Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Yksi viime vuoden tv-tapauksista oli ehdottomasti Westworld. Sarjaa ei ole ylistetty turhaan, sillä se on ennalta-arvaamaton yhdistelmä tulevaisuuden visioita, villin lännen seikkailua ja filosofista pohdintaa ihmisyydestä ja tietoisuudesta. 

Scifi-länkkäritrillerin suurin tähti on Evan Rachel Wood vaaleana ja sinisilmäisenä Doloresina. Vahvat roolisuoritukset vetävät myös mm. Ed HarrisThandie NewtonJeffrey Wright. Lisäksi Anthony Hopkins on juuri itselleen täydellisessä roolissa uralleen omistautuneena tiedemiehenä. Tämä onkin ainoa, mitä ylipäätään viitsin mainita sarjan henkilöhahmoista lokaatiosta tai juonesta, sillä kokemus on ehdottomasti antoisin, kun sisällöstä tietää mahdollisimman vähän.

Westworld lupaa paljon, mutta mikä hienointa, se myös lunastaa lupauksensa kauden lopussa upealla tavalla. Läpi tarinan eteen heitellään pieniä vihjeitä tulevasta, mutta toisaalta kokonaisuutta sekoitetaan samalla taas hieman lisää niin, ettei mikään ole itsestään selvää.

Hienon sarjan ovat luoneet HBO:lle Christopher Nolanin veli Jonathan Nolan sekä Lisa Joy. Sarja perustuu Michael Crichtonin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan samannimiseen elokuvaan jo 1970-luvulta. Ensimmäinen kausi on 10 jakson mittainen, toista kautta saadaan ilmeisesti odottaa vielä ainakin vuoden verran.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Katja Tukiainen: Black and White Lodge (2016)

Mari Kasurinen: My Little Laura Palmer (2016)

Katja Tukiainen ja teos Welcome to Twin Peaks (2016)

Carina Laine: Peak Experience (2016)

Näyttelyn kuraattori ja taiteilija Kati Heljakka avajaisissa

Populaarikulttuurin fanit: älkää missatko tätä taidenäyttelyä! Porilainen tutkija-taiteilija Kati Heljakka on tutkinut Twin Peaks -TV-sarjan vastaanottoa etenkin leikin näkökulmasta. Tästä hänelle syntyi idea ryhmänäyttelystä. Heljakan kuratoima Peak Experience kokoaa yhteen kotimaisia taiteilijoita, joilla on suhde rakastettuun kulttisarjaan.

Kymmenisen taiteilijaa tulkitsee nyt Albertinkadun Creat Space -galleriassa Twin Peaksin ikonisia hahmoja ja maisemia. Mukana on mm. Katja Tukiaisen aina yhtä ihania "karkkimaalauksia", "ponitaiteilija" Mari Kasurisen My Little Laura Palmer -veistos, Raisa Kettusen valokuvavedoksia nukeista sekä Ivana Helsinki -brändin mekkoja ja peuranpääkoruja. 

Peak Experience on riemastuttava kunnianosoitus David Lynchin ja Mark Frostin luomalle sarjalle, joka saa jatkoa tänä vuonna – huhujen mukaan vappuaattona. Samaan hengenvetoon on tietenkin vielä kerran jaettava myös oma huippukokemukseni vuodelta 2014, kun kävin sarjan kuvauspaikoilla.

Peak Experience 17.1.2017 saakka Creat Spacessa, Albertinkatu 12, auki klo 12–18 (ma suljettu)

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

En periaatteessa jaksa suurempia uudenvuodenlupauksia tehdä, mutta kun nyt kerran juuri vuoden vaihteessa satun kaipaamaan yhtä muutosta viimeaikaiseen elämääni, niin sen voi toki kätevästi kietoa lupauksen muotoon.

Tällä hetkellä tahdon palautua kuluttavasta ja työntäyteisestä syksystä, jonka vuoksi liikunnat jäivät vähiin ja tilalle asettui jatkuva flunssakierre. Siispä, mustaa valkoiselle: tänä vuonna lupaan tehdä vähemmän töitä ja tanssia enemmän charlestonia! (Kunhan vielä tämä viimeisin sitkeä flunssa irrottaa otteensa...)

