Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kobe, kaupunki vuorten ja meren välissä, ja viimeinen varsinainen kohteemme Japanin junakierroksella. Tiesin kaupungista etukäteen vain sen, että Haruki Murakami vietti näillä seuduin nuoruusvuotensa ja sen, että kaupunki koki suuren maanjäristyksen vuonna 1995. Miellyin paikkaan saman tien. Kompakti, reilun 1,5 miljoonan ihmisen viihtyisä kaupunki tarjoaa sopivasti tekemistä, mutta päätimme ottaa näin loppumatkasta mahdollisimman iisisti.

Yhtenä aamuna tilasimme aamiaiskärryt suoraan 30. kerroksen hotellihuoneeseemme ja katselimme kaupunkia yläilmoista. Toisena aamuna teimme luontokävelyn läheiselle vesiputoukselle ja söimme eväitä. Yhtenä päivänä kuljeskelimme kodikkaassa eurooppalaistyylisessä Kitanon kaupunginosassa, nappasimme iltapäiväcocktailit vanhassa american barissa ja menimme leffaan. Toisena päivänä nousimme kaapelihissillä ylös vuorenrinteelle ja myöhemmin istuskelimme alhaalla sataman ravintoloissa ja katselimme auringonlaskua.

Japani-sarja päättyy tältä erää tähän. Kunnes palaan taas uudestaan nousevan auringon ihmeelliseen maahan.

 

LUE AIEMMAT JAPANI-JUTUT:

Junalla Japanissa: pyöräretki taidesaarella

Junalla Japanissa: Kioto, Nara ja Hiroshima

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

 

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Viestintä- ja markkinointiala on muuttunut huimasti muutamassa vuodessa. Se median murros, josta jo melkein 10 vuotta sitten vauhkottiin, on nykyään täyttä totta, elämme sen keskellä. Sisällöntuotanto on jakautunut mediataloista yrityksille ja yksityishenkilöille – bloggaajille, tubettajille, instagrammaajille, podcastaajille. Tutkimusten mukaan mielipidevaikuttajilla on valtaa, ja vaikuttajamarkkinointi onkin nyt suunnilleen yhtä kuuma sana kuin sisältömarkkinointi vielä vähän aikaa sitten.

Juuri ennen vappua pärähtää. Viikon päästä perjantaina 28.4. yritykset ja bloggaajat kohtaavat toisensa Jätkäsaaressa, kun Clarion Hotel Helsinki täyttyy markkinoijista, viestijöistä ja sisällöntuottajista. Luvassa on kansainvälisten alan ammattilaisten inspiroivia puheenvuoroja vaikuttajamarkkinoinnin trendeistä ja tulevaisuuden näkymistä, sisällöntuotannosta ja tarinankerronnasta. Näiden lisäksi erilaisista rinnakkaisohjelmista on voinut jo etukäteen valita itseään kiinnostavimmat palat. Luonnollisesti ohjelmassa on myös verkostoitumista, niin pitkin päivää kuin iltabileissä (järjestäjät suosittelevatkin varaamaan oman hotellihuoneen paikan päältä Clarionista).

Tähän kevään odotetuimpaan ammattitapahtumaan valittiin mukaan yhteensä 250 "content gurua" ja minulla on onni olla yksi heistä. Lupaan raportoida tapahtumista heti paikan päältä sekä Twitterissä että Instagram Storiesissa (@pikkuseikkoja), jotain myös Facebookissa.

