Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Lukijana seuraan tiukasti omaa makuani ja luen aika tarkalleen vain sellaisia kirjoja, joita huvittaa. Kenties tämä on syy siihen, etten ole päätynyt minkään kirjapiirin jäseneksi tai osallistunut suosittuihin Helmet-lukuhaasteisiin. 

Kirjapiireissä joutuisin todennäköisesti lukemaan ennakkoluulottomasti myös sellaisia kirjoja, joista en oikeasti olisi kovinkaan kiinnostunut. Kirjahaasteet taas määrittelisivät ehkä liian tiukasti, mitä saan milloinkin lukea tai ovat leikkimielisesti niin suurpiirteisiä, etten enää näkisi pointtia osallistua niihin.

Äskettäin kuulin kuitenkin kirjahaasteesta, joka kolahti samantien näinkin nirsoon ja ennakkoluuloiseen lukijaan. Parasta haasteessa on, ettei se ole liian laaja vaan jättää aikaa lukea spontaanisti muutakin kirjallisuutta sen lomassa. 

Kaiken kukkuraksi haaste lievittää huonoa omaa tuntoa kaikista niistä kiinnostavista kirjoista, joita on tullut innolla haalittua nurkkiin mutta jotka sittemmin ovat valitettavasti unohtuneet uusien kirjahankintojen vallattua huomion itselleen.

Sivumennen-blogin ja -kirjapodcastin Johanna Laitisen ja Jonna Tapanaisen julistamassa #hyllynlämmittäjä-kirjahaasteessa luetaan tämän vuoden aikana 12 lukematta jäänyttä kirjaa omasta kirjahyllystä. Haasteeseen osallistuminen tapahtuu julkaisemalla oma 12 kirjan haastepino sekä raportoimalla haasteen etenemisestä sosiaalisessa mediassa aihesanalla #hyllynlämmittäjä.

Kuvassa on oma haastepinoni, joka sisältää eniten jenkkikirjallisuutta, mutta mukaan mahtuu myös ranskalaista, brittiä, japanilaista, tsekkiläistä ja suomalaista. Naiskirjailijoita joukossa on vain kaksi, mutta ehkäpä olen ahminut naiskirjailijoiden teokset huomaamatta heti ne hankittua.

Oletko mukana haasteessa? Millainen on sinun haastepinosi?

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Immersiivisen teatterin synnystä on kohta 15 vuotta, mutta Suomessa sitä ei ihmeemmin ole näkynyt. Lajityypin tunnetuin esimerkki on sen pioneerina toimineen brittiläisen Punchdrunk-teatteriryhmän Sleep No More, Macbethiin perustuva ja film noir -henkiseksi muokattu esitys, joka on Lontoosta sittemmin siirtynyt niin New Yorkiin kuin Shanghaihin.

Viimeistään nyt immersiivisen teatterin konsepti on kuitenkin virallisesti saapunut Suomeenkin, sillä Teatteri Vapaa vyöhyke kutsuu katsojan katsomisen lisäksi myös kokemaan uuden näytelmänsä 13. tunti. Olet siis aivan keskellä tapahtumia, tai niin sivussa kuin tahdot. Voit kulkea huoneesta toiseen, koskettaa lavasteita, ja pysähtyä katsomaan juuri itseäsi kiinnostavaa kohtausta. 

Saatat päästä myös mukaan kohtaukseen – jos uskallat lähteä. Itse enimmäkseen katselin, mutta silti päädyin myös aivan huomaamatta pelaamaan arpapeliä näyttelijöiden kanssa, ja myöhemmin eräs henkilöhahmo alkoi kuiskia korvaani rooliinsa liittyvää tarinaa. Toisaalta voit myös kokea olevasi täydellisen näkymätön, sillä näyttelijät kulkevat ohitse hipoen kuin olisit ilmaa, ja koko kahden tunnin teatteriesityksen ajan puhuminen on kielletty ja omat ja kanssayleisösi ilmeet peittyvät esityksen alussa kasvoille puettujen naamioiden taa.

13. tunti yhdistää satujen maailman aikuisten haluihin. Sen esiintyjät ovat helsinkiläisiä freelance-taiteilijoita. Joukosta saattaa tunnistaa mm. Salatuista elämistä tuttuja kasvoja eli Henna Tanskasen ja Kai Vaineen. Mukana on myös tanssia, laulua ja akrobatiaa. Näytelmän on ohjannut Lija Fischer.

Kokemus oli yhtä aikaa jännittävä ja erittäin miellyttävä. Kannattaa käydä tutustumassa. Toivon, että immersiivisyys teattereissa yleistyy!

