Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Busterkeatonmaista tilannekomiikkaa, vaaleanpunaisia elefantteja Disney-henkeen, Bellevillen kolmosilta näyttävä naistrio, Tim Burton -tyylistä goottianimaatiota ja sarjakuvamaista poptaidetta. Olenko tosiaan oopperassa?

Berliiniläisen Komische Operin uusi Taikahuilu-tuotanto on tuotu täksi kevääksi Suomen Kansallisoopperaan. Konseptin on toteuttanut brittiläinen 1927-taiteilijaryhmä, joka yhdistää musiikin, animaation ja live-esiintymisen hämmästyttäväksi kokonaisuudeksi.

Uuden Taikahuilun perjantainen ensi-iltaesitys lumosi. Mozartin viimeiseksi kokonaiseksi työksi jäänyt teos vuodelta 1791 ammentaa nyt mykkäelokuvan kulta-ajasta ja leikkisästä animaatiosta. Puvustus on yhdistelmä viktoriaanista aikakautta ja 1920-lukua. Tamino ja Pamina, Papageno ja Papagena, Yön kuningatar sekä muut henkilöhahmot sulautuvat uskottavasti osaksi taustaseinän animointeja.

Alkuperäistarinan hieman monimutkaista ja sekavaa juonenkulkua on huomattavasti helpompi seurata visualisointien ansiosta. Koko perheen oopperaan myös sopii, että laulukohtaukset esitetään suomen kielellä. Kaikki puheosuudet sen sijaan on korvattu mykkäelokuvamaisilla tekstityksillä.

Kaksiosaisen oopperan upein kohtaus on se odotettu hetki jälkimmäisessä näytöksessä, kun Yön kuningatar laulaen vaatii kostoa tyttäreltään. Kuuluisan, selkäpiitä myöten juoksevan aarian rinnalla värinää aiheuttavat samaan aikaan Paminan ympärillä vilisevät pienet inhat hämähäkit.

Taikahuilu Suomen Kansallisoopperassa, 10 esitystä 26.2.–30.4.2016

Kuvat: Suomen Kansallisooppera © 2016 Heikki Tuuli

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Olen enemmän koiraihminen kuin kissaihminen, mutta ihailen kissoja. Ihailen, ja vähän pelkäänkin, niiden arvaamattomuutta, jonkinlaista näkymätöntä sidettä luontoon sekä mystiikkaa, joka niiden ympärillä leijuu tai jota ehkä ylläpidetään tarkoituksellakin. 

Japanilaisen Takashi Hiraiden pieni ja kaunis romaani Kissavieras kertoo Tokiossa asuvasta kirjailijapariskunnasta. Kolmikymppinen, työhönsä uppoutunut pari saa uuden tuulahduksen arkeensa, kun naapurin siro ja arka kissa Chibi alkaa tehdä vierailuja heidän luokseen. Chibi on yhtä aikaa tuttu ja tuntematon: se ottaa pariskunnan tarjoamat suosionosoitukset vastaan mutta säilyttää etäisyytensä - se ei anna koskea itseensä eikä osoita kiintymystä.

Kissavieras on ollut bestselleri jo Ranskassa, Briteissä ja Jenkeissä. Kustantamo S&S on julkaissut siitä nyt japanologi-tietokirjailija-kääntäjä Raisa Porrasmaan suomennoksen. Vierailin tällä viikolla Fredrikinkadun sympaattisen Nide-kirjakaupan Kissavieras-illassa, jossa Raisa kertoi työstään ja suhteestaan Japaniin sekä valotti käännösromaanin taustoja. Romaani on osa Raisan visiota tuoda japanilaista nykykirjallisuutta paremmin suomalaisten tietoisuuteen ja ulottuville.

Tutustuttuani Raisaan ja testiluettuani vajaa vuosi sitten hänen edellisen suomennoksensa, Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaapääsin viime syksynä koelukemaan ja kommentoimaan tätä kissasta kertovaa kirjaa, jonka kirjoittajasta en tiennyt yhtään mitään. Raisan mukaan Hiraide ei ole erityisen tunnettu edes kotimaassaan, ainakaan kirjailijana; hänen runonsa tunnetaan hieman paremmin.