Tsekkaa:

>> koko festariohjelma

>> lista tapahtumaan osallistuvista content guruista

Vähän jo jännittää. Olisi kiva törmätä esimerkiksi muihin Lily-bloggaajiin, jos teitä on paikan päällä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Vaikutuin Japanin matkallamme syvästi jo Hakonen ulkoilmamuseosta, mutta toinen upea taidekokemus ja oma suosikkijuttuni koko reissulla oli Naoshiman taidesaari. Saari osa kahden taidetta tukevan organisaation 80–90-lukujen taitteessa perustettua projektia, jossa on mukana myös viereinen Teshiman saari. Tulimme Hiroshimasta päin luotijunalla, jonka matkan varrella vaihdoimme hitaaseen paikallisjunaan, ja saavuimme sillä rannikolle pienellä Unon asemalle. Nukuimme pikkukylässä perinteisessä ryokan-majatalossa, ja aamulla hyppäsimme lauttaan ja vietimme päivän Naoshimassa.

Saapuessamme Unoon taifuuni yllätti suoraan päällämme kastellen kaikki matkatavaramme, ja iltakymmenestä jatkuen koko yön satoi kuin saavista. Olin varma, että joutuisimme perumaan koko saariretken, mutta aamulla sade taukosi ja Naoshimassa oli pilvistä mutta lämmintä ja siten mukavaa liikkua. Saarta voi kiertää bussiyhteydellä museosta toiseen, mutta kaikkein paras tapa on vuokrata pyörä satamasta ja kierrellä saarta omatoimisesti. Japanilaiset turistit tuntuivat käyttävän lähinnä sähköpyöriä, ja saimmekin suurta kunnioitusta ja hilpeyttä osaksemme, kun reippaasti poljimme vaihteettomilla pyörillämme ylös jyrkempiäkin ylämäkiä.

Saaren upeaa kulttuuriantia ovat arkkitehti Tadao Andōn suunnittelemat minimalistiset mutta kekseliään kokemukselliset betoniset taidemuseot (Benesse House, Chichu Art Museum ja Lee Ufan Museum), perinteisiin vanhoihin puurakennuksiin luodut Art House Project -teokset sekä ulkoilmaveistokset. Saarelta löytyy esimerkiksi Yayoi Kusaman, Bruce NaumaninNiki de Saint Phallen ja Andy Warholin töitä.

Chichu-museossa pääsee myös ihailemaan Claude Monet'n lummemaalauksia (Pariisin Musée de l'Orangerien tapaan) luonnonvalossa lattiasta kattoon valkoisessa huoneessa. Yksi mieleen painuva teos samaisessa paikassa on myös auditorioksi rakennetun huoneen täyttävä Walter De Marian installaatio Time/Timeless/No Time (2004). Varaudu jättämään kengät narikkaan, kun kuljet museon tiloissa.

Lounaan voi taidekierroksella nauttia museoiden ravintoloissa, ja saarelta löytyy muitakin ruokapaikkoja ja ainakin pari boheemia kahvilaa ja baaria. Muumimukeista kahvia tarjoilevan Konichiwa-kahvilan menussa pahoiteltiin huvittavasti, ettei pyörällä liikkuville vieraille tarjota alkoholia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mennyt kylpemään mosaiikkeja ja Las Vegas -tunnelmaa yhdistelevään, iloisen näköiseen Naoshima Bath -kylpylään. Sadeviitoillekin saatiin loppupäivästä käyttöä, kun vesi alkoi taas ryöpytä täydellä voimalla ja kiisimme sateessa pyörillämme takaisin satamaan.

 

LUE LISÄÄ:

Junalla Japanissa: Kioto, Nara ja Hiroshima

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Japani-sarja jatkuu, pitkän tauon jälkeen. Päätin viedä vielä pikavauhdilla päätökseen raportoinnin puolitoista vuotta sitten tehdystä reissusta.

Tokiosta suhautimme junalla Kiotoon, josta teimme päiväretken toiseenkin entiseen pääkaupunkiin, Naraan. Pienen kaupungin paras nähtävyys ovat erityisesti temppelien pihoilla ja puistoalueella ympäriinsä vapaasti käyskentelevät pyhät peurat. En malttanut olla ostamatta turisteille myytäviä, paperimaisia peurankeksejä saadakseni uusia ystäviä. Veijarit vaan olivat aika ovelia ja alkoivat pian näykkiä vaatteitani siinä toivossa, että pudottaisin koko suuren keksipinon maahan.

