Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kun etsin edelliselle vähän pidemmälle lomareissulle tarpeeksi paksua pokkaria, löysin Akateemisesta klassikon, jonka olin aikonut lukea ties kuinka kauan, mutta jonka olin aina unohtanut. Aavistelin, että Jumalat juhlivat öisin saattaisi osoittautua hypetetyksi, mutta ainakin se riittäisi kahden viikon matkalle, jossa ei ollut tiedossa kuin muutama rantapäivä.

Donna Tarttin esikoisteos yllätti iloisesti ja osoittautui nautittavammaksi kuin olin arvannutkaan: kun siihen kerran tarttui, oli siitä luopuminen lähes tuskaa. Eikä se kahdeksi viikoksi tietenkään riittänyt, kun sitä vauhdilla ahmi. Jumalat juhlivat öisin järisytti siten kuin vain harva kirja pystyy ja vei mukanaan kirjailijan luomaan maailmaan kuin olisin ollut näkymätön henkilöhahmo, joka seuraa tarinan henkilöitä aivan näiden vierestä. 

Mikä kirjassa sitten kiehtoo? Sen lumoava tunnelma, sen salaperäiset mystifioidut henkilöhahmot, jonkin suuremman ja paremman tavoittelu, filosofiset pohdinnat minuudesta ja siitä irtautumisesta, kauneuden ja hyvän maun arvostaminen kaiken muun hinnalla ja hitaasti mutta vääjäämättä lopputulokseen etenevä juoni.

Ulkopuoliseksi itsensä tunteva, uudenlaista elämää haikaileva Richard aloittaa opinnot kaukana kotoaan, vermontilaisessa collegessa. Häntä kiehtoo joukko erilaisia nuoria, jotka opiskelevat omalaatuisen opettajan johdolla muinaiskreikkaa eristyksissä muusta campuksesta. Autistisen älykäs Henry, kauniit kaksoset Camilla ja Charles, boheemi Francis ja suorasukainen Bunny. Henkilöhahmot herättävät myös lukijan uteliaisuuden, heitä tahtoisi ymmärtää, heidän päänsä sisään haluaisi päästä.

Henkilöiden salaperäisyys ei ole vain harha: opiskelijoilla todella on suuri salaisuus, joka vähitellen avautuu Richardille ja tempaa tämänkin mukaansa. Bestsellerin ansiona ei kuitenkaan ole vain kiinnostavat henkilöt ja koukuttava juoni, vaan teos on kirjoitettu taiten, maalaten tunnelmat ja maisemat suoraan lukijan silmien alle.

 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

"Kun kuulin M:n kuolemasta, tajusin olevani maailman toiseksi yksinäisin mies."

Pohdin vuosi sitten, mahdetaanko Haruki Murakamin uutta novellikokoelmaa Men Without Women suomentaa. Asia selvisi sittemmin: tänä syksynä julkaistu Miehiä ilman naisia on nyt ensimmäinen Murakamilta suomennettu novellikokoelma.

Teos viittaa nimellään suoraan Hemingwayn samannimiseen, 20-luvulla julkaistuun novellikokoelmaan. Murakamin teoksen miehet ovat yksinäisiä, surumielisiä ja moni heistä on menettänyt naisen elämästään. Tuttua Murakamia siis, kun miettii useita tämän romaanejakin.

Kokoelman nimikkonovellissa mies saa kuulla entisen tyttöystävänsä kuolleen. Mies muistelee mennyttä suhdetta ja tuntee tyhjyyden sisällään kasvavan. Muissa novelleissa on muunlaisia miehiä, toisenlaisissa elämäntilanteissa: yksi on menettänyt puolisonsa onnettomuudessa, yksi rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään, yksi on eronnut vaimostaan ja pystyttää uutta elämää, yksi on eristäytynyt maailmasta kokonaan.

Kokoelman erilaisista tarinoista osa on realistisempia, osalla taas on yhteyksiä Murakamia kiehtovaan, todellisuuden takaiseen maailmaan. Miehiä ilman naisia jää kuitenkin kokonaisuudessaan vaisuksi, kun sitä vertaa joihinkin Murakamin todella hulvattomiin tai koskettaviin novelleihin esim. kokoelmissa Blind Willow, Sleeping Woman ja The Elephant Vanishes. Myös teoksen käännös tuntui paikoittain töksähtelevältä ja olisi ehkä kaivannut vielä hiomista muunnettaessa suomenkieleen.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Rähjäinen, kaunis, vanha, uusi, urbaani, metsäinen. Belgrad on yhtä aikaa kaikkea ja siksi täydellinen kaupunkilomakohde. Se tarjoaa mm. viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita, hyvää ruokaa (myös vegaanista) ja katutaidetta. Eläväisen kaupungin kaduilla, aukioilla ja terasseilla soi livemusiikki ja kesäiltana joukko kaupunkilaisia saattaa kokoontua pääkadun varrelle katsomaan ulkoilmaelokuvanäytöstä.

