Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Ranskalaisen Laurent Binet'n romaani Kuka murhasi Roland Barthesin? (Gummerus, 2017) onnistuu totaalisesti hämmentämään konseptillaan. Myönnän, että kiinnostuin kirjasta yksinkertaisesti sen suomennokseen laitetun otsikon perusteella – käytinhän Roland Barthesin luomaa merkityksen analysoinnin metodia, perusjakoa merkitsijöihin ja merkittyihin, aikoinaan hyväksi omassa gradussanikin.

Binet'n kirja kertoo kuuluisasta kirjallisuudentutkijasta tai oikeastaan tämän tapaturmaisesta kuolemasta talvella 1980 Pariisissa ja sen jälkeisistä kuvitteellisista tapahtumista. Barthes oli juuri lounastanut presidentin vaaleihin valmistautuvan François Mitterrandin kanssa, kun hän jäi pesulan pakettiauton alle ja menehtyi myöhemmin sairaalassa. Tästä Binet on kehitellyt vauhdikkaan ja koomisen murhamysteerin, joka sisältää seksiä ja väkivaltaa, roistoja ja salaperäisiä naisia, vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia ja yhden valtavan räjähdyksenkin.

Samanaikaisesti James Bond -henkisessä tarinassa on kuitenkin hyvinkin pitkiä kohtauksia, joissa uppoudutaan kielitieteeseen ja siteerataan antaumuksella tunnettuja tutkijoita ja kirjailijoita. Moninaisessa henkilökavalkadissa vilisee sellaisia tunnettuja filosofeja kuin mm. Jacques DerridaMichel Foucault, Julia Kristeva ja Philippe Sollers sekä liuta ranskalaisia poliitikkoja. Taustahenkilöinä nähdään lisäksi esimerkiksi Jean-Paul Sartre ja Françoise Sagan Café de Floren pöydän ääressä ja tavataan Umberto Eco Bolognan rautatieasemalla.

Kirjan päähenkilöinä salaliittoja ja murhia ratkovat komisario Bayard ja tämän oikeaksi kädekseen nappaama nuori yliopistotutkija Simon Herzog, jolla on ilmiömäinen taito lukea hienovaraisia merkkejä mutta myös uskomaton kyky olla huomaamatta olennaisia yksityiskohtia ympäristössään. Miesten tehtävänä on selvittää, onko olemassa salaperäistä kielen seitsemättä funktiota, josta kukaan ei ole koskaan aiemmin kuullut ja jolla voisi olla voimakkaita vaikutuksia maailman valtasuhteisiin.

Luen harvemmin näin viihteellistä kirjallisuutta, mikä herättikin kysymyksen, millaiselle kohderyhmälle kirja mahtaa olla tarkoitettu. Sellaiselle, joka rakastaa yhtä aikaa kieliteorioita, ranskalaisia intellektuelleja ja nopeita toimintakohtauksia – ja kaikkea tätä parodioituna? Vain ranskalainen voi kirjoittaa tällaisen kirjan.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kevät etenee harvinaisen hitaasti eikä nyt vapun jälkeenkään puissa juuri näy edes silmuja. Jos toivot jo kärsimättömästi luonnon puhkeavan kukkaan, suuntaa odotellessa Janne Mikael Rehmosen Born on the 3rd of June PART III -näyttelyyn. 

Rehnonen oli alunperin suunnittelemassa itselleen ruusuaiheista tatuointia ja etsi siihen malleja. Sitä kautta hän innostui maalaamaan kukkia vanhojen kukka-asetelmamaalausten pohjalta. Esillä olevista teoksista osa on maalattu myös taiteilijan omista valokuvista.

Näyttely on avoinna 9.5. saakka Creat Space -galleriassa, Albertinkatu 12, joka päivä klo 12–18.

Lisää kukkia:

Kukkameren keskellä – Pentikin näyttely Taidehallissa

Monet'n puutarhassa Ranskassa 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kobe, kaupunki vuorten ja meren välissä, ja viimeinen varsinainen kohteemme Japanin junakierroksella. Tiesin kaupungista etukäteen vain sen, että Haruki Murakami vietti näillä seuduin nuoruusvuotensa ja sen, että kaupunki koki suuren maanjäristyksen vuonna 1995. Miellyin paikkaan saman tien. Kompakti, reilun 1,5 miljoonan ihmisen viihtyisä kaupunki tarjoaa sopivasti tekemistä, mutta päätimme ottaa näin loppumatkasta mahdollisimman iisisti.

Yhtenä aamuna tilasimme aamiaiskärryt suoraan 30. kerroksen hotellihuoneeseemme ja katselimme kaupunkia yläilmoista. Toisena aamuna teimme luontokävelyn läheiselle vesiputoukselle ja söimme eväitä. Yhtenä päivänä kuljeskelimme kodikkaassa eurooppalaistyylisessä Kitanon kaupunginosassa, nappasimme iltapäiväcocktailit vanhassa american barissa ja menimme leffaan. Toisena päivänä nousimme kaapelihissillä ylös vuorenrinteelle ja myöhemmin istuskelimme alhaalla sataman ravintoloissa ja katselimme auringonlaskua.

