Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Katja Tukiainen: Black and White Lodge (2016)

Mari Kasurinen: My Little Laura Palmer (2016)

Katja Tukiainen ja teos Welcome to Twin Peaks (2016)

Carina Laine: Peak Experience (2016)

Näyttelyn kuraattori ja taiteilija Kati Heljakka avajaisissa

Populaarikulttuurin fanit: älkää missatko tätä taidenäyttelyä! Porilainen tutkija-taiteilija Kati Heljakka on tutkinut Twin Peaks -TV-sarjan vastaanottoa etenkin leikin näkökulmasta. Tästä hänelle syntyi idea ryhmänäyttelystä. Heljakan kuratoima Peak Experience kokoaa yhteen kotimaisia taiteilijoita, joilla on suhde rakastettuun kulttisarjaan.

Kymmenisen taiteilijaa tulkitsee nyt Albertinkadun Creat Space -galleriassa Twin Peaksin ikonisia hahmoja ja maisemia. Mukana on mm. Katja Tukiaisen aina yhtä ihania "karkkimaalauksia", "ponitaiteilija" Mari Kasurisen My Little Laura Palmer -veistos, Raisa Kettusen valokuvavedoksia nukeista sekä Ivana Helsinki -brändin mekkoja ja peuranpääkoruja. 

Peak Experience on riemastuttava kunnianosoitus David Lynchin ja Mark Frostin luomalle sarjalle, joka saa jatkoa tänä vuonna – huhujen mukaan vappuaattona. Samaan hengenvetoon on tietenkin vielä kerran jaettava myös oma huippukokemukseni vuodelta 2014, kun kävin sarjan kuvauspaikoilla.

Peak Experience 17.1.2017 saakka Creat Spacessa, Albertinkatu 12, auki klo 12–18 (ma suljettu)

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Twin Peaksin ensiesityksen 25-vuotissynttäreitä juhlittiin keskiviikkona Glorian Night in Twin Peaks -fanitapahtumassa. Kolmena peräkkäisenä päivänä järjestettävän tilaisuuden tunnelma oli ainakin ensimmäisenä päivänä varsin autenttinen, kun järjestäjien lisäksi yli puolet vieraista oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Paikan päältä saattoi bongata Lauran ja tämän serkun, Donnan, Audreyn, Bobin, Lauran psykiatrin, Ronetten ja suunnilleen kenet vain sarjan hahmoista. Hävetti suorastaan, etten täydestä työpäivästä ja sen jälkeisestä tanssitunnista huolimatta ollut ehtinyt vetäistä päälleni edes yhtä ylisuurta villatakkia ja polviin ulottuvaa vekkihametta.

Poikkitaiteellinen elämys sisälsi Twin Peaks -kuvataidetta ja -installaatioita, kirsikkapiirakkaa ja donitseja myyvän kahvilapisteen, One Eyed Jacks -teemaisen baaripuolen hehkeine naisineen sekä kahden tunnin mittaisen teatteria, videoprojisointeja ja livemusiikkia yhdistävän esityksen.

Täytyy muuten kiittää, että kirsikkapiiras veti vertoja sille, jota söin "oikeassa" Double R Dinerissa eli Washingtonin osavaltiossa North Bendin pikkukaupungissa sijaitsevassa Twede's Cafessa viime kesänä. Matkakertomus TV-sarjan kuvauspaikoista löytyy täältä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kyllä, vuonna 2014, tasan 25 vuotta Twin Peaksin kuvausten jälkeen, kävin tuon mielettömän kulttisarjan tapahtumapaikoilla. Unohtumaton elämys – ei vain autenttisten lokaatioiden puolesta mutta myös henkilökohtaisen Bob-kokemuksen vuoksi: keskellä metsää, viimeisellä vierailemallamme kuvauspaikalla autoomme murtauduttiin, mikä onkin sitten jo aivan oma tarinansa.

Mutta palataan siis takaisin tuohon pieneen, Kanadan rajan lähistöllä sijaitsevaan, David Lynchin ja Mark Frostin luomaan pikkukaupunkiin, jossa tapahtui yliluonnollisia asioita. Alla otteita omalta reissultani sekä olennaisimmat koordinaatit, jos ikinä suunnittelet samantapaista reissua.