Kaupungin historia on ollut kautta aikojen sotaisa. Viimeisimpänä muistona kaupunkikuvassa näkyvät Naton pommituksista 1999 jääneet toimistotalojen rauniot. 

Mielenkiintoinen ja monipuolinen Belgrad on aliarvostettu Euroopan lomakohde, mutta ainakin suomalaisille asiaan vaikuttaa se, ettei Helsingistä ole suoria lentoja Belgradiin. Suosittelen silti lämpimästi etsimään sopivan lentoreitin ja tutustumaan kaupunkiin. 

Useampikin kaupungin museoista tuntui olevan suurimittaisessa remontissa ja siksi kiinni, mutta suurkaupungissa riitti paljon muutakin tekemistä. Listasin alle kiinnostavimpia nähtävyyksiä. 

1. Näkymät linnoitukselta

Belgrad sijaitsee Tonavan ja Sava-joen risteyksessä. Jokien kaunista, puistojen reunustamaa risteyskohtaa voi ihailla kukkulalta käsin Kalemegdanin linnoituksen muurilta. Linnoitukselle pääsee suoraan keskustan pääkävelykadulta (Kneza Mihaila), jota ympäröivät upeat vanhat kivitalot.

2. SAVAMALA JA KOSANČIĆEV VENAC 

Savamalan boheemia kaupunginosaa suosivat luovan alan ihmiset. Alueella voi nauttia kahviloista, baareista ja katutaiteesta. Savamalan vieressä puolestaan on ainutlaatuinen Kosančićev venac, ikivanhojen mukulakiviteiden peittämä kaupunginosa.

3. Sava-joen ranta

Belgrad on tunnettu vilkkaasta yöelämästä ja Sava-joen varrella olevista yökerholautoista (uuden Belgradin puolella). Toisaalta jokimaisemista voi nauttia myös ennen auringonlaskua lounastamalla tai illallistamalla jollain sataman lukuisten ravintoloiden terasseista (vanhan Belgradin puolella). 

4. Pyhän Savan katedraali

Tätä yhtä maailman suurimmista ortodoksikirkoista kannattaa käydä katsomassa pimeään aikaan, kun sen valkeat marmoriseinät hohtavat upeasti yön pimeydessä.

5. Titon mausoleumi

Tito-museo on visiitin arvoinen. Ennen mausoleumia kannattaa katsoa sisäänkäynnillä näytettävä huvittavan propagandistinen lyhytfilmi Titon urasta. Tämän jälkeen voi siirtyä entisen Jugoslavian johtajan seesteiseen ja valoisaan mausoleumiin.

6. HOTEL MOSKVA

Majoituimme Belgradin tunnetussa maamerkissä, Hotel Moskvassa. Entisajan tunnelmaa henkäilevässä hotellissa ovat aikojen saatossa yöpyneet niin HitchcockSartreOrson WellesJosephine Baker ja Albert Einstein kuin monet muutkin tunnetut henkilöt. Alakerran aula ja ravintolatila ovat erityisen loisteliaat.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Paikkoja, joihin palaan aina uudelleen: Pariisi. Kun säännöllisesti reissaa myös muualla ja näkee uusia paikkoja, on mukavaa palata kaupunkiin, jonka metrokartan tuntee. Yksi maailman suosituimmista matkailukohteista on paljon muutakin kuin turisteja ja Eiffel-torni.

Pariisi on pikkuisia kodikkaita korttelikinoja, unohtumattomia taidenäyttelyitä, nurkan takaa yllättävää katutaidetta, uusia ruokatrendejä ja viihtyisiä kahviloita, kiinnostavia keikkoja, läpi vuoden vilkkaita terasseja, piknikeille täydellisiä puistoja. Ja niin auringossa kuin sateellakin kaunis Canal Saint Martin.

Seuraava matka on varattu.

Canal Saint Martin

Canal Saint Martin

Keikkapaikka Point Éphémère

Brooklynilainen "now-age"-bändi Prince Rama

Prince Rama

Grand Pigalle Hotel

Room with a view

Parc Monceau

Canal Saint Martin

Canal Saint Martin

Jardin des Tuiliers

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Saako olla creme brulee – kevyttä mielihyvää?

Kun hyvän elämän ainesosat ovat suunnilleen kasassa, on aivan luonnollista kyseenalaistaa kaikki. Antti Hietalan käsikirjoituksessa ja ohjauksessa Tommi Korpelan esittämä Alpo epäilee todellisuuden olevan vain ovelaa manipulaatiota. Ja ehkä se onkin? Päätettäväksi siis jää, missä maailmassa tahtoo elää.

