikkuisessa vanhassa kivitalossa sijaitseva Vohvelikahvila (Ojakatu 2) huokui söpöä pikkukaupunkitunnelmaa. Tarjolla oli valtaisa valikoima suolaisia ja makeita vohveleita, myös vegaanina, sekä talon omaa limonadia.

Koko motiivi reissulle oli Sara Hildénin taidemuseo (Särkänniemessä, Laiturikatu 13), jossa on 29.5. asti esillä ANDY WARHOL - An American Story. Näyttely levittäytyi kahteen kerrokseen, ja alakerrassa istui DJ, joka soitti Factory-henkeen sopivaa musiikkia. (Seuraava ja viimeinen popklubi lauantaina 10.5.) Esillä on monipuolisesti sekä niitä kaikkein ikonisimpia töitä että vähemmän tunnettuja teoksia.

The Grand Budapest Hotel! Tai Grand Tammer Hotel. Täälläkin olen ollut, mutta nyt yövyimme kaksi vuotta sitten avatussa modernissa Scandic Tampere Stationissa (Ratapihankatu 37), joka sijaitsee keskustasta katsoen toisella puolella junarataa.

Tampereen parhaaksi ravintolaksi nimitetyn Berthan omistajilla on myös uudempi ja rennompi ruokamesta Huber (Aleksis Kiven katu 13), joka tarjoaa monenlaisia pihvejä. Aloitimme talon martineilla, jotka osoittautuivat kirpsakoiksi kiivimartineiksi. Pihvien seuraksi sai valikoida itse lisukkeensa. Jälkkärivalikoimakin oli herkullinen, ja listan takaa taiottiin maidottomana vaihtoehtoma passionhedelmäsorbetti. Istuimme tiskillä, josta näkee mukavasti actionin keittiössä, mutta jälkikäteen olisin saattanut valita rauhaisamman pöytäpaikan, sillä äärettömän ystävällinen henkilökunta tiedusteli noin 10 minuutin välein, miltä ruoka maistuu!

Hyviä paikkoja myös nämä:

  • Kauppahalli (Hämeenkatu 19) ja siellä esim. ravintola 4 vuodenaikaa
  • Pienet designputiikit: Super Mukava (Otavalankatu 3), Design Boulevard (Hatanpään valtatie 6)
  • Armas Katukeittiö & Viinibaari (Tuomiokirkonkatu 17)

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Jim Jarmuschin Only Lovers Left Alive on upean visuaalinen, kirjallisia ja musiikillisia viittauksia heittelevä, verkkaisesti etenevä draama. Sen tummanpuhuva ja progahtava, toisaalta myös itämaalaiselta kuulostava soundtrack on suurelta osin Jarmuschin musiikillisen SQÜRL-projektin käsialaa.

Tilda Swinton ja Tom Hiddleston esittävät päärooleissa elokuvan rakastavaisia. Viileän määrätietoinen Eve ja synkkyyteen vajonnut Adam asuvat erillään - Eve Tangerin epämääräisillä huumekujilla ja Adam autioituneessa Detroitissa - mutta huomaavat tarvitsevansa toisiaan. Pariskunta on elänyt jo vuosisatoja vampyyreinä, mutta nykyään veren juominen suoraan ihmisistä on "ihan 1400-lukulaista". Kummallakin on paremmat keinot käytössään saadakseen tarvitsemansa "kaman". 

Only Lovers Left Aliven päähenkilöt ovat vampyyreitä, mutta elokuva ei ole (vain) vampyyrielokuva. Enemmänkin sen voi nähdä musiikintäyteisenä taide-elokuvana. Kun Adam toteaa hyvästä laulajasta "She’s too good to be famous", voi todeta, että sitähän juuri pienten piirien kulttiohjaajana ja indie-elokuvantekijänä pysynyt Jarmusch itse on. Meni seitsemän vuotta ennen kuin hän sai kasaan leffalleen tarvitsemansa rahoituksen.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kävin viime viikolla bloggaajille suunnatussa tapahtumassa kaupunginkirjaston Kaupunkiverstaalla Lasipalatsissa. Paikalla puhuivat DIY-kulttuurin edustajat Outi Les Pyy -blogin Outi Pyy (kuvassa) ja No Home Without You -blogin Kaisa Palomäki. Tee se itse -ideologian sijaan molemmat kuitenkin keskittyivät kertomaan yleisesti blogin pitämisestä ja siitä, mitä ovat bloggaamisesta oppineet.

Pyy puhui aika paljon ammattimaisesta bloggaamisesta sekä erilaisista yhteistyökuvioista ja niiden sopivuudesta omaan blogiin. Kirjasin tähän kuitenkin ylös lähinnä niitä vinkkejä, joista voisi olla hyötyä harrastelijabloggaajalle.

Pyy neuvoi:

  • Aihe kannattaa rajata, pelkkä oma elämä ei välttämättä kiinnosta ketään muuta.
  • Panosta hyvään sisältöön.
  • Kuvallisessa blogimaailmassa lyhyet kirjoitukset toimivat hyvin.
  • Käytä hyvälaatuisia kuvia, visuaalisuus miellyttää ja houkuttaa lukijoita.
  • Ole kärsivällinen. Voi mennä vuosia ennen kuin kohderyhmäsi löytää blogin. Silti blogista kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä jo ennen sitä, jotta blogi on "valmis", kun lukijat sen vihdoin löytävät.
  • Hyödynnä sosiaalista mediaa ja siellä useita eri kanavia (Facebook, Twitter, Pinterest, Instagram). Esimerkiksi pelkkä Face ei riitä, koska se suhtautuu bloggaajien sivuihin samoin kuin suuryritysten fanisivuihin eli nykyään vain murto-osa seuraajista näkee päivitykset ilman ostettua mainontaa.

Palomäki neuvoi:

  • Anna persoonasi näkyä.
  • Keskustele ja kommentoi.
  • Rakenna blogillesi houkutteleva ja helppolukuinen ulkoasu.
  • Panosta laadukkaisiin valokuviin.
  • Pidä postaustahti mielekkäänä.
  • Alkuun kuuluu aina rämpiminen: on liian pieniä ja suttuisia kuvia sekä ihmeellisiä tekstejä. Siitä kehitystyö alkaa.

Jos kuitenkin blogiyhteistyön erilaiset käytännöt, suositukset yms. kiinnostavat, kannattaa tutustua myös Palomäen päätoimittamaan Blogiareenaan.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Heli Ryhänen: Ihmisten laji / Taidehalli

Kun astuu Taidehallin vuoden taiteilijaksi valitseman Heli Ryhäsen uuteen näyttelyyn, on kuin astuisi toiseen maailmaan ja toisaalta kuitenkin juuri siihen samaan maailmaan, jossa itse elämme.

Ryhäsen Ihmisten laji -näyttely Helsingin Taidehallissa on käytännössä tutkielma ihmisyydestä. Keinonahasta ja muusta muovista valmistettujen veistosten ja installaatioiden voi nähdä nostavan esiin sellaisia aiheita kuin loputon kulutus, materian katoamattomuus, paremman elämä tavoittelu sekä ihmisen suhde luontoon, sivistykseen ja uskontoon. Monista töistä on aistittavissa myös jonkinasteista mustaa huumoria.

Järjestäjien oman kuvauksen mukaan Ryhänen muovaa hahmojensa piirteisiin elämän ristiriidat: vanhenemisen, sukupuolisuuden ja kuoleman. Silti näyttely ei synkistä liikaa – ehkä teemat jäävät enemmän piirroshahmoja kuin ihmisiä muistuttavien nukkejen ansiosta juuri sopivan etäisiksi.

Pages