Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Toin viime viikon Pariisin reissulta tuliaisina taas muutamia matkavinkkejä. 

Tässä tämän kerran ravintolasuosikkini – vaihtoehtoina modernia tex-mexiä, klassista ranskalaista ja rentoa italialaista keittiötä.

Paris Texas

Jos ravintolan nimi viittaa Wim Wendersin elokuvaan, on se jo riittävä syy suunnata sinne. Tänä syksynä avattu Paris Texas tarjoaa vaalealla puulla ja funkkishenkisillä yksinkertaisilla pallolampuilla hillittyä diner-tunnelmaa. Ruokalistalla on burgereita, tacoja ja liha-annoksia, kevyempään nälkään löytyy kasvistacoja tai poke-kulho. Brunssille sopivat erilaiset eggs benedit -annokset. Ruoan voi huuhtoa alas makeilla cocktaileilla. Myös talon gin and tonic tarjotaan yllättävänä, itsetehdyllä siirapilla maustettuna versiona. Paikka sijaitsee 10. kaupunginosan vilkkaissa ravintolakortteleissa.

74 Rue du Faubourg Saint-Denis

Uptown

Montmartnen rauhalliselta pohjoisrinteeltä löytyy pieni viihtyisä ravintola Uptown. Viikonloppuisin tarjolla on iso brunssikokonaisuus, joka sisältää leipien ja croissantien lisäksi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Maidottomalle ruokavaliolle paikka oli haastava, mutta kaikki, mitä söin (kuten kuvan sisäfilee ja puikulaperunat), oli loistavaa. Pöytävaraus on suositeltava, ja helppo tehdä nettisivuilta. Saimme pöydän varaamatta lähinnä onnella, kun toinen seurue oli odotettua pienempi. Katse kannattaa nostaa persoonalliseen lautakattoon.

18 Rue Francoeur

Ober Mamma

Suosittu italialaisravintola Ober Mamma sijaitsee nimensä mukaisesti Oberkampfissa, lähellä Saint Martinin kanaalia. Pöytää kannattaa varautua odottamaan. Kuhisevalla ravintolalla on vanha koristeellinen baaripuoli, jonka takaa löytyy peileillä, viherköynnöksillä ja näyttävällä keinotekoisella puulla koristeltu värikäs ravintolasali. Listalla on mm. pastoja, pizzoja ja salaatteja.

107 Boulevard Richard Lenoir

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Katsoin viikonlopuksi julkaistut Gilmoren tyttöjen uudet jaksot tuoreeltaan, yhdeltä istumalta. Netflixin tuottama ja sarjan alkuperäisen luojan Amy Sherman-Palladinon kirjoittama neliosainen erikoiskausi/minisarja A Year in the Life lunasti odotukset varsin hyvin. Nauroin ja itkin. Tässä analyysiä aiheesta.

*** HUOM. SPOILEREITA! *** SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA! ***

Yleisesti

A Year in the Life alkaa kevyesti ja palaa katsojan kanssa suoraan Stars Hollow'n pikkukylään tuttujen hahmojen pariin. Kuten seitsemännen kauden loppu antoi olettaa, Lorelai ja Luke ovat palanneet yhteen ja Rorysta on tullut menestyksekkäältä vaikuttava toimittaja. Ihmiset ja paikat ovat entisellään, mitä nyt Luken kuppilassa on (hankalakäyttöinen) wifi, Dragonfly-majatalon keittiössä vierailee pop-up-ravintolayrittäjiä ja Kirk on keksinyt uudeksi bisnesideakseen taksipalvelun nimeltä Öööber.

Ensimmäinen jakso on pitkälti vielä komediaa, mutta sen jälkeen sarja muuttuu selkeästi draamapainotteisemmaksi. Hiljalleen tunteet keriytyvät auki: Rory etsii elämälleen päämäärää, Lorelain ja Luken suhteessa on vaikeatulkintaista kitkaa ja Lorelain välit kiristyvät sekä Emilyyn että Roryyn. Emilyn puolestaan on opeteltava elämään ilman Richardia, jonka poissaolon sarjasta saattoi päätellä näyttelijä Edward Herrmannin menehdyttyä kaksi vuotta sitten.

