Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Yksi lempparini ginicocktaileista on nykyään Bee´s Knees, joka tuo hunajalla vaihtelua ginsourin yksinkertaisimmalle perusmuodolle. Bee's Knees on äärimmäisen helppo ja nopea valmistaa. Kun ei millään jaksa alkaa keitellä ja jäähdytellä sokeriliemiä, voi vain kipaista kauppaan ja ostaa purkin hunajaa.

Bee's Knees juontaa Yhdysvalloista 1920-luvun kieltolain ajoilta, jolloin ei-niin-hyvät kotitekoiset viinakset piti saada paremman makuisiksi. Ajan slangilla bee's knees tarkoitti ensin "merkityksetöntä", myöhemmin "parasta", ja hyvällä ginillä se on tietenkin entistä parempaa.

Itselleni bee's knees tuo tanssiharrastukseni vuoksi ensimmäisenä mieleen samannimisen hupaisan charlestonliikkeen, jossa polvet heiluvat yhteen ja erikseen saman aikaisesti kun kädet viuhtovat polvien päällä paikkaa vaihtaen. Siis sillä lailla klassisesti Josephine Bakerin tyyliin. Niinpä drinkki kuulostaa korvissani entistäkin hauskemmalta.

Bee's Knees

1 annos

Jäitä
4 cl giniä
2 cl sitruunamehua
2 cl hunajaa

Täytä laakea lasi jäillä ja pistä se hetkeksi pakkaseen. Kaada gini, sitruunanmehu ja hunaja shakeriin ja lisää päälle jäitä. Ravista juoma kylmäksi. Ota huurtunut kylmä lasi pois pakkasesta, heitä jäät pois ja kaada juoma lasiin. Voit halutessasi koristella drinkin palalla sitruunankuorta tai basilikan lehdellä.

Jos olet tarkka hunajan liukenemisesta juomaan, voit sekoittaa ginin ja hunajan ensin shakerin pohjalla ennen kuin lisäät sitruunamehun ja jäät. Jos jaksat nähdä vieläkin enemmän vaivaa, voit myös käyttää hunajan sijasta laimeampaa hunajasiirappia liuottamalla hunajan etukäteen lämpimään veteen suhteessa 1:1 ja jäähdyttämällä siirapin lopuksi.

 

Seuraa blogia: FacebookInstagramBloglovin'

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Oli aikoja, kun Kruununhaasta löytyi vielä matalia puutaloja, klassisia lyhtypylväitä ja lauta-aitoja, hevosvaunuja ja loppumaton mukulakivetys. Tervasaareen ei voinut kävellä suoraan Pohjoisrannasta, ja Siltavuorenrannassa oltiin kauan ilman pyörätietä. Snellmaninkadun pohjoispääkään ei ole aina päättynyt yliopiston vanhaan fysiologian laitokseen.

Nykyisen Muumi-kahvilan paikalla oli yksikerroksinen puutalo, myöhemmin uudemman rakennuksen kivijalassa Elannon sekatavaramyymälä. Jotkut asiat ovat yllättäen säilyneet: sekatavaramyymälän punavalkoinen hexagon-laattalattia on selvinnyt läpi Elannon, Marketta-myymälän ja Siwan kaudet ja värittää nyt japanilaisten turistien suosimaa kahvilaa.

[Juttu jatkuu kuvien jälkeen.]

Snellmaninkatu. Kuva: Signe Brander, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Snellmaninkadun ja Liisankadun kulma. Kuva: Signe Brander, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Snellmaninkadun ja Liisankadun kulma. Kuva: Signe Brander, 1908 / Helsingin kaupunginmuseo

Snellmaninkatu. Kuva: Karl Mitterhusen, 1897 / Helsingin kaupunginmuseo

Liisankatu länttä (Kaisaniemeä) kohti. Kuva: A. E. Rosenbröijer, 1898 / Helsingin kaupunginmuseo

Liisankatu itää (Tervasaarta) kohti. Kuva: A. E. Rosenbröijer / Helsingin kaupunginmuseo

Oikokatu. Kuva: Signe Brander, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Siltavuorenranta. Kuva: Reinhold Hausen, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Elannon sekatavaramyymälä n:o 5. Kuva: Tuntematon, 1930 / Helsingin kaupunginmuseo

Finna.fi-palvelussa voit katsella, miltä omat kotikulmasi ovat näyttäneet menneinä aikoina. Esimerkiksi Krunasta kuvia löytyy erityisen runsaasti 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta sekä 1960–1980-luvuilta. Kuvia voi etsiä syöttämällä kadun tai kaupunginosan nimen sivuston hakuun tai kokeilemalla paikannusta sieltä, missä olet juuri nyt.