Teatteri Vapaa vyöhykkeen 13. tunti, Kuortaneenkatu 13, 26.2. saakka. Lisätietoja: www.vapaavyohyke.com

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Aiko Tsukaharan Cloud (2012), taustalla Tapio Wirkkalan Eteläpohjalainen jokimaisema (1953)

Hannu Väisäsen March Yellow (2008), taustalla Jukka Mäkelän Full Moon II (2012) ja Pekka Halosen Kelo (1905)

Kari Cavénin Cool Panties (2014)

Vasemmalla Markus Konttisen Keltainen joki (2008), oikealla Marianna Uutisen Nimetön (2011)

Yksityiskohta Eva Anttilan kuvakudoksesta Työ ja elämä (1952)

Olen nykytaiteen ystävä, mutta niinhän se on, ettei nykyaikaa voi täysin ymmärtää ilman historiallista perspektiiviä. Siksi viikonvaihteessa avoinna oleva harvinainen näyttely on näkemisen arvoinen, jos tahtoo hyvän yleiskuvan kotimaisesta taiteesta läpi aikojen. 

Osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa Suomen Pankki avaa ovensa yleisölle ja esittelee laajaa taidekokoelmaansa EMMA-museon entisen johtajan Markku Valkosen kuratoimalla näyttelyllä. Yli 100 taideteoksen rinnalla tarjotaan klassisen musiikin esityksiä ja talousaiheisia tietoiskuja.

Taidenäyttely esittelee yleisölle sellaisia kansallisaarteita kuin Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheinen Aino-triptyykki (tämä versio on vielä vanhempi kuin Ateneumissa esillä oleva), Juho Rissasen parin kerroksen korkuinen värikäs lasimaalaus ja Albert Edelfeltin pastelliteos Pariisilainen malli.

Vanhan rinnalla nähdään myös uutta, sillä näyttely etenee tasaisesti läpi vuosikymmenten tähän päivään saakka. Mukana on mm. Tapio Wirkkalan vanerityö Eteläpohjalainen jokimaisema, Tove Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän grafiikkaa sekä Hannu Väisäsen teokset March Yellow ja sen takaa aivan yllättäen löytynyt Kotipihan kiveys.

Näyttely on avoinna juuri nyt, neljä päivää: pe 27.1. – ma 30.1., arkisin klo 14–20 ja viikonloppuna klo 11–17. (Ovet sulkeutuvat tuntia ennen sulkemisaikaa.)

Olen itse työni puolesta taidenäyttelyssä mukana sekä tehnyt sen verkkosovellusta. Siksi tahdon tätä kautta jakaa sanaa kaikille taiteen ystäville. Omat suosikkini näyttelyssä ovat Juhani Linnovaaran hassuttelevat muotokuvat historian henkilöistä, Esko Tirrosen pop-estetiikkaa huokuva Fragmentti ja Marianna Uutisen laskoksina kimalteleva nimetön teos. Käypä näyttelyssä katsomassa omat suosikkisi!

Jos taas et pääse paikalle ja asia jää kaihertamaan, tai tahdot syventyä lukemaan teosten tarinoita, niin puolet taidenäyttelyn annista löytyy myös netistä, tsekkaa täältä:

Kansakunnanomaisuutta.fi

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Helsingin galleriaskene on vilkas ja monipuolinen. Tässä esimerkkinä kolme taidenäyttelyä, joihin kannattaa suunnata juuri nyt.

Kari Cavén tekee taidetta kierrätysmateriaalista ja arkielämän esineistä mutta tuo niihin jotain uutta. Minimalistiset tuolinrungot (Irtaimisto, 2016) heti sisääntulon edessä lähes leijuvat ilmassa. Brion puiset lelujunaradat muodostavat symmetrisiä kuvioita seinälle (teos Ylityksiä ja alituksia, 2016). Nurinpäin kiepautettu ja kaappia vasten heitetty kellotaulu tikittää "kaappikellona" tasaisesti huoneen nurkassa (As Time Goes By, 2016). Cavénin näyttely Cry and Whispers on esillä 5.2. asti Galerie Anhavassa, Fredrikinkatu 43.

Leena Nio on maalannut Missing Pieces -näyttelyssään kohteensa palapeleiksi tai ristipistoiksi. Sekä taidehistoriaan että Hollywood-tähtiin viittaavissa teoksissa tarkastellaan kerroksellisuutta ja keskeneräisyyttä. Työ on jäänyt kesken, palapelistä puuttuu palanen tai useampi. Mitä tyhjä kohta kertoo teoksesta? Nion näyttely on auki 5.2. saakka Galerie Forsblomissa, Yrjönkatu 22.

Galerie Forsblomissa on parhaillaan nähtävillä myös Riiko Sakkisen uusi näyttely White Trash Blues. Pantone-värien paletti on vaihtunut punaisesta siniseen, mutta teokset kommentoivat tutulla ilakoivalla otteella ylikaupallista maailmantuskaa. Sakkisen näyttely jatkuu 5.2. saakka Galerie Forsblomissa.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kaupunkilomilla päivän tärkeimmän kysymyksen kuuluu olla luokkaa ottaisinko seuraavaksi kahvin vai cocktailin?

