Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Tom Malmquistin romaanin Joka hetki olemme yhä elossa (S&S, 2017) lähtökohta on niin surullinen, etten ehkä olisi uskaltanut tarttua siihen, ellen olisi kuullut kirjasta niin paljon hyvää sekä Sivumennen-podcastin että Hesarin artikkelin kautta.

Tositapahtumiin perustuva kirja kertoo ruotsalaisen runoilijan kokemasta menetyksestä armottoman suorasukaisesti. Malmquistin avovaimo Karin oli viimeisillään raskaana sairastuessaan akuuttiin myelooiseen leukemiaan. Tytär Livia syntyi keisarinleikkauksella eikä Karin enää koskaan herännyt nukutuksesta.

Sitä ennen Malmquist ehti ravata viikon päivät sairaalan käytäviä edestakaisin tehovalvontaosastolta vastasyntyneiden osastolle ja takaisin katsomassa vuoroin molempia perheenjäseniään. Näistä tapahtumista ja sen jälkeisestä surutyöstä syntyi miehen esikoisromaani.

Malmquistin runoilijataustasta ja kirjan kauniin runollisesta nimestä huolimatta teos on kirjoitettu äärimmäisen arkisesti. Malmquist ei missään vaiheessa edes yritä kuvailla, miltä hänestä tuntuu vaan luottaa tosiasioiden voimaan. Valinta on tehokas. Tarina on niin aito ja pelkistetty, että sitä on mahdoton lukea kuivin silmin.

Sairaalaosuuden jälkeen siirrytään kotiin, jonne Tomin ja Karinin sijaan asettuvat nyt Tom ja Livia. Koska Malmquistin isyyttä ei ole ehditty vahvistaa ennen lapsen äidin kuolemaa, Malmquist saa taistella lähes kafkamaista byrokratiaa vastaan virallistaakseen isyytensä. Sopeutuessaan uuteen elämäänsä Malmquist käy myös muistojaan läpi. Lukijalle avataan paloja pariskunnan historiasta, ensitapaamisesta, Karinista ja tämän taustasta.

Surullinen tarina etenee kohti toivoa. Loppupuolella käännetään katse uuteen elämään ja kasvavaan pieneen tyttäreen. Malmquist on oppinut kokemuksensa kautta arvostamaan nykyhetkeä, sitä, mitä silmien edessä on juuri nyt, ja toivottavasti tartuttaa opin myös lukijaan.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Osallistuin pari viikkoa sitten Happy Joen siideritastingiin brändin uuden Old Country -siiderin lanseerauksen mainingeissa. Kotiinviemisinä tuli tietenkin siidereitä, ja samalla keksin, että olisi kiinnostava kokeilla, miten siideriä voisi käyttää cocktailien ainesosana.

Kutsuin siis seuraksi pari muuta maistajaa ja pistin kotilabran pystyyn. Kokeilussa syntyi kolme erilaista cocktailia, kaikki erinomaisia ja makumaailmaltaan niin erilaisia, etten pysty näitä paremmuusjärjestykseen laittamaan. Valitse makusi mukaan oma suosikkisi alla olevista resepteistä!

1. Mausteinen siideri-rommisour

(1 annos)

3 cl rommia (tässä Plantation Barbados Grand Reserve)
1 cl vaahterasiirappia
2 cl sitruunamehua
Happy Joe Old Country -siideriä
Jäitä
Rosmariinin oksa

Mittaa rommi, siirappi ja sitruunamehu shakeriin, ravista jäiden kanssa kylmäksi ja kaada jäillä tai isolla jääpalalla täytettyyn grogilasiin. Kaada päälle siideriä ja pyöräytä juomaa pitkällä lusikalla varovasti hiukan, jotta rommin makua nousee myös pinnalle. Koristele rosmariinin oksalla.

2. Kevyt ja raikas alkumalja

(1 annos)

2 cl giniä (tässä The Botanist Islay Dry Gin)
2 cl Cointreauta 
2 cl inkiväärimehua
Happy Joe Cloudy Apple -siideriä
Jäitä
Appelsiinin viipale

Mittaa gini, Cointreau ja inkiväärimehu shakeriin, ravista jäiden kanssa kylmäksi ja kaada pieneen laakeaan cocktaillasiin. Kaada päälle vielä vähän siideriä. Koristele appelsiinin viipaleella.