On siis aika pitää parempaa huolta itsestä.

Järkevän työmäärän ja liikunnan lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota arkisiin työskentelytapoihin, tuleehan toimistolla vietettyä joka tapauksessa iso osa päivästä. Tässä muutama ajatus, joita itse kukin voi hyödyntää:

Stressinhallintaa kiireisenä työpäivänä

Seiso

Tee töitä vuorotellen istuen ja seisten, asentoa vaihdellen. Tässä auttaa säädettävä työpöytä. Myös kävelypalavereja kannattaa harkita, jos on mahdollisuus poistua ruudun äärestä.

Venyttele

Venyttele tasaisin väliajoin, käännä päätä puolelta toiselle, pyöritä käsivarsia ja hartioita. Katsele ruudun sijaan välillä jonnekin pidemmälle kuten ulos ikkunasta.

Liiku

Poistu työpisteeltä aika ajoin esim. hakemalla lasi vettä tai käymällä osa keskusteluista suoraan kollegan huoneen oviaukossa sähköpostin ja Skypen sijaan.

Käy ulkona

Pidä tarvittaessa vartin tauko, heitä takki niskaan ja suuntaa ulos haukkaamaan raitista ilmaa – kierrä vaikka korttelin ympäri.

Irtaudu tauolla

Keskustele lounaalla muista kuin työjutuista tai sovi lounastreffit kokonaan toimiston ulkopuolelle. Pyydä kollegaa iltapäivällä kahvitauolle juttelemaan viikonlopun suunnitelmista.

Säilytä iso kuva

Työtehtävät vievät helposti mennessään, mutta kiireestä huolimatta on terveellistä sopivissa väleissä seurata oman alan keskusteluja Twitterissä, lukea blogeja, osallistua seminaareihin tai koulutuksiin ja ylipäätään pitää yllä laajempaa ammatillista osaamista ja tietämystä. Sitä kautta saa yleensä myös uusia ideoita työhönsä – ja parhaimmassa tapauksessa jopa tehostettua ja helpotettua sitä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Lux Helsinki -valofestivaalin teoksia on perinteisesti saanut ihailla pakkasen kivistämin jäsenin, ja niin saadaan säätietojen mukaan tänäkin vuonna. Festivaali alkaa torstaina, mutta valotaidetta pääsee nauttimaan jo aiemmin – ja vieläpä sisällä lämpimässä. Kaapelitehtaan Lux In -näyttely tarjoaa kovan kattauksen valotaidetta. Joukossa on myös erinomaista videotaidetta.

Erityisen koukuttavaa näyttelyn antia on Teemu Määttäsen installaatio Red Chair (2016), jossa tuolin jalat on liitetty erikoistekniikalla digitaaliseen animaatioon. Flow'ssa viime kesänä keikan vetäneen Pink Twins -taiteilija-muusikkoveljesduo Juha ja Vesa Vehviläisen kaunis Overlook-videoteos puolestaan vie Hohto-elokuvan Overlook-hotelliin. Hämmästyttävin teos on ehkä Liubov Moskvinan Travelling Light, jossa punaiset valosäikeet kietoutuvat toisiinsa täydellisessä pimeydessä – kännykät ja kamerat on jätettävä tilan ulkopuolelle.

Lux in -näyttely on esillä vielä viikon, joka päivä iltakymppiin asti. Lisäksi Kaapelitehtaalla järjestetään nyt keskiviikkona 4.1. klo 20–00 yhden illan kestävä Bring Your Own Beamer -näyttelyklubi. Siellä kuka vain voi projisoida tyhjään tilaan oman mediataide-esityksensä, ja paikalle voi tulla myös tyhjin käsin ihan vain katselemaan muiden luomuksia.

