Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Jenkeissä odotellaan Mad Menin seitsemättä kautta, Suomen ilmaiskanavilla vielä kuudetta. En ollut kiinnostunut hankkimaan Nelosen erillistä viihdepakettia, mutta kaveri vinkkasi, että kuudes kausi löytyy jo kaupan hyllyltä. Helpointa oli siis hakea DVD-boksi suoraan elektroniikkaosastolta - tai, siis, helpointa oli lähettää poikaystävä hakemaan DVD-boksi suoraan elektroniikkaosastolta.

Viime päivät ovatkin kuluneet Madison Avenuen raadollisessa maailmassa (voi Don…). Eniten kuitenkin surettaa, että juhlat ovat pian ohi. AMC-kanava kun on ilmoittanut, että seitsemäs kausi on sarjan viimeinen. Olisi parasta varmaan jo nyt alkaa hiljalleen totuttautua elämään ilman yhtä historian parhaista TV-sarjoista. Lopetusta tosin aiotaan pitkittää, ja 14 viimeistä osaa jaetaan keväille 2014 ja 2015. Silti yksi Old Fashioned olisi nyt paikallaan.

Luopumisen tekee entistä vaikeammaksi se, ettei sarja ole vielä lainkaan väsähtänyt. Toiseksi viimeinen kausi pitää tiukasti otteessaan ja on ehkä jopa edellisiäkin koukuttavampi. Tuskin tätä surua voikaan voittaa millään muulla kuin kehittämällä uuden vakavan addiktion johonkin toiseen elämää suurempaan sarjaan. Tai juomalla vähän useammankin Old Fashionedin.

Kuva: AMC

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Ei ole montaakaan parempaa asiaa kuin istua kivassa pikkukahvilassa, vieraassa kaupungissa, hyvään kirjaan uppoutuneena. Tämän totesin muutama viikko sitten niinkin eksoottisessa kohteessa kuin Tallinnan vanha kaupunki. Olin reissussa kolmen vanhan hyvän ystävän kanssa, joten myöskään parempaa seuraa ei olisi voinut olla. Jos unohdetaan epäinhimillinen lauantaiherätys aamulaivaan, oli reissu siis kaikin puolin täydellinen.

Aloitimme Kalamajasta. Lounastimme edullisen F-hoonen (Telliskivi 60a) tehdasmiljöössä, pistäydyimme pikkuputiikeissa ja kahvilla. Ihastelimme alueen vanhoja upeita puutaloja, joista osa on niin rappiokunnossa että näyttävät enemmänkin kummituslinnoilta.

Jatkoimme kävellen vanhaan kaupunkiin, jossa keskityimme yksinomaan vintage-liikkeisiin - niitä mahtuu pienelle alueelle kummallisen monta! (Yksi lista erinomaisista vintage-putiikeista esim. täällä.) Paikkoja ei todennäköisesti olisi keksinyt ilman tarkkoja osoitteita, sillä moni löytyi rappukäytävien kautta vasta ylemmistä kerroksista.

Illalla pohjustimme vatsaa kolmen euron alkudrinkeillä pienessä rokkibaarissa ja siirryimme siitä hieman hintavampaan ja kovasti hypetettyyn aasialaisravintola Chediin. Odotukset olivat ehkä liian korkealla, mutta ainakaan alkupala-dimsumeita ei voinut moittia mistään.

Loppuillasta päädyimme vielä Paar Veiniin (Sauna 1), jota paikallisten tekemässä turistikartassa luonnehditaan ”eloisaksi viinibaariksi”, ”paikallisten trendinuorten suosimaksi” ja ”hipsterin paratiisiksi”. Paikan persoonalliseen sisustukseen kuului muun muassa itämaalaisia mattoja, vanha piano ja iso hevospatsas. Paikka oli iloisen hälyisä, DJ soitti hyvää musaa ja drinkkilistan lisäksi tarjolla oli tapaksia. Tänne pitää palata ensi kerralla, koska tällä kertaa aamuinen herätys verotti jo puolilta öin.

