Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kobe, kaupunki vuorten ja meren välissä, ja viimeinen varsinainen kohteemme Japanin junakierroksella. Tiesin kaupungista etukäteen vain sen, että Haruki Murakami vietti näillä seuduin nuoruusvuotensa ja sen, että kaupunki koki suuren maanjäristyksen vuonna 1995. Miellyin paikkaan saman tien. Kompakti, reilun 1,5 miljoonan ihmisen viihtyisä kaupunki tarjoaa sopivasti tekemistä, mutta päätimme ottaa näin loppumatkasta mahdollisimman iisisti.

Yhtenä aamuna tilasimme aamiaiskärryt suoraan 30. kerroksen hotellihuoneeseemme ja katselimme kaupunkia yläilmoista. Toisena aamuna teimme luontokävelyn läheiselle vesiputoukselle ja söimme eväitä. Yhtenä päivänä kuljeskelimme kodikkaassa eurooppalaistyylisessä Kitanon kaupunginosassa, nappasimme iltapäiväcocktailit vanhassa american barissa ja menimme leffaan. Toisena päivänä nousimme kaapelihissillä ylös vuorenrinteelle ja myöhemmin istuskelimme alhaalla sataman ravintoloissa ja katselimme auringonlaskua.

Japani-sarja päättyy tältä erää tähän. Kunnes palaan taas uudestaan nousevan auringon ihmeelliseen maahan.

 

LUE AIEMMAT JAPANI-JUTUT:

Junalla Japanissa: pyöräretki taidesaarella

Junalla Japanissa: Kioto, Nara ja Hiroshima

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Vaikutuin Japanin matkallamme syvästi jo Hakonen ulkoilmamuseosta, mutta toinen upea taidekokemus ja oma suosikkijuttuni koko reissulla oli Naoshiman taidesaari. Saari osa kahden taidetta tukevan organisaation 80–90-lukujen taitteessa perustettua projektia, jossa on mukana myös viereinen Teshiman saari. Tulimme Hiroshimasta päin luotijunalla, jonka matkan varrella vaihdoimme hitaaseen paikallisjunaan, ja saavuimme sillä rannikolle pienellä Unon asemalle. Nukuimme pikkukylässä perinteisessä ryokan-majatalossa, ja aamulla hyppäsimme lauttaan ja vietimme päivän Naoshimassa.

Saapuessamme Unoon taifuuni yllätti suoraan päällämme kastellen kaikki matkatavaramme, ja iltakymmenestä jatkuen koko yön satoi kuin saavista. Olin varma, että joutuisimme perumaan koko saariretken, mutta aamulla sade taukosi ja Naoshimassa oli pilvistä mutta lämmintä ja siten mukavaa liikkua. Saarta voi kiertää bussiyhteydellä museosta toiseen, mutta kaikkein paras tapa on vuokrata pyörä satamasta ja kierrellä saarta omatoimisesti. Japanilaiset turistit tuntuivat käyttävän lähinnä sähköpyöriä, ja saimmekin suurta kunnioitusta ja hilpeyttä osaksemme, kun reippaasti poljimme vaihteettomilla pyörillämme ylös jyrkempiäkin ylämäkiä.

Saaren upeaa kulttuuriantia ovat arkkitehti Tadao Andōn suunnittelemat minimalistiset mutta kekseliään kokemukselliset betoniset taidemuseot (Benesse House, Chichu Art Museum ja Lee Ufan Museum), perinteisiin vanhoihin puurakennuksiin luodut Art House Project -teokset sekä ulkoilmaveistokset. Saarelta löytyy esimerkiksi Yayoi Kusaman, Bruce NaumaninNiki de Saint Phallen ja Andy Warholin töitä.

Chichu-museossa pääsee myös ihailemaan Claude Monet'n lummemaalauksia (Pariisin Musée de l'Orangerien tapaan) luonnonvalossa lattiasta kattoon valkoisessa huoneessa. Yksi mieleen painuva teos samaisessa paikassa on myös auditorioksi rakennetun huoneen täyttävä Walter De Marian installaatio Time/Timeless/No Time (2004). Varaudu jättämään kengät narikkaan, kun kuljet museon tiloissa.