Viimeisessä jaksossa käydään läpi suurimmat tunteet. Gilmoren tytöiksi jakso on yllättävän surumielinen vaikka henkilöhahmot saavat toki sovittua asiansa ja löytävät omat suuntansa.

Kun tyypillisesti jatko-osat saattavat alkaa suureellisesti ja paljastua pinnallisiksi, ei Gilmoren tyttöjen uusissa jaksoissa tätä ongelmaa ole. Sarjan alkuperäinen tunnelma on onnistuttu säilyttämään kaikkien vuosien jälkeenkin, ja henkilöt ovat juuri sopivan verran pysyneet entisenlaisina ja sopivan verran varttuneet.

Loppukohtaus

Ne viimeiset neljä sanaa: "Mom..." "Yeah?" "I'm pregnant."

Ensimmäisellä sekunnilla se on kuin isku vyön alle, täysi tyrmäys. Rory ei voi toistaa äitinsä historiaa, tämä on ollut koko sarjan yksi kantava teema.

Toisella sekunnilla avautuu lopetuksen nerokkuus: historia todella toistaa itseään. Rorysta tulee yksinhoitaja kuten hänen äitinsä oli, lapsen isä on mitä todennäköisimmin Logan, siis rikkaan perheen hurmaava kasvatti kuten Christopherkin. Ja Jess – se katse, jolla Jess katsoo Rorya hetken ikkunan läpi ennen kuin lähtee, juuri noin katsoi myös Luke Lorelaita. 

Sarjan loppukohtauksen tapaisesta hetkestä on Lorelain ja Roryn tarina alkanut; nyt ympyrä sulkeutuu ja uudet tarinat alkavat. Historia toistuu mutta ei identtisenä. Rory on 32-vuotiaana tuplasti niin vanha kuin Lorelai oli saadessaan Roryn. Roryllä on myös yliopistokoulutus, työkokemusta ja loistavat eväät päästä kiinni unelmiensa työhön milloin vain. Toiset asiat sen sijaan eivät muutu ympärillä lainkaan: säännölliset vierailut Emily Gilmoren luona ja Stars Hollow'n hössöttävät, rakastavat asukkaat.

Parhaat hetket – top 5 

Nämä hetket naurattivat/itkettivät/koskettivat:

* Logan kavereineen tarjoaa alakuloiselle Rorylle piristävän tuulahduksen toista maailmaa (Across the Universe -musikaalista tutun Jim Sturgessin Beatles -tulkinnan) With A Little Help From My Friendsin tahdissa.

* Lorelai ja Michel istuvat lasillisella porttikongiin perustetussa hämyisessä salabaarissa, joka puretaan ja pystytetään sekunneissa, kun Taylor kulkee porttikongin ohi vahtivuorollaan.

* Lorelai kertoo puhelimessa oman muiston edesmenneestä isästään ja Emily kiittää Lorelaita tarinan päätteeksi.

* Jess katsoo Rorya lyhyen hetken ikkunan läpi tämän huomaamatta.

* Luke huutaa Lorelaille kerralla kaikki tunteensa parin yhteisessä keittiössä.

Muuta

Melissa McCarthy on toki sarjan näyttelijöistä nykyään menestynein ja siksi epäilemättä kiireinen, mutta katsojalle tulee auttamatta olo, mahtaisiko olla vähän diivakin, kun nainen on saatu mukaan tasan yhteen kohtaukseen vaikka esittää Lorelain parasta kaveria. Minisarjan oudoin vitsi on Roryn poikaystävä Paul, jota kukaan ei muista, ei edes katsoja. Sarjan ihanaa tunnaria, Where You Lead, saadaan odottaa kirjaimellisesti loppuun saakka, aina viimeisen jakson lopputeksteihin asti.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Ja näitähän riittää, joka makuun! My O My, Korjaamo, Taikki, Kaapeli, Vanha, Teurastamo. Kaikilla on omat joulumyyjäisensä.