Lux In, Kaapelitehtaalla 1.–10.1. klo 15–22

Arja Kärkkäinen: Varpaalleastuja

 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Tämä sarja oli lähellä mennä ohitseni, mutta sitten törmäsin siihen sattumalta Netflixissä etsiskellessäni jotain kevyttä ja kivaa katsottavaa. Joe Swanbergin draamakomediasarja Easy kertoo chicagolaisten ihmisten arjesta ja ihmissuhteista. Jokainen jakso toimii itsenäisenä tarinana, mutta tarinalinjat myös risteävät osittain toistensa kanssa. Mukana on tuttuja kasvoja, mm. Orlando Bloom, Malin Akerman ja Jane Adams.

Jaksot esittelevät ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Yksi pariskunta elvyttää vanhaa suhdettaan, toinen taas todistelee, ettei perheenlisäys muuta aiempaa vauhdikasta elämää. Nuori nainen tapaa uuden potentiaalisen kumppanin, toinen puolestaan on lopettamassa parisuhdettaan. Mukaan on saatu hilpeästi nykyajan ilmiöitä: Tinderin käyttöä, mikropanimon pyörittämistä, vegaanista ruokavaliota, somejulkisuutta ja selfieitä.

Mutta ennen kaikkea sarjassa on puhetta, paljon puhetta. Easy perustuukin pitkälti jatkuvaan dialogiin henkilöhahmojen välillä. Puhumisen myötä on helpompi ymmärtää keskustelukumppaniaan, ja erityistä sarjassa onkin sen mukavuus. Perinteisiin kerronnan kaavoihin kangistuneena huomaa itsensä nopeasti kyyniseksi odottaessaan erimielisyyksien ja väärinymmärrysten johtavan konfliktiin. Konfliktia ei nimittäin koskaan tule, vaan päähenkilöt kuuntelevat myös eriävää näkökulmaa, mukautuvat muuttuneeseen tilanteeseen ja pyrkivät löytämään molempia tyydyttävän ratkaisun.

Easy muistuttaa, että asioista tosiaan voi puhua ja sen kautta löytää yhteisymmärryksen. Kuinka toivoa herättävä, hyvänmielen sarja! Arki ei ole aina helppoa, mutta kyse on asenteesta: asioista voi päättää tehdä itselleen helpompaa. Easy valaa uskoa ihmisen hyvyyteen, ja sitä ehkä tarvitaan erityisen paljon juuri näinä aikoina.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Oscar Wilde hioo itsestään täydellistä tullakseen kuolemattomaksi. Lifestyle-bloggaaja Dora kuvaa viimeisteltyjä sommitelmia ja selfieitä saadakseen tykkäyksiä ja kommentteja. Ujo kirjallisuuden tutkija harhautuu kauneutta ja materialismia käsittelevän työnsä äärestä yhä pakkomielteisemmin erään tietyn blogin pariin.

Anna-Kaari Hakkaraisen kolmas romaani on hämmästyttävä sekoitus kirjallisuutta ja taidehistoriaa, populaarikulttuuria, brändejä ja blogimaailmaa. Kristallipalatsin keskiössä on lasinen palatsi, toisaalla vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyn areena Crystal Palace, mutta tässä maailmassa taas kasvitieteellinen puutarha Helsingissä. Kaikki lähtee liikkeelle lasipuutarhasta, ja kaikki kulkevat sitä kohti.

Lasipuutarha on Hakkaraisen kirjassa fyysisestä muodostaan huolimatta ennen kaikkea symbolinen olotila. Se kuvaa ihmistä katseiden alla mutta antaa tälle myös mahdollisuuden kätkeä asioita sisäänsä. Samalla se tarjoaa kaksi erilaista roolia: katsottavan ja katselijan.

Elämästä tallennetaan kuvia, mutta toisaalta kuvat luovat omia tarinoita. Mikä on totuus ja mikä kaunisteltua fiktiota? Mikä todellisuutta ja mikä kulissien rakentamista? Ja kun kulissit muotoilevat identiteettiä uusiksi, mikä lopulta on aitoa ja oikeaa? Kristallipalatsin kieli on yhtä aikaa analyyttistä ja runollista. Tarinan osalta se kumartaa syvään yhdelle inspiraation lähteelleen, Oscar Wilden ainoalle romaanille, Dorian Grayn muotokuvalle.

Share

Pages