 

Seuraa blogiani: FacebookInstagram, Bloglovin'

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Sekä maalaus- että videotaidetta tekevä Jenni Hiltunen (s.1981) on tuonut Galerie Forsblomiin värikkäitä öljyväritöitään naisista. Silmää miellyttävien muotokuvien tyyli tuo vahvasti mieleen englantilaisen Chantal Joffen, jonka töitä on ollut aiemmin esillä täsmälleen samoilla seinillä, joskin Joffen naiset ovat vielä siloittelemattomampia.

Parhaiten Hiltunen taidetaan muistaa Kiasman hankkimasta, saamelaispuvut ja twerkkauksen yhdistäneestä videoteoksesta, joka nostatti pienoisen kohun viime keväänä. Hiltusen työt kommentoivat tätä päivää, muun muassa sosiaalista mediaa, individualismia ja poseerauskulttuuria. 

Forsblomissa esillä olevat muotokuvat hyödyntävät muotikuvien estetiikkaa, mutta naiset näyttävät tarkoituksellisen välinpitämättömän sijaan aidosti välinpitämättömiltä, väsyneiltä ja kyllästyneiltä. Inhimillisten mallien olemus on veltto ja silmänympärykset tummat. Murretut sävyt, pastellivärit ja tasapainottava kontrastin käyttö sulauttavat kohteet osaksi ympäristöään.

Jenni Hiltusen Nothing Else Matters Galerie Forsblomissa 5.3. saakka

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Alkuvuoden parhaat asiat pulppuavat kaikki naisenergiaa, oli kyse sitten TV-sarjasta, kirjapodcastista tai työelämän kehittämisestä.

1. Norjalaiset lukiolaistytöt: Skam

On-demand-palveluiden anti ihmiskunnalle saavuttaa huippunsa niinä hetkinä, kun ahmit jakson toisensa perään jotain tavallista parempaa TV-sarjaa. Norjalaisen Skam-teinisarjan puolesta olisi valmis luopumaan arjen lisäksi yöunista, jotta voisi linnoittautua screenin ääreen, keskittyä lukiolaisten elämäntuskaan ja -iloon ja unohtaa samalla oman ikänsä. Julie Andemin luoman elämänmakuisen, hauskan ja äärimmäisen koukuttavan laatusarjan kolme tuotantokautta ovat katsottavissa Yle Areenassa. Neljäs tuotantokausi julkaistaan tänä keväänä. 

2. Naisten välinen uratsemppaus: Upea ura

Epävarmoilla työmarkkinoilla, joilla maisterin paperit eivät takaa automaattisesti työpaikkaa, on tullut entistä tärkeämmäksi muodostaa työelämän kontakteja. Onneksi verkostoituminen sosiaalisessa mediassa on entistä helpompaa. Tasa-arvoisempaan työelämään tähtäävän Facebookin Ompeluseura-ryhmän jäsenet järjestivät viikko sitten urafestarit naisille Kulttuuritehdas Korjaamolla. Nopeasti loppuunmyydyssä tapahtumassa kuultiin upeiden naisten inspiroivia uratarinoita, tutustuttiin eri organisaatioiden caseihin ja treenattiin workshopeissa omaa osaamista. Oli upeaa nähdä niin paljon innostuneita naisia yhdessä paikassa jakamassa ajatuksia ja etsimässä tietä kohti entistä parempaa työelämää.

3. Puhetta kirjoista ja kaikesta muustakin: Sivumennen

Löysin Sivumennen-podcastin alkuvuodesta Hyllynlämmittäjä-kirjahaasteen kautta. Kaksi ystävää, toimituspäällikkö Johanna Laitinen ja toimittaja Jonna Tapanainen, keskustelevat kirjapodcastissaan kirjallisuudesta, kulttuurista ja ylipäätään elämästä. Uusimmassa jaksossa edetään slalom-lomasta Skam-sarjan fanituksen kautta Donald Trumpiin, ja siirrytään sen jälkeen analysoimaan Tom Malmquistin esikoisromaania Joka hetki olemme yhä elossa. Seuraavassa jaksossa luvassa on puhetta mm.Knausgårdin ex-pariskunnasta. Sujuvasti soljuvaa älykästä jutuskelua on ilo seurata. Noin tunnin pituisia jaksoja ilmestyy pari kappaletta kuukaudessa.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Ystävänpäivän ansiosta tarjoan teemaan sopivan kirjavinkin, joskin niin vanhan, että teos löytyy helpoiten antikvariaateista. Kirja kertoo tietenkin rakkaudesta, tai oikeastaan erilaisista rakkauksista, eikä kaikeksi onneksi ole yhtään imelä.