Peurojen lisäksi kävimme katsomassa Tōdai-ji-temppelialuetta ja siellä maailman suurimmassa puurakennuksessa majailevaa noin 16-metristä Buddha-patsasta sekä söimme ravintolaksi tunnistamassamme autenttisessa paikallisessa parasta tofua, mitä ikinä olen maistanut. Koska ei voi tietää, milloin eteen sattuu uudelleen mitään vastaavaa, oli tilattava sitä samantien toinenkin kipollinen.

Kiotossa kävin nyt toista kertaa, ja toistamiseen tuli katsottua myös Kultainen paviljonki (Kinkaku-ji) ja kivistä tehty zen-puutarha (Ryōan-jin-temppelissä). Ensimmäisen kohdalla uusintakäynti oli sen arvoinen, mutta jälkimmäisessä kivien zeniläisyys ei edelleenkään itselleni auennut. Sen sijaan nautin käynnistä Arashiyaman bambumetsikössä, jonka vihreissä varjoissa oli rauhoittavaa kävellä väenpaljoudesta huolimatta. Keskustassa Kioton charmia luovat erityisesti vanhat, perinteistä arkkitehtuuria edustavat puutalokorttelit.

Yleisesti en Kiotoa juuri fanita vaikka niin monelle se tuntuu olevan "The Place" Japanissa. Sellaiselle, joka ei jaksa loputtomiin koluta vanhoja temppeleitä, kaupunki näyttäytyy suoraan sanoen vähän tylsänä. Suosittelen Japanin matkalla jättämään enemmän aikaa Tokiolle sekä käymään yhdessä suosikissani – Kobessa (siitä pian lisää).

Kiotosta matka jatkui luotijunalla Hiroshimaan. Käynti Peace Memorial Museumissa joenhaarojen ympäröimällä saarella oli pysäyttävä kokemus, kuten arvata saattaa. Visiitin jälkeen tuntui epätodelliselta kuljeskella tässä modernissa kaupungissa, joka jälleenrakennettiin kokonaan toisen maailmansodan jälkeen. Näyttävin muisto ydinpommista on rauhanmuistomerkiksi paikalleen jätetty Atomic Bomb Dome, joka on yksi harvoista räjähdyksestä pystyyn jääneistä rakennuksista/raunioista.

Kävelimme myös vallihautojen ympäröimään puistoon katsomaan Hiroshiman linnaa, ja nautimme keskustassa päivälliseksi okonomiyakia eli japanilaista munakasta, joka Hiroshimassa on tapana valmistaa kypsentämällä ainekset ensin erikseen ja lisäämällä mukaan myös nuudeleita. Yöksi emme kaupunkiin jääneet vaan jatkoimme sieltä jo illaksi takaisin pohjoisemmaksi.

LUE LISÄÄ:

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Linda Boström Knausgård taitaa olla suomalaisille lukijoille vielä tällä hetkellä tunnetuin romaanihenkilönä esiinnyttyään kirjailijavaimona Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjassa. Tähän kohua ja suosiota niittäneeseen kirjasarjaan en ole vielä ehtinyt tutustua, ja kirjailijapariskuntakin on jo sittemmin ehtinyt erota. Kiinnostuin Boström Knausgårdin omasta tuotannosta, kun tämän kakkosromaanin uutisoitiin viime vuonna päässeen ruotsalaisen August-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. 

Kiitelty pienoisromaani Tervetuloa Amerikkaan (Like Kustannus, 2017) ilmestyi tänä keväänä suomennettuna. Niin sivumäärän kuin tarinankin osalta pieneen tilaan rakennettu teos on kertakaikkisen upea. Niin upea, että rahkeet olisivat varmastikin riittäneet myös kokonaiseen täyspitkään romaaniin. Toisaalta taas tarinan napakkuus ja nopea lopetus ovat ehkä juuri osa kirjan hienoutta.