3. Hedelmäinen kesädrinkki

(1 annos)

3 cl giniä (tässä The Botanist Islay Dry Gin)
3 cl karpalomehua
3 cl itsepuristettua appelsiinimehua
Happy Joe Organic -siideriä
Jäitä
Omenan viipale

Mittaa gini ja mehut shakeriin, ravista jäiden kanssa kylmäksi ja kaada jäillä täytettyyn lasiin. Täytä lasi loppuun siiderillä ja koristele omenan viipaleella.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Hito Steyerl: Factory of the Sun (2015), videoinstallaatio

Anna Uddenberg: Savage #5 (2016), veistos

Andrey Bogush: Proposal for image placement (stretched, curtain) (2017), installaatio

Charles Richardson: Headbone (2015), video

Tuomas A. Laitinen: Receptor (2017), videoinstallaatio

Kansainvälisen nykytaiteen suurnäyttely ARS täräyttää ovensa auki tänä perjantaina. Edellisestä kerrasta on huomaamatta ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Kotimainen näyttelykonsepti tarjoaa taas mittavan kattauksen tuoretta länsimaista nykytaidetta. Tapahtumapaikkana on viimeisimpien kertojen tapaan Kiasma, joka on kokonaisuudessaan valjastettu ARSin käyttöön.

ARS17:n teemana on digitaalinen murros (kas kun ei "digitalisaatio"), ja sitä kautta luvassa on erityisen paljon videotaidetta. Moninaisten videoiden ja videoinstallaatioiden lisäksi joukkoon mahtuu silti muunkilaisia installaatioita ja veistoksia. Aiheiden ja toteutusten puolesta skaala on laaja, ja voi varmaan olettaa, että jokaiselle löytyy jotakin, joka kiinnostaa. Myös kotimainen taide on hyvin edustettuna.

Yksi mieleenpainuvimmista teoksista on brittiläisen Ed Atkinsin valtavassa koossa esitettävä, elokuvien ja mainoksien efektejä lainaava HD-video Ribbons (2014), joka jakautuu kolmeen eri huoneeseen ja vie näin lähes yksinään museon neljännen kerroksen. Herkempää taiteellista linjaa edustaa suomalaisen Tuomas A. Laitisen läpikuultaville kankaille heijastettu videoinstallaatio Receptor (2017). Kaikista näyttelyn teoksista saa helposti lisätietoja netistä löytyvän ARS17-oppaan kautta.

Huhtikuun puolessa välissä näyttelyyn saadaan vielä uutta houkuttelevaa sisältöä. Hollywood-näyttelijänä ja mm. uutena Indiana Jonesina tunnettu Shia LaBeouf vaikuttaa nykyisin taiteilijakollektiivissa LaBeouf, Rönkkö & Turner. Kolmikon teos #ALONETOGETHER (2017) avautuu Kiasman kolmannessa kerroksessa 12.4., kun taiteilijakolmikko muuttaa kuukaudeksi Lappiin kukin omaan syrjäiseen mökkiinsä ja pitää yhteyttä toisiinsa ja ulkomaailmaan ainoastaan videoyhteyden kautta. Yleisö voi seurata taiteilijoita ja puhua näille livestriimauksen kautta Kiasmaan rakennetussa pikku mökissä.

Fyysisen näyttelyn lisäksi ARS17 löytyy teemansa mukaisesti myös verkosta ARS17+-sivustolta. Verkkoteosten joukosta löytyy mm. suomalaisen taiteilijaduon Pink Twinsin eli veljesten Juha ja Vesa Vehviläisen teos Infinity (2017), jossa kuka vain voi miksata duon tuottamasta elektronisesta musiikista ja äänitaiteesta uudenlaisia äänimaisemia.  

ARS17 Kiasmassa 31.3.2017–14.1.2018

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

"Olette kadotettua sukupolvea kaikki." Gertrude Steinin lausahdus Ernest Hemingwaylle päätyi alkusitaatiksi jälkimmäisen kirjailijan nuoruudenromaaniin Ja aurinko nousee. Teos kertoo elämäniloisesti ensimmäisen maailmansodan kokeneesta kaksi-kolmikymppisten sukupolvesta, jolla elämän tarkoitus on hakusessa ja trendinä vallitsee hyväntuulinen päämäärättömyys.

Alkuteos The Sun Also Rises julkaistiin vuonna 1926, ja ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1954. Tarina alkaa Pariisista. Amerikkalainen lehtimies Jake tekee töitä ja kaljoittelee kaveriensa kanssa. Mukana baareissa viilettää vauhdikas nainen Brett, jolla on useampiakin ihailijoita. Jaken ja Bretin suhdetta määrittää kuitenkin Jaken ikävä sotavamma.