Kissavieras oli siinä mielessä haastavampi käännöstyö kuin Raisan aiemmin kääntämät kaksi Murakami-kirjaa, että teoksen kieli on hyvin poeettista ja siinä on mukana runsaasti Japaniin sidottuja kulttuurisia elementtejä kuten paikallista arkkitehtuuria ja luontokuvastoa. Näin kääntäjä on itse tehnyt päätöksiä, missä kohdin alkuperäissanaa on järkevää käyttää (esim. futon, tatami) ja missä kohdin on selkeämpää käyttää vain yleiskielistä suomalaista sanaa, kun vastaavaa termiä ei suomen kielessä tunneta.

Raisa on on käännösprosessissaan tutkinut myös Kissavieraan muunkielisiä käännöksiä sekä käynyt keskustelua kirjailijan itsensä kanssa. Hiraide on paljastanut, että kaikki kirjan tapahtumat, päivämääriä myöten, ovat tosia. Kirjailija itse asuu yhä Tokiossa vaimonsa ja kissansa kanssa.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Tämän viikonlopun drinkkivinkki on makea, mausteinen ja marjainen sekoitus, josta löytyy runsaasti makuvivahteita.

Riippuen, kuinka selvästi tahdot sherryn erottuvan ja kuinka makeaa juomaa haet, voit säätää sherryn ja sokeriliemen määrää. (Sokerille persona laitoin itse tietenkin molempia täydet 2 senttilitraa.)

Marjainen Gin & sherry

1 annos

3 cl giniä
1-2 cl sherryä
2 cl sitruunamehua
1-2 cl sokerilientä (simple syrup)
2 cl marjamehua (tässä God Morgonin mansikka-omena-mustaviinimarjatäysmehu)
Jäitä
Rosmariinin oksa

Mittaa gini, sherry, sitruunamehu, sokeriliemi ja mehu shakeriin. Lisää mukaan jäitä ja ravista juoma kylmäksi. Kaada jäillä täytettyyn lasiin ja koristele rosmariinin oksalla.

Suloista viikonloppua!

 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Näkymä Mori Art Museumista

Meiji Dorin lifestyle-liikkeitä

Shiseido Gallery

Advertising Museum Tokyo

Shibuya

Invader Naka-Megurossa

Beatlesin sanoja Naka-Megurossa

Jedi Shinjukussa

New York Bar, Park Hyatt Tokyo

Japani-sarjani etenee mitä ilmeisimmin hyvin, hyvin hitaasti. Hakonen ja Fujin jälkeen vuorossa oli Tokio. Vierailin kaupungissa toista kertaa ja saatoin vain uudelleen todeta, etten saa siitä lainkaan kiinni, se vain leviää joka suuntaan.

Ohessa silti muutama vinkki:

1. taidepäivä Roppongissa

Mori Art Museum Roppongi Hillsin Mori Towerin 52. ja 53. kerroksessa tarjoaa mielenkiintoisia kansainvälisiä nykytaidenäyttelyitä ja vaikuttavan näköalan yli kaupungin (lisäksi museolla on katolla sään mukaan auki oleva näköalatasanne). Muotoilun eri genrejä ja ilmentymiä esittelevä  21_21 Design Sight on perustettu puiston keskelle Andō Tadaon suunnittelemaan kauniiseen, maan alle laskeutuvaan betonirakennukseen. Valtavan kokoisen National Art Center Tokyon sisätilojen aula puolestaan on arkkitehtuurisesti vaikuttava. Taidekierroksen yhteydessä voi pistäytyä syömässä Kill Bill -elokuvan taistelukohtauksen miljöötä inspiroineessa ravintola Gonpachissa.

2. Naka-Meguron korttelit

Naka-Meguron alueelta löytyy viihtyisiä ravintoloita (esim. moderni ranskalaishenkinen Taste & Sense), tyylikkäitä parturi-kampaamoita, pieniä putiikkeja, katutaidetta ja kirsikkapuiden reunustama kanava.