Japani-sarja päättyy tältä erää tähän. Kunnes palaan taas uudestaan nousevan auringon ihmeelliseen maahan.

 

LUE AIEMMAT JAPANI-JUTUT:

Junalla Japanissa: pyöräretki taidesaarella

Junalla Japanissa: Kioto, Nara ja Hiroshima

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Viestintä- ja markkinointiala on muuttunut huimasti muutamassa vuodessa. Se median murros, josta jo melkein 10 vuotta sitten vauhkottiin, on nykyään täyttä totta, elämme sen keskellä. Sisällöntuotanto on jakautunut mediataloista yrityksille ja yksityishenkilöille – bloggaajille, tubettajille, instagrammaajille, podcastaajille. Tutkimusten mukaan mielipidevaikuttajilla on valtaa, ja vaikuttajamarkkinointi onkin nyt suunnilleen yhtä kuuma sana kuin sisältömarkkinointi vielä vähän aikaa sitten.

Juuri ennen vappua pärähtää. Viikon päästä perjantaina 28.4. yritykset ja bloggaajat kohtaavat toisensa Jätkäsaaressa, kun Clarion Hotel Helsinki täyttyy markkinoijista, viestijöistä ja sisällöntuottajista. Luvassa on kansainvälisten alan ammattilaisten inspiroivia puheenvuoroja vaikuttajamarkkinoinnin trendeistä ja tulevaisuuden näkymistä, sisällöntuotannosta ja tarinankerronnasta. Näiden lisäksi erilaisista rinnakkaisohjelmista on voinut jo etukäteen valita itseään kiinnostavimmat palat. Luonnollisesti ohjelmassa on myös verkostoitumista, niin pitkin päivää kuin iltabileissä (järjestäjät suosittelevatkin varaamaan oman hotellihuoneen paikan päältä Clarionista).

Tähän kevään odotetuimpaan ammattitapahtumaan valittiin mukaan yhteensä 250 "content gurua" ja minulla on onni olla yksi heistä. Lupaan raportoida tapahtumista heti paikan päältä sekä Twitterissä että Instagram Storiesissa (@pikkuseikkoja), jotain myös Facebookissa.

Tsekkaa:

>> koko festariohjelma

>> lista tapahtumaan osallistuvista content guruista

Vähän jo jännittää. Olisi kiva törmätä esimerkiksi muihin Lily-bloggaajiin, jos teitä on paikan päällä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Vaikutuin Japanin matkallamme syvästi jo Hakonen ulkoilmamuseosta, mutta toinen upea taidekokemus ja oma suosikkijuttuni koko reissulla oli Naoshiman taidesaari. Saari osa kahden taidetta tukevan organisaation 80–90-lukujen taitteessa perustettua projektia, jossa on mukana myös viereinen Teshiman saari. Tulimme Hiroshimasta päin luotijunalla, jonka matkan varrella vaihdoimme hitaaseen paikallisjunaan, ja saavuimme sillä rannikolle pienellä Unon asemalle. Nukuimme pikkukylässä perinteisessä ryokan-majatalossa, ja aamulla hyppäsimme lauttaan ja vietimme päivän Naoshimassa.

Saapuessamme Unoon taifuuni yllätti suoraan päällämme kastellen kaikki matkatavaramme, ja iltakymmenestä jatkuen koko yön satoi kuin saavista. Olin varma, että joutuisimme perumaan koko saariretken, mutta aamulla sade taukosi ja Naoshimassa oli pilvistä mutta lämmintä ja siten mukavaa liikkua. Saarta voi kiertää bussiyhteydellä museosta toiseen, mutta kaikkein paras tapa on vuokrata pyörä satamasta ja kierrellä saarta omatoimisesti. Japanilaiset turistit tuntuivat käyttävän lähinnä sähköpyöriä, ja saimmekin suurta kunnioitusta ja hilpeyttä osaksemme, kun reippaasti poljimme vaihteettomilla pyörillämme ylös jyrkempiäkin ylämäkiä.

Saaren upeaa kulttuuriantia ovat arkkitehti Tadao Andōn suunnittelemat minimalistiset mutta kekseliään kokemukselliset betoniset taidemuseot (Benesse House, Chichu Art Museum ja Lee Ufan Museum), perinteisiin vanhoihin puurakennuksiin luodut Art House Project -teokset sekä ulkoilmaveistokset. Saarelta löytyy esimerkiksi Yayoi Kusaman, Bruce NaumaninNiki de Saint Phallen ja Andy Warholin töitä.

