Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Sosiaalista mediaa viime aikoina seuranneena voisi vetää johtopäätöksen, että 12. kertaa pidetty Ravintolapäivä on pääsemässä jonkinlaiseen saturaatiopisteeseen. Osa on alkanut tuoda esiin pettymyksensä ruokien hintoihin ja tasoon. Koska kyseessä ei ole ammattilaisten päivä, pääasiallinen pettymys kohdistuu siis liian korkeisiin hintoihin. Valittaminen kertoo toisaalta myös siitä, että tämän vielä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen (mutta kansainvälistyvän) tapahtuman toteutumista pidetään jo itsestäänselvyytenä. Niinpä pelkän hehkuttamisen sijaan tapahtuman sisältöä uskalletaan jo kommentoida kriittisestikin. Fiilistä epäilemättä laski myös helmikuun syksyisen harmaa, sadetta tihkuva sää.

Ehkä olin onnekas tai sitten vain sinisilmäinen, mutta oma kokemukseni viimeisimmästä ravintolapäivästä oli ainoastaan positiivinen. Kaikissa käymissäni paikoissa hinnat olivat kohdillaan. Ensimmäisessä paikassa kuuden euron siikaa ja kuhaa sisältänyt kalalautanen riitti kahdelle ruokailijalle, kalliita ainesosia vaativa raakakakkupala kustansi nelisen euroa (samanlainen tai pienempi raakakakku normipäivänä normikahvilassa maksaisi kuusi euroa) ja seesaminsiemeniä ja taateleita sisältänyt reilun kokoinen mustikka-lakritsismoothie neljä euroa. Toisessa paikassa kaksi vegaanista suklaakuppikakkua, pari macaronea ja tuhti pala banaanipähkinäkakkua maksoivat yhteensä vitosen. Kolmas paikka tarjosi erityisruokavalioille sopivia gluteenittomia, maidottomia ja vegaanisia herkkupaloja kasvispiirakasta porkkanakakkuun kahdella eurolla kappale. Liikuimme vain Kalliossa ja Arabianrannassa, joten ehkä näillä alueilla ei ole ”keskustalisää” tai myyjät eivät ole käyneet liian ahneiksi varmasta suosiosta.

Parasta päivässä oli kuitenkin se, ettei missään näistä paikoista kokemus jäänyt pelkkään ruokaan. Ensimmäisessä kohteessa nautimme raakaruoan viihtyisässä vintageputiikissa, jossa kahden naisen bändi soitti rock-covereita. Seuraavassa pisteessä iloa tuotti toimitustapa, kun herkut laskettiin narun päässä roikkuvan korin varassa kakkoskerroksesta alas kadulle. Viimeisessä määränpäässä ohjelmaan kuului iltapalan lisäksi teetanssit, joissa jalat viuhtoivat vanhan jazzin rytmiin ja yleisölle järjestettiin pieni swingtanssiopetuskin.

Kaikkiin näihin paikkoihin pääsimme sen kummemmin jonottamatta, kun samaan aikaan esimerkiksi Made In Kallion edessä parveili monia kymmeniä ihmisiä odottamassa MasterChef 2014 -kilpailijoiden tekemiä minipizzoja. Ehkä siis kannattaa mennä sinne, minne ihan kaikki muut eivät välttämättä mene? Tai mitä Hesari tai muu massoja siirtelevä taho ei nosta esiin? Ehkä yksinkertaisesti riittää, että jaksaa tutkailla valikoimaa omin toimin, suuntaa sinne, mistä itse eniten innostuu, ja uskaltaa tarvittaessa poistua tutuiltakin kulmilta? Ja jos ei välitä palelemisesta, suuntaa harmaina päivinä sisätiloihin.

Ravintolapäivässä 16.2. koettua:

Raakaa ruokaa ja elävää musiikkia Fargo Vintagessa

Jälkkäritilaus matkalla keittiöön Vaasankadulla

Maidotonta, vegaania, gluteenitonta... herkkuja kaikille ruokavalioille ja iloista swing-tanssia Arabianrannassa

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Synttäreitä, rapumökkiä, promootiota, elokuvia... Ravintolapäivän konsepti on pyörinyt pian kolme täyttä vuotta, mutta tähän asti olen onnistunut täyttämään kalenterini niin ansiokkaasti, etten ole ehtinyt kiertää naapurikorttelia pidemmälle. Ystäväni totesikin, että jos Ravintolapäivä olisi vain kerran vuodessa, niin ehkä sitä silloin priorisoisi enemmän.