11-vuotias Ellen on lakannut puhumasta, ja isoveli on linnoittautunut omaan huoneeseensa. Isä on kuollut, ja näyttelijä-äidin lempihokema on edelleen "me olemme valoisa perhe". Perheenjäsenet elävät enimmäkseen omissa oloissaan suuressa ja kauniissa tukholmalaisessa jugendasunnossa. Miksi Ellen ei puhu? Mikä perheen isää on vaivannut? Entä miksi Ellenille on niin ensisijaisen tärkeää, että hänen äitinsä on turvassa ja onnellinen? Perheen omalaatuinen dynamiikka ja sen taustalla vaikuttavat syyt paljastuvat vähitellen, kun Ellen käy sisäistä yksinpuheluaan.

Boström Knausgård kirjoittaa yksinkertaisin sanoin äärettömän kauniisti ja vakavasti varhaisteinin tytön kokemuksista ja kasvamisesta. Asioita ei selitetä liian suoraan vaan lukija voi tulkita menneet tapahtumat pienistä yksityiskohdista Ellenin muistoissa. Vaikka pimeys on tullut valoisaan perheeseen, sisäänpäin kääntyneiden lasten ja lapsellisen huolettoman äidin kiintymys toisiinsa paistaa silti koko ajan taustalla.

(Kirjan arvostelukappale saatu blogin kautta.)

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

...löytyvät pienestä suklaapuodista Kruununhaasta. Chjokon käsin tehdyt, maalaukselliset Signature-suklaamunat sopivat loistavasti pääsiäispöydän koristeiksi.

Valikoimissa on sekä tummaa että valkoista suklaata eri värisin koristuksin, ja kahdessa eri koossa. Sisältä kuuluu helinää eli jotain pientä – syötävää – yllätystäkin on luvassa.

Mutta raaskiiko näitä hajottaa? 

Chjoko, Liisankatu 9

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Tom Malmquistin romaanin Joka hetki olemme yhä elossa (S&S, 2017) lähtökohta on niin surullinen, etten ehkä olisi uskaltanut tarttua siihen, ellen olisi kuullut kirjasta niin paljon hyvää sekä Sivumennen-podcastin että Hesarin artikkelin kautta.

Tositapahtumiin perustuva kirja kertoo ruotsalaisen runoilijan kokemasta menetyksestä armottoman suorasukaisesti. Malmquistin avovaimo Karin oli viimeisillään raskaana sairastuessaan akuuttiin myelooiseen leukemiaan. Tytär Livia syntyi keisarinleikkauksella eikä Karin enää koskaan herännyt nukutuksesta.

Sitä ennen Malmquist ehti ravata viikon päivät sairaalan käytäviä edestakaisin tehovalvontaosastolta vastasyntyneiden osastolle ja takaisin katsomassa vuoroin molempia perheenjäseniään. Näistä tapahtumista ja sen jälkeisestä surutyöstä syntyi miehen esikoisromaani.

Malmquistin runoilijataustasta ja kirjan kauniin runollisesta nimestä huolimatta teos on kirjoitettu äärimmäisen arkisesti. Malmquist ei missään vaiheessa edes yritä kuvailla, miltä hänestä tuntuu vaan luottaa tosiasioiden voimaan. Valinta on tehokas. Tarina on niin aito ja pelkistetty, että sitä on mahdoton lukea kuivin silmin.

Sairaalaosuuden jälkeen siirrytään kotiin, jonne Tomin ja Karinin sijaan asettuvat nyt Tom ja Livia. Koska Malmquistin isyyttä ei ole ehditty vahvistaa ennen lapsen äidin kuolemaa, Malmquist saa taistella lähes kafkamaista byrokratiaa vastaan virallistaakseen isyytensä. Sopeutuessaan uuteen elämäänsä Malmquist käy myös muistojaan läpi. Lukijalle avataan paloja pariskunnan historiasta, ensitapaamisesta, Karinista ja tämän taustasta.

