Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Helsinki tuntuu nykyään olevan täynnä aavistuksen fiinimpää ruokaa tarjoilevia rentoja kortteliravintolan ja -kapakan yhdistelmiä. Niin kuin esimerkiksi entisen Lostarin paikalle alkusyksystä avautunut Tres Bones. Heti Lostarin jälkeen paikalla toimi vähän aikaa Suola, joka ei ilmeisesti saanut tulta alleen, mutta Tres Bones vaikuttaa olevan suosittu arki-iltaisinkin. 

Annankatu 6:n uusi ravintola-baari-klubikombinaatio on söpö ruutulaattalattioineen ja eriparisine tuoleineen. Koin heti ensimmäisellä lounaallani vahvat Lupolo-vibat aina rapu-vehnäpilahvini koristeena olevia kuivattuja oliivinmuruja myöten. Ei ihme, sillä yksi Tres Bonesin omistajista pyöritti aiemmin juuri Punavuorenkadulla toiminutta Lupoloa. Lupoloa on ikävä, mutta näyttää, että Tres Bones voisi lunastaa sen paikan.

Suuntasimme Tres Bonesiin vastikään illalliselle parinkymmenen hengen työporukan voimin. Ilahduin silloin yllättäen eniten jälkkäristä: suklaasorbetti-marenki-hässäkkä ei ollut lainkaan niin äklömakeaa kun ulkonäön perusteella olisi luullut. Illalliseen hujahti huomaamatta viisi tuntia - ei siksi, että palvelu olisi ollut hidasta, vaan koska täällä oli kivaa hengata. Gin toniciinkin ehdotettiin heti ekana Hendrick'siä.

 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

 

Yksi pieni idea, seurauksena monia unohtumattomia illallisia ja ihania illalliskeskusteluja. Kokosin pari vuotta sitten dinneriporukan ihmisistä, jotka tunsivat toisensa osa enemmän, osa vähemmän. Tuloksena olemme syöneet hyvin ja saaneet uusia hyviä ystäviä.

Konsepti oli aluksi about sama kuin sympaattisessa Neljän tähden illallinen -ohjelmassa. Siis sarjassa, jossa julkkikset viettävät iltaa rennosti hyvissä tunnelmissa (ruotsalainen versio tästä on kaikkein paras) - eikä siinä toisessa, jossa tavalliset ihmiset arvostelevat toisiaan ja riitelevät (etenkin se kamala brittiversio).

Omilla tähti-illallisillamme kukin on vuorollaan valmistanut kolmen tai useamman ruokalajin illallisen ja viihdyttänyt toisia vaihtelevilla ohjelmanumeroilla. Illalliset on pisteytetty ja rundin päätteeksi olemme valinneet kotoisan kortteliravintolan (Kolo, Pastis), syöneet ja juoneet itsemme ähkyyn ja valtuuttaneet tarjoilijamme laskemaan pisteet anonyymisti ja julistamaan lopullisen voittajan. Palkinto parhaasta suorituksesta on ollut tämä vuotuinen päätösillallinen muiden piikkiin.

Nyt rundimme pyörii jo kolmatta vuotta, sääntöjä on ehditty päivittää vapaammiksi (keskitymme pisteytyksen sijaan siihen kaikista olennaisimpaan eli ruokaan ja toisiimme) ja jäsenistö kasvanut kuuteen. 

Tänä viikonloppuna istuimme iltaa Lauttasaaressa. Keveää kesäkurpitsa-piparjuurikeittoa, huolella haudutettua hirvipataa, kirpeän makeaa puolukkajuustokakkua, "tyttöjen-kesken"-juttuja, glögiä, jääkaappirunoutta, itse tehtyjä ovikransseja.

Myönnän, ei syksy niin kauhean kamala vuodenaika ihan joka hetki ole.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

 

 

Korjaamon ensimmäinen Nanna Susi -näyttely ilahdutti synkkää syysiltaa. Kiersin Yhdeksän henkeä ja lämpiöt -näyttelyn viime viikolla avajaistungoksessa, ja päällimmäiseksi jäi tunne, että olen juuri tavannut voimakkaan, salaperäisen naisen. Eikä tunne edes johtunut taiteilijan omasta läsnäolosta ja tunnepitoisesta puheesta, vaan itse teossarjasta.

Suden uusissa töissä poseeraavat etäisen oloiset, naiselliset kissahahmot, tai kissamaiset naiset – miten kukin asian näkee. Jokaisessa työssä tuntuu olevan joku yksittäinen katseen kiinnittävä elementti: kultainen käsilaukku, pirua muistuttava sulhashahmo, teinimäinen "Puss XXX" -teksti.

Yleensä kaikkea glitteriä kavahtavana yllätyin, kun huomasin pitäväni eniten näyttelyn sananmukaisesti säihkyvimmistä tauluista. Raskaat öljyvärivedot ja vahvat värit toivat niissä tasapainoa prinsessamaiselle - tai jopa jouluiselle! - kimallukselle. Näyttely on auki 24.11. asti. Minulle alkoi juuri tehdä mieli glögiä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Ylärivissä vasemmalla: Kaupasta haettuja ja lahjaksi saatuja kirjoja, joita en ole ehtinyt vielä lukea

Ylärivissä oikealla: Antikvariaateista löydettyjä kirjoja, joita en ole ehtinyt vielä lukea

Alarivissä vasemmalla: Tutuilta lainattuja kirjoja, joita en ole ehtinyt vielä lukea

Alarivissä oikealla: Kirjamessuilta viikonloppuna napattuja kirjoja, joita ajattelin vielä tarvitsevani

--> Tavoite: lukea nämä seuraavan vuoden aikana ja olla sinä aikana hankimatta ihan älyttömästi uusia.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kuva: Atlantic Film

Hyppään takaisin tämän syksyn R&A:han ja festivaalin päätöselokuvaan, joka nimittäin pyörii nyt Finnkinolla. Tuntuu, että kaikki puhuvat Frances Ha'sta. Minäkin haluan puhua siitä.