3. Meiji Dorin lifestyle-kaupat

Shibuyan ja Harajukun välillä kulkee kauppakatu Meiji Dori, jonka varrelta löytyy viihtyisiä, laatukahvia tarjoilevia konseptiliikkeitä, esim. Niko and... sekä kapea kolmikerroksinen The Townhouse.

4. Lounas tai dinneri MEREN LAHDELLA

Kun ottaa monorailin Tennozu-saarelle, pääsee Tokion lahden satamamaisemiin. T.Y. Harbor Brewery -ravintola tarjoaa ruoan kanssa oman panimon olutta sekä olutcocktaileja. Päiväsaikaan voi ostaa leivoksia viereisestä Breadworks -leipomokahvilasta.

5. oma Lost In Translation -hetki

Olkoon turistijuttu, mutta silti. Drinkit Park Hyatt Tokyon New York Barissa, jazz-bändi ja taustalla öinen Tokio. 

6. Karaoke

Paras iltaohjelma Tokiossa: vuokraa huone karaokehotellista, mielellään free-drinks-diilillä, ja laula. Varaudu, että saatat joutua pidentämään useamman kerran huoneen vuokra-aikaa, kun ilta vierähtää odottamattoman nopeasti.

7. Sattumalta löydetyt parhaat baarit

Edellisellä Tokio-reissulla päädyin kaverini kanssa kellarikerroksessa sijaitsevaan tummaan, puupaneloituun baariin, jossa ei ollut lisäksemme muita asiakkaita kuin kaunis iäkäs pariskunta. Kysyttyään meiltä luvan, vanha mies alkoi soittaa pianolla klassisen musiikin kappaleita ja nainen seisoi vieressä ja lauloi. Esityksen päätteeksi pariskunta lahjoitti meille pussin vihreällä teellä maustettuja pikkuleipiä. Tällä kertaa paras baari löytyi Shibuyasta, junaraiteiden betonijalasta. Kadulle aukeavan pikkuisen paikan nimi oli 4, ja nimensä mukaisesti siellä oli neljä pientä pöytää sekä baaritiski. Tunnelmaa toivat baarimikon vinyylit ja yläpuolella jyrisevät junat.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

"Aika pysähtyi. Ei voinut miettiä eteen- eikä taaksepäin. Joku piirsi paksun valkoisen viivan ajatuksiemme ympäri, ja ajatukset pysähtyivät, ja me jäimme niihin jumiin."

Selja Ahavan toinen romaani oli yksi viime syksyn Finlandia-palkintoehdokkaista. Ja olisi ainakin minun puolestani voinut vaikka voittaa. Upea ja yllättävä Taivaalta tippuvat asiat kertoo järjettömistä sattumista ja ihmisistä, jotka etsivät niille selitystä.

Kirjan koko ensimmäinen puolisko on mielettömän hieno. Kertojana on äitinsä menettänyt pieni tyttö, Saara, joka kuvaa perhettään kohdannutta suurta surua omalla lapsenomaisella tyylillään ja muistelee ahkerasti, millainen äiti oli, jotta ei unohtaisi tätä. Teksti on surullinen, nokkela ja hellyttävä. Mukana Saaran ajatuksissa pyörii perheen sunnuntaisista TV-hetkistä tuttu Hercule Poirot, jonka tyttö toivoisi ratkaisevan arvoituksen, kertovan, miksi kaikki tapahtui ja summaavan asiat yhteen. Todellisessa maailmassa kun kukaan ei tarjoa tyydyttäviä vastauksia.

Kirjan jälkimmäisesssä puoliskossa siirrytään seuraamaan tarinaa myös muiden henkilöiden kohtaloiden kautta. Alkuosan ollessa niin loistava, ei loppupuolisko pääse aivan samalle tasolle, mutta jatkaa saman teeman ympärillä, kun ihmiset yrittävät ymmärtää, miksi tapahtui se, minkä ei olisi pitänyt tapahtua. Jos Poirot ei pysty lopuksi vetämään lankoja yhteen, niin sitä voi yrittää ihan itse.

Share