Chichu-museossa pääsee myös ihailemaan Claude Monet'n lummemaalauksia (Pariisin Musée de l'Orangerien tapaan) luonnonvalossa lattiasta kattoon valkoisessa huoneessa. Yksi mieleen painuva teos samaisessa paikassa on myös auditorioksi rakennetun huoneen täyttävä Walter De Marian installaatio Time/Timeless/No Time (2004). Varaudu jättämään kengät narikkaan, kun kuljet museon tiloissa.

Lounaan voi taidekierroksella nauttia museoiden ravintoloissa, ja saarelta löytyy muitakin ruokapaikkoja ja ainakin pari boheemia kahvilaa ja baaria. Muumimukeista kahvia tarjoilevan Konichiwa-kahvilan menussa pahoiteltiin huvittavasti, ettei pyörällä liikkuville vieraille tarjota alkoholia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mennyt kylpemään mosaiikkeja ja Las Vegas -tunnelmaa yhdistelevään, iloisen näköiseen Naoshima Bath -kylpylään. Sadeviitoillekin saatiin loppupäivästä käyttöä, kun vesi alkoi taas ryöpytä täydellä voimalla ja kiisimme sateessa pyörillämme takaisin satamaan.

 

LUE LISÄÄ:

Junalla Japanissa: Kioto, Nara ja Hiroshima

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Japani-sarja jatkuu, pitkän tauon jälkeen. Päätin viedä vielä pikavauhdilla päätökseen raportoinnin puolitoista vuotta sitten tehdystä reissusta.

Tokiosta suhautimme junalla Kiotoon, josta teimme päiväretken toiseenkin entiseen pääkaupunkiin, Naraan. Pienen kaupungin paras nähtävyys ovat erityisesti temppelien pihoilla ja puistoalueella ympäriinsä vapaasti käyskentelevät pyhät peurat. En malttanut olla ostamatta turisteille myytäviä, paperimaisia peurankeksejä saadakseni uusia ystäviä. Veijarit vaan olivat aika ovelia ja alkoivat pian näykkiä vaatteitani siinä toivossa, että pudottaisin koko suuren keksipinon maahan.

Peurojen lisäksi kävimme katsomassa Tōdai-ji-temppelialuetta ja siellä maailman suurimmassa puurakennuksessa majailevaa noin 16-metristä Buddha-patsasta sekä söimme ravintolaksi tunnistamassamme autenttisessa paikallisessa parasta tofua, mitä ikinä olen maistanut. Koska ei voi tietää, milloin eteen sattuu uudelleen mitään vastaavaa, oli tilattava sitä samantien toinenkin kipollinen.

Kiotossa kävin nyt toista kertaa, ja toistamiseen tuli katsottua myös Kultainen paviljonki (Kinkaku-ji) ja kivistä tehty zen-puutarha (Ryōan-jin-temppelissä). Ensimmäisen kohdalla uusintakäynti oli sen arvoinen, mutta jälkimmäisessä kivien zeniläisyys ei edelleenkään itselleni auennut. Sen sijaan nautin käynnistä Arashiyaman bambumetsikössä, jonka vihreissä varjoissa oli rauhoittavaa kävellä väenpaljoudesta huolimatta. Keskustassa Kioton charmia luovat erityisesti vanhat, perinteistä arkkitehtuuria edustavat puutalokorttelit.

Yleisesti en Kiotoa juuri fanita vaikka niin monelle se tuntuu olevan "The Place" Japanissa. Sellaiselle, joka ei jaksa loputtomiin koluta vanhoja temppeleitä, kaupunki näyttäytyy suoraan sanoen vähän tylsänä. Suosittelen Japanin matkalla jättämään enemmän aikaa Tokiolle sekä käymään yhdessä suosikissani – Kobessa (siitä pian lisää).

Kiotosta matka jatkui luotijunalla Hiroshimaan. Käynti Peace Memorial Museumissa joenhaarojen ympäröimällä saarella oli pysäyttävä kokemus, kuten arvata saattaa. Visiitin jälkeen tuntui epätodelliselta kuljeskella tässä modernissa kaupungissa, joka jälleenrakennettiin kokonaan toisen maailmansodan jälkeen. Näyttävin muisto ydinpommista on rauhanmuistomerkiksi paikalleen jätetty Atomic Bomb Dome, joka on yksi harvoista räjähdyksestä pystyyn jääneistä rakennuksista/raunioista.

Kävelimme myös vallihautojen ympäröimään puistoon katsomaan Hiroshiman linnaa, ja nautimme keskustassa päivälliseksi okonomiyakia eli japanilaista munakasta, joka Hiroshimassa on tapana valmistaa kypsentämällä ainekset ensin erikseen ja lisäämällä mukaan myös nuudeleita. Yöksi emme kaupunkiin jääneet vaan jatkoimme sieltä jo illaksi takaisin pohjoisemmaksi.

LUE LISÄÄ:

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

Share

Pages