Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Oi, Montenegro. Puhukoon kuvat puolestaan, ja hieman minäkin. Tärkein: kierrä Budva niin kaukaa kuin mahdollista ja suuntaa esimerkiksi kauniille Kotorinlahdelle.

Pikkuruisessa Bijelassa pienen hotellimme parvekkeelta aukesi Montenegron sielun tiivistävä näkymä: sininen meri ja tumman vihreät vuoret. Eikä kyseessä ollut vain room with a view vaan myös bathroom with a view. Nautimme myöhäistä aamiaista hotellin terassilla, siitä pari askelta rannalle, ja loppupäivä onnellisesti aurinkotuolissa kirja toisessa kädessä ja Tom Collins toisessa. Ja jos jompaan kumpaan hetkeksi kyllästyi, saattoi pulahtaa rauhallisesti liplattavaan, raikastavaan ja silti hyväilevän lämpimään meriveteen. Illalla auringonlasku värjäsi tummat vuorenrinteet pinkeiksi, mitä seurasi yksivärisen syvä sininen hetki. Lopulta päivä päättyi sinne, mistä oli alkanutkin, hotellin terassille, illallislautasella paikalliseen tapaan nyytissä vihannesten kanssa kypsytettynä tuoretta kalaa.

Jos kuitenkin kaipaat myös edes hitusen "oikeaa" tekemistä tai vanhaa kaupunkia, jota kierrellä, yksi oiva paikka on Herceg Novi, kolme alinta kuvaa tuosta viihtyisästä kaupungista.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Harvempi turisti eksyy Balkanin reissullaan Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan. Silti pikkuinen kaupunki ei ole hullumpi paikka levähtää ennen rannikkoturneeta.

Alkuperäinen ajatus viime kesän reissulla oli matkustaa Serbiasta maata pitkin Kosovon kautta Montenegroon. Bussi- ja autokyydit Dubrovnikista Bosnia-Hertsegovinaan ja sieltä Belgradiin vaativat kuitenkin jo sen verran istumalihaksia, kärsivällisyyttä ja matkatunteja, että päätimme jatkaa Montenegroon suoraan lentokoneella. Air Serbia lensi tasaisesti (Belgrad–Podgorica-väli kesti puolisen tuntia) ja samalla saimme tilaisuuden tutustua pienen, vuonna 2006 itsenäistyneen maan pääkaupunkiin.

Kaikista mahdollisista päivistä onnistuimme saapumaan Podgoricaan ja lähtemään sieltä juuri niinä kesän ainoina kahtena peräkkäisenä kansallisena vapaapäivänä, jolloin käytännössä kaikki oli kiinni. Pyhien vuoksi suunnittelemani galleriakierros jäi siis väliin – pikkuisessa kaupungissa olisi ollut hämmästyttävän monta kiinnostavalta vaikuttavaa taidepaikkaa. 

Heinäkuisessa 37 asteen helteessä uinuva kaupunki oli päiväsaikaan totaalisen autio. Ainoat ihmiset löytyivät kaupunkia halkovan joen ääreltä uimasta, kahlaamasta ja melomasta. Illalla pääkatu, jolla hotellimmekin sijaitsi, heräsi kuitenkin äkillisesti eloon. Kadun molemmin puolin vieri vieressä olevien ravintoloiden terassit täyttyivät musiikista ja vilkkaasta puheensorinasta ja houkuttelivat liittymään seuraansa.

Hotellimme oli niin viihtyisä, että sitä sietää mainostaa muillekin. Jos täällä päin liikut, tsekkaa Hotel Hemera (Njegoševa 17). Antiikin Kreikka -teemalla sisustettu designhotelli oli rauhallinen ja viihtyisä, ja keskeisestä sijainnista huolimatta huoneemme ikkunasta aukesi lähes maalaismainen sisäpihanäkymä puiden ja punaisten tiilikattojen hallitessa näkymää.

Share