Kesälomaksi ystäväporukka päättää järjestää reissun Espanjaan. Jake suuntaa ensin ystävänsä kanssa kalaretkelle Baskimaahan, jossa miehet kalastavat taimenia viinin voimalla. Siitä matka jatkuu Pamplonaan, jonne koko ystäväporukka kokoontuu katsomaan härkätaisteluita ja ennen kaikkea nauttimaan viikon pituisesta fiestasta.

Hemingwayn eläväinen kuvaus nappaa lukijan mukaan paikan päälle kokemaan yhdessä viikon pituisen rankan festivaalin. Yöunille ei jää paljoakaan tilaa, kun aika jakautuu terasseilla istuskeluun, härkätaisteluiden seuraamiseen, Fundadorin juomiseen ja kapakoissa juhlimiseen. Oman mausteensa tarinaan tuovat henkilöiden väliset kemiat.

Tämän kirjan lukeminen oli osa #hyllynlämmittäjä-kirjahaastetta.

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Monumentaalisiin mittoihin kasvanut burgerivillitys takaa nykyisin, että noin joka toisen kahvilan ja ravintolan ruokalistalla on streetfoodin nimissä tarjolla burgeri tai parikin. Tämä ei silti automaattisesti tarkoita, että Helsinki olisi täynnä laatupaikkoja, joissa maukas, sisältä punertavaksi jätetty pihvi tarjoiltaisiin ihanasti höttöisen briossisämpylän välissä. Ja jossa rinnalla tarjoiltavat maalaisranskalaiset saisi mukavan rapsakoina.

Valikoimaa ei listalle kaipaa loputtomasti, kunhan paikka osaa tehdä perusburgeriannoksen yllämainituin vaatimuksin. Ja juuri sellainen paikka on Bites Vallila, oma suosikkiburgeripaikkani juuri nyt. Vajaa vuosi sitten avannut pieni ravintola sijaitsee keskellä Vallilan teollisuus- ja toimistokortteleita täydellisen mitäänsanomattomassa vanhassa toimistorakennuksessa, josta ei ensisilmäyksellä arvaisi löytävänsä luksusburgeripaikkaa. Kolkko rappukäytävä hämmentää, mutta kun sinnikkäästi jatkaa oikealle kääntyvää käytävää, päätyy oikeaan paikkaan.

Sisältä Bites on näyttää minimalistiselta, nykytyylin mukaan valkoisilla kaakeleilla sekä vaalealla puulla kohennetulta lounasruokalalta. Alkuviikosta Bites toimiikin juuri lounaspaikkana, mutta loppuviikosta se on auki iltaan asti. Burgereita on muutamia eri vaihtoehtoja, ja kasvisvaihtoehtokin löytyy. Lisäksi listan ulkopuoliset "spessu"-burgerit vaihtuvat säännöllisesti. Annokset ojennetaan rennosti puisilla tarjottimilla. Kylkeen saa viinejä, ja tarjolla on myös hyvä valikoima erikoisoluita.

Bites Vallila, Nokiantie 2–4, auki ti–ke 11–15, to–pe 11–22, la 12–22. Bites Vallilan burgereita saa tilattua myös kotiin Woltin ja Foodoran kautta.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Casey Affleckin tähdittämässä vahvan psykologisessa draamassa valtava suru tulvii hiljakseltaan yli äyräiden. Affleckin esittämä, Bostonissa asuva Lee on elämästään eristäytynyt huoltomies, jonka nykyisyyttä painaa tragedia menneisyydestä. 

Ikävän uutisen seurauksena Lee joutuu palaamaan kotiseudulleen, meren äärellä sijaitsevaan Manchesterin pikkukaupunkiin Massachusettsissa. Tätä kautta ja takautumia käyttäen katsojalle aletaan hiljalleen keriä auki tapahtumaa, josta Lee yksinäisellä ja askeettisella elämällään itseään rankaisee.

Kenneth Lonerganin kirjoittama ja ohjaama arkinen elokuva on miesten sukutarina. Merkittävimmässä naisroolissa siinä esiintyy Michelle Williams. Manchester by the Sea voitti Oscarin sekä alkuperäisestä käsikirjoituksesta että miespääosasta ja se onkin täysi viiden tähden leffa, ei yhtään vähempää (vaikkei Casey Affleckista enää pitäisikään viime aikojen uutisointien vuoksi).

Share

Pages