Toinen päivä oli jo aivan täyttä rentoilua. Hotelliaamiaisen jälkeen, kauneushoitoa odottaessa,  lueskelin kirjaa sympaattisessa, 60-70-luvun henkisessä Must Puudel -kahvilassa vanhan kaupungin laidalla (Muurivahe 20).

Kasvohoito oli asiallinen ja hyvä, mutta paikka sen verran karu, että sitä on turha mainita. Jos joku sen sijaan tietää jonkun hyvän ja viihtyisän kauneushoitolan Tallinnassa, otan mieluusti vinkkejä vastaan! Samoin vinkit kampaamoista kiinnostaisivat...

Käväisin myös paikallisessa Taidehallissa eli Kunstihoonessa, mutta sen hetkinen näyttely oli aika mitäänsanomaton. Ennen laivalle nousua piti vielä testata Foursquaresta bongattu Gourmet Coffee, joka sijaitsi hiukan kauempana keskustassa mutta osoittautui ehdottomasti poikkeamisen arvoiseksi. Kahvi oli hyvää ja ruokalistalta löytyi maistuvia perusannoksia kuten pasta bolognesea lammaslihapullilla sekä herkullisia leivonnaisia. Uskomattomaan Brita-kakkuun oli hyvä lopettaa.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Tätä ei suunniteltu, kaikki saman teeman alainen häppeningi vain kätevästi osui samaan viikonloppuun.

Itsenäisyysviikonloppu alkoi jazz-ajan tunnelmissa jo perjantai-iltapäivällä Villa Katayassa Lauttasaaressa, jonne olin saanut eräältä tutulta mystisen oloisen Great Gatsby -kutsun. Juhlissa parveili iloisen aikakauden edustajia, tytöt hiuskoristeissaan ja pitkissä helmikoruissaan, pojat lierihatuissaan ja puvunliiveissään. Yksinäisen vihreän valon sijasta lahden toisella puolella välkkyivät Keilaniemen valot.

Lauantaina teema jatkui jazz-brunssilla Punavuoressa. Tämän kotibrunssin konsepti on erityisen helppo: jokainen tuo jotain hyvää syötävää tai juotavaa ja taustalla soi vanha jazz. Harmillisesti tila ja rajallinen astiakokoelma hillitsivät kutsuttavien lukumäärää, joka piti pitää tusinassa.

Sunnuntaina oli aika pukeutua hieman showmaisemmin, heittää puuhkat olalle ja asettaa sulat päähän. Heiluimme tanssiryhmän kanssa vanhan klassikkokappaleen tahtiin Ofelia Marketissa, Kulttuuriareena Glorian lavalla. Charleston on muuten superhauskaa, kirjoitin siitä aiemmin täällä.

Paluu 2010-luvulle on luonnollisesti ottanut hiukan voimille, mutta sitä helpottaa parhaillaan pyörivä We Jazz -festivaali. Istuin tänään Oddarrangin leffakeikalla Andorrassa. Erilaisia festarikeikkoja on lauantaihin asti, ja vähintäänkin pistäydyn vielä Kluuvin kauppakeskuksessa We Jazz -näyttelyssä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kiireinen itsenäisyysviikonloppu yhä menossa, teemana 20-luku, palataan siihen.

Mukavaa sunnuntaita! Juokaa paljon glögiä ja mussutelkaa joulukarkkeja!

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

 

Mikä on ainoa hyvä asia siinä, että iltapäivällä on yhtä pimeää kuin keskiyöllä? Se, että illanvieton ystävien kanssa voi hyvin aloittaa jo neljältä.

Viikonloppuna oli tähti-illallisrundin oma vuoroni. Pidin teekutsut. Samalla sain tilaisuuden testata maidottomia ja gluteenittomia reseptejä, kaksi niistä tässä alla.

Jännittävät, kupissa aukeavat teekukat puolestaan löytyivät Stockan herkusta.

Onko muuten merkki aikuisuudesta, että siivoaa juhlien jäljet heti, kun vieraat ovat poistuneet?

