Ladataan...
Pikkuseikkoja

 

20-luvun Pariisissa saattoi jutustella Sylvia Beachin kanssa tämän omassa kirjakaupassa, viettää iltaa Gertrude Steinin kotona tai tutustua baarissa samppanjalasien äärellä Scott Fitzgeraldiin. Koko kaupunki tuntui olevan täynnä mielenkiintoisia ihmisiä.

Postuumisti julkaistussa muistelmateoksessaan Nuoruuteni Pariisi parikymppinen Ernest Hemingway elää kädestä suuhun lehtijutuista saamiensa palkkioiden varassa, rakastaa ensimmäistä vaimoaan ja vasta aloittelee kirjailijan uraansa. Tuleva legenda astelee eri vuodenaikojen läpi nostalgiaa huokuvassa kulttuurikaupungissa, kulkee sen puistoissa, istuu sen kahviloissa - ja tietenkin kirjoittaa ahkerasti.

Täksi illaksi siirryn itse samoille kulmille. Edes Finnairin lakkouhka ei vaikuttanut asiaan.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

 

Carrie Bradshaw vietti syntymäpäiväänsä Sinkkuelämän neloskauden ensimmäisessä jaksossa, eikä ketään saapunut paikalle.

Meni kauan, kunnes tajusin perustavanlaatuisen asian: synttäreitä on ihan turha synkistellä, ikäkriisin peittoaa parhaiten juhlimalla. Lisäksi pyöreisiin tai puolikkaisiin vuosikymmeniin keskittymisen sijaan kannattaa juhlia sitä enemmän, mitä merkityksemättömämpi vuosipäivä on kyseessä. 

Tänä vuonna juhlapäiväni osuu keskelle viikkoa, mikä tarjoaa vastuttamattoman mahdollisuuden juhlia tapausta kahtena eri viikonloppuna - ja niiden välissä. Niinpä eräs kiva poika lennättää minut perjantaina Pariisiin ja viikkoa myöhemmin suuntaan kolmen ihanan tytön kanssa hemmottelureissulle Tallinnaan.

Sitä ennen pitää kuitenkin jaksaa (nätisti sanottuna) "vauhdikas" viikko töissä. Kirjoittaisin Ninan haastamana normipäiväpostauksen, mutta en nyt ehdi, eikä näin kova kiire onneksi ole normaaliakaan, joten palataan normipäivään myöhemmin. Koko rentoutuskeinojen arsenaali onkin ollut jo heti viikon alussa käytössä: juoksulenkki Kaivarissa, saunaa, hierontaa, ranskalaista elokuvaa, glögiä, melatoniinia ja Downton Abbey. Kyllä se siitä!

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Yläkuvassa: West Lake, Hangzhou, lokakuu 2007 
Alakuvissa: West Lake Tea House, Helsinki, lokakuu 2013

Tätä täytyy hehkuttaa! Jos tahtoo kokea todellista Kiinaa, ei ihan oikeasti tarvitse mennä kauemmaksi kuin Krunaan. Kirkkokadulle aukesi vajaa vuosi sitten kiinalainen pikkuravintola West Lake Tea House. Miksi menin sinne vasta nyt? Ehkäpä teehuone-sana hämäsi. West Laken teevalikoima lämmittää mieltä, mutta aivan yhtä hyvin tänne voi istahtaa Tsingtao-oluelle tai pitkän kaavan illalliselle. 

Jo paikan nimi viehättää henkilökohtaisesti. Olin kuusi vuotta sitten vaihto-opiskelijana Kiinassa, ja samalla reissulla vierailin myös Hangzhoussa, joka on kuuluisa kauniista järvestään. Tuo järvi on juurikin West Lake, kiinaksi Xī Hú.

Yritimme ystäväni kanssa West Lake Tea Houseen keskiviikkoiltana, mutta se osoittautui olevan viikon ainoa päivä, kun paikka on kiinni. Uusimme yrityksen heti seuraavana iltana ja oi, kun tulimme hyvälle tuulelle.

Söimme puokkiin dimsumit sekä aivan ihanaa, valkosipulilla ja korianterilla maustettua munakoisoa soijakastikkeessa. Jälkkäriksi otimme makealla maapähkinä-paputahnalla täytetyt riisipallot ja jasmiiniteetä. Tänne pitää tulla joskus isommallakin porukalla, sillä mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän annoksia, joita jakaa. ;)

Aukiolotietojen mukaan paikka on arkisin auki ysiin, mutta havahduimme asiaan vasta puoli kybän maissa, koska kukaan ei vihjannut poistumaan. Paikan pitäjät vaikuttivat supermukavilta. Maksukortti kuitteineen ojennettiin kohteliaasti kahdella kädellä takaisin.

Pages