Kumpaa sitten kaipaatkaan enemmän, tässä elämyksellisiä vinkkejä kumpaankiin vastaukseen, jos suuntaat Pariisiin.

Cocktaileja: Le Tres Particulier

Montmartnen kukkuloiden kätköissä on cocktailbaari, johon olen palannut jo useamman kerran. Parin rautaportin ja vehreän sisäpihan kautta löytää Hotel Particulier Montmartren. Katutasossa voisi kuvitella olevansa vanhassa metsästyskartanossa, mutta kellarikerrokseen laskeutuessa löytää itsensä Twin Peaksiä muistuttavasta baarista, joka tarjoaa erinomaisia cocktaileja. Kokeile erityisesti salvialla maustettua Laura Palmeria. Myös paikan suklaahipuilla koristeltu viskicocktail on herkullinen.

23 Avenue Junot

Kahvia: The Hood

Pariisissa on nykyään useita jenkkihenkisiä, pienpaahtimoiden kahveja tarjoavia keitaita, jotka tarjoavat myös suodatinkahvia toisin kuin perinteiset ranskalaiset kahvilat. Yksi näistä paikoista on The Hood Oberkampfin eläväisissä kortteleissa. Kahvin lisäksi tarjolla on pientä makeaa. Kahvilan retroon kalustukseen yhdistyy klassisen ranskalainen kaunis tila näyttävine huonekorkeuksineen, valkoisine pintoineen ja sievine koristekuvioineen.

80 Rue Jean-Pierre Timbaud

Cocktaileja: Artisan

Artisan on rento ja vilkas kolmekymppisten suosima pieni cocktailbaari Etelä-Pigallessa. Drinkit nautitaan baarijakkaroilla baaritiskillä, ikkunan äärellä tai seinää pitkin kiertävän kapean pöydän äärellä. Huolella tehtyjen "craft-cocktailien" seuraksi saa ranskalaista tapas-henkistä syötävää. Tunnelmaa siivittää trendikäs musiikki ja ystävälliset tarjoilijat.

14 Rue Bochart de Saron

Kahvia: Cloud Cakes

Sympaattisesta vegaanikahvilasta aivan kaupungin keskustassa löytyy herkullisia leivoksia ja iso valikoima kuppikakkuja. Juomalistalla on kahvia, teetä ja matcha lattea, ja kahvimaitoa löytyy vegaanisena montaa eri sorttia. Maidottomille ja vegaaneille: varaudu vetämään överit, kun kerrankin jälkiruokavalikoimassa on mistä valita!

6 Rue Mandar

Cocktaileja: Bar 228

Tekeekö mieli vähän hienostella? Tuileries'n puiston äärellä sijaitsevan historiallisen Le Meurice -hotellin Bar 228:ssa hyppää suoraan 100 vuoden taakse, vaikka baarin ilme onkin nykymuotoilija Philippe Starckin käsialaa. Cocktailit maksavat noin 25–30 euroa. Etsi juomalistalta erityisesti samppanjacocktailien osio, jos tahdot lisää nostetta lomallesi.

228 Rue de Rivoli

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Oi, Montenegro. Puhukoon kuvat puolestaan, ja hieman minäkin. Tärkein: kierrä Budva niin kaukaa kuin mahdollista ja suuntaa esimerkiksi kauniille Kotorinlahdelle.

Pikkuruisessa Bijelassa pienen hotellimme parvekkeelta aukesi Montenegron sielun tiivistävä näkymä: sininen meri ja tumman vihreät vuoret. Eikä kyseessä ollut vain room with a view vaan myös bathroom with a view. Nautimme myöhäistä aamiaista hotellin terassilla, siitä pari askelta rannalle, ja loppupäivä onnellisesti aurinkotuolissa kirja toisessa kädessä ja Tom Collins toisessa. Ja jos jompaan kumpaan hetkeksi kyllästyi, saattoi pulahtaa rauhallisesti liplattavaan, raikastavaan ja silti hyväilevän lämpimään meriveteen. Illalla auringonlasku värjäsi tummat vuorenrinteet pinkeiksi, mitä seurasi yksivärisen syvä sininen hetki. Lopulta päivä päättyi sinne, mistä oli alkanutkin, hotellin terassille, illallislautasella paikalliseen tapaan nyytissä vihannesten kanssa kypsytettynä tuoretta kalaa.

Jos kuitenkin kaipaat myös edes hitusen "oikeaa" tekemistä tai vanhaa kaupunkia, jota kierrellä, yksi oiva paikka on Herceg Novi, kolme alinta kuvaa tuosta viihtyisästä kaupungista.

Share

Pages