Surullinen tarina etenee kohti toivoa. Loppupuolella käännetään katse uuteen elämään ja kasvavaan pieneen tyttäreen. Malmquist on oppinut kokemuksensa kautta arvostamaan nykyhetkeä, sitä, mitä silmien edessä on juuri nyt, ja toivottavasti tartuttaa opin myös lukijaan.

(Kirjan arvostelukappale saatu blogin kautta.)

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Osallistuin pari viikkoa sitten Happy Joen siideritastingiin brändin uuden Old Country -siiderin lanseerauksen mainingeissa. Kotiinviemisinä tuli tietenkin siidereitä, ja samalla keksin, että olisi kiinnostava kokeilla, miten siideriä voisi käyttää cocktailien ainesosana.

Kutsuin siis seuraksi pari muuta maistajaa ja pistin kotilabran pystyyn. Kokeilussa syntyi kolme erilaista cocktailia, kaikki erinomaisia ja makumaailmaltaan niin erilaisia, etten pysty näitä paremmuusjärjestykseen laittamaan. Valitse makusi mukaan oma suosikkisi alla olevista resepteistä!

1. Mausteinen siideri-rommisour

(1 annos)

3 cl rommia (tässä Plantation Barbados Grand Reserve)
1 cl vaahterasiirappia
2 cl sitruunamehua
Happy Joe Old Country -siideriä
Jäitä
Rosmariinin oksa

Mittaa rommi, siirappi ja sitruunamehu shakeriin, ravista jäiden kanssa kylmäksi ja kaada jäillä tai isolla jääpalalla täytettyyn grogilasiin. Kaada päälle siideriä ja pyöräytä juomaa pitkällä lusikalla varovasti hiukan, jotta rommin makua nousee myös pinnalle. Koristele rosmariinin oksalla.

2. Kevyt ja raikas alkumalja

(1 annos)

2 cl giniä (tässä The Botanist Islay Dry Gin)
2 cl Cointreauta 
2 cl inkiväärimehua
Happy Joe Cloudy Apple -siideriä
Jäitä
Appelsiinin viipale

Mittaa gini, Cointreau ja inkiväärimehu shakeriin, ravista jäiden kanssa kylmäksi ja kaada pieneen laakeaan cocktaillasiin. Kaada päälle vielä vähän siideriä. Koristele appelsiinin viipaleella.

3. Hedelmäinen kesädrinkki

(1 annos)

3 cl giniä (tässä The Botanist Islay Dry Gin)
3 cl karpalomehua
3 cl itsepuristettua appelsiinimehua
Happy Joe Organic -siideriä
Jäitä
Omenan viipale

Mittaa gini ja mehut shakeriin, ravista jäiden kanssa kylmäksi ja kaada jäillä täytettyyn lasiin. Täytä lasi loppuun siiderillä ja koristele omenan viipaleella.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Hito Steyerl: Factory of the Sun (2015), videoinstallaatio

Anna Uddenberg: Savage #5 (2016), veistos

Andrey Bogush: Proposal for image placement (stretched, curtain) (2017), installaatio

Charles Richardson: Headbone (2015), video

Tuomas A. Laitinen: Receptor (2017), videoinstallaatio

Kansainvälisen nykytaiteen suurnäyttely ARS täräyttää ovensa auki tänä perjantaina. Edellisestä kerrasta on huomaamatta ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Kotimainen näyttelykonsepti tarjoaa taas mittavan kattauksen tuoretta länsimaista nykytaidetta. Tapahtumapaikkana on viimeisimpien kertojen tapaan Kiasma, joka on kokonaisuudessaan valjastettu ARSin käyttöön.