Banaanipekaanimuffinit

Pehmoisia, kosteita ja superterveellisiä: ei rasvaa ja ainoana lisättynä sokerina hunaja. Täydellisiä teen seuraksi skonssien sijaisena. Muokkasin tästä ohjeesta oman versioni:

2 dl muussattua banaania (noin 3 banaania)
1 dl Bonnen makeuttamatonta omenasosetta
5 kananmunaa
0,5 dl hunajaa (lisää tai vähennä oman mieltymyksen mukaan)
2,5 dl gluteenittomia jauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
70 g murskattuja pekaanipähkinöitä

1. Uuni 180 asteeseen ja muffinivuoat pellille.
2. Sekoita banaanimuusi, omenasose, munat ja hunaja.
3. Lisää jauhot, suola, kaneli, ruokasooda ja lopuksi pähkinät.
4. Täytä muffinivuoat (n. ¾ vuoasta).
5. Paista n. puoli tuntia, kunnes muffinit ovat hieman ruskistuneet.

Pastel de natat

Pitkäaikainen henkilökohtainen suosikkileivokseni, palaan näihin joskus vielä ihan omalla postauksella! Tämä hyvä ohje on peräisin täältä. Korvasin maitotuotteet kasvipohjaisilla aineilla. Vaivaa säästää, että pohjina voi käyttää valmiita lehtitaikinalevyjä (jolloin lopputulos todennäköisesti on parempi kuin jos itse väsäisi taikinan), niitä löytyy tarvittaessa myös gluteenittomina.

(n. 12 kpl)

Pohja:

6 lehtitaikinalevyä

Täyte:

2 rkl perunajauhoja

1,5 rkl vaniljasokeria

2 dl mantelimaitoa

2 dl kasvipohjaista kermaa

1 dl sokeria

3 keltuaista

Pikkuisen kanelia

1. Ota lehtitaikinat sulamaan, irrota ne toisistaan ja asettele esim. leivinlaudalle.
2. Täyte: mittaa kylmä maito kattilaan, sekoita joukkoon perunajauhot ja vaniljasokeri. Lisää keltuaiset, kerma ja sokeri. Sekoita tasaiseksi, kiehauta, ota pois levyltä ja sekoita. Voit lisätä hitusen kanelia.
3. Leivosvuoat pellille, leikkaa taikinasta lasilla ympyröitä ja asettele vuokiin.
4. Jaa jäähtynyt täyte vuokiin.
5. Paista 225 asteessa n. 20 min, kunnes täyte ja reunat ovat saaneet hiukan väriä.
6. Ripottele päälle kanelia ennen kuin syöt.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Menin katsomaan Katja Tukiaisen uusinta näyttelyä Galerie Forsblomissa. Teoksissa seikkailevat tutut japanilaistyyliset partiotytöt punaisissa hameissaan ja raidallisissa polvisukissaan. Söpöt pikkutytöt retkeilevät vuoristossa ja vesiputouksilla, ratsastavat hevosilla ja ammuskelevat.

Maalausten aiempi yltiömakean pinkki ulkokuori on tummentunut violetiksi. Teoksissa voi nähdä mustaa huumoria tai jopa pahaenteisyyttä. Toisaalta mieleeni tulivat lapsuuden Enid Blyton -kirjat, joissa reippaat lapset ratkovat arvoituksia, joutuvat hetkeksi pinteeseen ja selviävät siitä lopuksi onnellisesti, joka kerta.

Näyttelyn yhteydessä julkaistuun kirjaan on koottu Tukiaisen teoksia kuudelta viimeiseltä vuodelta. Sain siihen omistuskirjoituksen ja -kuvituksen, sillä taiteilija sattui sopivasti samaan aikaan paikalle. Näyttelyn pyrstötähtiveistoksessa oli kuulemma ollut vähän tekemistä, mutta sen jälkeen tuntui, että voisi tehdä mitä vain - vaikka rakentaa veneen, taiteilija naureskeli.

 

Share

Pages