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää on virkistävä kokemus katsojalle. Näytelmän ensimmäinen puolisko herättää kysymyksiä: roolit vaihtuvat, samat tilanteet toistuvat uusilla tavoilla. Toinen puolisko vetää lankoja yhteen sekä avaa lisää päähenkilön mielensisäistä kaaosta. Filosofinen pohdinta olemassaolosta nostaa ajatukset tavallisen työpäivän päätteeksi ylemmälle tasolle.

Näytelmän kaikki elementit pelaavat kauniisti yhdessä: skandinaavisen minimalistinen lavastus, huolellisen keskiluokkainen puvustus, vaikuttava valo- ja äänisuunnittelu, teemakappaleeksi muodostuva Massive Attackin Paradise Circus. Korpelan ohella koko muukin näyttelijäkaarti eli Minna Haapkylä, Jussi Nikkilä, Jani Volanen, Pia Andersson tekevät loistavat suoritukset.

Kevyttä mielihyvää Q-teatterissa 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Pilkkujen papitar. Feministi. Pop- ja performanssitaiteilija. Muotisuunnittelija. Psykiatrisessa sairaalassa asuva punaperuukkinen nainen, joka jumaloi kurpitsoita.

Pohjoismaita kiertänyt Yayoi Kusaman retrospektiivinen In Infinity -näyttely siirtyi Tukholman Moderna Museetista Helsingin HAMiin. Kaupunginjohtajan avaamassa näyttelyssä kuhisi torstaina väkeä. Parhaimmillaan näyttely on kuitenkin niinä tavallisten arkipäivien rauhallisina tunteina, kun teosten sisään saa astua hiljaisuudessa aivan yksin.

Pilkkuja, värejä, kurpitsoita ja peilejä laajoina pintoina ja kokonaisina huoneina tarjoava näyttely on täydellinen sometus- ja selfie-kohde, mutta kannattaa myös tutustua mielenkiintoiseen naiseen teosten takana. Uran alkuvaiheen työt, valokuvat taiteilijasta, lehtileikkeet ja näyttelytekstit luovat kuvan luontoa rakastavasta, anarkistisesta naisesta, joka tavoittelee ikuisuutta äärettömiin ulottuvilla teoksillaan.

Vinkki: näyttelyssä voi nauttia myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen opiskelijoiden pienoisesityksistä to 13.10. klo 17–19, pe 14.10. klo 17–19 ja la 15.10. klo 12–14.

Yayoi Kusaman In Infinity Helsingin Taidemuseo HAMissa 7.10.2016–22.1.2017

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Ensin tunnustus: en tykkää räpistä (yritin). Mutta se ei tarkoita, etten voisi tykätä Paperi T:n sanoituksista. Musiikin kuuntelussa on kuitenkin vaikeaa olla huomioimatta itse räppäystä, joten odotin innostuneena artisti Henri Pulkkisen esikoisrunoteoksen julkaisua, jossa voi keskittyä pelkkään sanan voimaan.

"1000 tykkäystä ja yksikään niistä ei oo sulta

mitä jos elämäni rakkaus lähestyy mua inbox-viestillä

muista tarkistaa others-kansio"

Odotus palkittiin: Post-Alfa on oivallinen, kompakti ja helppo paketti, jolla on perinteistä runoutta selkeästi suurempi kohdeyleisö. Torstaina julkaistu teos myytiinkin saman tien loppuun. Toinen painos on tulossa jossain vaiheessa.

"mansplainaan sulle david foster wallacea

ja ihmettelen miksi nait mieluummin jonkun lenkkeilijän

eikö kukaan enää halua panna woody allenia"

Modernissa runokokoelmassa on runsaasti namedroppausta, sanaleikkejä ja hetkiä nykyajan viestintäteknologian äärellä. Tietenkin siinä on myös itseironiaa, joka myöntää namedroppailun halvan älykkyyden ja omien palkittujen (kaksi Emmaa mainittu) kykyjen rajallisuuden.

Teoksessa kuvataan ns. "post-alfa-miehen" olemusta – ilmeisesti sitä, millainen mies on Paperi-T. Vallalla on myös kolmekymppisangsti, joka syntyy pinnallisuudesta, muotoutuu negatiiviseksi uhoksi ja vaatii arvostamaan oikeita asioita sekä kertojan oikeaksi määrittelemiä kulttuurituotteita. Erittäin tyydyttävää siis.

Silti lopulta kyse on rakkaustarinasta, sen koko kaaresta. On epäuskoisesta alkuihastuksesta kehittyvä rakkaus, sitä seuraavat kiihkeät hetket, arki ja tulevaisuuden hahmottelu, sitten suhteen kariutuminen, sen muistelu ja uusi toivo. Kokonaisuus kulkee sujuvasti älykköuhosta tunnemaailman käsittelyyn ja antaa lopussa tunteen, että kaikki olennainen on sanottu.