1. The Black Lodge (630 Kingsway, Vancouver, BC)

Vakavasti otettava Twin Peaks -tribuuttimatka on aloitettava Kanadan puolelta Brittiläisestä Kolumbiasta. Vancouverin keskustan laitamille vuonna 2013 avattu The Black Lodge -teemabaari tarjoaa tuhtia kasvisruokaa metsurihengessä. Luonnollisesti listalta löytyy myös kirsikkapiirasta. Baarin ruokapöydät on tehty puunkannoista, seinillä on pohjoista metsämaisemaa ja ikkunat on peitetty punaisin samettiverhoin. Paikan henkilökunta otti työnsä tosissaan ja auttoi ottamaan kuvan Bobin etsintäkuulutuksesta baaritiskillä.

2. Snoqualmie Falls (Snoqualmie, WA)

Sarjan kuvauspaikat löytyvät Jenkkien puolelta, kolmen vierekkäisen pikkukaupungin – Snoqualmien, Fall Cityn ja North Bendin – alueilta. Paras tapa virittäytyä automatkalla oikeanlaiseen tunnelmaan on laittaa heti metsäteille päästyä Angelo Badalamentin soundtrack soimaan.

Salish Lodge & Spa -hotelli (6501 Railroad Ave, SE Snoqualmie) Snoqualmien ja Fall Cityn välimaastossa on lainannut julkisivunsa The Great Northern Hotelille. Hotellin sisätilakohtaukset on oikeasti kuvattu muualla. Vastapäiseltä näköalatasanteelta voi ihailla sarjan alkukuvista tuttua näkymää. Snoqualmie Falls -putous (sarjassa Whitetail Falls) on paikallinen nähtävyys ilman Twin Peaksiakin.

3. Vanhat junanvaunut ja jättipölkky (Railroad Avenue, snoqualmie, WA)

Tien pätkällä Snoqualmien ja North Bendin välissä on esillä Northwest Railway Museumin vanhoja junanvaunuja. Aikoinaan yhdestä niistä tuli Laura Palmerin murhapaikka. Junamuseon yhteydessä jököttää myös valtava pölkky, joka vilahtaa Twin Peaksin alkukuvissa.

4. Twede's Cafe (137 W North Bend Way, North Bend, WA)

North Bendin Twede's Cafe tunnetaan paremmin Twin Peaksin Double R Dinerina. Paikka mainostaakin olevansa "Home of Twin Peaks Cherry Pie". Kahvilan sisäpuoli tuhoutui tulipalossa vuonna 2000, ja sisustus on valitettavasti nykyään aivan erilainen kuin sarjassa. Ruokalistalta löytyy kuitenkin muiden piirakoiden ohella kirsikkapiirasta, ja tämä paikka jos mikään on se, jossa kirsikkapiirakkaa kuuluu syödä, jos sitä koskaan syö.

5. Snoqualmie point park (37580 SE Winery Road, Snoqualmie, WA)

Snoqualmie Point Park on se särisevälle videonauhalle tallentunut Lauran, Donnan ja Jamesin piknikpaikka, jossa nuoret vielä kerran olivat yhdessä ja onnellisia. Paikan hiljaisuus ja kauniit vuorinäkymät takaavat täydellisen miljöön pöllöille ja pahoille hengille. Kun palasimme puiston vieressä olevalle parkkipaikalle, automme ikkuna oli rikki ja matkatavaramme viety.

Yllättävä ryöstö veikin meidät sitten Twin Peaks -maisemista pääkonsulaatin pakeille Los Angelesiin. Mulholland Drivelle tai sen kuvauspaikoille emme valitettavasti ehtineet.

Hieman myöhemmin Seattlessa, Capitol Hill Block Partyssä bongasin ruokarekasta hauskan nimisiä pizzaslaisseja.