Mennessäni leffaan, olin jo valmiiksi päättänyt pitää siitä. Olihan se Noah Baumbachin, saman jätkän, joka on ohjannut The Squid And The Whalen ja Greenbergin ja sentään ollut käsikirjoittamassa paria Wes Andersonin elokuvaa (Steve Zissou, Fantastic Mr. Fox).

Frances Ha'n alku oli kuitenkin melkein ärsyttävä; aloin pelätä, pidänkö siitä sittenkään. "Tässä on nyt tää ohjaajan ihastuttava naisystävä, katsokaa nyt, kun se on niin söpö ja rento ja fiksu ja sillä on joka asiaan jotain nokkelaa sanottavaa. Niin, ja se asuu New Yorkissa, ja sillä on taiteellisen näköinen paras kaveri ja kaikki on vaan niin älyttömän siistiä." 

Vähitellen elokuvan karumpi ja samalla Francesin sympaattisempi puoli kuitenkin avautuu: Frances tahtoisi olla ammattitanssija, missä kohtaa mahdollisuudet on jo menetetty, kimppakämpässä asuminen ei olekaan välttämättä valinta vaan ainoa tapaa asua metropolissa, kunnes siihenkään ei enää ole rahaa, ja itse asiassa Frances ei oikein tiedä mitä hakee elämältään ja on kaiken kaikkiaan aika hukassa.

Leffan edetessä Frances vajoaa tietyillä mittapuilla yhä alemmas, nolaa itseään, käyttäytyy täysin epärationaalisesti. Hän alkaa olla jo ihan seko, lopulta säälittävä. Uusi Bridget Jones! Paitsi ilman Mr. Darcya, koska se ei ole tämän tarinan pointti.

Kaiken tämän päätteeksi Frances kuitenkin kokoaa itsensä, aikuistuukin ja omaksuu sellaisen rennon järkevän asenteen elämään, jolloin ymmärtää, että kaikkihan on oikein kivasti taas. Tätä elämä on!

Jos selostukseni kuulostaa yhtään siltä kuin haukkuisin elokuvaa, ilmaisin itseni väärin. Tahdoin vain sanoa, että on kivaa katsoa leffaa, jossa puhutaan ja pähkäillään, etsitään omaa tietä ja haahuillaan.

Frances Ha'sta voi tulla tunne kuin se olisi tehty laskelmoidusti tietynlaiselle kohderyhmälle - sellaiselle, joka ymmärtää tätä elokuvaa. Toisaalta sen tekijät antavat kuvan, että leffa olisi syntynyt melkein itsestään.

Joka tapauksessa: kaikki tuntuvat pitävän Frances Ha'sta juuri nyt.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Yläkuvassa: West Lake, Hangzhou, lokakuu 2007 
Alakuvissa: West Lake Tea House, Helsinki, lokakuu 2013

Tätä täytyy hehkuttaa! Jos tahtoo kokea todellista Kiinaa, ei ihan oikeasti tarvitse mennä kauemmaksi kuin Krunaan. Kirkkokadulle aukesi vajaa vuosi sitten kiinalainen pikkuravintola West Lake Tea House. Miksi menin sinne vasta nyt? Ehkäpä teehuone-sana hämäsi. West Laken teevalikoima lämmittää mieltä, mutta aivan yhtä hyvin tänne voi istahtaa Tsingtao-oluelle tai pitkän kaavan illalliselle. 

Jo paikan nimi viehättää henkilökohtaisesti. Olin kuusi vuotta sitten vaihto-opiskelijana Kiinassa, ja samalla reissulla vierailin myös Hangzhoussa, joka on kuuluisa kauniista järvestään. Tuo järvi on juurikin West Lake, kiinaksi Xī Hú.

Yritimme ystäväni kanssa West Lake Tea Houseen keskiviikkoiltana, mutta se osoittautui olevan viikon ainoa päivä, kun paikka on kiinni. Uusimme yrityksen heti seuraavana iltana ja oi, kun tulimme hyvälle tuulelle.

Söimme puokkiin dimsumit sekä aivan ihanaa, valkosipulilla ja korianterilla maustettua munakoisoa soijakastikkeessa. Jälkkäriksi otimme makealla maapähkinä-paputahnalla täytetyt riisipallot ja jasmiiniteetä. Tänne pitää tulla joskus isommallakin porukalla, sillä mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän annoksia, joita jakaa. ;)

Aukiolotietojen mukaan paikka on arkisin auki ysiin, mutta havahduimme asiaan vasta puoli kybän maissa, koska kukaan ei vihjannut poistumaan. Paikan pitäjät vaikuttivat supermukavilta. Maksukortti kuitteineen ojennettiin kohteliaasti kahdella kädellä takaisin.

Share

Pages