Etsitkö designia, taidetta, kirjoja vai käsitöitä? Tsekkaa Tripsteriin kokoamani vinkit Helsingin eri joulumarkkinoista.

Oma suosikkini on aivan keskustassa eli Aleksanterinkadun joulukadulta löytyvä My O My'n Xmas Garage, joka toimii tänä vuonna uudessa laajemmassa tilassa, entistä suuremman ja houkuttelevamman designvalikoiman kanssa. Suosittelen piipahtamaan joulua odotellessa.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Pursimiehenkadun sympaattinen kahvila Kuuma muutti syksyn alussa kulman taakse Albertinkadulle. Samalla se sai lisää asiakaspaikkoja sekä Välimerta muistuttavan kiiltävän turkoosin lattian.

Lauantaiaamiainen osoittautui suosituksi, mutta pöydän sai pienellä odottelulla. Tarjolla on paria eri aamiaiskokonaisuutta, joihin saa valita sopivat elementit: jogurtin tai chia-vanukkaan, avokadotoastin tai jonkun kolmesta eri croissantista sekä itselle sopivan mehun ja kahvin, myös kasvimaitoja löytyy.

Flunssan ennaltaehkäisyksi voi tilata erikseen tiukan vitamiinishotin. Croissantien ystäville tiedoksi, että tarjolla oli ainakin tavallista, suklaa- ja mantelicroissantia.

Ystävällisen palvelun lisäksi saatavilla on wifi ja naistenlehtiä. Arkisin lounaaksi tarjotaan kasviskeittoja. Jos asuisin näillä kulmilla, olisi Kuuma mitä todennäköisimmin kantapaikkani, nyt tyydyn tekemään sinne satunnaisia lauantaivisiitteijä.

Albertinkatu 6, auki arkisin 8–17, la 10–16

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Pari viikkoa sitten sovimme ystäväni kanssa perjantai-afterworkit Kiasmaan. Mikä loistava tapa jättää työviikko taakseen ja siirtää ajatukset muualle! 

Suuntasimme suoraan Mona Hatoumin lokakuussa avattuun yksityisnäyttelyyn. Taiteen voimaannuttavan vaikutuksen nimissä suosin keskittymistä yhteen näyttelyyn kerrallaan. Niinpä yhtä aikaa esillä ollut Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttely (26.2.2017 saakka) jäi vielä seuraavaan museovisiittiin.

Brittiläinen, alunperin Beirutissa palestiinalaiseen perheeseen syntynyt Mona Hatoum (s. 1952) kävi Lontoossa vuonna 1975 ja jäi sinne, kun Libanoniin syttyi samaan aikaan sisällissota. Pariisin ja Lontoon kautta Kiasmaan saapuneessa näyttelyssä on esillä taiteilijan yhteiskunnallisia töitä 70-luvulta tähän päivään.

Teokset levittäytyvät museon kahteen ylimpään kerrokseen. Neljäs kerros on melkein karmaiseva. Metalliset kerrossängyt, häkit ja piikkilangat tekevät huoneista ahdistavia. Ihmistä korkeampi raastin ei ole enää vain keittiöväline. 

Viidenteen kerrokseen noustessa tunnelma kevenee ja muuttuu leikittelevämmäksi. Häkeistä pursuavia, pulleiksi puhallettuja lasiveistoksia tahtoisi koskettaa. Teos, jossa hiekka vuoroin muotoutuu uriin, vuoroin pyyhkiytyy sileäksi, on miellyttävästi hypnoottinen. Oliiviöljysaippuoista koottu kartta levittää hyvän tuoksun ympärilleen. Muun muassa poliittisiin konflikteihin ja ihmisoikeuksiin viittaavat viestit teosten taustalla eivät silti katoa mihinkään.

Mona Hatoum Kiasmassa 26.2.2017 asti

Share

Pages