ARS17:n teemana on digitaalinen murros (kas kun ei "digitalisaatio"), ja sitä kautta luvassa on erityisen paljon videotaidetta. Moninaisten videoiden ja videoinstallaatioiden lisäksi joukkoon mahtuu silti muunkilaisia installaatioita ja veistoksia. Aiheiden ja toteutusten puolesta skaala on laaja, ja voi varmaan olettaa, että jokaiselle löytyy jotakin, joka kiinnostaa. Myös kotimainen taide on hyvin edustettuna.

Yksi mieleenpainuvimmista teoksista on brittiläisen Ed Atkinsin valtavassa koossa esitettävä, elokuvien ja mainoksien efektejä lainaava HD-video Ribbons (2014), joka jakautuu kolmeen eri huoneeseen ja vie näin lähes yksinään museon neljännen kerroksen. Herkempää taiteellista linjaa edustaa suomalaisen Tuomas A. Laitisen läpikuultaville kankaille heijastettu videoinstallaatio Receptor (2017). Kaikista näyttelyn teoksista saa helposti lisätietoja netistä löytyvän ARS17-oppaan kautta.

Huhtikuun puolessa välissä näyttelyyn saadaan vielä uutta houkuttelevaa sisältöä. Hollywood-näyttelijänä ja mm. uutena Indiana Jonesina tunnettu Shia LaBeouf vaikuttaa nykyisin taiteilijakollektiivissa LaBeouf, Rönkkö & Turner. Kolmikon teos #ALONETOGETHER (2017) avautuu Kiasman kolmannessa kerroksessa 12.4., kun taiteilijakolmikko muuttaa kuukaudeksi Lappiin kukin omaan syrjäiseen mökkiinsä ja pitää yhteyttä toisiinsa ja ulkomaailmaan ainoastaan videoyhteyden kautta. Yleisö voi seurata taiteilijoita ja puhua näille livestriimauksen kautta Kiasmaan rakennetussa pikku mökissä.

Fyysisen näyttelyn lisäksi ARS17 löytyy teemansa mukaisesti myös verkosta ARS17+-sivustolta. Verkkoteosten joukosta löytyy mm. suomalaisen taiteilijaduon Pink Twinsin eli veljesten Juha ja Vesa Vehviläisen teos Infinity (2017), jossa kuka vain voi miksata duon tuottamasta elektronisesta musiikista ja äänitaiteesta uudenlaisia äänimaisemia.  

ARS17 Kiasmassa 31.3.2017–14.1.2018. (Kutsu näyttelyyn saatu blogin kautta.)

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

"Olette kadotettua sukupolvea kaikki." Gertrude Steinin lausahdus Ernest Hemingwaylle päätyi alkusitaatiksi jälkimmäisen kirjailijan nuoruudenromaaniin Ja aurinko nousee. Teos kertoo elämäniloisesti ensimmäisen maailmansodan kokeneesta kaksi-kolmikymppisten sukupolvesta, jolla elämän tarkoitus on hakusessa ja trendinä vallitsee hyväntuulinen päämäärättömyys.

Alkuteos The Sun Also Rises julkaistiin vuonna 1926, ja ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1954. Tarina alkaa Pariisista. Amerikkalainen lehtimies Jake tekee töitä ja kaljoittelee kaveriensa kanssa. Mukana baareissa viilettää vauhdikas nainen Brett, jolla on useampiakin ihailijoita. Jaken ja Bretin suhdetta määrittää kuitenkin Jaken ikävä sotavamma.

Kesälomaksi ystäväporukka päättää järjestää reissun Espanjaan. Jake suuntaa ensin ystävänsä kanssa kalaretkelle Baskimaahan, jossa miehet kalastavat taimenia viinin voimalla. Siitä matka jatkuu Pamplonaan, jonne koko ystäväporukka kokoontuu katsomaan härkätaisteluita ja ennen kaikkea nauttimaan viikon pituisesta fiestasta.