Lounaan voi taidekierroksella nauttia museoiden ravintoloissa, ja saarelta löytyy muitakin ruokapaikkoja ja ainakin pari boheemia kahvilaa ja baaria. Muumimukeista kahvia tarjoilevan Konichiwa-kahvilan menussa pahoiteltiin huvittavasti, ettei pyörällä liikkuville vieraille tarjota alkoholia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mennyt kylpemään mosaiikkeja ja Las Vegas -tunnelmaa yhdistelevään, iloisen näköiseen Naoshima Bath -kylpylään. Sadeviitoillekin saatiin loppupäivästä käyttöä, kun vesi alkoi taas ryöpytä täydellä voimalla ja kiisimme sateessa pyörillämme takaisin satamaan.

 

LUE LISÄÄ:

Junalla Japanissa: Kioto, Nara ja Hiroshima

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Japani-sarja jatkuu, pitkän tauon jälkeen. Päätin viedä vielä pikavauhdilla päätökseen raportoinnin puolitoista vuotta sitten tehdystä reissusta.

Tokiosta suhautimme junalla Kiotoon, josta teimme päiväretken toiseenkin entiseen pääkaupunkiin, Naraan. Pienen kaupungin paras nähtävyys ovat erityisesti temppelien pihoilla ja puistoalueella ympäriinsä vapaasti käyskentelevät pyhät peurat. En malttanut olla ostamatta turisteille myytäviä, paperimaisia peurankeksejä saadakseni uusia ystäviä. Veijarit vaan olivat aika ovelia ja alkoivat pian näykkiä vaatteitani siinä toivossa, että pudottaisin koko suuren keksipinon maahan.

Peurojen lisäksi kävimme katsomassa Tōdai-ji-temppelialuetta ja siellä maailman suurimmassa puurakennuksessa majailevaa noin 16-metristä Buddha-patsasta sekä söimme ravintolaksi tunnistamassamme autenttisessa paikallisessa parasta tofua, mitä ikinä olen maistanut. Koska ei voi tietää, milloin eteen sattuu uudelleen mitään vastaavaa, oli tilattava sitä samantien toinenkin kipollinen.

Kiotossa kävin nyt toista kertaa, ja toistamiseen tuli katsottua myös Kultainen paviljonki (Kinkaku-ji) ja kivistä tehty zen-puutarha (Ryōan-jin-temppelissä). Ensimmäisen kohdalla uusintakäynti oli sen arvoinen, mutta jälkimmäisessä kivien zeniläisyys ei edelleenkään itselleni auennut. Sen sijaan nautin käynnistä Arashiyaman bambumetsikössä, jonka vihreissä varjoissa oli rauhoittavaa kävellä väenpaljoudesta huolimatta. Keskustassa Kioton charmia luovat erityisesti vanhat, perinteistä arkkitehtuuria edustavat puutalokorttelit.

Yleisesti en Kiotoa juuri fanita vaikka niin monelle se tuntuu olevan "The Place" Japanissa. Sellaiselle, joka ei jaksa loputtomiin koluta vanhoja temppeleitä, kaupunki näyttäytyy suoraan sanoen vähän tylsänä. Suosittelen Japanin matkalla jättämään enemmän aikaa Tokiolle sekä käymään yhdessä suosikissani – Kobessa (siitä pian lisää).

Kiotosta matka jatkui luotijunalla Hiroshimaan. Käynti Peace Memorial Museumissa joenhaarojen ympäröimällä saarella oli pysäyttävä kokemus, kuten arvata saattaa. Visiitin jälkeen tuntui epätodelliselta kuljeskella tässä modernissa kaupungissa, joka jälleenrakennettiin kokonaan toisen maailmansodan jälkeen. Näyttävin muisto ydinpommista on rauhanmuistomerkiksi paikalleen jätetty Atomic Bomb Dome, joka on yksi harvoista räjähdyksestä pystyyn jääneistä rakennuksista/raunioista.