Tällekin sunnuntaille on jo tiedossa ainakin yhden vastasyntyneen esittelyä, mutta ajattelin silti mahduttaa mukaan vähän ravintolaohjelmaakin. Poimin kiinnostavan kuuloisia paikkoja, jotka kaikki sijaitsevat sattumalta Kallion, Vallilan ja Arabian tienoilla.

Nämä kaksi ovat ihan must:

1. Fargo's RAW
Ihanassa Fargo Vintagessa, josta juuri ostin kirjahyllyn, tarjoillaan raakaruokaa avainsanoina "healthy/vegan/paleo/low carb/gluten free". Taikasanoja gluteenia välttelevälle maitoallergikolle! Vielä enemmän innostuin, koska Fargon raakamenu kuulostaa sellaiselta, jota ruokarajoittunut kehtaa ehdottaa myös ruokarajoittumattomalle seuralaiselle. Tarjolla on esimerkiksi siikaa ja kuhaa yhdistävää graavikalalautasta sekä raakavegaanisia kakkuja makuina puolukka-goji-mulperikinuski ja "suklaa-kahviöveri". Klo 12–17, Fleminginkatu 20.

2. Teetanssit
Charleston-harrastukseni kautta kaikki jazziin ja swingiin liittyvät jutut ovat alkaneet kiinnostaa. Helsinki Traditional Jazz Dance Society ry järjestää asukas- ja kulttuuritalo Kääntöpaikalla Arabiassa Teetanssiaiset. Luvassa on Théhuoneen teetä, kahvia ja leivonnaisia, musiikkia, tanssiesityksiä ja yhteisöllistä tanssia. Teetanssit jatkuvat Ravintolapäivän jälkeenkin 6.4. ja 4.5. Klo 17–20, Intiankatu 1.

Näissäkin voisi käydä:

3. Vallilan vinttikahvila
Vallilassa vanhan kivitalon ullakolle aukeaa pieni kahvila. Paikan pitäjä kehottaa laittamaan lämmintä päälle, koska vintillä ei ole lämmitystä. Klo 13–17, Pernajantie 1B.

4. Marian Herkkupuodin kahvila
Pasilan tunnelmallisella vanhalla konepajalla työskentelee luovan alan yrittäjiä. Studio Onnin tiloissa voi nauttia Marian herkkupuodin Amerikka-henkisiä tarjoiluja kuten Key Lime Pie'ta ja tallentaa herkuista leveän jenkkihymynsä kuvauspisteessä. Klo 12–16, Traverssikuja.

5. Kaffila Bokvillan
Arabianrantaan vuonna 1870 rakennetussa puuhuvilassa avautuu kahvila, joka sekin mainostaa korvapuustien, kahvin ja muun ohella tarjoavansa Key Lime Pie'ta. Onko Key Lime Pie uusi avokadopasta? Klo 14–19, Hämeentie 125.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Tasan vuosi sitten napsaistu kuva, jälleen ajankohtainen.

Ystävänpäivään kuulu LÄMPÖ, on se lämmin tunnelma sitten peräisin Keralasta Etelä-Intiasta, rakkaalta omassa kainalossa tai parhailta ystäviltä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Smoothiebaari

Kävin tutustumassa uuteen Silvopleehen joulukuussa, ja oli tarkoitus kirjoittaa siitä heti, mutta unohdin. Entisessä paikassaan 14 vuotta toiminut kasvisravintola muutti siis 100 metriä eteenpäin Toisella linjalla ja sijaitsee nyt vilkkaammassa kohdassa lähes kiinni metroaseman sisäänkäynnissä.

Esimerkillinen lounaslautanen

Uudet tilat ovat monta kertaa suuremmat, ja silti paikka oli lounasaikaan aivan täynnä. Luonnonmukaisuutta, terveellisyyttä ja eettisyyttä korostava, elävää ja kasvisravintoa tarjoava yritys ei varmaan olisi voinut parempaan aikaan laajentaa. Yläkerran ravintolan lisäksi alakerrassa on nyt kahvila- ja smoothiebaaripiste, josta voi napata mehudrinkin tai raakasuklaaleivoksen myös kotiin mukaan.

Tuhdin näköistä raakakakkua

Kivaa
+ Lounasbuffetin valtava valikoima
+ Uusi kahvila-smoothiebaari alakerrassa
+ Uudet pidemmät aukioloajat: auki arkisin klo 20 ja lauantaina klo 18 asti
+ Annoksen maksaminen painon mukaan tulee edulliseksi pieniruokaiselle.