Hemingwayn eläväinen kuvaus nappaa lukijan mukaan paikan päälle kokemaan yhdessä viikon pituisen rankan festivaalin. Yöunille ei jää paljoakaan tilaa, kun aika jakautuu terasseilla istuskeluun, härkätaisteluiden seuraamiseen, Fundadorin juomiseen ja kapakoissa juhlimiseen. Oman mausteensa tarinaan tuovat henkilöiden väliset kemiat.

Tämän kirjan lukeminen oli osa #hyllynlämmittäjä-kirjahaastetta.

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Monumentaalisiin mittoihin kasvanut burgerivillitys takaa nykyisin, että noin joka toisen kahvilan ja ravintolan ruokalistalla on streetfoodin nimissä tarjolla burgeri tai parikin. Tämä ei silti automaattisesti tarkoita, että Helsinki olisi täynnä laatupaikkoja, joissa maukas, sisältä punertavaksi jätetty pihvi tarjoiltaisiin ihanasti höttöisen briossisämpylän välissä. Ja jossa rinnalla tarjoiltavat maalaisranskalaiset saisi mukavan rapsakoina.

Valikoimaa ei listalle kaipaa loputtomasti, kunhan paikka osaa tehdä perusburgeriannoksen yllämainituin vaatimuksin. Ja juuri sellainen paikka on Bites Vallila, oma suosikkiburgeripaikkani juuri nyt. Vajaa vuosi sitten avannut pieni ravintola sijaitsee keskellä Vallilan teollisuus- ja toimistokortteleita täydellisen mitäänsanomattomassa vanhassa toimistorakennuksessa, josta ei ensisilmäyksellä arvaisi löytävänsä luksusburgeripaikkaa. Kolkko rappukäytävä hämmentää, mutta kun sinnikkäästi jatkaa oikealle kääntyvää käytävää, päätyy oikeaan paikkaan.

Sisältä Bites on näyttää minimalistiselta, nykytyylin mukaan valkoisilla kaakeleilla sekä vaalealla puulla kohennetulta lounasruokalalta. Alkuviikosta Bites toimiikin juuri lounaspaikkana, mutta loppuviikosta se on auki iltaan asti. Burgereita on muutamia eri vaihtoehtoja, ja kasvisvaihtoehtokin löytyy. Lisäksi listan ulkopuoliset "spessu"-burgerit vaihtuvat säännöllisesti. Annokset ojennetaan rennosti puisilla tarjottimilla. Kylkeen saa viinejä, ja tarjolla on myös hyvä valikoima erikoisoluita.

Bites Vallila, Nokiantie 2–4, auki ti–ke 11–15, to–pe 11–22, la 12–22. Bites Vallilan burgereita saa tilattua myös kotiin Woltin ja Foodoran kautta.

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Casey Affleckin tähdittämässä vahvan psykologisessa draamassa valtava suru tulvii hiljakseltaan yli äyräiden. Affleckin esittämä, Bostonissa asuva Lee on elämästään eristäytynyt huoltomies, jonka nykyisyyttä painaa tragedia menneisyydestä. 

Ikävän uutisen seurauksena Lee joutuu palaamaan kotiseudulleen, meren äärellä sijaitsevaan Manchesterin pikkukaupunkiin Massachusettsissa. Tätä kautta ja takautumia käyttäen katsojalle aletaan hiljalleen keriä auki tapahtumaa, josta Lee yksinäisellä ja askeettisella elämällään itseään rankaisee.

Kenneth Lonerganin kirjoittama ja ohjaama arkinen elokuva on miesten sukutarina. Merkittävimmässä naisroolissa siinä esiintyy Michelle Williams. Manchester by the Sea voitti Oscarin sekä alkuperäisestä käsikirjoituksesta että miespääosasta ja se onkin täysi viiden tähden leffa, ei yhtään vähempää (vaikkei Casey Affleckista enää pitäisikään viime aikojen uutisointien vuoksi).

Share

Pages