Kävelimme myös vallihautojen ympäröimään puistoon katsomaan Hiroshiman linnaa, ja nautimme keskustassa päivälliseksi okonomiyakia eli japanilaista munakasta, joka Hiroshimassa on tapana valmistaa kypsentämällä ainekset ensin erikseen ja lisäämällä mukaan myös nuudeleita. Yöksi emme kaupunkiin jääneet vaan jatkoimme sieltä jo illaksi takaisin pohjoisemmaksi.

LUE LISÄÄ:

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Näkymä Mori Art Museumista

Meiji Dorin lifestyle-liikkeitä

Shiseido Gallery

Advertising Museum Tokyo

Shibuya

Invader Naka-Megurossa

Beatlesin sanoja Naka-Megurossa

Jedi Shinjukussa

New York Bar, Park Hyatt Tokyo

Japani-sarjani etenee mitä ilmeisimmin hyvin, hyvin hitaasti. Hakonen ja Fujin jälkeen vuorossa oli Tokio. Vierailin kaupungissa toista kertaa ja saatoin vain uudelleen todeta, etten saa siitä lainkaan kiinni, se vain leviää joka suuntaan.

Ohessa silti muutama vinkki:

1. taidepäivä Roppongissa

Mori Art Museum Roppongi Hillsin Mori Towerin 52. ja 53. kerroksessa tarjoaa mielenkiintoisia kansainvälisiä nykytaidenäyttelyitä ja vaikuttavan näköalan yli kaupungin (lisäksi museolla on katolla sään mukaan auki oleva näköalatasanne). Muotoilun eri genrejä ja ilmentymiä esittelevä  21_21 Design Sight on perustettu puiston keskelle Andō Tadaon suunnittelemaan kauniiseen, maan alle laskeutuvaan betonirakennukseen. Valtavan kokoisen National Art Center Tokyon sisätilojen aula puolestaan on arkkitehtuurisesti vaikuttava. Taidekierroksen yhteydessä voi pistäytyä syömässä Kill Bill -elokuvan taistelukohtauksen miljöötä inspiroineessa ravintola Gonpachissa.

2. Naka-Meguron korttelit

Naka-Meguron alueelta löytyy viihtyisiä ravintoloita (esim. moderni ranskalaishenkinen Taste & Sense), tyylikkäitä parturi-kampaamoita, pieniä putiikkeja, katutaidetta ja kirsikkapuiden reunustama kanava.

3. Meiji Dorin lifestyle-kaupat

Shibuyan ja Harajukun välillä kulkee kauppakatu Meiji Dori, jonka varrelta löytyy viihtyisiä, laatukahvia tarjoilevia konseptiliikkeitä, esim. Niko and... sekä kapea kolmikerroksinen The Townhouse.

4. Lounas tai dinneri MEREN LAHDELLA

Kun ottaa monorailin Tennozu-saarelle, pääsee Tokion lahden satamamaisemiin. T.Y. Harbor Brewery -ravintola tarjoaa ruoan kanssa oman panimon olutta sekä olutcocktaileja. Päiväsaikaan voi ostaa leivoksia viereisestä Breadworks -leipomokahvilasta.

5. oma Lost In Translation -hetki

Olkoon turistijuttu, mutta silti. Drinkit Park Hyatt Tokyon New York Barissa, jazz-bändi ja taustalla öinen Tokio. 

6. Karaoke

Paras iltaohjelma Tokiossa: vuokraa huone karaokehotellista, mielellään free-drinks-diilillä, ja laula. Varaudu, että saatat joutua pidentämään useamman kerran huoneen vuokra-aikaa, kun ilta vierähtää odottamattoman nopeasti.