Tyhmää
- Lounasbuffetin valtava valikoima: jos tahtoo maistella vähän kaikkea, lautaselle muodostuu kaaos, josta ei saa selvää. Ainakin lämpimien ruokien kohdalla on esimerkiksi parempi keskittyä vain aasialaisiin tai italialaisiin makuihin.
- Aiempi hippimäisyys on vaihtunut (90-luvusta muistuttavaan?) tunkkaisen vihreään väriin ja ruokalatunnelmaan. Pöydät ovat aivan liian isoja ja syviä, vievät tilaa eivätkä silti tarjoa yksityisyyttä. (Esimerkiksi pienet pyöreät pöydät olisivat lisänneet sekä tunnelmaa että asiakaspaikkoja.)
- Annoksen maksaminen painon mukaan tulee kalliiksi, jos on kovin ahne.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Katsoin 2012 ilmestyneen Woody Allen -dokumentin Manhattan, Movies & Me sopivasti keskellä kuuminta kohua Allenista ja tämän adoptiotyttärestä Dylan Farrow'sta.

Dokkarin parasta antia on alkupuoli, joka kertoo, miten teini-ikäisestä juutalaispojasta nimeltä Allen Konigsberg tuli maailmankuulu Woody Allen. Jo varhain Allen kirjoitti sujuvasti komediaa. Hupaisaa on, että seitsemänkymppinen ohjaaja naputtelee yhä käsikirjoituksiaan samalla 16-vuotiaana hankkimallaan kirjoituskoneella. Idearikkaalla miehellä on lisäksi liuskatolkulla käsin kirjoitettuja, sotkuisia muistiinpanoja, joita hän säilöö yöpöydän laatikkoon ja lukee aina, kun etsii ideoita uusiin töihinsä.

Ottaen huomioon dokumentin nimen, on yllättävää, ettei Brooklynissä syntyneen miehen elokuvista huokuvaa rakkautta Manhattaniin käsitellä lainkaan. Yleisesti dokumentti antaa Allenista hyvin sympaattisen ja allenmaisen kuvan. Punaisia mattoja haluttomasti tarpova mies naurattaa vielä vanhoilla päivilläänkin ihmisiä lehdistötilaisuuksissa (toimittajan kysyessä ohjaajan suhdetta kuolemaan Allen vastaa: "I'm strongly against it") ja toteaa tehneensä suuren määrän elokuvia, joista vain harva on oikeasti hyvä.

Myös Allenin elämän naisia vilahtaa dokumentissa. Ensimmäinen vaimo muistelee huvittuneena olleensa äärettömän tylsistynyt kuuluisan miehensä nukkuessa vieressä ja tahtoneensa herättää tämän kertomaan jotain hauskaa. Diane Keaton muistelee omaa ihastumistaan Alleniin, ja Allen puolestaan paljastaa saaneensa elokuviinsa naisnäkökulman Keatonin kautta. (Keaton muuten muistelee suhdettaan Alleniin lämpimästi myös muistelmateoksessaan Then Again). Yli 10 vuoden seurustelu Mia Farrow'n kanssa ja Allenin skandaalisuhde Farrow'n adoptiotyttäreen Soon-Yi Previniin käsitellään nopeasti. Allenin ja Farrow'n viimeiseksi yhteiseksi elokuvaksi jäänyttä Husbands And Wivesia voikin katsoa sillä silmällä, miten näyttelijät suoriutuivat loppuun elokuvan kuvauksista, kun riitaisa ero oli jo käynnissä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Döner Harju oli ollut auki tasan viikon, kun kävimme sen torstai-iltana testaamassa. Tämä oli kuulemma tähän asti ”hiljaisin” ilta, vaikka ovi kävi koko ajan ja annoksia sai odottaa puolisen tuntia. Moni asiakkaista nappasi safkat mukaan, joten saimme suhteellisen helposti istumapaikat neljän hengen seurueellemme.

Listalla on kolme perusvaihtoehtoa: kasvis (seitania), lammas ja kana, jotka saa rullina tai isompina annoksina. Kylkeen voi ottaa esimerkiksi Nokian Panimon omenasiideriä tai vaikka lasin viiniä. Taustalla soivat Blondien hitit ja tunnelma oli suhteellisen rauhallinen, joskin kuuma - ihan konkreettisesti, ihmismäärästä johtuen. Hehkuin punaisena siinä vaiheessa, kun annosnumeroni huudettiin.

Myönnän suoraan, että olen matkustellut aivan liian vähän Saksassa enkä todellakaan ole minkäänlainen kebbeasiantuntija, mutta kanarulla oli hyvänmakuinen ja ainekset laadukkaita. Ensi viikolle onkin jo sovittu isommalla porukalla uusi visiitti, joten seuraavaksi ehkä lammasta, testailu jatkukoon!

Fleminginkatu 23, auki ensi viikosta alkaen iltojen lisäksi myös lounasaikaan, kiinni su–ma

Share

Pages