Ja vielä myöhemmin, käytyämme välissä Portlandissa, palasimme Seattleen viimeistelemään tribuuttiretkemme. Loppuunmyydyssä Twin Peaks: Fire Walk with Me -faninäytöksessä Seattlen taidemuseossa oli hilpeän harras tunnelma. Elokuvan lämppärinä tarjoiltiin täysin faneille tehtyjä Twin Peaks -lyhäreitä.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Matkailu avartaa ja parhaimmillaan vie odottamattomiin seikkailuihin. Reilun kahden viikon reissumme Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla sai jännittävän käänteen, kun Kanada-visiitin jälkeen palasimme Jenkkien puolelle tutkailemaan Twin Peaks -sarjan kuvauspaikkoja ja syömään sitä kovasti hehkutettua kirsikkapiirakkaa eräässä tietyssä tienvarsikuppilassa. Autenttisen Lynch-päivän päätteeksi pysähdyimme hetkeksi Lauran ja Donnan piknikpaikalle rauhalliselle näköalatasanteelle keskellä metsää. Kun palasimme parkkipaikalle, totesimme tulleemme ryöstetyiksi. Auton takaoven lasi oli sirpaleina ja reput kadonneet lattialta. Olin ilman MacBookiani (anteeksi pitkä blogihiljaisuus!), silmälasejani (ilman niitä tai piilareita olen umpisokea), reiluja 700 dollaria käteistä, muutamia muita matkatavaroitani... niin, ja passiani. Bob? Noilta seuduilta jäi reaalimaailmassakin mieleen pahaenteinen tunnelma.

Pientä hengenvetoa ja ajatuksen koontia, ja motelliin päästyämme vauhdikasta soittelua ulkoministeriöön, konsulaatteihin ja vakuutusyhtiöön. Seuraavaan aamupäivään mennessä alkoi käydä ilmi, että ainoa tapa päästä maasta kotiin on hakea väliaikainen passi henkilökohtaisesti Los Angelesin konsulaatista. Ylimääräistä jännitystä matkaan toi, ettei LA-lentoliput kentällä myynyt lentoyhtiö voinut taata, että pääsen koneeseen ilman mitään henkilöllisyystodistusta (kyllä, tilasin Suomessa saman tien myös erillisen henkilökortin). Pitkän henkilöllisyyskuulustelun ja turvallisuusselvityksen päätteeksi olimme myöhästyä koneesta, mutta myös lento oli onneksemme myöhässä. Huomasin, etten ollut vuorokauteen syönyt muuta kuin muutaman Oreo-keksin.

Ja sitten yhtäkkiä talsin pimeässä pitkin Sunset Boulevardia ja pällistelin Hollywood Boulevardin Walk of Famea. Kaikki kaupungin hotellit tuntuivat olevan täynnä ja päädyimme nuhjuiseen pikku huoneeseen Downtownissa, mikä sopi jotenkin täydellisesti tämän Drive-leffasta muistuttavan kaupungin tyyliin ja omaan sekavaan olotilaamme.

Seuraavana iltapäivänä marssimme konsulaatille ja sieltä Santa Monica Beachille. Pinkit väliaikaispassit veivät Tyynenmeren ääreltä vielä samaksi illaksi takaisin Seattleen, jossa lomareissu jatkui taas perinteisemmällä kaavalla.

(Ja ne vakuutusjutut! Vastaavia yllätyksiä varten voin lämpimästi suositella Ifiä. 11 tunnin kuluttua korvaushakemukseni lähetyksestä sain kuittauksen, että kaikki ryöstöstä aiheutuneet kulut korvataan. Happy End.)

 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Lammin Sahdin sympaattisen Pöllö-oluen slogan kuuluu: "Ei pöllömpää!".

Kun etikettiä katselee tarkemmin, käy ilmi, että pöllöillä on ilmeisesti ihan oma tapansa ilmoittaa Parasta ennen -päiväys.

The owls are not what they seem?

Puuttuva nelonen löytyi korkista.

Ja mitä tämä matemaattinen lukusarja tässä tarkoittaa? Kaipaamme selityksiä! Missä on special agent Cooper silloin, kun häntä tarvitaan?

Vai onko yksinkertaisesti liikaa, että katsoo 30 jaksoa Twin Peaksia yhden kuukauden aikana?

Share