7. Sattumalta löydetyt parhaat baarit

Edellisellä Tokio-reissulla päädyin kaverini kanssa kellarikerroksessa sijaitsevaan tummaan, puupaneloituun baariin, jossa ei ollut lisäksemme muita asiakkaita kuin kaunis iäkäs pariskunta. Kysyttyään meiltä luvan, vanha mies alkoi soittaa pianolla klassisen musiikin kappaleita ja nainen seisoi vieressä ja lauloi. Esityksen päätteeksi pariskunta lahjoitti meille pussin vihreällä teellä maustettuja pikkuleipiä. Tällä kertaa paras baari löytyi Shibuyasta, junaraiteiden betonijalasta. Kadulle aukeavan pikkuisen paikan nimi oli 4, ja nimensä mukaisesti siellä oli neljä pientä pöytää sekä baaritiski. Tunnelmaa toivat baarimikon vinyylit ja yläpuolella jyrisevät junat.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Jatkan taas vaihteeksi Junalla Japanissa -raportointia – vielä ei olla edes puolessa välissä.

Yksi Japanin matkamme harkittuja suunnitelmia oli kiivetä Fujin huipulle ja sieltä alas. Tarkoitus oli siirtyä Fujin äärelle suoraan Hakonesta, joka sijaitsee käytännössä samalla luonnonpuistoalueella. Paikan päällä ja karttaa vilkaistuamme kävi ilmi, että Kawaguchiko, yksi Fujin järvialueen viidestä järvestä ja tukikohtamme Fujille, sijaitseekin täysin vastakkaisella puolella vuorta kuin Hakone ja sinne päästäkseen on kierrettävä Tokion kautta. Teimme siis piipahduksen pääkaupunkiin jo tässä vaiheessa.

Hiljaisen Hakonen ja Shinjukun aseman, maailman vilkkaimman liikennesolmukohdan, ero oli huima. Tuli heti kotoisa fiilis sitten viime kerran, kun olin Tokiossa. Ennen paluuta luontomaisemiin varasimme vaihtoaikaa seuraavaan junaan, jotta ehtisimme löytää adapterin ja taskulampun, ja noin kaksi korttelia käveltyämme vastaan osui kahdeksankerroksinen elektroniikkaliike, josta löysi ihan mitä vain.

Pääsimme junapassilla tällä kertaa Otsukiin asti. Siellä vaihdoimme erillismaksulla pienempään paikallisjunaan, joka vei Kawaguchikoon. Olimme valinneet hotellin pikkuisen keskustan ulkopuolelta, koska sen parvekkeelta piti avautua näkymä kohti Fujia. Perille päästyämme oli pilkkopimeää, ja kun heräsimme, harmaat sadepilvet peittivät järven laidat niin, että oli täysin mahdoton arvata, missä kohtaa vuori saattaisi seisoa.

Huonosta säästä huolimatta ja tiukasta matkaohjelmasta johtuen hyppäsimme heti aamulla Kawaguchikon juna-aseman edestä bussiin, joka vei noin 45 minuutissa Fujin vitosasemalle nimeltä Kawaguchiko 5th Station – tunnetaan myös nimillä Subaru Line 5th Station tai Yoshidaguchi 5th Sation (neljästä vitosasemasta se suosituin). Kuukausi oli juuri sinä päivänä vaihtunut elokuusta syyskuuhun, ja bussin lähtöajat kumpaankin suuntaan harventuneet, joten kiipeilyaikaa perillä oli erittäin rajatusti. Tämän päälle lähtöpisteellä odotti rankkasade. Arvoimme hetken pelimerkkejä ja päädyimme ostamaan turistikrääsäkaupasta ydinvoimalaunivormua muistuttavat hopeanvalkoiset sadeasut. Jututimme turistikeskuksen työntekijää, jonka mukaan kiipeämistä vuorelle ei nyt suositeltu kurjan sään vuoksi. Lähdimme matkaan.