Naurattavien rakkauksien kirja on runoilijana alunperin aloittaneen Milan Kunderan varhaista proosatuotantoa. Seitsemän novellin kokoelma 60-luvulta on kirjoitettu kieli poskessa, rakkaudelle nauraen. Se sisältää kuvauksia epätäydellisistä ihmissuhteista, moni niistä tuhoon tuomittuja, maustaa tarinat flirttailulla ja viettelyllä, ja lisää joukkoon filosofisia pohdiskeluja ja kohtalon asettamia sattumia, tragediaakin. Silti mikään ei ole liian vakavaa.

Kirjan eräässä novellissa päähenkilö uhraa työnsä ja ihmissuhteensa päähänpinttymänsä kustannuksella mutta saa sentään lohtua tähän johtaneiden tapahtumien koomisuudesta. Toisessa parantumaton naistenmetsästäjä on kesyyntynyt yksiavioiseksi lainkaan asiaa itse huomaamatta ja käytöstään muuttamatta. Yhdessä tarinassa pariskunnan roolileikki jatkuu hieman liian kauan ja muuttaa erheellisesti kummankin osapuolen käsitystä toisesta. Toisessa taas sairaalan työntekijöiden illanvietto äityy Shakespearen Kesäyön unta muistuttavaksi ihastusten ja väärinymmärrysten sarjaksi.

Näissä merkeissä, hupaisaa ystävänpäivää!

Tämän kirjan lukeminen oli osa #hyllynlämmittäjä-kirjahaastetta.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Viime syksynä Kansallisteatterin Canth-näytelmä paneutui Minna Canthin elämään ja työhön. Nyt Svenska Teatern tuo lavalle tarinan toisesta tunnetusta ja työlleen omistautuneesta kotimaisesta naistaiteilijasta. Lucas Svenssonnin käsikirjoittama ja Fiikka Forsmanin ohjaama Tove kertoo rakastetusta suomenruotsalaisesta kuvataiteilijasta ja kirjailijasta Tove Janssonista, joka erityisesti muumeista tunnetaan.

Näytelmä sijoittuu pääosin kahteen ajanjaksoon, vuosiin 1949 ja 1971. Vuonna 1949 Tove suhaa Helsingin ja Kotkan väliä, sillä Helsingissä valmistellaan Svenska Teaternin lavalle Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjasta tehtyä näytelmää samalla, kun Tove toteuttaa kotkalaiseen lastentarhaan seinämaalausta. Kotka tarjoaa herkälle taiteilijasielulle tervetullutta rauhaa ja yksinäisyyttä Helsingin vilinän vastapainoksi. 

Vuonna 1971 Tove puolestaan lähtee elämänkumppaninsa Tuulikki "Tuutikki" Pietilän kanssa maailmanympärysmatkalle ja aloittaa sen Japanista, jonka muumit ovat jo valloittaneet. Vieras kulttuuri ja japanilaisten erilaiset tulkinnat muumeista aiheuttavat jännitystä, joka purkautuu näytelmässä myös parisuhteeseen.

Näytelmä esittelee valikoidusti palasia Toven ihmissuhteista: riidat eri aatemaailmaa edustavan isän kanssa, ymmärtäväinen taiteilijaveli (toinen kahdesta veljestä), vasemmistolainen Atos, jonka kanssa Tove harkitsee kihlausta, sekä uusi ihastus Vivica. Myöhemmässä tarinalinjassa Tove ikävöi äitiään, mutta saa tukea Tuutilta.

Sekä Alma Pöysti 35-vuotiaana Tovena että Ylva Ekblad 22 vuotta vanhempana Tovena ovat upeita rooleissaan. Huoliteltu puvustus puolestaan loihtii hyvin esiin aikakausien tunnelman vaikka lavastus on pidetty minimalistisena.

Hauska yksityiskohta on Toven kammoama mystinen kriitikkohahmo, joka selkeästi edustaa Tovelle muumikirjojen Mörköä. Myös näytelmän henkilöiden boheemielämä riemastuttaa: Tove ja kumppanit polttavat loputtomasti tupakkaa ja juovat viskiä joka käänteessä.

Tove Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 4.5. saakka. Ruotsinkieliseen esitykseen saa suomenkielisen tekstityksen lataamalla etukäteen puhelimeensa Thea-sovelluksen tai lainaamalla teatterin narikasta tekstityslaitetta. Näytelmässä puhutaan kuitenkin kiitettävän selkeää ruotsia.

Kuvat: Svenska Teatern / Cata Portin

Share

Pages