En ole koskaan kokenut yhtä montaa sääilmiötä muutaman tunnin aikana. Vuoroin satoi, vuoroin paistoi lämpimästi, toisinaan ei nähnyt viittä metriä pidemmälle sumussa ja välillä ihailimme sateenkaaria. Pilvimassat velloivat ohi ja tilalle tuli aina uusia. Alkumatkan loiva hiekkainen rinne muuttui ylempänä yllättävän jyrkäksi ja tuuli yltyi yhä kovemmaksi. Siinä vaiheessa, kun tihkusateessa roikuin kaksin käsin kivenlohkareissa ja pelkäsin, että tuuli vie minut mukanaan, oli pakko luovuttaa. Huippu jäi saavuttamatta, mutta nauratin monia vaelluskenkäisiä japanilaisia kulkemalla koko matkan löysäremmisissä varvastossuissa.

Palasimme Kawaguchikoon ja nautimme aikaisen illallisen perinteisessä ravintolassa, jossa ruoat grillattiin pöydän paikalla olevan aukon yllä. Säpsähdin joka kerta, kun keppiin seivästetty suolistettu kala nytkähteli – niitä opettavaisia katso ja ymmärrä mitä syöt -hetkiä meille länsimaalaisille. Päästyämme lopen uupuneina hotelliin, pulahdimme kattoterassin poreammeeseen tähtitaivaan alla ja päättelimme sen jälkeen iltamme alakerran American barissa. Aamulla heräsimme ja avasimme parvekkeen oven: suoraan edessä kohosi Fuji pieni pilviharso ympärillään.

Uusi, tällä kertaa aurinkoinen, päivä osoittautui täydelliseksi päiväksi kiivetä vuorelle – joillekin toisille. Sen sijaan nautimme aamiaisen kahvilan terassilla järvinäköalaa ihaillen ja hyppäsimme uuteen junaan matkamuistona Fujin muotoisia pikkuleipiä. Jos on aikaa tutustua Fujin lisäksi sen järvialueeseen, Kawaguchiko vaikutti varsin viihtyisältä ja tarjoaa vierailijoille muun muassa sightseeing-bussimatkoja, kierroksia paikallisessa sake-panimossa ja kylpyhetkiä onseneissa.

Fuji piti pilviharson yllään loppuun asti visiittimme ajan, mutta myöhemmin junan ikkunasta, kuin kiusatakseen, se vilautti pienen hetken myös paljasta huippuaan.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

1969 avattu Hakone Open-Air Museum on Japanin ensimmäinen ulkoilmamuseo ja mielestäni kirkkaasti mieleenpainuvin nähtävyys Hakonen vuoristoisella ja vehreällä luonnonpuistoalueella, joka muutenkin on kovin kaunis.

Museo levittäytyy laajalle nurmialueelle keskellä hiljaista vuoristokylää. Veistoksia on sijoiteltu rauhassa polkujen varsille sopivan välimatkan päähän toisistaan. Esillä on sekä japanilaisten että länsimaalaisten taiteilijoiden töitä, mukana sellaisia nimiä kuin Francois-Xavier ja Claude LalanneHenry MoorePicasso, Niki de Saint PhalleChuryo Sato ja Takao Tsuchida. Vierailupäivänämme sitkeä sumu loi teoksille utuisen taustan.

Kun on aikansa kulkenut polkuja, löytyy noin puiston puolivälistä vielä yllättäen kokonainen Picasso-museo. Samalla suunnalla voi myös hengähtää kävelyn lomassa ja kylvettää jalkojaan kuuman lähteen vedessä. Nälkäinen voi pysähtyä syömään kahvilassa skandinaavisen valkeassa ja minimalistisessa Green Galleryssä, jonka yläkerrassa oli käyntimme aikaan David Bowieta kuvanneen Masayoshi Sukitan valokuvanäyttely.

Myös matka ulkoilmamuseoon Hakone Tozan -junalinjalla on mielenkiintoinen, kun juna nousee siksakia ylös vuorenrinnettä. Muita oivia Hakonen nähtävyyksiä mainitsin aiemmassa postauksessani.

Hakone Open-Air Museum, avoinna vuoden ympäri klo 917, Hakone Tozan -junalinjalla Chokoku-no-Mori-asemalle ja siitä parin minuutin kävely

Share

Pages